Urheilullinen ja koulutettu Markus (30v) ei saa naista

On liian ennalta arvattava. Naiset kaipaavat yllätyksiä esim. metsästää puolisoaan kyliltä venähtäneen viikonlopun jälkeen. Lopulta hellyttävä nallekarhu löytyy puistoremmistä pullo kädessään, ja nainen vie miehen kotiinsa kylpyyn ja valmistaa maittavat lihapullat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Urheilullinen mies, jolla on vakaa taloudellinen tilanne, ystäviä ja korkeakoulutus" = tylsä ki.lttim.ies -> ei käy -> jännis on aina jännis

Aikaa saamaton vetelys se on, jolle ei kelpaa ne, joille itse kelpaisi.

Miten tuo liittyy mitenkään saamattomuuteen? Eihän kelpaavuudella ole tekemistä yrittämisen kanssa. Jos sinua ei huolita, niin et sinä sitä asiaa miksikään muuta vaikka tekisit sitä ja tätä. Kyllä parisuhteessa pitää olla molemmilla osapuolilla kiinnostusta, ei se että on joku, ole hyvä ennuste suhteelle. Itse en vain kelpaa, ja sillä selvä. Toiset saa heti suhteen, jos haluaa ja ottajia on useita. En vain käsitä, että miten he sen tekevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli urheilullinen ja koulutettu Markus 30v ei saa (18-25 vuotiasta lapsetonta täydellisen kaunista) naista.

Ettekö lukeneet juttua vai mitä ulisette?

Markushan puhui nimenomaan omanikäisistä naisista ja antoi aika selkeästi ymmärtää katselevansa kolmikymppisiä.

Ymmärrettävää, kolmikymppisisssä naisissa ne parhaat on jo varattu ja kovaa kyytiä alttarilla. Rasmuksella on jo kiire! Nyt heti juttelemaan vaikka salilla, jos hyvän siellä näkee.

Jäljellä on enää lihavia, isorillisiä naisasianaisia, jotka käyvät kulttuuritapahtumissa, juovat viiniä ja känisevät treffeillä vain narisevalla äänellään koulutuksestaan.

Lopettakaa nyt jo tuo Markuksen motiivien arvailu ja negailu. Se, mikä on oikeasti syynä tai onko syitä useita emme koskaan saa pelkän lehtijutun perusteella tietää. Voi olla tylsänpuoleinen tai vaikka mitä muuta tms. mutta jos mies haluaa perheen on se mielestäni ihan oikeutettu toive. Vai pitäisikö tuotakin asiaa salailla paria hakiessa?

Olen itse näihin keskusteluihin kärkkäästi osallistunut feministi ja palstamisog yynien kritisoija mutta tässä ketjussa on mennyt joltain sisarilta kyllä lievästi yli. "Lapsentekokonetta vain hakee". No hohhoijaa. Olen nähnyt omin silmin millaista surua siitä aiheutuu kun ihmiset eivät  puhu toisilleen vakavaan suhteeseen hakeutuessa ja sitten ihmetellään kun ai sä et haluakaan kinä lapsia kun olen itse aina halunnut 5. 

Ja miksi kaikki keskustelut pitää aina vääntää kahden eri leirin välisiksi? Voitaisiin välillä vaikka puhua siitä miksi nyky-yhteiskunnassa pariutumishaluiset ihmiset eivät kohtaa toisiaan. Siis ne jotka haluavat kohdata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierestä erään 30+v ystävämiehen menoa seuranneena pakko sanoa, että usein se vika on kyllä itsessä. Tai pikemminkin siinä että tavoitellaan aina jotain ”parempaa” tai jopa mahdotonta.

Esim. hänellä aivan huippu työ ja palkka, kuitenkaan työ ei ole se kaikki kaikessa. Omistusasunto hyvällä alueella, on tutkintoa ja harrastuksia, ulkonäkökin kohdallaan ja on hyvin pitkä mies vielä. Paperilla siis kaikkien naisten unelma. Luonnepuoli myös kunnossa.

