Mitä teen lapsettoman sukulaiseni kanssa joka omii vauvani?

Vierailija kirjoitti:

Ja mistä tällainen käyttäytyminen voi johtua? Voiko esim vauvakuume saada naisen käyttäytymään oikeasti näin sekopäisesti? /Ap

Silläkin uhalla että olet provo, niin ei kukaan normaali vauvakuumeinen/lapsista tykkäävä silti omi toisten lapsia.

Tällä sukulaisella on varmaan muutenkin vaikeuksia hahmottaa rajoja itsensä ja muiden välillä. Sellainen todella vahva omiminen voi hyvinkin olla mt-ongelmien tai jopa persoonallisuushäiriöinen seurausta.

Minä olen oikeasti ollut sellaisessa tilanteessa, että sukulainen yritti omia lapseni, nappaili syliin kuin olisi äiti (ei sentään kohdellut kuin räsynukkea), kutsui itseään äidiksi ja minua etunimellä, aina puhuessa lapsestani sanoi minun vauva/minun x, puuttua asioihin joihin ei yleensä perheen ulkopuoliset puutu yms. Minä sain homman kuriin seuraavilla tavoilla:

1) etäisyys, vähemmän tapaamisia ja vähemmän kuulumisten vaihtoa. Tämä myös tarkoitti sitä että jätin viesteihin vastaamatta ja edelleen jätä tarvittaessa

2) en jättänyt enkä jätä lastani ikinä ks. henkilölle hoitoon, en luota että hänellä on omat mt-ongelmat hanskassa, joten silläkin asia on aika selvä

3) aloin puhumaan asioista oikeilla nimillä ja sanomaan ei. Kun hän sanoi itseään äidiksi, niin kysyin aina joka kerta että miksi sanoit noin, kai tiedät että minä olen äiti ja sinä täti/mummo/Liisa-täti jne.

Loukkaantumatta homma ei hoitunut, mutta se on aika pieni hinta oman lapsen terveestä ympäristöstä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori äiti ja kyseessä ensimmäinen lapsi, joten varmasti saattaa olla mainittua epävarmuuttakin minulla äitinä. Ehkä sukulainen aistii tämän, ja tulee siksi väliin? Hän on myös kysellyt vauvaa hoitoon ja haluaisi syöttää vauvaa, vaikka imetän. /Ap

AP, et anna hoitoon tietenkään. Lapsi annetaan hoitoon vain sellaiselle johon on 100% luottamus.

Eikä kukaan normaali ihminen tule epävarman ja vauvan väliin. Normaali ihminen silloin kannustaa äitiä ja ihailee tämän taitoja lapsen kanssa, antaa varmuutta ja tukea.

Mikä teidän sukulaisuussuhde on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastauksenne kolahtivat minuun. En todellakaan voi laittaa välejämme vauvani tarpeiden yläpuolelle. Tuntuu ihan hirveältä, kuinka pelkuri olen ollut :/ Olen vain pyrkinyt siihen, että saisin vauvan pian näistä tilanteista takaisin itselleni, kunhan olen alkujärkytyksestä selvinnyt.

Kyseessä ei ole mikään jälkeenjäänyt sukulainen, vaan aikaisemmin erittäin fiksusti ja ihanasti käyttäytynyt ihminen. Häneltä en olisikaan ikinä odottanut tällaista käyttäytymistä, mikä onkin ehkä vaikeuttanut puuttumista. Fyysiseen vaaraan olisin tietenkin uskaltanut puuttua heti. Hän on myös erittäin nopea liikkeissään, ja ottaa vauvan myös muiden sylistä, jos vauva alkaa vähänkään kitisemään. Sitten paijailee, hytkyttää ja silittelee jnejne minun edessäni. Kerran mieheni pyysikin antamaan vauvan minulle.

Eikö oikeasti ole mitään psyykkistä selitystä tällaiselle toisen vauvan omivalle käyttäytymiselle? Siis käyttäytyminen on aivan käsittämätöntä. Ihan, kuin sukulainen kuvittelisi oikeasti olevansa vauvan äiti. Luulee selkeästi lohduttavansa lasta, eikä huomaa, ettei vauva pidä hänen käyttäytymisestään.

Ap

Ihan oikeasti lapseton ihminen ei kuvittele olevansa äiti vieraalle vauvalle. Vauvzn mummulle voi tuollainen häiriö tulla, mutta mummu ei ole lapseton.

