Kuuluuko kiusaaminen suomalaiseen kulttuuriin?

Olen viime päivinä käynyt ensimmäistä kertaa tutustumassa Jodeliin ja kaikki siellä oleva negatiivisuus ja ihmisten haukkuminen sai minut miettimään, onko kiusaaminen hyväksytty osa suomalaista kulttuuria ja osa sosiaalisia normeja täällä? Esimerkiksi ekaluokkalaiset tietävät jo sen, että vaikkapa piereskely julkisesti luokassa on sosiaalisten normien vastaista ja osaavat vältellä sitä. Jos tuollainen asia on saatu opetettua jo pienille lapsille, miten kiusaamista ei saada kitkettyä edes aikuisten ihmisten käytöksestä pois? Ainahan kulttuureissa on asioita, joiden tekemistä pidetään nolona ja niistä kiinni jääminen aiheuttaisi häpeää, mutta jostain syystä muiden haukkuminen, ilkeys ja julmuus eivät ole tällaisia asioita. Usein kiusaaja saa enemmistön hyväksynnän teoilleen niin lapsena kuin aikuisenakin ja on omissa piireissään myös suosittua seuraa. Kiusaajaa myös usein ymmärretään ja säälitellään enemmän kuin uhria. Totuus kuitenkin on, että osa ihmisistä on persoonallisuushäiriöisiä, psykopaatteja yms. eikä heidän käytöksensä selity omalla pahalla ololla, vaan he saavat nautintoa muiden satuttamisesta. Miksi tähän sairaaseen vuorovaikutuskulttuuriin ei pystytä puuttumaan nykyistä tehokkaammin? Haluaako kovin moni todellisuudessa edes kitkeä kiusaamista pois vai nauttiiko suurin osa kiusaamisen seuraamisesta niin livenä kuin netissäkin, ikään kuin se olisi viihdettä?