Lue keskustelun säännöt.
Kuuluuko kiusaaminen suomalaiseen kulttuuriin?
04.11.2019 |
Olen viime päivinä käynyt ensimmäistä kertaa tutustumassa Jodeliin ja kaikki siellä oleva negatiivisuus ja ihmisten haukkuminen sai minut miettimään, onko kiusaaminen hyväksytty osa suomalaista kulttuuria ja osa sosiaalisia normeja täällä? Esimerkiksi ekaluokkalaiset tietävät jo sen, että vaikkapa piereskely julkisesti luokassa on sosiaalisten normien vastaista ja osaavat vältellä sitä. Jos tuollainen asia on saatu opetettua jo pienille lapsille, miten kiusaamista ei saada kitkettyä edes aikuisten ihmisten käytöksestä pois? Ainahan kulttuureissa on asioita, joiden tekemistä pidetään nolona ja niistä kiinni jääminen aiheuttaisi häpeää, mutta jostain syystä muiden haukkuminen, ilkeys ja julmuus eivät ole tällaisia asioita. Usein kiusaaja saa enemmistön hyväksynnän teoilleen niin lapsena kuin aikuisenakin ja on omissa piireissään myös suosittua seuraa. Kiusaajaa myös usein ymmärretään ja säälitellään enemmän kuin uhria. Totuus kuitenkin on, että osa ihmisistä on persoonallisuushäiriöisiä, psykopaatteja yms. eikä heidän käytöksensä selity omalla pahalla ololla, vaan he saavat nautintoa muiden satuttamisesta. Miksi tähän sairaaseen vuorovaikutuskulttuuriin ei pystytä puuttumaan nykyistä tehokkaammin? Haluaako kovin moni todellisuudessa edes kitkeä kiusaamista pois vai nauttiiko suurin osa kiusaamisen seuraamisesta niin livenä kuin netissäkin, ikään kuin se olisi viihdettä?
Kommentit (42)
Varusmiespalvelun nimellä maassamme ylläpidettyyn miesten koirakoulutukseen se aivan ehdottomasti kuuluu .
Vieläpä sen aivan välttämättömänä edellytyksenä.
Se 'pahnanpohjimmainen' ja 'komppanian heikoin,huonoin ja muutenkin kelvottomin' (varusmies) kun on pakko saada nimettyä jo sen ns. "koulutuksen" alkuvaiheessa.... (ja ellei pian löydy niin se jostain vakka tehdään esimiesten (= suurinpiirtein samanikäisten, edellisen ikäluokan nykyisten 'kouluttaja-alikersanttien' toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
Täällä tasapaistetään surkimuksia ylöspäin lapsesta asti. Sitten ne kasvattamatta jätetyt ja yksinkertaiset löytyvät katkeroituneina öykkäreinä työpaikan alimmilta portailta.
En ole varsinaisesti kulttuuri-ekspertti mutta yhden havainnon olen tehnyt monille nimenomaan suomalaisille tyypillisestä käyttäytymisestä: täällä ei uskalleta olla vilpittömän mukavia toisille vaan sinne ystävällisyyden sekaan on pakko ujuttaa aina jonkinlaista piikittelyä. Esimerkiksi monilla naisilla on sellainen tyyli, että ovat kovin lämpimiä, sydämellisiä ja tuttavallisia mutta ihan äkkiarvaamatta saattavat näpäyttää keskustelukumppaniaan vaikkapa tämän pukeutumisesta tai iästä. Miehillä taas sellainen hyväntuulisen jätkämäinen sanailu menee helposti ihan liian pitkälle eivätkä he älyä himmata silloinkaan, kun muut ympärillä jo selkeästi viestivät, että kenelläkään ei ole enää hauskaa. En tiedä, onko kyseessä sosiaalisten taitojen heikkous vai uskomus siitä, että aina on parempi olla vähän veemäinen, jottei luulla liian kiltiksi. Suomessa elää myös vahva aitouden ihannointi, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta täällä aitoutena pidetään huonotapaisuutta ja toisten huomioimattomuutta. Toivottavasti asenteet alkaisivat hiljalleen muuttua tämänkin asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
Tyypillinen harhakäsitys. Ihminen, jolla on oikeasti hyvä itsetunto, ei koe tarvetta kiusata ketään. Sellainen on oikeasti vahva ihminen. Sitä toisen vahvuutta tai heikkoutta kun yrittää "testata" kiusaamalla ja vittuilemalla, niin se kertoo enemmän testaajan itsensä luonteen ja paljastaa itsensä itsetunnon puutteen. Haet sillä johtajaasi. Se, joka ei harrasta tuollaista, on johtajasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti se kuuluu minusta vahvasti suomalaiseen kulttuuriin ja on varmaan sen kaikkein huonoin puoli. Olen asunut myös muussa maissa (ja asun yhä ulkomailla). Kiusaamista on toki muuallakin mutta ei siinä määrin tai niin syvästi kuin Suomessa, eikä sitä ole tasapainottamassa kannustuskulttuuri, vahva sosiaalisuus, yhteisöllisyys, tai kiusaamisen yleinen paheksunta.