Ei tällainen kyllä tule (henkisesti terveelle) mummollekaan.

T. Kolmen mummu, ja ihmisten tärkeysjärjestykset lastenlasten elämässä ovat kyllä itselleni selvät ilman että kenenkään on siitä pitänyt minulle sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja mistä tällainen käyttäytyminen voi johtua? Voiko esim vauvakuume saada naisen käyttäytymään oikeasti näin sekopäisesti? /Ap

Silläkin uhalla että olet provo, niin ei kukaan normaali vauvakuumeinen/lapsista tykkäävä silti omi toisten lapsia.

Tällä sukulaisella on varmaan muutenkin vaikeuksia hahmottaa rajoja itsensä ja muiden välillä. Sellainen todella vahva omiminen voi hyvinkin olla mt-ongelmien tai jopa persoonallisuushäiriöinen seurausta.

Minä olen oikeasti ollut sellaisessa tilanteessa, että sukulainen yritti omia lapseni, nappaili syliin kuin olisi äiti (ei sentään kohdellut kuin räsynukkea), kutsui itseään äidiksi ja minua etunimellä, aina puhuessa lapsestani sanoi minun vauva/minun x, puuttua asioihin joihin ei yleensä perheen ulkopuoliset puutu yms. Minä sain homman kuriin seuraavilla tavoilla:

1) etäisyys, vähemmän tapaamisia ja vähemmän kuulumisten vaihtoa. Tämä myös tarkoitti sitä että jätin viesteihin vastaamatta ja edelleen jätä tarvittaessa

2) en jättänyt enkä jätä lastani ikinä ks. henkilölle hoitoon, en luota että hänellä on omat mt-ongelmat hanskassa, joten silläkin asia on aika selvä

3) aloin puhumaan asioista oikeilla nimillä ja sanomaan ei. Kun hän sanoi itseään äidiksi, niin kysyin aina joka kerta että miksi sanoit noin, kai tiedät että minä olen äiti ja sinä täti/mummo/Liisa-täti jne.

Loukkaantumatta homma ei hoitunut, mutta se on aika pieni hinta oman lapsen terveestä ympäristöstä.

En ole provo. Kiitos vinkeistä ja ikävä kuulla, että sinulla on samantyylinen kokemus. /Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis räsynukke oli väärä sana. Sukulainen ei mitenkään riepottele vauvaa, vaan hytkyttää (kuitenkin tavalla, josta vauvani ei pidä) ja leikkii voimakkaita ärsykkeitä käyttäen. Hän saattaa esim. tanssia vauvan edessä hurjaa vauhtia voimakkaasti ilmehtien tmv. Näitä tilanteita ei onneksi vielä ole ollut montaa, eikä vauvaa ole missään tilanteissa sattunut fyysisesti. Henkisesti on kyllä tilanteissa järkyttynyt.

Nämä tilanteet ovat tulleet niin yhtäkkisesti, etten ole ehtinyt sukulaista estää, vaan olen hämmentyneenä seurannut hetken vierestä, kunnes olen saanut vauvan itselleni ja sitten olen häntä lohdutellut. Enemmän tässä häiritsee sukulaisen käyttäytyminen siten, kuin hän olisi vauvani äiti! On siis esim. ottanut itkevän vauvan sylistäni. Ei kestä vauvan itkua, vaan alkaa heti kärttää vauvaa itselleen. Ilmeisesti kuvittelee tuon hytkyttelyn tehoavan itkuun, mutta todellisuudessa vauva jähmettyy. 

Tuntuu kamalalta. Onneksi näitä tilanteita on tosiaan ollut vasta muutama. Jatkossa en moista käytöstä suvaitse, vaan toimin välittömästi. /Ap

Voisit selittää ja avata vauvan reaktiot sukulaisellesi ihan samalla tavalla kuin selität nyt meille täällä palstalla: että vauva ei tykkää noin raisusta menosta ja että hän hiljenee, koska on järkyttynyt.

Ei ole kysymys siitä, tykkääkö vaan siitä, ettei vauvan hento niska kestä tuollaita rytkytystä.

Ap:n rakas sukulainen on seko seko, jolle ei saa antaa vauvaa mistään syystä.

