Miksi kotitöiden aikatauluttaminen etukäteen on niin vaikeaa?
Jälleen kerran törmäsin parisuhteessani tähän samaan ongelmaa. Siitä on keskusteltu lukemattomia kertoja mutta ei vain mene vaimolle jakeluun.
Ongelma on siis seuraava: Viikonloppu on pääpiirteissään aikataulutettu. Perjantaina vaimo näkee yhtä kaveria illalla. Lauantaina mennään auttamaan vaimon vanhaa isää pihatöissä ja illlalla mennään tuttavapariskunnalle kylään. Sunnuntaina on pojan peli johon minun pitää mennä myös toimitsijaksi kuten jokainen vanhemmista vuorollaan tekee.
Kello tulee sunnuntaina puoli kolme. Vaimo aloittaa yllättäen siivoamisen. Ilmoittaa että pitää vaihtaa lakanat, imuroida, pestä lattiat ja siivota vessat. Mistään tällaisesta ei ole puhuttu etukäteen. Minulla on vajaa tunti aikaa pojan peliin lähtöön ja olin ajatellut hetken levähtää ennen sitä (olin jo käynyt kaupassa ja tehnyt perheelle ruoan). Vaimo alkaa marttyyrina siivoamaan ja puhisee miten saa aina tehdä kaiken yksin.
Olen varmaan kymmeniä kertoja sanonut että haluaisin tietää etukäteen jos kotona siivotaan niin voin sovittaa oman osuuteni minulle sopivaan väliin. Olisin esim. voinut hyvin imuroida ja pestä lattiat perjantaina kun vaimo oli poissa. Tai maanantaina kun illaksi ei ole mitään erityistä menoa. Mutta en haluaisi tehdä sitä kauhealla kiireella juuri ennen kuin lähden tunneiksi viemään poikaa harrastukseen.
Miksi se siivouksen tarve tulee kerta toisensa jälkeen kuin salama kirkkaalta taivaalta ja kaikkien muiden oletetaan siihen yhtyvän ilman mitään mutinoita? Eikä kyse ole siitä että ei tarvitsisi siivota. TIetysti tarvitsee. Mutta kyse on siitä että milloin ja onko siitä sovittu myös muun perheen kanssa.
Osaako siis joku valottaa minulle että miksi se siivoustarve tulee aina joka ikinen kerta yllättäen?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa viikonlopussa ole kuin ilmaa.
Niinhän muiden elämissä aina on. Oma elämä taas on pelkkää kiirettä.
Yllätys, että palstamammat hyökkäävät miehen kimppuun, lukematta edes aloitusta kunnolla.
Teillekö sopii, että olette itse lähdössä tunnin päästä jonnekin, ja mies vaatii teiltä auton imurointia ja pesemistä? Tuskin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa viikonlopussa ole kuin ilmaa.
Niinhän muiden elämissä aina on. Oma elämä taas on pelkkää kiirettä.
No onko tuo sinusta muka täynnä? Lapsiperheessä pitää joka päivä tehdä useampi tunti kotitöitä, että homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa viikonlopussa ole kuin ilmaa.
Niinhän muiden elämissä aina on. Oma elämä taas on pelkkää kiirettä.
No onko tuo sinusta muka täynnä? Lapsiperheessä pitää joka päivä tehdä useampi tunti kotitöitä, että homma toimii.
Useampi tunti? USEAMPI? TUNTI?
Mitä ihmettä sinä oikein teet? Vai lasketko mukaan pyykkikoneen ohjelman ajankin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tossa viikonlopussa ole kuin ilmaa.
Niinhän muiden elämissä aina on. Oma elämä taas on pelkkää kiirettä.
No onko tuo sinusta muka täynnä? Lapsiperheessä pitää joka päivä tehdä useampi tunti kotitöitä, että homma toimii.