Tämä on, valitettavasti, myös suurimpia syitä sille, miksi en ole tällä hetkellä aikeissa palata Suomeen, sillä voin henkisesti paremmin nykyisessä kotimaassani.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
No niin, tässä se tulikin. Kyse on siis kovuuden ja yksin pärjäämisen ihannoinnista, joka tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin. Kirjoitin noista asioista aikaisemmalla sivulla ja nyt sain sille varmistuksen.
Tällä palstalla hyvin moni on sitä mieltä, että kiusaaminen on lähes aina kiusatun oma vika, vaikka kyse olisi lapsesta tai teinistä. Tämä asenne näkyy myös sananvapautta ja loukkaantumista käsittelevissä ketjuissa: niissä toistuu ajatus, että mitä tahansa pitäisi saada sanoa ja "jokainen on vastuussa omista tunteistaan".
- 13
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole mitenkään suomalaisten ominaisuus, eikä mitenkään kulttuurista riippuvaista, kiusaajia aina on ollut ja tulee olemaan, mitä enemmän annamme sille mahdollisuuksia, mm. Olematta puuttumatta nimittelyyn päiväkodissa, koulussa, älkää purkako oma pahaa oloa muihin. Kanavoi energiasi muuhunhyödylliseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti kulttuuri-ekspertti mutta yhden havainnon olen tehnyt monille nimenomaan suomalaisille tyypillisestä käyttäytymisestä: täällä ei uskalleta olla vilpittömän mukavia toisille vaan sinne ystävällisyyden sekaan on pakko ujuttaa aina jonkinlaista piikittelyä. Esimerkiksi monilla naisilla on sellainen tyyli, että ovat kovin lämpimiä, sydämellisiä ja tuttavallisia mutta ihan äkkiarvaamatta saattavat näpäyttää keskustelukumppaniaan vaikkapa tämän pukeutumisesta tai iästä. Miehillä taas sellainen hyväntuulisen jätkämäinen sanailu menee helposti ihan liian pitkälle eivätkä he älyä himmata silloinkaan, kun muut ympärillä jo selkeästi viestivät, että kenelläkään ei ole enää hauskaa. En tiedä, onko kyseessä sosiaalisten taitojen heikkous vai uskomus siitä, että aina on parempi olla vähän veemäinen, jottei luulla liian kiltiksi. Suomessa elää myös vahva aitouden ihannointi, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta täällä aitoutena pidetään huonotapaisuutta ja toisten huomioimattomuutta. Toivottavasti asenteet alkaisivat hiljalleen muuttua tämänkin asian suhteen.
Itse olen ollut huomaavinani jotain sellaista, että työpaikoilla (jopa niissä, joissa ilmapiiri on yleisesti ottaen melko hyvä) esiintyy paljon omituista klikkiytymistä. Joidenkin ihmisten jutuille naureskellaan ja pyöritellään silmiä, vaikka henkilö vain puhuisi asialliseen tyyliin jostain työhön liittyvästä asiasta. En tiedä, onko tuo nimenomaan suomalainen erityispiirre. Jotenkin vain kuvittelin, että useimmilla ihmisillä tuollainen käytös jäisi jonnekin teinivuosiin. Mutta ei, sitä tapahtuu ihan aikuisten kesken. Ja ne naureskelijat ovat yleensä ihan normaaleina pidettyjä, arvostettuja ja normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, eivät mitään kyykyttäviä narsisteja tms.
