Voisitko tapailla aikuista naista joka asuu edelleen kotona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä syystä miksi asuu vanhempiensa kanssa. Jos naiselle äiti pesee pyykit ja kokkaa ja paapoo kuin lasta sitten ei kiinnostaisi. Olen itsekin asunut vanhempieni kanssa aikuisena, väliaikaisesti. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, tuttuni muutti perheineen vanhemmilleen isoon taloon kun oma koti oli täysin homeessa ja kaikki sairastelivat. 

On tavoite lähitulevaisuudelle jota varten pitää säästää, käyn töissä, hoidan itse ruoka- ja pyykkihuollon. Autan myös vanhempieni kotitöissä ja taloudellisesti. Nykyinen ratkaisu on väliaikainen ja olen aiemmin asunut omillani. Ap

Asumismuoto ei ehkä ole tässä se turn off, vaan ajattelutapasi, että kotisi voi olla vain se yksi eli vanhempiesi koti.

En ole asunnoton enkä koditon, en käytä huumeita enkä ole sekaantunut rikollisuuteen. Missä minun pitäisi sitten asua sinun mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan asunut missään muualla kuin kotona. Näitä koteja taas on ollut useita.

Oletko asunut vanhempien luona aikuisiällä?

Mieheni asui lapsuudenkodissa, kun tapasimme.

Heillä on iso koti ja on lapsista esikoinen .

Mieheni sanoi hän vaan jämähti kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei olisi ongelma, mutta jos nainen haluaisi että mies muuttaa heille, niin se ei enää onnistuisi.

Mies ei todellakaan ole muuttamassa vanhempieni luokse. Muutenkaan ei tänne mahdu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä syystä miksi asuu vanhempiensa kanssa. Jos naiselle äiti pesee pyykit ja kokkaa ja paapoo kuin lasta sitten ei kiinnostaisi. Olen itsekin asunut vanhempieni kanssa aikuisena, väliaikaisesti. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, tuttuni muutti perheineen vanhemmilleen isoon taloon kun oma koti oli täysin homeessa ja kaikki sairastelivat. 

On tavoite lähitulevaisuudelle jota varten pitää säästää, käyn töissä, hoidan itse ruoka- ja pyykkihuollon. Autan myös vanhempieni kotitöissä ja taloudellisesti. Nykyinen ratkaisu on väliaikainen ja olen aiemmin asunut omillani. Ap

Asumismuoto ei ehkä ole tässä se turn off, vaan ajattelutapasi, että kotisi voi olla vain se yksi eli vanhempiesi koti.

Eihän tuossa edes sanottu niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä syystä miksi asuu vanhempiensa kanssa. Jos naiselle äiti pesee pyykit ja kokkaa ja paapoo kuin lasta sitten ei kiinnostaisi. Olen itsekin asunut vanhempieni kanssa aikuisena, väliaikaisesti. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, tuttuni muutti perheineen vanhemmilleen isoon taloon kun oma koti oli täysin homeessa ja kaikki sairastelivat. 

On tavoite lähitulevaisuudelle jota varten pitää säästää, käyn töissä, hoidan itse ruoka- ja pyykkihuollon. Autan myös vanhempieni kotitöissä ja taloudellisesti. Nykyinen ratkaisu on väliaikainen ja olen aiemmin asunut omillani. Ap

Asumismuoto ei ehkä ole tässä se turn off, vaan ajattelutapasi, että kotisi voi olla vain se yksi eli vanhempiesi koti.

Onhan se tavallaan totta. Usein lapsuudenkoti on se ainoa paikka maailmassa, joka tuntuu kodilta, vaikka olisi sen jälkeen asunut monessakin paikassa. Ei sillä että lapsuudenkoti olisi välttämättä sama paikka kuin se jossa vanhemmat nyt asuvat.