Tälle miehelle ei kuitenkaan kelpaa omanlaisensa tai pitäisikö sanoa ikäisensä nainen. Olin jo iloinen kesällä, kun hän tapaili yhtä todella mukavaa ja kaunista naista, näin heitä pari kertaa ja nainen oli hauska ja sellainen vaimomateriaali tyyppiä.

Noh, kuten aina, hän sitten tuskastui ”ei tullut jotain isompia tunteita” ja jatkoi tinderin pläräämistä piirittäen itseään vain huomattavasti nuorempia naisia, jotain pikkuisen päälle parikymppisiä. Nättejä tyttöjä toki mutta vielä tyttöjä. Ei kukaan 22v halua alkaa perustamaan perhettä tai ole muutenkaan elämässään ihan samalla sivulla, kun on opiskelut kesken ja mennään reissailemaan ulkomaille ilman paluulippua yms.

Tätä tämä ystäväni ei taas tajua vaan jatkaa vaan tämän mahdottoman yhtälön yrittämistä vaikka niitä hänelle sopivampiakin naisia olisi tarjolla vaikka kuinka. Sitten harmittelee meille ikisinkkuuttaan. Kehenkään ei toki tarvitse ”tyytyä” mutta saa kyllä syyttää myös itseään jos jo lähtökohtaisesti etsii itselleen ihan vääränlaista (/ikäistä) ihmistä eikä ikinä opi.

Kaikkien tuttavapiiriini miessinkkujen ongelma on juuri tämä. Yrittävät liian nuoria naisia. Ei mene ymmärrykseen, etteivät nuoret naiset keskimäärin viehäty vanhasta miehestä.

Mietityttää aina näissä, että miksi halutaan kokematon ja vielä ailahtelevainen kumppani, joka suurella todennäköisyydellä ei tule asettumaan vielä vuosiin? Yritetäänkö tällä pitää itsensä nuorekkaana ja taistella setämiehistymistä vastaan?

Nykyään kuitenkin aikamoinen myytti että naiset rupsahtaisivat vaille kolmekymppisiä ja mussuttaisivat suklaata sohvalla kotimutsin kollariasussa. Onhan noita, mutta pääasiassa ihmiset pitävät kyllä markkina-arvonsa aika pitkälle, ainakin täällä pk-seudulla.

Olisiko kuitenkin se jokin epävarmuus. Nuorempana seurustelin parin hiukan vanhemman miehen kanssa ja molemmat olivat todella huonoja sängyssä. Eivät huomioineet toiveitani ja olivat sitä mieltä, että tietävät, mistä nainen pitää. Eroni jälkeen olen tapailin paria nuorempaa miestä ja nyt seurustelen itseäni nuoremman miehen kanssa. He kaikki ovat sängyssä ennakkoluulottomia, kokeilunhaluisia ja kuuntelevat toiveitani. Uskon, että itsevarmemmat miehet pitävät itseään vanhemmista naisista. 

Vierailija kirjoitti:

On liian ennalta arvattava. Naiset kaipaavat yllätyksiä esim. metsästää puolisoaan kyliltä venähtäneen viikonlopun jälkeen. Lopulta hellyttävä nallekarhu löytyy puistoremmistä pullo kädessään, ja nainen vie miehen kotiinsa kylpyyn ja valmistaa maittavat lihapullat.

Pitääkö sitä ottaa tuollaista naista? Kannattaa muistaa ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Sinkkuna olo voi olla päivän päätteeksi paljon mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli urheilullinen ja koulutettu Markus 30v ei saa (18-25 vuotiasta lapsetonta täydellisen kaunista) naista.

Ettekö lukeneet juttua vai mitä ulisette?

Markushan puhui nimenomaan omanikäisistä naisista ja antoi aika selkeästi ymmärtää katselevansa kolmikymppisiä.

Ymmärrettävää, kolmikymppisisssä naisissa ne parhaat on jo varattu ja kovaa kyytiä alttarilla. Rasmuksella on jo kiire! Nyt heti juttelemaan vaikka salilla, jos hyvän siellä näkee.

Jäljellä on enää lihavia, isorillisiä naisasianaisia, jotka käyvät kulttuuritapahtumissa, juovat viiniä ja känisevät treffeillä vain narisevalla äänellään koulutuksestaan.