Olen törmännyt tuollaiseen käytökseen joskus ja olin ihan hirveän hämmentynyt siitä. Kai se on jotain ihmeellistä vallankäyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole mitenkään suomalaisten ominaisuus, eikä mitenkään kulttuurista riippuvaista, kiusaajia aina on ollut ja tulee olemaan, mitä enemmän annamme sille mahdollisuuksia, mm. Olematta puuttumatta nimittelyyn päiväkodissa, koulussa, älkää purkako oma pahaa oloa muihin. Kanavoi energiasi muuhunhyödylliseen.
Erityispiirre Suomessa on kiusaajien hyysääminen ja tukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
Jostain syystä laillasi ajattelevat ihmiset kuitenkin loukkaantuvat sydänjuuriaan myöten, jos joku sanoo teille ikävästi takaisin. Kannatatte kiusaamista, mutta jos se osuu omalle kohdallenne, olette pahimpia mahdollisia paskahousuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu kuuluvan.
Nyt kiusataan mm. Päivi Räsästä ihan korkealla tasolla.
Myös Ahtisaarta kiusattiin vaikka hän oli presidentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oo vielä löytänyt kulttuuria, johon se ei kuuluisi.
Amerikkaan se ei kuulu. Amerikkaan kuuluu kunnioitus. Amerikassa kunnioitetaan. Erilainen systeemin suojelemis mekanismi omia henkilökohtaisia identeettisdin jalouksia kohtaan. Vähemmän psykologiaa, enemmän progressiivisuutta.
Höpöhöpö, kyllähän ainakin lasten ja nuorten keskuudessa on kiusaamista Amerikassakin. Siellä on myös niin paljon eriarvoisuutta, että rikkaammista oloista tulevat lapset eivät tunnu edes ymmärtävän, että vähävaraisemmilla ihmisillä on ihan samat ihmisoikeudet kuin heilläkin. Puhumattakaan rasismista ja naisvihasta.
Onneksi jumala näki mitä qwertyilin ja pyyhkäisin tekstini pois. Ihan sama mitä teille lähettää niin se on aina joku mätä mieli joka on vastaavanlainen.
Mätä mieli + eliksiiri= mätää.
Kunnioitus + eliksiiri= kunnioitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset ei osaa näyttää tunteita, tulkita niitä tai vastaanottaa tunteita. Painetaan vaan menemään.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset ei osaa näyttää tunteita, tulkita niitä tai vastaanottaa tunteita. Painetaan vaan menemään.
Mielletään menemään paremmin sanottuna. Mitä täällä painetaan kuin syntyvyys tilastotkin ollaan painettu nappiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
No niin, tässä se tulikin. Kyse on siis kovuuden ja yksin pärjäämisen ihannoinnista, joka tuntuu kuuluvan suomalaiseen kulttuuriin. Kirjoitin noista asioista aikaisemmalla sivulla ja nyt sain sille varmistuksen.
Tällä palstalla hyvin moni on sitä mieltä, että kiusaaminen on lähes aina kiusatun oma vika, vaikka kyse olisi lapsesta tai teinistä. Tämä asenne näkyy myös sananvapautta ja loukkaantumista käsittelevissä ketjuissa: niissä toistuu ajatus, että mitä tahansa pitäisi saada sanoa ja "jokainen on vastuussa omista tunteistaan".
