Move testit tappaa liikunnan ilon kun puolet luokasta luokitellaan surkeiksi

Eihän se testin vika ole, jos puolet koululaisista on rapakuntoisia.

Se on sitten eri asia, onko oikein järjestää testejä koulussa. Kilpailuja ei järjestetty enää minun lasteni kouluaikoina, tai ainakin niihin osallistuminen oli vapaaehtoista. Kuinka monella meistä onkaan traumoja niistä joukkueitten huutojaoista peleissä, joissa oli se viimeisenä valittu? 

Omalta ja lasteni kouluajoilta eli noin 20 vuodelta yhteensä tiedän vain kaksi liikunnanopettajaa, jotka eivät onnistuneet tappamaan oppilaista liikunnan iloa. Ja niitä muita opettajia oli monta. 

Lapseni on kuin minä. Hän inhoaa joukkoliikuntaa ja huutamalla tehtyjä liikuntasuortitusten arviointeja sekä sitä, että  joku seisoo vieressä ja kyttää toisen suoritusta. Hän ahdistui heti kun sai kuulla move-testistä ja sanoi, että jos on pakko tehdä se, hän lopettaa koulunkäynnin. Tiesin, että on tosissaan, olin itse ihan samanlainen ja meillä on samanlainen temperamentti.

Annoin hänelle luvan olla siitä pois. Terveydentilan ja kunnon voi arvioida muutenkin.

Mun lapseni on kömpelö, mutta harrastaa urheilua 4-5 kertaa viikossa. On harrastanut jo lapsesta asti eli viimeiset 8 vuotta.

Arvaa vaan tuntuuko hänestä kivalta joka vuosi kuulla, että on surkea näissä testeissä. No ei todellakaan, mutta millään treenillä ei kömpelöstä lapsesta saada notkeaa ja nopeaa.

Eli mitä meidän pitäisi tehdä? Laittaa lapsi lenkille joka päivä, jotta hän saavuttaisi muut tuloksissa?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä liikunnassa pitäisi verrata vaan omaan lähtötasoon. Jos nyt joltain astmaatikolta tai keskoselta vaaditaan kohtuuttomuuksia niin ei se ikinä ole edes mahdollista

Astmaan on kuule hoito. Mun astmaatikko poika urheilee huipputasolla ja sai myös koulun move-testistä parhaan mahdollisen tuloksen.

Huono kunto johtuu siitä ettei lapsi liiku tarpeeksi. Jos kuntotestissä saa huonon tuloksen, niin masentumisen sijaan pitäisi alkaa liikkua enemmän! Move-testissä oikeastaan vain yksi tehtävä on kiinni motoriikasta, muut on ihan lihaskuntoa mittaavia. Terv. juuri moven suorittaneen 5-luokkalaisen äiti

Vierailija kirjoitti:

Tuli tunne, että täällä palstalla kokoontuu syrjäytyneet... Mikään ei ole oma vika, vaan aina muiden. Mitään ei saa heiltä vaatia, vaan ovat vain ottamassa, rusinat pullasta.

Naulan kantaan! Pahin virhe minkä ihminen voi elämässään tehdä, on syyttää aina muita omista vastoinkäymisistään. Ja vanhemman pahin virhe on opettaa se sama kaava lapsilleen.

Meniköhän meidän koulussa Movet ihan oikein kun lapset oli laitettu laskemaan toistensa suorituksia? Kuulosti epäluotettavalta menetelmältä ja nyt vähän epäilenkin että mitä tietoa tuo paperi oikeasti lapsen kyvyistä antaa.

Jos on Terveys tarkasti s niin miksi tehdään koko koulun silmien alla ja huudetaan ääneen tuloksia?

Astmaan ei ole kaikille toimivaa hoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Huono kunto johtuu siitä ettei lapsi liiku tarpeeksi. Jos kuntotestissä saa huonon tuloksen, niin masentumisen sijaan pitäisi alkaa liikkua enemmän! Move-testissä oikeastaan vain yksi tehtävä on kiinni motoriikasta, muut on ihan lihaskuntoa mittaavia. Terv. juuri moven suorittaneen 5-luokkalaisen äiti

Eihän se mene noin ollenkaan vai ajatteletko, että nekin jotka on huonoja vaikka matikassa niin ovat vaan harjoitelleet liian vähän?

