Lue keskustelun säännöt.
Miksi loukkaantuminen ja/tai mielensäpahoittaminen otetaan nykyään niin vakavasti?
04.11.2019 |
Ennenvanhaan loukkaantumisen katsottiin olevan lähinnä loukkaantujan ongelma, nykyään se on loukkaantumisen aiheuttajan ongelma. Miksi, ja mihin logiikkaan tämä muutos perustuu?
Sehän on selvä asia, että kun ihmiset ovat erilaisia erilaisine mielipiteineen ja maailmanktsomuksineem, on loukkaantumisen mahdollisuus koko ajan olemassa. Ainoa, joka tätä loukkaantumista voi kontrolloida, on loukkaantujan itse. On täysin mahdotonta ajatella, että kaikkien ihmisten tulisi olla laskelmoivia, omia sanojaan ja mielipiteitään julki tuomattomia, eetei vaan kukaan loukkaannu.
Ainoa siis, joka asialle voi jotain, on loukkaantujan itse. Joko hän kasvattaa paksumman selkänahan, ja oppii olemaan välittämättä liikaa muiden mielipiteistä. Tai hän loukkaantui, mutta oppii prosessoimaan asin tehokkaasti, ettei asia jää vaivaamaan. Tai sitten hän jatkaa loukkaantumistaan, ja elää katkerana keskittyen enemmän muiden näkemyksiinsä kuin omiinsa. Jokatapauksessa, kaikilla loukkaantujilla on muitakin mahdollisuuksia kuin loukkaantua, niinkuin edellä totesin.
Miksi siis jonkun loukkaantumisesta on tehty muiden kuin itse loukkaantujan ongelma? Miksi loukkaantuminen ylipäätään koetaan pahana asiana? Loukkaantuminen on tunne siinä missä mikä tahansa muukin, ja kyllähän ihmisyys ja ns yhteiskuntakelpoisuus edellyttää meiltä kaikilta jokatapauksessa tunnetaitoja ja tunteiden säätelyä ja hallintaa.miksi loukkaantumisen tunne yritetään irrottaa tästä kontekstista pois?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että ap:n kaltaiset muiden mielensä pahoittamisen taivastelijat kestävät itse kaikkein huonoimmin yhtään mitään kritiikkiä, näkemyseroa tms. Todellisuudessa he loukkaantuvat kaikkein pahiten, mutta samaan aikaan varaavat itselleen yksityisoikeuden suoltaa suustaan kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Puhut ap:n kaltaisista, vaikka et tiedä hänestä juuri mitään. Eli et puhu siis kenestäkään, tai puhut lähinnä mielikutushahmoista? :D
Tämä juuri todisti teoriani. Kylläpä loukkaannuitkin pienestä. Kehotan tarkkailemaan käytöstäsi suhteessa muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni kyse on toisten tunteista. Minusta on kylmäävää lukea, miten aloittajasta on ok se, että ennen sitä vasta oltiinkin välittämättä muiden tunteista, ja oikein kehuu, miten se, jos pahoitettiin toisen mieli ei kuulunut sille mielen pahoittajalle ollenkaan.
Mulle on ainakin aina ollut päivänselvää, että muiden tunteet ovat ihan yhtä tärkeitä, kuin omanikin.
Ja sitten se, että ihmiset puolustautuvat sillä, etteivät tarkoittaneet. Jaahas. No jos näin on, niin miksi on niin vaikeaa osoittaa sitten olevansa pahoillaan, jos se pahoitti jonkun mielen?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Tämä mielensäpahoittaminen otetaan enenevissä määrin mukaan myös päätöksen tekoo, mikä on vaarallista ja lyhytnäköistä. Tähän asiaan tulisi päättäjien reagoida nopeasti, ennenkuin olemme täydellisessä suossa. Taas-arvon nimissä voidaan mikä tahansa asia demonisoida, koska joku on pahoittanut mielensä.