Itse sanoisin, että tervetuloa taas käymään 10 vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lukemista ap:lle:

https://www.vau.fi/vauva/vauvan-hoito/vauvan-ravistelu-hengenvaarallist…

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ravistellun_vauvan_oireyhtym%C3%A4

Vauvaa ei ole ravisteltu ja hän tukee jo lähes täysin niskaansa. Olen silti niskan tukemisesta muistuttanut heti, kun on ollut aihetta. /Ap

Taidat olla hieman yksinkertainen kaikkiaan. Ja miksi vähättelet koko ajan näitä tekoja vaikka vauvakin järkyttyy.

Kolmikuukautinen jaksaa pitää päänsä pystyssä, muttei mahda yhtään mitään aikuiselle, joka alkaa "hytkyttää" mikä sana) vauvaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen nuori äiti ja kyseessä ensimmäinen lapsi, joten varmasti saattaa olla mainittua epävarmuuttakin minulla äitinä. Ehkä sukulainen aistii tämän, ja tulee siksi väliin? Hän on myös kysellyt vauvaa hoitoon ja haluaisi syöttää vauvaa, vaikka imetän. /Ap

Nyt leijona-emon otteet käyttöön.

Puolustat lastasi pienellä agressiolla. Se tarkoittaa, että sinä sanelet kanssakäymisen ehdot tai asetat  mieluummin estot.

Ikävää ja hankalaa ja vaarallista ihmistä ei pidä päästää kotiinsa.

Ei hoitoon tuollaiselle. Eikä vauvasi ole hoitaajaa vailla, koska hänellä on äiti paikalla, joka hoitaa.

Koska miehesi hallitsee tilanteen, älä päästä missään nimessä tuota ihmistä kotiisi, ellei mies ole läsnä. Ja tietenkin puhutte ja sovitte, että lasta ei anneta tuolle vieraalle syliin.

Täytyy sanoa, että tunnen hirveän huonoa omaatuntoa siitä, etten ole jähmettymiseltäni pystynyt heti puolustamaan vauvaani :/ En usko, että hytkyttely olisi ollut sellaista, että vauva olisi siitä voinut fyysisesti vahingoittua, muttei siis ole myöskään siitä selkeästi pitänyt. Tällöin olenkin yrittänyt saada vauvan mahd. pian itselleni. Olisi vain pitänyt saada tosiaan myös sanotuksi näissä tilanteissa huomattavasti napakammin...Tuntuu kamalalta! Vauva on katsonut minua tämän sukulaisen sylissä ollessaan hämmentyneesti itkuun purskahtamaisillaan ja ihan kuin itsekin ihmetellen, että onko sukulaisen käytös ihan normaalia. Tällöin olenkin vauvan ottanut heti syliini, mutta tämä sukulainen kärttää vauvan aina pian takaisin itselleen. Mieheni on pari kertaa kohteliaasti lähettänyt sukulaisen poiskin meiltä vauvan päiväunien verukkeella. En tosiaan aio enää päästää sukulaista meille ilman, että mieheni on paikalla.

Täällä kysyttiin sukulaissuhdetta. Kyseessä on läheinen, minua pari vuotta vanhempi serkku, joka on myös vauvan kummi. Jo nimiäisissä tämä serkkuni omi vauvani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

842 kirjoitti:

Siis kamalaa mitä viestejä ap saa! Huhhuh! Täällä on jo monta kertaa ap sanonut, että kyse EI ole lapsen ravistamisesta. Vieraan tyyli lohduttaa vaan taitaa olla hieman liian hämmentävä lapselle? Kaikki eivät osaa samalla tavalla lukea vauvaa sensitiivisesti, kuin pitäisi ja tässä äitinä sinulla on valta ohjailla. On myös ymmärrettävää, että jos olet säikähtänyt vauvan käsittelyä, olet jähmettynyt. Se on yksi ihmiselle luontainen tapa reagoida uhkaavassa tilanteessa.

Mä ymmärrän hyvin, että tuoreena äitinä olet epävarma, etkä osaa hahmottaa täysin mikä on oikein. Meille kaikille se saattaa olla hankalaa, jos kyseessä on joku läheinen ihminen. Äidinvaistosi on kuitenkin oikeassa ja tuollainen käyttäytyminen ei ole normaalia. Teet rajat sukulaisen kanssa jämäkästi ja pidät niistä kiinni. Luota siihen, että sinä tunnet oman vauvasi ja toimi sen mukaan! Jos tilanne jatkuu, kysy apua neuvolasta tai muulta ammattilaiselta ja pyri vahvistamaan omaa vankkaa äitiyttäsi! Todella huolestuttavaa nähdä miten porukka teilaa täällä tuoreen äidin joka kaipaa neuvoja. Tsemppiä ja rajoja!

