Miten syöpään sairastunut tuntemasi ihminen kuoli hoidoista huolimatta? Miten paljon aikaa diagnoosista kuolemaan?

Rintasyövästä etäispesäkesyöpään meni aikaa yhteensä 4 vuotta diagnoosista kuolemiseen.

Hoidoistaan huolimatta läheiseni ihminen menehtyi, ja syy oli syöpä!

Nopeimmillaan 11 päivää oireiden takia sairaalaan menosta tuli kuolema. Mitään ei ollut tehtävissä, aggressiivinen ja levinnyt kaikkialle.

Diagnoosi haimasyöpään tehtiin ja kuoli seuraavana päivänä.

Äitini  kuoli 18v sitten keuhkosyöpään. Oireet alkoivat heinäkuussa, elokuussa tuli diagnoosi, syyskuussa todettiin, ettei mitään ole tehtävissä, lokakuussa kuoli.

Puoliso kuoli viime syksynä haimasyöpään. Kesällä alkoi vatsakivut, syyskuussa ne yltyivät ja oli pakko mennä lääkäriin. Diagnoosi tuli muutamassa päivässä. Sittemmin todettiin, että on levinnyt eikä voi hoitaa. Lokakuussa kuoli, täsmälleen samana päivänä kuin äitini. 

Haimasyöpä. Pari kuukautta.

Syöpädiagnoosista meni puoli vuotta kuolemaan. Ei voitu leikata, koska todettaessa tauti oli levinnyt jo toiseen elimeen ja oli agressiivista tyyppiä. Hoitona sytostaatteja. Matkan varrella tuli myös paljon sekä itse sairaudesta että hoidoista aiheutuvia sivuvaikutuksia. Sairaalajaksoja oli muutama. Lopulta kunto oli niin heikko, että hoidot jouduttiin lopettamaan. Viimeinen sairaalajakso (kovien kipujen takia) ja sen jälkeen aika saattohoitokodissa kesti reilu 2 viikkoa.

Syöpä diagnosoitiin n. 1v sitten, alusta asti tiedettiin että oli parantumaton. Keuhkosyöpä siis, levisi munasarjaan ja maksaan, kuoli n. 3 vkoa sitten :( Kyseessä n. 40-vuotias nainen.

Syöpä tuli, se onnistuttiin hoitamaan, viisi vuotta kontrolleja joissa ei näkynyt syöpää, kontrollit loppuivat, syöpä uusiutui muistaakseni kuudentena vuotena. Otettiin verikokeet jostain syystä (ei siis enää mikään kontrolli), niissä häikkää, paperit olivat lääkärillä kuukausia ennen kuin "muisti" ilmoittaa, kuoli puolen vuoden päästä.

Kuoli 60-vuotiaana syöpään. Syöpä selvisi vasta ruumiinavauksessa

Kolme naista, kaikilla oli rintasyöpä. Kesti noin kymmenen vuotta sairastumisesta tai diagnoosista, kun kuolivat. Kaikkien kohdalla oli tilanne, että syöpä oli nujerrettu lopullisesti, niin luultiin,  mutta oireet alkoivat uudelleen, todettiin että syöpä on levinnyt luustoon, keuhkoihin , aivoihin ja mitään ei voitu enää tehdä.

 Sitten yksi miehen syöpä , lymfoma. Hänkin parantui ja sai terveen paperit ja sitten yks kaks todettiin, ettei mitään ole tehtävissä. Kymmenen vuotta meni hänelläkin.

Työtoverin äiti menehtyi haimasyöpään hyvin äkkiä. Ei mennyt kuin kuukausi toteamisesta. Myös pienisoluiseen keuhkosyöpään sairastuneet menehtyivät pian.

Toisaalta tiedän ja tunnen useita, jotka ovat edelleen elossa vuosien jälkeen ja joilla todettiin rintasyöpä ja saivat hoitoa. Eräällä oli molemmissa rinnoissa syöpä ja molemmat rinnat poistettiin. Ei ole kuollut ja siitä on vuosikymmeniä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Äitini  kuoli 18v sitten keuhkosyöpään. Oireet alkoivat heinäkuussa, elokuussa tuli diagnoosi, syyskuussa todettiin, ettei mitään ole tehtävissä, lokakuussa kuoli.

Puoliso kuoli viime syksynä haimasyöpään. Kesällä alkoi vatsakivut, syyskuussa ne yltyivät ja oli pakko mennä lääkäriin. Diagnoosi tuli muutamassa päivässä. Sittemmin todettiin, että on levinnyt eikä voi hoitaa. Lokakuussa kuoli, täsmälleen samana päivänä kuin äitini. 

Otan osaa suruusi. Saiko puolisosi edes solunsalpaajahoitoa?