Laita jokin esimerkki? Todennäköisempää on, että näet toisten vaikuttimet jotenkin eri lailla, kuin he niistä ajattelevat, koska katselet omien lasiesi lävitse. Eli jos näkisit syyn tavoitteen taustalla, suhtautuisit hiukan eri tavalla.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Hienoa, että ymmärsit ja olet astunut ensimmäisiä haparoivia askeleita kohti aikuisuutta.
No mitä sitten tarkoitit? Että jotakin saa kuitenkin sanoa loukaten toisia? Tai saa tietenkin sanoa, mutta aivan samalla tavalla sanoja sitten itse loukkaantuu, jos se pahoitti jonkun mielen.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:n mielestä kuka tahansa voi ja saa sanoa mitä tahansa, välittämättä muiden tunteista?
Periaatteessa kyllä. Tosin se kertoo sanojasta ja hänen käytöstavoistaan aika paljon, mutta silloinhan se onkin sanojan ongelma. Loitus käsitteli lähinnä tilannetta, missä yhteiskunnallinen vaikuttaminen menee sen mukaan, että joukko ihmisiä loukkaantuu kollektiivisesti jonkun sanomisista, vaikka sanojan ja loukkaantujien välissä ei ole mitään henkilökohtaista.
Ap
Kuten?
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap voi kontrolloida itseään olla loukkaamatta muita. Ei ole lainkaan mahdotonta ajatella, että ihminen ei olisi laskelmoiva, omia sanojaan ja mielipiteitään tutkaileva ihminen. Ihminen pystyy näihin kun vain haluaa.
Naurettava ajatus.jos tämä olisi mahdollista, loukkaantumista ei tapahtuisi siinä määrin kuin sitä tapahtuu. Toisekseen, miksi minun pitäisi uhrata omat mielipiteeni tai arvoni muiden mahdollisen loukkaantumisen takia?en minäkään pakota ketään ostamaan omaa arvomaailmaani, vaan kaikki saavat olla mitä mieltä haluavat, vaikka ne kuinka olisivatkin huonoja tai vääriä ajatuksia omasta mielestäni.
Ap
Ei kai se, ettei loukkaa muita estä oikeutta omiin mielipiteisiin? Etkö ymmärrä, että loukkaantuja tavallaan arvostelee sinun ajatuksiasi? Etkö kestä sitä, vai mikä tässä on ongelmana? Allekirjoitan sen näkemyksen myös, että mielensäpahoittamisesta loukkaantujia, kuten aloittaja, ei ikinä saisi arvostella.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että ap:n kaltaiset muiden mielensä pahoittamisen taivastelijat kestävät itse kaikkein huonoimmin yhtään mitään kritiikkiä, näkemyseroa tms. Todellisuudessa he loukkaantuvat kaikkein pahiten, mutta samaan aikaan varaavat itselleen yksityisoikeuden suoltaa suustaan kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Juuri näin. Eihän se estä heitä olemasta mitä mieltä ovat, ainoa minkä heidän vain toivoisi ymmärtävän, on se, että se vain sattui loukkaamaan jotakuta. Heidänlaisillaan ei vaikuttaisi olevan kykyä tai kapasiteettia kestää tätä tilannetta.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on, että ap:n kaltaiset muiden mielensä pahoittamisen taivastelijat kestävät itse kaikkein huonoimmin yhtään mitään kritiikkiä, näkemyseroa tms. Todellisuudessa he loukkaantuvat kaikkein pahiten, mutta samaan aikaan varaavat itselleen yksityisoikeuden suoltaa suustaan kaiken, mitä sylki suuhun tuo.
Puhut ap:n kaltaisista, vaikka et tiedä hänestä juuri mitään. Eli et puhu siis kenestäkään, tai puhut lähinnä mielikutushahmoista? :D
Puhumme aloittajan aloituksen kanssa samaa mieltä olevista.
t.kristallikissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on aloittajan kaltainen ihminen, joka on kärkäs arvostelemaan toisia ja sitten suureen ääneen huutelee, miten muiden mielipiteistä ei saa loukkaantua! Häntä ei kiinnosta p*skaakaan se, satuttiko tai loukkasiko minua. Jos häntä tästä kritisoi, niin ei kykene kestämään kritiikkiä OMISTA VIOISTAAN alkuunkaan, eli ei siis pysty käsittämään, että hänellä voi olla p*rseestä oleva mielipide, joka perustuu hänen omaan pahantahtoisuuteensa. En siis tajua, miksi hän haluaa ennemmin kannattaa sitä persemielipidettä, kuin ymmärtää, että sen perustelut sijaitsevat hänen mielikuvituksessaan, eivät ole tosia.