Höh, luulin teikäläisen olleen just tää tyyppi joka hehkutti virotarta. Pitäisikö täällä olevien miesten liittyä tän hehkuttavan seuraan?

Vierailija kirjoitti:

On liian ennalta arvattava. Naiset kaipaavat yllätyksiä esim. metsästää puolisoaan kyliltä venähtäneen viikonlopun jälkeen. Lopulta hellyttävä nallekarhu löytyy puistoremmistä pullo kädessään, ja nainen vie miehen kotiinsa kylpyyn ja valmistaa maittavat lihapullat.

Olen pahoillani, että kasvoit tuollaisessa kodissa.

Minä seurustelin vähän aikaa tämänkuuloisen tyypin kanssa, hän oli tosin muutaman vuoden artikkelin miestä vanhempi. Hyvännäköinen, koulutettu, itsestään huolehtiva, mukava ja huomaavainen mies, joka oli kuitenkin ollut käytännössä aina sinkkuna. Kukaan nainen ei tuntunut herättäneen oikeanlaisia tunteita ilmeisesti yhtä lukuun ottamatta. Jäin myös miettimään, mahtaako tämä mies tosissaan edes haluta ketään, vai onko helpompi olla kiintymättä keneenkään, vai mistähän mahtoi olla kyse. Omien sanojensa mukaan mies olisi halunnut löytää parisuhteen ja saada perheen, mutta ei vain löytynyt tarpeeksi tunteita, vaikka yhdessäolo ja kaikki muukin tuntui toimivan.

Minä nokitan ja kerron, että minullapa on ollut sekä "Markus" että "Rasmus".

Toinen säilyttää paikkansa sydämessäni yhä edelleen, mutta elämä oli hänen kanssaan raskasta. Minkäänlaista joustoa esim. aikatauluissa ei ollut. Hän oli myös niin tarkka tasa-arvosta ettei edes yhtä jäätelöä ostanut minulle, kun minulla ei ollut lompakkoa mukana (olimme kävelyllä). Itselleen osti ja sanoi, ettei ole hänen velvollisuutensa huolehtia minusta. Muutoin oli hyvä mies; raitis, vakituisessa työssä, harrasti liikuntaa, oli luotettava.

Toinen olikin sitten oikeasti synkkä tapaus. Paperilla erinomainen ja vieraiden läsnäollessa oikea hurmuri. Yksityiselämässä suoranainen tyranni. En tässä nyt leimaa näitä artikkelien miehiä, mutta itselleni ei enää merkkaa mitään sellainen hyvien ominaisuuksien luettelo.

No ehkä sillä on vaan tosi pieni ku**i.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierestä erään 30+v ystävämiehen menoa seuranneena pakko sanoa, että usein se vika on kyllä itsessä. Tai pikemminkin siinä että tavoitellaan aina jotain ”parempaa” tai jopa mahdotonta.

Esim. hänellä aivan huippu työ ja palkka, kuitenkaan työ ei ole se kaikki kaikessa. Omistusasunto hyvällä alueella, on tutkintoa ja harrastuksia, ulkonäkökin kohdallaan ja on hyvin pitkä mies vielä. Paperilla siis kaikkien naisten unelma. Luonnepuoli myös kunnossa.

Tälle miehelle ei kuitenkaan kelpaa omanlaisensa tai pitäisikö sanoa ikäisensä nainen. Olin jo iloinen kesällä, kun hän tapaili yhtä todella mukavaa ja kaunista naista, näin heitä pari kertaa ja nainen oli hauska ja sellainen vaimomateriaali tyyppiä.

Noh, kuten aina, hän sitten tuskastui ”ei tullut jotain isompia tunteita” ja jatkoi tinderin pläräämistä piirittäen itseään vain huomattavasti nuorempia naisia, jotain pikkuisen päälle parikymppisiä. Nättejä tyttöjä toki mutta vielä tyttöjä. Ei kukaan 22v halua alkaa perustamaan perhettä tai ole muutenkaan elämässään ihan samalla sivulla, kun on opiskelut kesken ja mennään reissailemaan ulkomaille ilman paluulippua yms.