Ehkäpä aloittaja ei halunnut listat joka ikistä hommaa jonka viikonlopun aikana teki vaan kertoi vain isoimmat ja tärkeimmät? Normihan on että jos luettelee oikeasti ne kaikki tehdyt työt niin seuraa loputon vääntö siitä että oliko tämä tai tuo homma oikeasti välttämätön ja voiko siihen oikeasti mennä niin ja niin paljon aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani voin vastata, että minusta on mukava siivota ex-tempore eli silloin, kun sattuu huvittamaan. En tykkää suunnitella etukäteen siivousajankohtaa, koska tekemätön työ rasittaa mieltä. Jos siivous on suunniteltu vaikkapa viikkoa ennen, niin se on joka päivä mielessä, että silloin pitää siivota.
Kun lapset olivat pieniä/koululaisia, niin siivosin joka toinen viikko kunnon siivouksen. Mies harvemmin osallistui siihen. Nyt kun lapset asuvat jo muualla, niin siivous ei ole enää ollenkaan niin tärkeää tai tarpeellista, joten siivoan silloin, kun sattuu huvittamaan.
Tee sinäkin kuten vaimosi. Ala siivoamaan yks kaks yllättäen, mutta älä odota vaimosi osallistuvan siihen - osallistuu, jos ehtii ja jos haluaa. Kun kumpikin tekee näitä yllätyssiivouksia, niin pääsette molemmat helpommalla.
Itse asiassa juuri niin minä teen. Jos jää johonkin väliin aikaan ja vessa vaikuttaa likaiselta niin minä siivoan sen eikä ole väliä mikä viikonpäivä silloin on. Ongelma olikin juuri se että en saa tehdä niin vaan minun oletetaan siivoavan silloin kun vaimolla on se siivous-inspiraatio.
Ok, nyt alkaa kuulostaa että vaimosi on oikeasti jotenkin kajahtanut. Ehkä silti vaan johtuu stressistä? Stressi ilmenee monesti joidenkin persoonallisuuspiirteiden ylikorostumisena, kuten tällä vaimolla nyt joku järjestyksen ja kontrollin pakkomielle että siivoaminen tapahtuu kun hän haluaa.
Testaa tätä vaikka kuukauden ajan: siivoa salassa, aina ennen kun vaimo ehtii, ja tee tämä vaimon poissaollessa. Osallista lapsiakin jos pystyt, mutta silloin voi toki paljastaa että yhdessä on tehty, se tuo kaikille hyvää mieltä.
Mutta siis vaihda lakanat kaikessa hiljaisuudessa, pese vessa, puhdista hajulukot, pyykkää, imuroi sohvatyynyjä myöten kaikki, tamppaa matot, luutua. Tee tämä aina niin hyvissä ajoin että pölyä ei ehdi kunnolla edes kertyä. Jos naisen käytös muuttuu, niin hyvä. Tästä voit sitten vähän höllätä kunnes ollaan sopivalla tasolla että kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos nainen alkaa taas puhista ja turhautuu kun ilmenee että kaikki onkin oikeasti jo tehty eikä hänen edes oikeastaan tarvitse alkaa nyt siivoamaan kuten ajatteli, niin kysymys on jostain muusta parisuhteessanne tai hänen päässään. Parisuhdeterapiaan siinä vaiheessa.
Kai sanoit, ettet aio siivota, kun olet kohta lähdössä ja teet ”oman osasi” alkuviikosta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omasta puolestani voin vastata, että minusta on mukava siivota ex-tempore eli silloin, kun sattuu huvittamaan. En tykkää suunnitella etukäteen siivousajankohtaa, koska tekemätön työ rasittaa mieltä. Jos siivous on suunniteltu vaikkapa viikkoa ennen, niin se on joka päivä mielessä, että silloin pitää siivota.
Kun lapset olivat pieniä/koululaisia, niin siivosin joka toinen viikko kunnon siivouksen. Mies harvemmin osallistui siihen. Nyt kun lapset asuvat jo muualla, niin siivous ei ole enää ollenkaan niin tärkeää tai tarpeellista, joten siivoan silloin, kun sattuu huvittamaan.
Tee sinäkin kuten vaimosi. Ala siivoamaan yks kaks yllättäen, mutta älä odota vaimosi osallistuvan siihen - osallistuu, jos ehtii ja jos haluaa. Kun kumpikin tekee näitä yllätyssiivouksia, niin pääsette molemmat helpommalla.