Etkö sä muka huomaa lapsissa mitään eroja? Toiset ovat jo taaperoina nopeita, toiset vahvoja, toiset ketteriä ja jotkut kömpelöitä. Ei me synnytä kaikki samanlaisina ja samoilla ominaisuuksilla varustettuina.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on kömpelö, mutta harrastaa urheilua 4-5 kertaa viikossa. On harrastanut jo lapsesta asti eli viimeiset 8 vuotta.

Arvaa vaan tuntuuko hänestä kivalta joka vuosi kuulla, että on surkea näissä testeissä. No ei todellakaan, mutta millään treenillä ei kömpelöstä lapsesta saada notkeaa ja nopeaa.

Eli mitä meidän pitäisi tehdä? Laittaa lapsi lenkille joka päivä, jotta hän saavuttaisi muut tuloksissa?

Ei move-testejä tehdä joka vuosi. Niitä tehdään peruskouluaikana kaksi kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö motorisesti heikkotasoiselle lapselle valehdella että hän on Usain Bolt?

Pitäisi, jos se saisi hänet juoksemaan samoja aikoja...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapseni on kömpelö, mutta harrastaa urheilua 4-5 kertaa viikossa. On harrastanut jo lapsesta asti eli viimeiset 8 vuotta.

Arvaa vaan tuntuuko hänestä kivalta joka vuosi kuulla, että on surkea näissä testeissä. No ei todellakaan, mutta millään treenillä ei kömpelöstä lapsesta saada notkeaa ja nopeaa.

Eli mitä meidän pitäisi tehdä? Laittaa lapsi lenkille joka päivä, jotta hän saavuttaisi muut tuloksissa?

Ei move-testejä tehdä joka vuosi. Niitä tehdään peruskouluaikana kaksi kertaa.

Juu ei tehdä, mutta kyllä joka vuodelle jotain testejä riittää. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittymättä: 

Huolestunut vanhempi lehdessä: puolet ikäluokasta luokiteltiin ikäluokan keskiarvoa huonommiksi, tämä on väärin!!

No jos puolet oli taasen keskiarvoa prempia, niin eikös keskiarvo ole silloin kutakuinkin oikein laskettu?

Vierailija kirjoitti:

Asiaan liittymättä: 

Huolestunut vanhempi lehdessä: puolet ikäluokasta luokiteltiin ikäluokan keskiarvoa huonommiksi, tämä on väärin!!

No miksi pitää luokitella.

Liikunnasta on tehty joku ihmeellinen itsetuntomankeli. Jos ole hyvä liikunnassa, niin olet täydellinen ihminen, jos olet huono, niin sinusta ei ole mihinkään.

Omilta kouluajoilta on jäänyt mieleen se kuinka joka vuosi pidettiin kisoja ja tulokset teipattiin koulun ulko-oveen. Siinä oli sitten jokainen lapsi listattuna ja arvotettuna.

Niille parhaimmille jaettiin vielä palkinnot ja kaikkien piti hurrata heille.

Samaa ei tapahtunut kuviksessa, ei biologiassa, ei matikassa eikä muissakaan aineissa.

Kun itse pärjäsin koko maan kuvis kilpailussa, oli palkintoni laitettu välitunnilla pulpettiini. Ihan kuin se olisi ollut jotenkin nolo asia. Ei silloin teipattu mitään listoja kenenkään pärjäämisistä koulun oveen.

Inhosin näitä testejä koulussa, tunsin itseni aina niin surkeaksi. Liikunnassa menestyneet olivat niitä luokan siisteimpiä tyyppejä. Vaikka harrastin ratsastusta ja ringetteä, en ikinä ollut kovin hyvä missään lajissa. Synnyin itsekin keskosena, mihin liittyi lisäksi vaikea hapenpuute. Motoriset taitoni ovat surkeat ja se huomattiin jo lapsena.

Olen käynyt joogassa 7 vuotta, mutta en edelleenkään veny. Kankea kuin mikä. Fysioterapeutin mukaan jooga on auttanut jonkin verran jäykkyyteen, mutta ei usko, että voisin ikinä saada kämmeniä lattiaan jalat suorana. Onneksi olen äidinkielen opettaja, enkä liikunnan.