Minun mieheni kuoli reilu vuosi sitten haimasyöpään. Selkäkipuilua oli ollut jo pitkään, mutta sitä ei koskaan tutkittu sen tarkemmin. Vasta kun myös vatsakivut alkoivat (syksyllä), niitä alettiin tutkimaan. Diagnoosin sai vasta helmikuussa ja hoidot alkoivat maaliskuussa. Oli levinnyt ja sai solunsalpaajahoitoa. Kuoli elokuussa.

Maksasyöpä. Huomattiin ihon selvä keltaisuus, lähdettiin sairaalaan, kotiin ei enää päässyt. Kolme kuukautta myöhemmin menehtyi. Henkilöä ei hoidettu muutoin, kuin kipulääkkeillä, kaikki muu olisi ollut vain kuoleman pitkittämistä, eikä hän halunnut maata sairaalassa saattohoidossa pidempään, kuin pakko.

Munasarjasyöpä tappoi ystäväni. Kolme vuotta meni diagnoosista kuolemaan.

Eli ensin todettiin, hoidettiin. Sanottiin, että selviytymismahdollisuudet on 50/50. Hän oli optimisti, päätti olla selviytyjä ja teki kyllä kaiken mitä ihminen voi tuossa tilanteessa tehdä. Syöpä uusi keväällä ja hän kuoli syyskuussa.

60- vuotias miespuolinen sukulainen, mesoteliooma.

Reilu vuosi oireiden alkamisesta kuolemaan.

Ko. syöpään parantavaa hoitoa ei ole, jotkut saavat lisäaikaa sytostaateilla, useimmat eivät.

Syöpiä on erilaisia.

Äidillä rintasyöpä oli hoidettu ja oireeton 20 vuotta. Sitten roihahti - aggressiivinen vaihe, pesäkkeitä kaikkialla - 4 kk kivuliasta kitumista kunnes kuolema armahti.

Kaverin yleiskunto heikkeni, työterveyslääkäri käski kuntoilla. Lopulta lyyhistyi, haimasyöpä. 5 viikkoa ja vietettiin hautajaisia.

Rintasyöpä leikattiin pian diagnoosin saamisen jälkeen. 1,5 v ok, uusi luustossa, levisi maksaan. Kahden vuoden hoitojen jälkeen kuoli.

Keuhkosyöpä, ei voinut leikata, kolme-neljä vuotta kituutti rankoilla lääkehoidoilla, sitten luovutettiin kun ei lääkkeet tehonneet ja kuoli. 

Isä kuoli noin 2 vuotta sitten. Ensin löytyi keuhkoista ja maksasta, sitten lonkasta ja lopulta levisi aivoihin 6-7 pesäkkeenä. Kesti noin 3 vuotta.. suoraan sanottuna vähän sumussa noi vuodet. Isä onneksi oli saattohoidossa vain muutaman päivän, syöpä painoi keskushermostoa aivoissa ja isä nukkui rauhallisesti pois yöllä. Meidän ei tarvinnut kestää mahdollisia epileptisiä kohtauksia ja kaikkia muita hirveyksiä. Joskus vielä nään unta kun pidän isän kädestä kiinni kun hän makaa poissaolevana saattohoidossa, edelleen aika musertavaa. Ainakin kärsimys on häneltä nyt ohi.

Vanha, lähemmäs 70v haimasyöpä, alla puoli vuotta ja kuoli kauniisti kotonaan läheisten ympäröimänä. Nuori alle 30 v munasarja syöpä, uusiutui heti perään- kuoli hoidon sivuvaikutukseen ( alle 3v diagnoosista). 

Ja perään yksi hyvä tarina, kaverin äiti rintasyöpä 25 vuotta sitten, leikattiin, hoidettiin ja yhä elossa terveenä. 

Äitini meni sappikivileikkaukseen. Löyty jonkin verran kiviäkin, mutta löytyi jotain paljon pahempaa: maksasyöpä. Kuusi viikkoa diagnoosista kuolema. Äiti ei ehtinyt täyttää edes 50 vuotta. En tiedä, aavistiko hän jotain, sillä kesällä hän sanoi, että hän ei vietä viisikymppisiään. Kuvittelin, että hän sanoi sen siksi, ettei halua olla huomoin keskipisteessä. Tämä tapahtui siihen aikaan, kun maksoja ei edes vielä siirretty.

Toinen tapaus on noin viiden vuoden takaa. Ikätoverini ja sukulaiseni oli sairastanut kohtusyövän, joka oli hoidettu ja kontrollit olivat aina puhtaat, kunnes tuli viimeinen kontrollikäynti. Keuhkoista löytyi pienenpieni etäpesäke, joka oli sellaisessa paikassa, ettei sitä voinut leikata. Sytostaatit eivät tehonneet. Etäpesäke löytyi huhtikuussa ja heinäkuussa oli jo hautajaiset. Keuhkösyöpäkin voi tulla sellaiselle henkilölle, joka ei ole koskaan tupakoinut ja on elänyt muutenkin hyvin terveellisesti.