Päihderiippuvaisten läheiset, mitä olette mieltä? Voiko riippuvaista rakastaa?

Itkettää kun toinen tuhoaa elämänsä, joudut katsomaan vierestä eikä mikään apu kelpaa. Alkoholi menee aina kaiken muun edelle ja se aiheuttaa riitoja ja mielipahaa, tyhjiä lupauksia, pettymistä. Rakastan, mutta luottaminen on vaikeaa.

Niin....rakastaa, ei rakasta, rakastaa jne....

Ajoittain rakastetaan ja sitten taas ei. Päihde-ongelmainen sotkeutuu niin pahasti omaan harha-maailmaansa että ei enää tiedä kukaan että mikä on totta ja mikä ei. Olen elänyt sellaisen ihmisen kanssa, enkä halua elää enää, ikinä. Koko elämä pyörii vaan sen riippuvuuden ympärillä. Sen vaan sanon ettei ketään ihmistä voi rakastaa raittiiksi. Tsemppiä sulle kuitenkin.

Isäni on alkoholisti, joka on pilannut koko perheen elämän, en rakasta enkä todellakaan jää kaipaamaan.

Kyllä voi rakastaa, mutta etäältä. Ei pidä päästää niitä liikaa oman pään sisään, ne sairastuttaa omankin mielen. 

Tietenkin voi rakastaa.

Mutta ei voi kuin sääliä, ja itkeäkin, kun toinen tuhoaa itsensä ja elämänsä päihteisiin.

Olen vuosia jaksanut ymmärtää ja antaa anteeksi useammassakin ihmissuhteessa riippuvaisen kanssa. Nyt näen, että irti päästäminen ja oman onnen asettaminen etusijalle on ainoa vaihtoehto. Vain näin jaksan olla tukena heille, jotka eivät vielä uskalla päästää irti.

Ap

Kyllä voi.

Eikä se päihderiippuvuus ole välttämättä synonyymi muiden hyväksikäytölle tai huonosti kohtelulle.

Oma sisareni on alkoholisti. On ollut jo vuosia. Hän on myöskin kiltein, kultaisin ja avulian ihminen, joka asettaa muut aina itsensä edelle jopa oman hyvinvointinsa uhalla. On aina valmis auttamaan ihan kaikkia eikä ikinä pyydä muilta mitään.

No parisuhteessa olin. Avoliitossa alkoholistin, narkin ja samalla peliriippuvaisen ihmisen kanssa. Hyvin addiktoituvaa sorttia. Tuhos mun mielenterveyden, talouden ja terveyden. Ei ikinä enää kiitos parisuhteeseen. Toivon hänelle hyvää, mutta en vaikealta näyttää. On hänestä itsestä kiinni lopettaako narkkaamisen ja juomisen. Pelit ovat tainneet vähän jäädä.

Valehtelu on uskomatonta.... Ei sitä normaali ihminen jaksa.

Tottakai voi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voi.

Eikä se päihderiippuvuus ole välttämättä synonyymi muiden hyväksikäytölle tai huonosti kohtelulle.

Oma sisareni on alkoholisti. On ollut jo vuosia. Hän on myöskin kiltein, kultaisin ja avulian ihminen, joka asettaa muut aina itsensä edelle jopa oman hyvinvointinsa uhalla. On aina valmis auttamaan ihan kaikkia eikä ikinä pyydä muilta mitään.

Ei toki olekaan synonyymi. Tässä kuitenkin halusin keskustella nimenomaan näistä, jotka muiden elämää tuhoavat.

Ap

No joo, jos valtio pystyy koululaitoksillaan ja muulla propagandallaan aivopesemään ihmiset tarpeeksi hyvin jenkeistä kopioidulla "teh ämerikän driim" propagandalla, niin ehkä sitten "päihderiippuvainen" voi tuhota noiden elämän. Toki opettemalla ajattelemaan omilla aivoillaan kyseenalaistamaan asioida, ne voisi näyttää varsin erilaisilta.

Ainakin yksi tuttuni rakastaa aikuisia lapsiaan, vaikka heillä elämä mennyt aika kehnosti välillä. On aina valmis auttamaan ja oikeasti silti ajattelen, että on hyvä ettei ole hylännyt heitä kuitenkaan, koska tuskin olisivat enää elossa muuten. Raskasta toisaalta ja ymmärrän sen kauhean huolen heistä. Eivät ole mitään pahoja ihmisiä, mutta muuten aika hukassa ja väärissä piireissä. Ihme, että ovat selvinneet edes jotenkin kunnossa, ehkä kiitos äidillekin siitä. Välillä kaikki on paremmin, mutta sitten saattaa asiat muuttua nopeasti. Moni varmaan toimisi toisin, mutta arvostan sitä että yrittää jaksaa heidän kanssaan.