Kiitos kannustavista sanoista! Mielestäni juurikin lohdutus- ja leikitystyyli on lapselleni aivan liian voimakasta. Vauva hiljenee hämmennyksestä. Tämä taitaa ruokkia sukulaistani "hoivaamaan" vauvaani lisää, kun luulee vauvan rauhoittuneen. Harmittaa kyllä niin kovasti oma jähmettymiseni! Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, kun hän valtaa tilan. Kerrankin minulle jäi vain vauvan vaatteet käteeni, kun puin hieman kitisevää lastani ja tämä sukulainen nappasi vauvan yhtäkkiä syliinsä ja rupesi leikittämään. Olen näissä tilanteissa ihan avuton. /Ap

Nyt itse ammattilaisena herää kysymys, että onko tämä sukulaisesi mielenterveyspotilas?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

842 kirjoitti:

Siis kamalaa mitä viestejä ap saa! Huhhuh! Täällä on jo monta kertaa ap sanonut, että kyse EI ole lapsen ravistamisesta. Vieraan tyyli lohduttaa vaan taitaa olla hieman liian hämmentävä lapselle? Kaikki eivät osaa samalla tavalla lukea vauvaa sensitiivisesti, kuin pitäisi ja tässä äitinä sinulla on valta ohjailla. On myös ymmärrettävää, että jos olet säikähtänyt vauvan käsittelyä, olet jähmettynyt. Se on yksi ihmiselle luontainen tapa reagoida uhkaavassa tilanteessa.

Mä ymmärrän hyvin, että tuoreena äitinä olet epävarma, etkä osaa hahmottaa täysin mikä on oikein. Meille kaikille se saattaa olla hankalaa, jos kyseessä on joku läheinen ihminen. Äidinvaistosi on kuitenkin oikeassa ja tuollainen käyttäytyminen ei ole normaalia. Teet rajat sukulaisen kanssa jämäkästi ja pidät niistä kiinni. Luota siihen, että sinä tunnet oman vauvasi ja toimi sen mukaan! Jos tilanne jatkuu, kysy apua neuvolasta tai muulta ammattilaiselta ja pyri vahvistamaan omaa vankkaa äitiyttäsi! Todella huolestuttavaa nähdä miten porukka teilaa täällä tuoreen äidin joka kaipaa neuvoja. Tsemppiä ja rajoja!

Kiitos kannustavista sanoista! Mielestäni juurikin lohdutus- ja leikitystyyli on lapselleni aivan liian voimakasta. Vauva hiljenee hämmennyksestä. Tämä taitaa ruokkia sukulaistani "hoivaamaan" vauvaani lisää, kun luulee vauvan rauhoittuneen. Harmittaa kyllä niin kovasti oma jähmettymiseni! Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, kun hän valtaa tilan. Kerrankin minulle jäi vain vauvan vaatteet käteeni, kun puin hieman kitisevää lastani ja tämä sukulainen nappasi vauvan yhtäkkiä syliinsä ja rupesi leikittämään. Olen näissä tilanteissa ihan avuton. /Ap

Nyt itse ammattilaisena herää kysymys, että onko tämä sukulaisesi mielenterveyspotilas?

Ei ole. Hän on aikaisemmin ollut hyvin tervejärkinen kaikilla elämän osa-alueilla, ja hän on oikeasti myös sosiaalisesti älykäs. Nykyisinkään hänen käyttäytymisessään ei ole mitään muuta erikoista. Siksi en olekaan osannut hänen käyttäytymiseensä välittömästi puuttua, sillä en olisi ikinä häneltä tällaista osannut odottaa. Mietinkin ihan aidosti, että mikä hänen käyttäytymistään vauvaani kohtaan voi selittää? Eihän kukaan voi olla niin huono lukemaan vauvan viestejä, ettei huomaa tämän järkyttyneen?? /Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

842 kirjoitti:

Siis kamalaa mitä viestejä ap saa! Huhhuh! Täällä on jo monta kertaa ap sanonut, että kyse EI ole lapsen ravistamisesta. Vieraan tyyli lohduttaa vaan taitaa olla hieman liian hämmentävä lapselle? Kaikki eivät osaa samalla tavalla lukea vauvaa sensitiivisesti, kuin pitäisi ja tässä äitinä sinulla on valta ohjailla. On myös ymmärrettävää, että jos olet säikähtänyt vauvan käsittelyä, olet jähmettynyt. Se on yksi ihmiselle luontainen tapa reagoida uhkaavassa tilanteessa.