Outo ajattelutapa, kun suurin osa  esimerkiksi lukiota käyvistä 18 vuotiaista todellakin asuu vielä vanhempien luona. Tällaisen kanssa sitten ei varmaan voi kuvitellakaan seurustelevansa , kun kyllähän hyvänen aika pitäisi jo vähintään vuokraluukussa tukien varassa asua. Niinkö ?

Olen nainen, mutta vastaan jos kyseessä olisi mies, joka asuu kotonaan. Riippuu syystä. Jos on ottanut pikavippejä ja ryssinyt taloutensa ja menettänyt asuntonsa, en, hänellä on elämänhallinnan ongelmia. Jos asunto on palanut, paljastunut homeasunnoksi jne, ei se haittaa mikäli ei ole pysyvää. Kaikki elämänhallinnan ongelmiin viittaavat syyt olisivat ehdoton ei.

Kyllä voisin. Ja kun meille tulisi tarve olla intiimisti kahden, asia täytyisi jotenkin järjestää niin, ettei ikäviä yllätyksiä pääsisi syntymään. Mutta noin muuten en pidä tuollaisia asioita suurina esteinä. Kaikki riippuu lopulta ihmisistä ja heidän välisistä suhteista.

Toki voisin, asustelenhan itsekin vanhempieni nurkissa. Kahdenkeskisen seksiajan löytäminen saattaisi olla haastavaa, mutta toisaalta sehän olisi miltei siunaus, että minun ei tarvitse alkaa sähläämään yhtään mitään. 

Terveisin Naispelko26

Vierailija kirjoitti:

Outo ajattelutapa, kun suurin osa  esimerkiksi lukiota käyvistä 18 vuotiaista todellakin asuu vielä vanhempien luona. Tällaisen kanssa sitten ei varmaan voi kuvitellakaan seurustelevansa , kun kyllähän hyvänen aika pitäisi jo vähintään vuokraluukussa tukien varassa asua. Niinkö ?

Nyt ei ole kyse lukioikäisestä teinistä vaan aikuisesta yli 30-vuotiaasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä syystä miksi asuu vanhempiensa kanssa. Jos naiselle äiti pesee pyykit ja kokkaa ja paapoo kuin lasta sitten ei kiinnostaisi. Olen itsekin asunut vanhempieni kanssa aikuisena, väliaikaisesti. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, tuttuni muutti perheineen vanhemmilleen isoon taloon kun oma koti oli täysin homeessa ja kaikki sairastelivat. 

On tavoite lähitulevaisuudelle jota varten pitää säästää, käyn töissä, hoidan itse ruoka- ja pyykkihuollon. Autan myös vanhempieni kotitöissä ja taloudellisesti. Nykyinen ratkaisu on väliaikainen ja olen aiemmin asunut omillani. Ap

Asumismuoto ei ehkä ole tässä se turn off, vaan ajattelutapasi, että kotisi voi olla vain se yksi eli vanhempiesi koti.

Onhan se tavallaan totta. Usein lapsuudenkoti on se ainoa paikka maailmassa, joka tuntuu kodilta, vaikka olisi sen jälkeen asunut monessakin paikassa. Ei sillä että lapsuudenkoti olisi välttämättä sama paikka kuin se jossa vanhemmat nyt asuvat.

Riippuu oliko siellä lapsuudenkodissa hyvä vai huono lapsuus. Ei se oikein kodilta siinä tapauksessa tunnu, jos isä ja äiti aina ryyppäsi ja tappeli jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu ihan siitä syystä miksi asuu vanhempiensa kanssa. Jos naiselle äiti pesee pyykit ja kokkaa ja paapoo kuin lasta sitten ei kiinnostaisi. Olen itsekin asunut vanhempieni kanssa aikuisena, väliaikaisesti. Ihmisillä on erilaisia elämäntilanteita, tuttuni muutti perheineen vanhemmilleen isoon taloon kun oma koti oli täysin homeessa ja kaikki sairastelivat. 