Mun lapsi taitaa olla eka ikäluokkaa, joka teki ton Move:n siten, mihin se on tarkoitettu. Eli teki sen 5. luokalla ja nyt uudestaan 8. luokalla. Koko homman tarkoitushan on tuottaa lapselle ja vanhemmille tietoa siitä, miten lapsi kehittyy noiden vuosien välillä. Alakoululaiset liikkuvat paljon luonnostaan, mutta niin harrasteliikunnassa kuin kilpaurheilusskin into hiipuu herkästi siinä 12-14 vuotiaana. Kilpaurheilussa tälle ilmiölle on nimikin: drop-out - lahjakkaat urheilijat lopetavat, kun elämään tulee muuta sisältöä.

En ymmärrä mikä siinä Movessa nyt on niin kauheaa. Meillä on kaksi vanhempaa lasta, jotka ovat kilpaurheilleet jo pienestä lapsesta ja ovat todella liikunnallisia. Sitten tämä nuorin poika ei ole harrastanut kauheasti mitään, koska ei ole itse halunnut. Pelaillut vähän jalkapalloa ja tennistä pelaa edelleen kerran viikossa. Se on ainoa ohjattu liikuntaharrastus. Mielestäni pelaa pleikkaa aivan liikaa.

Moven piip -juoksussa oli ryhmän 2. paras, ryhmässä oli kahden luokan pojat juoksemassa. Kertoo aikalailla lasten kunnosta, jos melkein liikuntaa harrastamaton on parinkymmenen joukossa kakkonen. 

Moven tarkoitus on tuottaa tietoa koko ikäluokasta samalla lailla kuin PISA:llakin, mutta ennen kaikkea tuottaa nuorelle itselle tietoa omasta kunnostaan.

Olen käynyt kouluni 80-luvulla ja oikein hyvä esimerkki löytyy ihan omasta kokemuksestani, vanhasta kunnon Cooper testistä. 7. luokalla juoksin kaverini kanssa yhdessä ja vedettiin aivan mieletön tulos, juostiin yhdessä 2700 m, joka oli ikäluokassa tytöille kirkkaasti yli erinomaisen. Kaveri ajautui aika nopsaan porukkaan, jossa käytettiin alkoholia ja alkoi myös polttamaan tupakkaa. Seuraavana vuonna oltiin taas yhdessä ennen Cooperia tsemppihengessä, että eiköhän taas paineta menemään. Kaveri ei enää jaksanut 5 min jälkeen tyyliin juosta ollenkaan. Aikani yritin tsempata siinä ja omakin tulos siinä tietty huononi. Sitten vaan tajusin, että ei tyyppi vaan pysty juoksemaan ja kaverin kehotuksesta lähdin sitten yksin menemään. 

Tuossa on oikein tyyppiesimerkki, miksi esim. Move tuottaa tärkeää tietoa juuri lapsen kriittisiltä vuosilta. 

Nämä testit opettavat vaan keskiarvoa heikoimmin pärjänneille lapsille, että liikunta ei ole sun juttu.

Kyllä he sen oppivat, eivätkä sitten enää takuulla liiku yhtään enempää kuin on pakko.

Yllättävän moni ei edes kehtaa osallistua mihinkään liikuntaharrastuksiin koulun liikunnasta saatujen traumojen takia.

Eikä sitä korjaa se, että lehdessä lukee, että pitää liikkua näin ja näin paljon.

Eikä sitä korjaa sekään, että lääkäri alentuvasti kertoo liikunnan hyödyistä.

Koululiikunnan pitäisi tukea ja kannustaa jokaisen liikunnaniloa, eikä lytätä ja osoittaa puolta porukasta noloiksi luusereiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koululiikunta tappaa liikunnan ilon. Opettajat ovat muka korkeakoulututkinnon suorittaneita mutta eivät silti tajua esim. sitä, että ylipainoinen saa alkuverryttelyssä hien pintaan vähemmällä kuin normaalipainoinen ja hyväkuntoinen. Alkuverryttely on jo niin rankka, ettei varsinaista liikuntaa jaksaisi ollenkaan. Armeijassakin heikkokuntoisimmat pannaan sauvakävelemään mutta koulussa kaikkien on pakko pysyä hyväkuntoisten tahdissa. Tämä sama oli 70-luvulla eikä näytä muuttuneet miksikään 2000-2010-luvulle tultaessa. 