Mä ymmärrän hyvin, että tuoreena äitinä olet epävarma, etkä osaa hahmottaa täysin mikä on oikein. Meille kaikille se saattaa olla hankalaa, jos kyseessä on joku läheinen ihminen. Äidinvaistosi on kuitenkin oikeassa ja tuollainen käyttäytyminen ei ole normaalia. Teet rajat sukulaisen kanssa jämäkästi ja pidät niistä kiinni. Luota siihen, että sinä tunnet oman vauvasi ja toimi sen mukaan! Jos tilanne jatkuu, kysy apua neuvolasta tai muulta ammattilaiselta ja pyri vahvistamaan omaa vankkaa äitiyttäsi! Todella huolestuttavaa nähdä miten porukka teilaa täällä tuoreen äidin joka kaipaa neuvoja. Tsemppiä ja rajoja!

Kiitos kannustavista sanoista! Mielestäni juurikin lohdutus- ja leikitystyyli on lapselleni aivan liian voimakasta. Vauva hiljenee hämmennyksestä. Tämä taitaa ruokkia sukulaistani "hoivaamaan" vauvaani lisää, kun luulee vauvan rauhoittuneen. Harmittaa kyllä niin kovasti oma jähmettymiseni! Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, kun hän valtaa tilan. Kerrankin minulle jäi vain vauvan vaatteet käteeni, kun puin hieman kitisevää lastani ja tämä sukulainen nappasi vauvan yhtäkkiä syliinsä ja rupesi leikittämään. Olen näissä tilanteissa ihan avuton. /Ap

Nyt itse ammattilaisena herää kysymys, että onko tämä sukulaisesi mielenterveyspotilas?

Ei ole. Hän on aikaisemmin ollut hyvin tervejärkinen kaikilla elämän osa-alueilla, ja hän on oikeasti myös sosiaalisesti älykäs. Nykyisinkään hänen käyttäytymisessään ei ole mitään muuta erikoista. Siksi en olekaan osannut hänen käyttäytymiseensä välittömästi puuttua, sillä en olisi ikinä häneltä tällaista osannut odottaa. Mietinkin ihan aidosti, että mikä hänen käyttäytymistään vauvaani kohtaan voi selittää? Eihän kukaan voi olla niin huono lukemaan vauvan viestejä, ettei huomaa tämän järkyttyneen?? /Ap

Luulisi, että terve ihminen osaisi lukea vauvaa edes jollain tasolla vaikkei esim. olisikaan kokemusta vauvoista. 

Ap, miksi kyselet palstalla selityksiä käytökselle? Selitykset on yhdentekeviä. Äitinä sinun ei kuulu olla diagnosoimassa muita vaan yksinkertaisesti pitää huolta vauvasta. Aseta rajat napakasti. Lopeta ihmettely ja yksinkertaisesti opettele sanomaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

842 kirjoitti:

Siis kamalaa mitä viestejä ap saa! Huhhuh! Täällä on jo monta kertaa ap sanonut, että kyse EI ole lapsen ravistamisesta. Vieraan tyyli lohduttaa vaan taitaa olla hieman liian hämmentävä lapselle? Kaikki eivät osaa samalla tavalla lukea vauvaa sensitiivisesti, kuin pitäisi ja tässä äitinä sinulla on valta ohjailla. On myös ymmärrettävää, että jos olet säikähtänyt vauvan käsittelyä, olet jähmettynyt. Se on yksi ihmiselle luontainen tapa reagoida uhkaavassa tilanteessa.

Mä ymmärrän hyvin, että tuoreena äitinä olet epävarma, etkä osaa hahmottaa täysin mikä on oikein. Meille kaikille se saattaa olla hankalaa, jos kyseessä on joku läheinen ihminen. Äidinvaistosi on kuitenkin oikeassa ja tuollainen käyttäytyminen ei ole normaalia. Teet rajat sukulaisen kanssa jämäkästi ja pidät niistä kiinni. Luota siihen, että sinä tunnet oman vauvasi ja toimi sen mukaan! Jos tilanne jatkuu, kysy apua neuvolasta tai muulta ammattilaiselta ja pyri vahvistamaan omaa vankkaa äitiyttäsi! Todella huolestuttavaa nähdä miten porukka teilaa täällä tuoreen äidin joka kaipaa neuvoja. Tsemppiä ja rajoja!