Tätä tämä ystäväni ei taas tajua vaan jatkaa vaan tämän mahdottoman yhtälön yrittämistä vaikka niitä hänelle sopivampiakin naisia olisi tarjolla vaikka kuinka. Sitten harmittelee meille ikisinkkuuttaan. Kehenkään ei toki tarvitse ”tyytyä” mutta saa kyllä syyttää myös itseään jos jo lähtökohtaisesti etsii itselleen ihan vääränlaista (/ikäistä) ihmistä eikä ikinä opi.

Kaikkien tuttavapiiriini miessinkkujen ongelma on juuri tämä. Yrittävät liian nuoria naisia. Ei mene ymmärrykseen, etteivät nuoret naiset keskimäärin viehäty vanhasta miehestä.

Mietityttää aina näissä, että miksi halutaan kokematon ja vielä ailahtelevainen kumppani, joka suurella todennäköisyydellä ei tule asettumaan vielä vuosiin? Yritetäänkö tällä pitää itsensä nuorekkaana ja taistella setämiehistymistä vastaan?

Nykyään kuitenkin aikamoinen myytti että naiset rupsahtaisivat vaille kolmekymppisiä ja mussuttaisivat suklaata sohvalla kotimutsin kollariasussa. Onhan noita, mutta pääasiassa ihmiset pitävät kyllä markkina-arvonsa aika pitkälle, ainakin täällä pk-seudulla.

Olisiko kuitenkin se jokin epävarmuus. Nuorempana seurustelin parin hiukan vanhemman miehen kanssa ja molemmat olivat todella huonoja sängyssä. Eivät huomioineet toiveitani ja olivat sitä mieltä, että tietävät, mistä nainen pitää. Eroni jälkeen olen tapailin paria nuorempaa miestä ja nyt seurustelen itseäni nuoremman miehen kanssa. He kaikki ovat sängyssä ennakkoluulottomia, kokeilunhaluisia ja kuuntelevat toiveitani. Uskon, että itsevarmemmat miehet pitävät itseään vanhemmista naisista. 

Joopa joo. Sinä ja sun sänkys.

mies51v

Aika jännä, että omassa kaveripiirissä lähes kaikki ovat varattuja, ihan tavalliset naiset ihan tavallisten miesten kanssa. Kukaan ei ole missi tai mister, sikarikas tai tohtori. Ei yliluonnollisia kykyjä tai (kai) metrin lerssiä.

Sinkuiksi tahtomattaan ovat jääneet sukupuoleen katsomatta ne, joilla on joku ongelma itsensä kanssa. Siis sellaisia ongelmia, että yksilön itsensä kannalta olisi hyvä käydä purkamassa niitä ammattilaisen kanssa. Jotain tunnelukkoa tai jotain, mikä saa aina jäätymään vastakkaista sukupuolta kohdatessa tai niin huonoa itsetuntoa, että vetäytyy vain kuoreensa eikä edes näe, että joku koittaa tehdä itseään tykö.

En toki tiedä, onko touhu isommissa kaupungeissa sitten pinnallisempaa. Täällä maaseutukaupungissa ei tosiaankaan kukaan ole vailla hienoa pintaa. Toisaalta jos kohderyhmä on ns instatytöt tai bodarit, niin taviksella ei välttämättä ole paljoa jakoa.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään kuitenkin aikamoinen myytti että naiset rupsahtaisivat vaille kolmekymppisiä ja mussuttaisivat suklaata sohvalla kotimutsin kollariasussa. Onhan noita, mutta pääasiassa ihmiset pitävät kyllä markkina-arvonsa aika pitkälle, ainakin täällä pk-seudulla.

Mitä vikaa on suklaassa ja kollareissa? Mä mussutan suklaata sohvalla kollariasussa ja ainakin vielä mulla on mies. Rakastava sellainen. 

(Okei, oon myös urheilullinen, hyväperseinen ja älykäs ja halutessani osaan tuunata itteni "edustuskelpoiseksi" ja oon peto vällyissä. Mutta ei pliis demonisoida suklaata ja kollareita. Niissä ei oo mitään vikaa.)