Itse asiassa juuri niin minä teen. Jos jää johonkin väliin aikaan ja vessa vaikuttaa likaiselta niin minä siivoan sen eikä ole väliä mikä viikonpäivä silloin on. Ongelma olikin juuri se että en saa tehdä niin vaan minun oletetaan siivoavan silloin kun vaimolla on se siivous-inspiraatio.
Keskustelun paikka. Kysy vaimolta, miksi et voi siivota silloin, kun se on sinusta tarpeellista. Sitten kysyt myös, miksi aikataulusta ei voi sopia etukäteen yhdessä. Ja miksi siivous pitää aloittaa silloin, kun se ei sovi sinulle, jos on tarkoitus siivota yhdessä.
Vaimosi on siihen tuntia ennen lähtöäsi asti odottanut toiveikkaasti että osoittaisin jonkinlaista aloitekykyä ja vastuuntuntoa ja tarttuisit itse toimeen etkä odota että työnjohtaja alkaa jaella tehtäviä. Yrittänyt olla päsmäröimättä ja nalkuttamatta koska sitähän se olisi ollut jos vaimo olisi jo torstaina yrittänyt kalenteroida sinulle siivoustehtäviä. Koska jos hän sinua pyytämättä siivousasioissa ohjeistaa, se on nujertamista, alistamista, väheksyntää ja aloitekyvyn tapaamista, kuten olemme palstalta oppineet - kaikki miesten ja varsinkin isien saamattomuus johtuu siitä että naiset eivät ole antaneet tehdä omalla tavallaan (=jättää tekemättä). Vaimosi yrittää kunnes jälleen kerran pettyy ja tunnustaa että ei tule tapahtumaan tälläkään kertaa, ei se tänäkään viikonloppuna tartu vessaharjanvarteen jos en erikseen sano, pakko pyytää suoraan.
Ei ole fiksua vaimosi toiminta, ei, toistaa samaa ja odottaa eri lopputulosta. Sama pätee sinuun.
Vierailija kirjoitti:
Yllätys, että palstamammat hyökkäävät miehen kimppuun, lukematta edes aloitusta kunnolla.
Teillekö sopii, että olette itse lähdössä tunnin päästä jonnekin, ja mies vaatii teiltä auton imurointia ja pesemistä? Tuskin.
Tuossa tilanteessa voi aukaista suunsa ja sanoa, että nyt en ehdi, teen sen huomenna. Tekikö aloittaja niin?
Vierailija kirjoitti:
Kai sanoit, ettet aio siivota, kun olet kohta lähdössä ja teet ”oman osasi” alkuviikosta?
Eiköhän ole jo tehnyt oman osansa. Auttanut vaimon vanhaa isää pihätöissä, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuat ennen kuin lähtee poikaa viemään peliin ja olla toimitsijana siellä. Mitä se vaimo on tehnyt viikonloppuna muuta kuin käynyt ystävänsä kanssa ulkona ja ap:n kanssa tuttavapariskunnan luona kylässä?
Eiköhän se vaimo olisi voinut yksin hoitaa siivouksen tällä kertaa?
Mä en kestäisi jotain tollasia sopimuksia. "Pestään lattiat tiistaina klo. 17".Argh.
Meillä siivotaan kun huvittaa, ihan siisti asunto on joten homma selkeästi toimii. Minä siivoan useammin kuin mies eikä haittaa mua yhtään. Kyllä se välillä imuroi/ tiskaa/ pesee pyykkiä. Riittää hyvin.
Meillä on pulmana se, että itse haluaisin jotenkin rajata ja ajoittaa siivouksen mutta puoliso ei tähän lähde. Toivoisin ettei koko viikonloppu menisi sellaiseen keskeneräiseen siivouspuuhasteluun, vaan mietittäisiin mitä tarvitsee siivota ja milloin se tehdään, jolloin muu aika vapautuisi muulle tekemiselle, eikä kivempaa tekemistä keksiessä tulisi aina se "ois kyllä oikeastaan pitänyt pestä vessa". Mutta puolisoni ei kykene tällaiseen suunnitelmallisuuteen vaan asenne on että "no tässä jossain välissä", jolloin siivous valtaa koko viikonlopun epämääräisenä jatkuvasti kesken jäävänä puuhasteluna ja lapsiakin on vaikea motivoida siihen kun ei ole mitään "nyt siivotaan ja iltapäivällä lähdetään uimaan" vaan "siivoillaan nyt vähän ja siivoillaan sitten kohta vähän lisää". Lapset saattavat ehtiä räjäyttää huoneensa imurointikunnosta uudelleen ei-imurointikuntoon jonkun leikin myötä ennen kuin sitä imuria on käytetty.