Kiitos kannustavista sanoista! Mielestäni juurikin lohdutus- ja leikitystyyli on lapselleni aivan liian voimakasta. Vauva hiljenee hämmennyksestä. Tämä taitaa ruokkia sukulaistani "hoivaamaan" vauvaani lisää, kun luulee vauvan rauhoittuneen. Harmittaa kyllä niin kovasti oma jähmettymiseni! Tunnen itseni ihan ulkopuoliseksi, kun hän valtaa tilan. Kerrankin minulle jäi vain vauvan vaatteet käteeni, kun puin hieman kitisevää lastani ja tämä sukulainen nappasi vauvan yhtäkkiä syliinsä ja rupesi leikittämään. Olen näissä tilanteissa ihan avuton. /Ap

Nyt itse ammattilaisena herää kysymys, että onko tämä sukulaisesi mielenterveyspotilas?

Minullekin tuli mieleen, että jostain sellaisesta voisi olla kyse. Ainakin vaikuttaa siltä, että kyseessä on hyvin dominoiva persoona. 

Ap:lle sanoisin, että dominoivuus, ulospäinsuuntautuneisuus ja muiden jyrääminen eivät tarkoita samaa kuin sosiaalinen lahjakkuus. 

No mites nyt? Vauva lienee taaperostakin isompi? Onko "lapsikaappaaja" vielä kuvioissa?

Minulla anoppi sekosi jotenkin esikoisesta ja teki tuota, että nappasi vauvaa sylistä suoraan tissiltäkin ja käveli aina kauas oikein näkymättömiin vauvan kanssa. Vauvan itkua seuraamalla löysin mihin huoneeseen oli mennyt ja hain vauvan takaisin jne. Onneksi tuli korona ja oltiin näkemättä kokonaan pari kuukautta. Oli senkin jälkeen jonkin aikaa kyllä ihan sekopäinen. Jossain vaiheessa tajusi, että emme ole antamassa vauvaa hänelle yöhoitoon ja muutenkin pikkuhiljaa rauhoittui. Tätä ennen hän oli ollut ihan hyvä ja järkevä anoppi. Oli kyllä todella ahdistavaa aikaa itselle ja moni ei tajua, vaan sanoo että eikö ole ihanaa, kun on tukiverkkoja.

Nykyään hän on oikein kiva mummo lapsellemme ja kunnioittaa paremmin rajoja. Seuraavan syntyessä ei seonnut samalla tavalla ja seuraava ei viihtynyt vieraiden sylissä ja alkoi huutaa, joten anoppi tajusi olla omimatta vauvaa ja muutenkin oli kai jo esikoisen kanssa päästellyt ne pahimmat sekoiluhöyryt.

Mutta ymmärrän ap:ta tuossa, että on yllättävän vaikeaa sanoa napakasti lähisukulaiselle. Etenkin jos tämä on ollut aiemmin normaali ihminen. Ja jos on muutakin sukua tuijottamassa, jotka eivät tunnu edes huomaavan ko.henkilön sekopäistä käytöstä. En itse ole yhtään nössykkä luonne ja silti oli vaikeita nuo tilanteet.

Meillä anoppi sekosi ihan totaalisesti vauvan synnyttyä. Osittain hänen takiaan muutettiin pariksi vuodeksi ulkomaille niin saatiin vsuvanhoitorauha. Mikään ei auttanut, ei järkipuhe ei napakka sanominen. Välit saatiin säilytettyä kun ei tarvinnut hakea lähestymiskieltoa. Mummu esim osti vauvalle koiranpennun ja harkitsi vakavasti ponin hankkimista.

Liian pieni hyppyytettäväksi, muistan itselläni oli suojeluvaisto kun lapsi oli vauvana. Ärsyttävä tuttavasi, varmaan rupeaa neuvomaan kasvatus asioissa myöhemmin.

Viitta siihen että sinun läheisen sukulaisen mies on sen lapsen pistänyt alulle.

Vierailija kirjoitti:

Liian pieni hyppyytettäväksi, muistan itselläni oli suojeluvaisto kun lapsi oli vauvana. Ärsyttävä tuttavasi, varmaan rupeaa neuvomaan kasvatus asioissa myöhemmin.

Jos malttaisit lukea koko vanhan ketjun, saisit tietää että se henkilö on ap:n serkku.

Vihjaile että on tyrinyt hoidossa, kyllä kaikkoaa nopeasti.