Jättäjä! Olitko pitkään sinkkuna eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä, jotka löytävät uuden muutama kuukausi eron jälkeen, vaikka eivät edes etsineet ketään, ovat ilmeisesti aika sosiaalisia ja meneviä ihmisiä. En usko, että vastaava onnistuisi itseltäni :o

-Ap.

Yleensä tyrkkyjä ovat ja yhtä heppoisesti päättävätkin uuden suhteen kuin aloittavat. Älä masennu. Kyllä se tulee, jos on tullakseen.

Itse en siis ole ollut jättäjä, vaan jätetty. Siksi minua kiinnostavat nimenomaan jättäjien kokemukset, vaikka ymmärrän tietysti, että jokainen tilanne on erilainen ja jokainen jättäjä on oma yksilönsä.

-Ap.

Riippuu tosiaan tilanteesta. Mulla yksi suhde kaatui siihen, etta mies jai kiinni pettamisesta. Se oli mulle kerrasta poikki ja menin sitten v*ttuuntuneena saman paivan iltana baariin. Siella sitten taysin sattumalta tutustuin erittain kiinnostavaan mieheen, jonka kanssa olinkin yli 15 vuotta yhdessa. 

Mulle oli helppoa aloittaa uusi suhde tuossa tilanteessa, silla KAIKKI tunteet siihen eksaan kuoli silla hetkella, kun se jai kiinni pettamisesta. Sehan itse vinkui mua viela useamman kuukauden takaisin...oli muka tehnyt elamansa virheen ja tajusi nyt rakastavansa ja bla bla. 

Mullahan oli jo uusi katsottuna, siksi jätinkin vanhan.

heti samana päivänä

12 vuotta on erosta nyt. Ei ole tullut sellaista oloa että uuden parisuhteen haluaisi. Seksi/kevytsuhteita kyllä on ollut.

Neljä vuotta kohta täynnä. Olispa ihanaa kun olisi joku rutisteltavana, mutta eipä löydy. Lähes kaikki mun jälkeen eronneet tutut on jo löytäneet uuden kumppanin. Tosin joku ehti eroamaan jo siitäkin.

Up.

Vaihdoin lennosta.

En jaksanut lapsien lisäksi kannatella (m)iestä. En halunnut eron jälkeen uutta. Olen edelleen onnellisesti yksinhuoltaja.

Tein eroa exästä vuosia ja eroaminenkaan ei mennyt ihan kerrasta poikki, mutta noin vuosi meni että löysin uuden puolison. Meni aika kauan kun ymmärsi että mä en ole enää varattu, sitä oli niin tottunut siihen että on parisuhteessa elävä ihminen. 

Jos nyt tästä 20 vuoden parisuhteesta ja avioliitosta tulisi ero, niin en välttämättä alkaisi enää suhteeseen, olisin jättäjä tai jätetty.

Nyt on mennyt 4 kk, eikä kiinnosta treffailla ollenkaan. Olen kyllä tinderissä, mutta mielestäni on se jotenkin ällöttävää ja ahdistavaa, että oikein yrittämällä yrittää saada itselleen seuraa sen kautta ja vielä pelkän ulkonäön perusteella. Joten olen päätynyt piilottamaan profiilini ja palaan sitten, jos siltä tuntuu.

Olen siis jättäjä, ei ollut mitään draamaa, en vain voi tunteilleni mitään. Mutta tunnen hirveätä syyllisyyttä siitä, etten tuntenut häntä kohtaan samoin kun hän minua. Neljä vuotta olimme yhdessä. Jotenkin tuntuu väärältä, että nyt menisin treffeille ja ihastumaan, kun olen hänet juuri torjunut. Olen kuitenkin jo 32 vuotias ja kohta jään lapsettomaksi, jos uutta parisuhdetta ei tule. Eikä sitä tule, jos kaikki uusi vain ahdistaa.

Up

Minulla oli jo uusi suhde.

Puoli vuotta.

Etsin uutta viikon päästä erosta. Ex ei tahtonut lapsia ja oli ongelmainen. Minä tahdoin ja en jaksanut enää odottaa, että voisin yrittää lasta hänen kanssaan. Miehillä on hieman kauemmin aikaa odottaa kuin naisilla. Sydänsuruihin jos jää rypemään, niin ehtii muumioitua.

11v sitten erosin pitkästä liitosta. Noiden vuosien aikana minulla on ollut vain 2 suhdetta, joissa olin toisen kanssa tiiviisti. Noiden välissä myös vuosia itsekseni. Ei miehet tuo onnea. Ne usein vie sen, kun heillä on paljon omaan elämään liittyviä ongelmia.

Toki koetin etsiä, mutta miehillä ei kauhean hyvin tärppää. Minulla ei siis vastoin yleisiä odotuksia ollut jo uutta valmiina. Ja siitä olen kiitollinen, etten löytänytkään heti uutta, koska sen yksinäisyysvaiheen yli kärvistelyn jälkeen ei taas pariutumistouhut voisi vähempää kiinnostaa ja tuntuu ihan hyvältä yksin. Se on huumetta tuo parisuhteilu pahimmillaan.

Puoli vuotta.

Olen edelleen sinkkuna vuosien jälkeen enkä suostu enää ottamaan ketään vaivoikseni. Sinkkuus on parasta ikinä

4 vuotta olin.

Vierailija kirjoitti:

Toki koetin etsiä, mutta miehillä ei kauhean hyvin tärppää. Minulla ei siis vastoin yleisiä odotuksia ollut jo uutta valmiina. Ja siitä olen kiitollinen, etten löytänytkään heti uutta, koska sen yksinäisyysvaiheen yli kärvistelyn jälkeen ei taas pariutumistouhut voisi vähempää kiinnostaa ja tuntuu ihan hyvältä yksin. Se on huumetta tuo parisuhteilu pahimmillaan.

Kauanko tuo yksinäisyysvaiheen kärvistely kesti?