Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Päihderiippuvaisten läheiset, mitä olette mieltä? Voiko riippuvaista rakastaa?

Vierailija
05.11.2019 |

En puhu (pelkästään) parisuhteista. Puhun riippuvaisista vanhemmista, lapsista, sisaruksista, ystävistä. Puhun sellaisista riippuvaisista, jotka tuhoavat läheistensä elämää valehtelulla ja turhilla lupauksilla ja odotuksilla. Eikö sellaisen ihmisen rakastaminen ole oman elämän tuhlaamista? Voiko sellaista edes aidosti rakastaa?

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
05.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Todellinen rakkaus on toisen sietämistä

Vierailija
22/24 |
05.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Isäni on alkoholisti, siis ns. toimiva alkoholisti eli käy töissä, mutta on tissuttelee kännit joka ilta ja viikonloppuisin ja pyhisin sitten kellon ympäri. Olen alkanut huomata hänessä maksakiroosin oireita, silmissä aavistuksen keltainen sävy, vatsaan kertyy nestettä, mustelmia, kutinaa. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua tulevaan eli olen jo luovuttanut, en vaan jaksa enää. Välillä mietin, että miten minusta on tullut niin kylmä, mutta sitten muistutan itseäni kaikista kärsimyksen hetkistä, joita hän on minulle aiheuttanut lapsuudestani asti.

Koetko, että rakastat isääsi?

Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
05.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Todellinen rakkaus on toisen sietämistä

No jos omalla elämällä ei ole mitään väliä. 10v elin alkoholistin kanssa. Kaikkea ei tarvitse sietää, tai kohta uppoat itse mukana. Joten olen eri mieltä. Meillä on vaan tämä yksi elämä. Toki jokainen saa itse valita miten sen käyttää.

Vierailija
24/24 |
05.11.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni on alkoholisti, siis ns. toimiva alkoholisti eli käy töissä, mutta on tissuttelee kännit joka ilta ja viikonloppuisin ja pyhisin sitten kellon ympäri. Olen alkanut huomata hänessä maksakiroosin oireita, silmissä aavistuksen keltainen sävy, vatsaan kertyy nestettä, mustelmia, kutinaa. Olen alkanut jo henkisesti valmistautua tulevaan eli olen jo luovuttanut, en vaan jaksa enää. Välillä mietin, että miten minusta on tullut niin kylmä, mutta sitten muistutan itseäni kaikista kärsimyksen hetkistä, joita hän on minulle aiheuttanut lapsuudestani asti.

Koetko, että rakastat isääsi?

Ap

Kyllä rakastan, en usko, että hän on pohjimmiltaan paha, vaikka olekin joutunut kärsimään hänen vuokseen ja kokemaan turvattomuutta. Olen käsitellyt asiat itseni kanssa, hyväksynyt tilanteen ja ottanut etäisyyttä.