Miksi loukkaantuminen ja/tai mielensäpahoittaminen otetaan nykyään niin vakavasti?
Ennenvanhaan loukkaantumisen katsottiin olevan lähinnä loukkaantujan ongelma, nykyään se on loukkaantumisen aiheuttajan ongelma. Miksi, ja mihin logiikkaan tämä muutos perustuu?
Sehän on selvä asia, että kun ihmiset ovat erilaisia erilaisine mielipiteineen ja maailmanktsomuksineem, on loukkaantumisen mahdollisuus koko ajan olemassa. Ainoa, joka tätä loukkaantumista voi kontrolloida, on loukkaantujan itse. On täysin mahdotonta ajatella, että kaikkien ihmisten tulisi olla laskelmoivia, omia sanojaan ja mielipiteitään julki tuomattomia, eetei vaan kukaan loukkaannu.
Ainoa siis, joka asialle voi jotain, on loukkaantujan itse. Joko hän kasvattaa paksumman selkänahan, ja oppii olemaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä. Tai hän loukkaantui, mutta oppii prosessoimaan asin tehokkaasti, ettei asia jää vaivaamaan. Tai sitten hän jatkaa loukkaantumistaan, ja elää katkerana keskittyen enemmän muiden näkemyksiinsä kuin omiinsa. Jokatapauksessa, kaikilla loukkaantujilla on muitakin mahdollisuuksia kuin loukkaantua, niinkuin edellä totesin.
Miksi siis jonkun loukkaantumisesta on tehty muiden kuin itse loukkaantujan ongelma? Miksi loukkaantuminen ylipäätään koetaan pahana asiana? Loukkaantuminen on tunne siinä missä mikä tahansa muukin, ja kyllähän ihmisyys ja ns yhteiskuntakelpoisuus edellyttää meiltä kaikilta jokatapauksessa tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä ja hallintaa.miksi loukkaantumisen tunne yritetään irrottaa tästä kontekstista pois?
Kommentit (32)
Siinäpä hyviä kysymyksiä, vaikka aloitus vähän turhan pitkä olikin.
Vierailija kirjoitti:
Some. Ennen ei ollut kanavaa, missä rummuttaa omaa mielipahaansa ja saada muutkin hysterian partaalle.
Eli ihmiset ovat vain typeriä laumaeläimiä ilman asioiden ja vaikuttimiensa kriittistä tarkastelua? On se varmaan osittain niinkin. :(
Tämä mielensäpahoittaminen otetaan enenevissä määrin mukaan myös päätöksen tekoo, mikä on vaarallista ja lyhytnäköistä. Tähän asiaan tulisi päättäjien reagoida nopeasti, ennenkuin olemme täydellisessä suossa. Taas-arvon nimissä voidaan mikä tahansa asia demonisoida, koska joku on pahoittanut mielensä.
A-M A-M A-M
Katkeruuden karvas juuri.
Olisi kiva kuulla jonkun ns julkista loukkaantumista puolustavan näkökantoja aiheeseen? Ajan hengen mukaan kokemusasiantuntijoita kuvittelisi olevan runsaasti paikalla ;)
Vierailija kirjoitti:
A-M A-M A-M
Katkeruuden karvas juuri.
?
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Ap kyllä levittää homogeenistä itsekritiikin oppimista muille idiootilla tavalla.
Lähinnä olen eri mieltä siitä, että tämä olisi jotenkin uutta. Jumalanpilkkalaki ja Suomen lipun häpäisyn laittomuus ovat hyviä esimerkkejä siitä, että täällä on tanssittu loukkaantujien pillin mukaan ihan lainsäädäntöä myöten.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Hienoa, että ymmärsit ja olet astunut ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti aikuisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Periaatteessa kyllä. Tosin se kertoo sanojasta ja hänen käytöstavoistaan aika paljon, mutta silloinhan se onkin sanojan ongelma. Loitus käsitteli lähinnä tilannetta, missä yhteiskunnallinen vaikuttaminen menee sen mukaan, että joukko ihmisiä loukkaantuu kollektiivisesti jonkun sanomisista, vaikka sanojan ja loukkaantujien välissä ei ole mitään henkilökohtaista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Hienoa, että ymmärsit ja olet astunut ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti aikuisuutta.
Hahahaha juurikin näin :D
Vierailija kirjoitti:
Ap kyllä levittää homogeenistä itsekritiikin oppimista muille idiootilla tavalla.
Perustelisitko vähän?
Ap
Ap voi kontrolloida itseään olla loukkaamatta muita. Ei ole lainkaan mahdotonta ajatella, että ihminen ei olisi laskelmoiva, omia sanojaan ja mielipiteitään tutkaileva ihminen. Ihminen pystyy näihin kun vain haluaa.
Ei sekään hyvä juttu ole jos kaikki kuitataan ironialla. Tällöin ihmisistä tulee välinpitämättömiä. Toki suhteellisuudentajua pitäisi löytyä, mutta realisimia on se että miten ihminen suhteuttaa asiat riippuu elämäntlanteesta paljonkin. Ennevanhaa ironiaa kauhiksuuttiin kun ajat olivat kaikilla niin kovat. Nykyään informaatioviidakossa tarvitaan järkeä, perspektiiviä ja kriittisyyttä. Hälläväliä asenne johtaa kommunismin tielle jossa meidän olisi oltava kuin venäjä ja vallattava aivan stanasti alueita jotta voidaan turvata oma kassavirtamme omilla näkemyksillämme.
Vierailija kirjoitti:
Ap voi kontrolloida itseään olla loukkaamatta muita. Ei ole lainkaan mahdotonta ajatella, että ihminen ei olisi laskelmoiva, omia sanojaan ja mielipiteitään tutkaileva ihminen. Ihminen pystyy näihin kun vain haluaa.
Naurettava ajatus.jos tämä olisi mahdollista, loukkaantumista ei tapahtuisi siinä määrin kuin sitä tapahtuu. Toisekseen, miksi minun pitäisi uhrata omat mielipiteeni tai arvoni muiden mahdollisen loukkaantumisen takia?en minäkään pakota ketään ostamaan omaa arvomaailmaani, vaan kaikki saavat olla mitä mieltä haluavat, vaikka ne kuinka olisivatkin huonoja tai vääriä ajatuksia omasta mielestäni.
Ap
Oma kokemus on, että ap:n kaltaiset muiden mielensä pahoittamisen taivastelijat kestävät itse kaikkein huonoimmin yhtään mitään kritiikkiä, näkemyseroa tms. Todellisuudessa he loukkaantuvat kaikkein pahiten, mutta samaan aikaan varaavat itselleen yksityisoikeuden suoltaa suustaan kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että ap:n kaltaiset muiden mielensä pahoittamisen taivastelijat kestävät itse kaikkein huonoimmin yhtään mitään kritiikkiä, näkemyseroa tms. Todellisuudessa he loukkaantuvat kaikkein pahiten, mutta samaan aikaan varaavat itselleen yksityisoikeuden suoltaa suustaan kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Puhut ap:n kaltaisista, vaikka et tiedä hänestä juuri mitään. Eli et puhu siis kenestäkään, tai puhut lähinnä mielikutushahmoista? :D
Some. Ennen ei ollut kanavaa, missä rummuttaa omaa mielipahaansa ja saada muutkin hysterian partaalle.