Esim. sanotaan simppeli esimerkki:
Olin lapsi, hän tuli töistä väsyneenä kotiin ja sakset olivat olohuoneen lattialla. Hän ajattelee, että olen ilkeyttäni jättänyt ne siihen, häntä kiusatakseni. Se ”oikeuttaa” hänet huutamaan minulle saksista vihaisesti. Tämä taas loukkaa minua, joka en käsitä, millä oikeudella än on vihainen ja ilkeä minulle. KOSKA KYLMÄ FAKTA OLI SE, ETTÄ UNOHDIN SAKSET SIIHEN HAJAMIELISYYTTÄNI, eikä kyseessä ollut minkään tason ilkeys häntä kohtaan, sen sijaan HÄN oli paha ja ilkeä minua kohtaan huutaessaan JA olemaan ikinä leppymättä.
Että ei, ihminen ei halua OPPIA JA YMMÄRTÄÄ, että lapsensa on ystävällinen, rakastaa äitiä ja on hajamielinen, ei, hän haluaa vihata lastaan, pitää tätä ilkeänä saksipaskana.
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on aloittajan kaltainen ihminen, joka on kärkäs arvostelemaan toisia ja sitten suureen ääneen huutelee, miten muiden mielipiteistä ei saa loukkaantua! Häntä ei kiinnosta p*skaakaan se, satuttiko tai loukkasiko minua. Jos häntä tästä kritisoi, niin ei kykene kestämään kritiikkiä OMISTA VIOISTAAN alkuunkaan, eli ei siis pysty käsittämään, että hänellä voi olla p*rseestä oleva mielipide, joka perustuu hänen omaan pahantahtoisuuteensa. En siis tajua, miksi hän haluaa ennemmin kannattaa sitä persemielipidettä, kuin ymmärtää, että sen perustelut sijaitsevat hänen mielikuvituksessaan, eivät ole tosia.
Esim. sanotaan simppeli esimerkki:
Olin lapsi, hän tuli töistä väsyneenä kotiin ja sakset olivat olohuoneen lattialla. Hän ajattelee, että olen ilkeyttäni jättänyt ne siihen, häntä kiusatakseni. Se ”oikeuttaa” hänet huutamaan minulle saksista vihaisesti. Tämä taas loukkaa minua, joka en käsitä, millä oikeudella än on vihainen ja ilkeä minulle. KOSKA KYLMÄ FAKTA OLI SE, ETTÄ UNOHDIN SAKSET SIIHEN HAJAMIELISYYTTÄNI, eikä kyseessä ollut minkään tason ilkeys häntä kohtaan, sen sijaan HÄN oli paha ja ilkeä minua kohtaan huutaessaan JA olemaan ikinä leppymättä.
Että ei, ihminen ei halua OPPIA JA YMMÄRTÄÄ, että lapsensa on ystävällinen, rakastaa äitiä ja on hajamielinen, ei, hän haluaa vihata lastaan, pitää tätä ilkeänä saksipaskana.
t.kristallikissa
Ja tämä on äidiltäni viallista käyttäytymistä, koska se perustui hänen omaan väsyneisyyteensä ja pahan muista ajattelemiseen, eikä todellisuuteen. Ei siihen, mitä OIKEASTI tapahtui.
Niin. No, lukekaa lohdutukseksi tämä: mielensä pahoittamisesta voi tehdä kuka tahansa. Milloin maailmassa on pitkällä tähtäimellä maksettu mistään sellaisesta, johon kuka tahansa pystyy?