Toki voisin a) ilmoittaa että tehdään näin, mutta en halua olla yksin mikään siivouspomo ja käskyttäjä suhteessa mieheeni tai b) tehdä kaiken yksin (lasten kanssa) mutta en halua sitäkään. Puoliso kyllä siivoaa, mutta kun muut ovat siivonneet lauantaina aamupäivän ("oman osansa") ja ehdotetaan että lähdettäisiinkö illasta yhdessä ulos, niin kahvikuppi kädessä sohvalla istunut puoliso tuumaa että jaa kun se imurointi pitäisi jossain välissä... no pitäisi pitäisi, ja todennäköisesti se sama imurointi odottaa seuraavanakin päivänä. Kyllä sen imuroinnin hoitaa, mutta siihen ryhtyminen vie sen pari vuorokautta ja on poissa muusta tekemisestä.
Ap:n jutussa ihmetyttää se, että ns. perusviikkosiivous tulee yllätyksenä. Mutta samaa aikataulukeskustelua kyllä kaipaisin vaimolta ns. harvemmin toistuvissa siivouksissa. Eli esimerkiksi kun olet raivannut lattiat ja ruvennut imoroimaan, toinen päättää siivota vaatekomeron ja kantaa kaikki kamat keskelle lattiaa.
Järkevempää olisi siivota ensin se vaatekaappi ensin.
Tätä täydentää toki vielä se, että viikonloppuisin vaimo nukkuu puolille päivin eli olen ehtinyt aloittaa siivoukset, ruuanlaitot jne., mutta sitten vaimo on marttyyri kuin vain hänen vaatekomeron siivous on kotityö, eikä esim. ruuanlaitto (mitä hän ei tee ikinä).
En kyllä ymmärrä, että jos on poikkeuksellisesti kiireinen viikonloppu, niin silti pitää tehdä se viikkosiivouskin kuten aina ennenkin. Eikö tuota siivousta voi joustaa tilanteen mukaan. Itsellä ei olisi tullut mielenkään pyytää miestä siivoamaaan kaverina tuossa tilanteessa. Olisin odottanut, että mies ja poika lähtivät sinne peliin ja sitten olisin siivonnut itekseni koko huushollin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sanoit, ettet aio siivota, kun olet kohta lähdössä ja teet ”oman osasi” alkuviikosta?
Eiköhän ole jo tehnyt oman osansa. Auttanut vaimon vanhaa isää pihätöissä, käynyt kaupassa ja tehnyt ruuat ennen kuin lähtee poikaa viemään peliin ja olla toimitsijana siellä. Mitä se vaimo on tehnyt viikonloppuna muuta kuin käynyt ystävänsä kanssa ulkona ja ap:n kanssa tuttavapariskunnan luona kylässä?
Eiköhän se vaimo olisi voinut yksin hoitaa siivouksen tällä kertaa?
Ap:han ei siis kertonut meille vaimon ajankäytöstä yhtään mitään, muuta kuin sen illanvieton. Joten ei pidä olettaa ettei vaimo tehnyt yhtikäs mitään.
Ehkä ap olisi voinut vaikka jo torstaina pohtia tätä siivousasiaa ja ottaa sen puheeksi vaimon kanssa. Sehän olisi ollut ihan loistavaa kotitöiden ennalta suunnittelua, ja ainakin minä naisena olisin arvostanut sitä suunnattomasti.
Itse asiassa juuri niin minä teen. Jos jää johonkin väliin aikaan ja vessa vaikuttaa likaiselta niin minä siivoan sen eikä ole väliä mikä viikonpäivä silloin on. Ongelma olikin juuri se että en saa tehdä niin vaan minun oletetaan siivoavan silloin kun vaimolla on se siivous-inspiraatio.