Vanhimman tyttären liikunnanope oli sanonut hänelle "tuossa samassa ajassa kuin sinä juoksit 1500m, minä olisin kävellyt sen". Kyllä oli kannustavaa. Voitteko kuvitella, että kieltenope sanoisi oppilaalle "minä olisin kyllä osannut kirjoittaa tuon lauseen ilman kielioppivirheitä". Kyseessä oli vielä harjoittelukoulu eli tulevat opettajat opetetaan tavoille.

Liikunnanopettajat ovat entisiä koulukiusaajia, jotka nyt saavat palkkaa kiusaamisesta.

Liikunta on koulun turhanpäiväisin aine, josta jälkeen jäämisestä ei ole mitään haittaa. Kouluaikoina ajattelin "kun tämä p****a jonain päivänä on ohi, en liiku enää ikinä. Nyt olen 56v ja päätös on pitänyt. Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole itsestäänselvyys. Olisi asiat yhtä hyvin, jos liikunnan sijaan olisin jäänyt jälkeen äidinkielessä tai matematiikassa? 

Minulle lasten eräs liikanope on sanonut, että koululiikunnan tarkoitus on opettaa, että liikunta on tärkeä osa elämää. Sitten kannattaisi muuttaa opetusmenetelmiä, jotta päästäisiin haluttuun lopputuloksiin. Nykymenetelmillä tuloksena on liikuntaa vihaavia aikuisia (paitsi tietty ne, jotka muutenkin tykkäävät aineesta). Onnea valitsemallanne tiellä.

Voi jeesus että voit olla tyhmä ihminen. Liikunnasta pitämistä ei voi pakottaa oppilaille yhtään sen enempää kuin mistään muustakaan harrastuksesta pitämistä.

Voitko kuvitella esim. että voisit jotenkin ihmeesti opettaa koululuokan kokonaan pitämään vaikka virkkauksesta tai ralliautolla ajamisesta täysiä tai mäkihyppäämisestä tai kissojen viennistä kissanäyttelyihin tai vaikka siitä liikunnasta?

Jotkut ei vaan yksinkertaisesti mukavuudenhalunsa vuoksi halua liikkua niin että rasittuvat ja hikoavat joten noita ei voi saada rakastamaan kuntoakohottavaa liikuntaa. Luulisi että yli viisikymppinen on oppinut itsetuntemusta edes tuon verran. 

Mä olen opettanut lapselleni ja lastenlapsilleni vaikka mitä ihan vaan innostamalla. Ei siihen sen kummempaa tarvita. Kun lapsi näkee, että aikuisesta on kivaa ja innostavaa esim. hoitaa kissoja tai koiria,  tai lenkkeillä luonnossa, lapsi innostuu todella helposti.

Lapseni opettaja oli kirjailija. Hän innosti kokonaisen koululuokan kirjoittamaan upeita tekstejä. Olen ikuisesti kiitollinen tälle opettajalle. Joskus mietin, että mitä jos lapsellani olisi ollut joka vuosi yhtä taitava opettaja, ja oppilaat olisivat oppineet lahjakkaiksi urheilijoiksi, matemaatikoiksi, muusikoiksi ja taiteilijoiksi ym ym. Niin paljon hukkaan heitettyjä sieluja ja ruumiita.

Vierailija kirjoitti:

Nämä testit opettavat vaan keskiarvoa heikoimmin pärjänneille lapsille, että liikunta ei ole sun juttu.

Kyllä he sen oppivat, eivätkä sitten enää takuulla liiku yhtään enempää kuin on pakko.

Yllättävän moni ei edes kehtaa osallistua mihinkään liikuntaharrastuksiin koulun liikunnasta saatujen traumojen takia.

Eikä sitä korjaa se, että lehdessä lukee, että pitää liikkua näin ja näin paljon.

Eikä sitä korjaa sekään, että lääkäri alentuvasti kertoo liikunnan hyödyistä.

Koululiikunnan pitäisi tukea ja kannustaa jokaisen liikunnaniloa, eikä lytätä ja osoittaa puolta porukasta noloiksi luusereiksi.

Sählyä joka tunti?