On tavoite lähitulevaisuudelle jota varten pitää säästää, käyn töissä, hoidan itse ruoka- ja pyykkihuollon. Autan myös vanhempieni kotitöissä ja taloudellisesti. Nykyinen ratkaisu on väliaikainen ja olen aiemmin asunut omillani. Ap

Asumismuoto ei ehkä ole tässä se turn off, vaan ajattelutapasi, että kotisi voi olla vain se yksi eli vanhempiesi koti.

Onhan se tavallaan totta. Usein lapsuudenkoti on se ainoa paikka maailmassa, joka tuntuu kodilta, vaikka olisi sen jälkeen asunut monessakin paikassa. Ei sillä että lapsuudenkoti olisi välttämättä sama paikka kuin se jossa vanhemmat nyt asuvat.

No en kyllä allekirjoita! Minulla oli hyvä, onnellinen lapsuus, mutta ei lapsuudenkotini tunnu minulle enemmän kodilta kuin nykyinen asuntoni, jonka olen itse remontoinut ja sisustanut itselleni sopivaksi, ja joka sijaitsee elämäni kuvioiden kannalta täydellisessä paikassa, 200 km:n päässä lapsuudenkodistani. Olen oikeastaan yllättynyt, että joku edes voi ajatella noin. Jos tapailisin näin ajattelevaa ihmistä, miettisin onko hän koskaan aidosti itsenäistynyt vanhemmistaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voisin. Ja kun meille tulisi tarve olla intiimisti kahden, asia täytyisi jotenkin järjestää niin, ettei ikäviä yllätyksiä pääsisi syntymään. Mutta noin muuten en pidä tuollaisia asioita suurina esteinä. Kaikki riippuu lopulta ihmisistä ja heidän välisistä suhteista.

Mikä intiimi tarve? Oletko mies?

Ottaisitko sinä peräkammarin pojan, nainen? Vastaus on sama miehillä, koskien peräkammarin tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitko sinä peräkammarin pojan, nainen? Vastaus on sama miehillä, koskien peräkammarin tyttöjä.

Kotona vanhempien luona asuminen yli 30-vuotiaana on väliaikainen ratkaisu siihen saakka kunnes olen saanut tarvittavan määrän rahaa kasaan. Kyse ei ole lopullisesta kotona asumisesta tai peräkammarin syndroomasta.

Itse asiassa olen itse yrittänyt taivutella vanhempiani, että rakentaisimme kolmen sukupolven omakotitalon. Tosin niin, että siinä olisi erilliset asunnot. Näin voisin paremmin auttaa vanhempiani, kun he ikääntyvät. Ja ehkä myöhemmin voisimme ystävieni kanssa perustaa taloon mummokommuunin.

Voisin tietenkin. Ei kannata olla liian jäykkä. Pohjoismaissa ihmisillä on asuntoja ja tapa asua erikseen, monissa muissa maissa ollaan perhekeskeisiä ja tyttö muuttaa sitten vasta kun menee naimisiin. 

Outoa arvostella jos asuu vanhempien kanssa, sillä vanhenevat vanhemmat saatta tarvita apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitko sinä peräkammarin pojan, nainen? Vastaus on sama miehillä, koskien peräkammarin tyttöjä.

Kotona vanhempien luona asuminen yli 30-vuotiaana on väliaikainen ratkaisu siihen saakka kunnes olen saanut tarvittavan määrän rahaa kasaan. Kyse ei ole lopullisesta kotona asumisesta tai peräkammarin syndroomasta.

Aikuinen, aikuistunut ihminen ei muuta kimppaan vanhempiensa kanssa säästääkseen rahaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisitko sinä peräkammarin pojan, nainen? Vastaus on sama miehillä, koskien peräkammarin tyttöjä.

Kotona vanhempien luona asuminen yli 30-vuotiaana on väliaikainen ratkaisu siihen saakka kunnes olen saanut tarvittavan määrän rahaa kasaan. Kyse ei ole lopullisesta kotona asumisesta tai peräkammarin syndroomasta.

Aikuinen, aikuistunut ihminen ei muuta kimppaan vanhempiensa kanssa säästääkseen rahaa...

Vaan tekee mitä?