- 13
Kyllä, yleisesti pidetään sitä joka kiusa avaavansa, ja joka sitä ei kestä heikkona. Vaikka heikko on se joka kiusaa, koska hänellä on tarve painaa alaspäin, jotta itse näyttäytyisi vahvempana, kuin onkaan. Sairas mentaliteetti, joka pitäisi muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole varsinaisesti kulttuuri-ekspertti mutta yhden havainnon olen tehnyt monille nimenomaan suomalaisille tyypillisestä käyttäytymisestä: täällä ei uskalleta olla vilpittömän mukavia toisille vaan sinne ystävällisyyden sekaan on pakko ujuttaa aina jonkinlaista piikittelyä. Esimerkiksi monilla naisilla on sellainen tyyli, että ovat kovin lämpimiä, sydämellisiä ja tuttavallisia mutta ihan äkkiarvaamatta saattavat näpäyttää keskustelukumppaniaan vaikkapa tämän pukeutumisesta tai iästä. Miehillä taas sellainen hyväntuulisen jätkämäinen sanailu menee helposti ihan liian pitkälle eivätkä he älyä himmata silloinkaan, kun muut ympärillä jo selkeästi viestivät, että kenelläkään ei ole enää hauskaa. En tiedä, onko kyseessä sosiaalisten taitojen heikkous vai uskomus siitä, että aina on parempi olla vähän veemäinen, jottei luulla liian kiltiksi. Suomessa elää myös vahva aitouden ihannointi, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta täällä aitoutena pidetään huonotapaisuutta ja toisten huomioimattomuutta. Toivottavasti asenteet alkaisivat hiljalleen muuttua tämänkin asian suhteen.
Itse olen ollut huomaavinani jotain sellaista, että työpaikoilla (jopa niissä, joissa ilmapiiri on yleisesti ottaen melko hyvä) esiintyy paljon omituista klikkiytymistä. Joidenkin ihmisten jutuille naureskellaan ja pyöritellään silmiä, vaikka henkilö vain puhuisi asialliseen tyyliin jostain työhön liittyvästä asiasta. En tiedä, onko tuo nimenomaan suomalainen erityispiirre. Jotenkin vain kuvittelin, että useimmilla ihmisillä tuollainen käytös jäisi jonnekin teinivuosiin. Mutta ei, sitä tapahtuu ihan aikuisten kesken. Ja ne naureskelijat ovat yleensä ihan normaaleina pidettyjä, arvostettuja ja normaaleilta vaikuttavia ihmisiä, eivät mitään kyykyttäviä narsisteja tms.
Olen törmännyt tuollaiseen käytökseen joskus ja olin ihan hirveän hämmentynyt siitä. Kai se on jotain ihmeellistä vallankäyttöä.
Tämä on erilaista ulkomaihin verrattuna, toki tämä perustuu omaan kokemukseen. Muualla kuunnellaan silmiä pyörittelemättä. Täällä selkeästi huono ja lapsellinen käytös on sallittua, puuttuu toisen ihmisen kunnioitus ja käytöstavat, ollaan metsäläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu, koska sillä on hyvä testata onko ihmisellä vahva vai heikko luonne ja itsetunto. Jos kiusaamista ja vittuilua ei kestä, niin sellaisella ihmisellä ei tee mitään.
Monesti se kiusaaja ei itse kestä minkäänlaista kritiikkiä. Eli kukakohan oikeasti on se heikon lenkki?!
Kyllä näyttää kuuluvan, koulussa aina kiusattiin jos ei minua niin kaveriani ja muita eri luokilla olevia. Opettajat vain levittelivät käsiään tyyliin älä välitä, sitten ei enää uskalla eikä halua luottaa kehenkään enää edes aikuisena. Näyttää myös kuuluvan siihen kun vuokraa on kuin joku mato, joku alamainen jota saa kiusata heti kun on vuokra maksettu, pois kyllä muutan. Kelassakin on helposti kiusattu teet sitä tai tätä aina epäillään aiheettomasti ties mistä. Näitä asioita ei ehkä tapahtuisi jos ei ihmiset ja kulttuuri nimenomaan kannustaisi kiusaamiseen. Ja nuoret opetetaan myös kiusaamaan, somessa erittäin helppoa.
Jenkeissä menty jopa siihen nollatoleranssiin, osavaltiosta ja paikkakunnasta riippuen, että jos kutsut koulussa jotain toista esimerkiksi läskiksi, niin sinut voidaan jopa erottaa koulusta tietyksi ajaksi.