Tehkäää niin että vaihdatte rooleja yhdeksi päiväksi. Anna miehesi olla sinä ja ole sinä miehesi. Katso miten hän roolileikkiin suhtautuu.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin yksi tuttuni rakastaa aikuisia lapsiaan, vaikka heillä elämä mennyt aika kehnosti välillä. On aina valmis auttamaan ja oikeasti silti ajattelen, että on hyvä ettei ole hylännyt heitä kuitenkaan, koska tuskin olisivat enää elossa muuten. Raskasta toisaalta ja ymmärrän sen kauhean huolen heistä. Eivät ole mitään pahoja ihmisiä, mutta muuten aika hukassa ja väärissä piireissä. Ihme, että ovat selvinneet edes jotenkin kunnossa, ehkä kiitos äidillekin siitä. Välillä kaikki on paremmin, mutta sitten saattaa asiat muuttua nopeasti. Moni varmaan toimisi toisin, mutta arvostan sitä että yrittää jaksaa heidän kanssaan.

Päivät eivät siis kulu jossain hikisissä toimistoissa tai paskaisissä tehtaissa herrojen palvelijoina?

Tätini hautasi joitain vuosia sitten viinaan kuolleen poikansa. En epäile, etteikö tätini rakastanut lastaan tämän kuolemaan saakka. Päihderiippuvaista ei voi pelastaa, mutta rakastaa voi. Rajat on silti pidettävä. 

Itse olen alkoholistin tytär ja rakastin isääni, vaikka hän teki perhe-elämästämme melkoista sotkua. Osaan silti erottaa riippuvaisen käytöksen ja ihmisen riippuvuuden takana. Kun ajattelen perhettämme, säälin meitä kaikkia, myös isääni.

Joskus on rakkautta jättää riippuvainen oman onnensa nojaan.

Kyllähän sellaista voi rakastaa, mutta kuten joku jo sanoi, kannattaa rakastaa etäältä. Sen sijaan siihen en usko, että päihderiippuvainen pystyisi rakastamaan mitään muuta kuin sitä päihdettä, johon hän on addiktoitunut. Se ongelman aiheuttaja on näillä ihmisillä niin syvällä sielussa, ettei sinne enää muuta mahdu.

Olin vuosia tuollaisen kanssa. Nyt olen toipumassa ja mitä enemmän tulee etäisyyttä, sitä käsittämättömältä oma käytös tuntuu.

Miksi vastasin puhelimeen? Miksi aina vastasin tai vielä pahempaa soitin takaisin vain kuullakseni sen saman täysin ennalta-arvattavan selityksen kuinka olen ainoa luotettava (ei-alkoholisti) kaveri ja hän tietää että vain minä voin aina auttaa. No kuunteluapu on ilmaista mutta kun hän aina esityksen lopuksi halusi rahaa ja vaikka kuinka sanoin ettei ole ylimääräistä niin hän fyysisesti vahvempana nosti väkivallan uhkan ja sai kupattua vuosien aikana suuria summia. Hän täysin kielsi saaneensa rahaa, ja käytännössä ryöstöt kävi yhä törkeämmäksi.

Luulin että seurustelimme, ja niin hän esitti kiintymystä.

Jos on perheenjäsen, on vain tultava toimeen. Mutta tässä oli kyseessä miesystävä, johon ei ollut mitään velvollisuuksia. Hän näki heikon itsetuntoni, sen miten minua oli hyväksikäytetty monin tavoin jo lapsena.

Muille ei voi mitään, vain itselle voi.

Älkää kukaan antako kohdella itseänne huonosti.

Riippuvaisia ei voi muut parantaa, muutoksen täytyy lähteä heistä itsestään. Lokkeilijoihin tuhlattu aika ja rakkaus on pahinta mitä voi itselle tehdä. Nyt kaikki liiankiltit välit poikki lentojätkiin ja muuhun paskaväkeen.

Siskot voi ohjata hoidon piiriin, mutta mitään rahaa ei kannata antaa, se vain mahdollistaa juomisen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sellaista voi rakastaa, mutta kuten joku jo sanoi, kannattaa rakastaa etäältä. Sen sijaan siihen en usko, että päihderiippuvainen pystyisi rakastamaan mitään muuta kuin sitä päihdettä, johon hän on addiktoitunut. Se ongelman aiheuttaja on näillä ihmisillä niin syvällä sielussa, ettei sinne enää muuta mahdu.

Narsisteilla egomania on niin syvää, etteivät he koskaan pääse itsensä ja olemisensa palvomisesta.

Isäni on alkoholisti, siis ns. toimiva alkoholisti eli käy töissä, mutta on tissuttelee kännit joka ilta ja viikonloppuisin ja pyhisin sitten kellon ympäri. Olen alkanut huomata hänessä maksakiroosin oireita, silmissä aavistuksen keltainen sävy, vatsaan kertyy nestettä, mustelmia, kutinaa. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua tulevaan eli olen jo luovuttanut, en vaan jaksa enää. Välillä mietin, että miten minusta on tullut niin kylmä, mutta sitten muistutan itseäni kaikista kärsimyksen hetkistä, joita hän on minulle aiheuttanut lapsuudestani asti.