Lue keskustelun säännöt.
Miten syöpään sairastunut tuntemasi ihminen kuoli hoidoista huolimatta? Miten paljon aikaa diagnoosista kuolemaan?
02.11.2019 |
Syöpä tappaa vieläkin, vaikka jotkut jopa tervehtyvätkin loppuelämäkseen, ja ihminen kuolee ennen pitkää aivan muun syyn takia kuin syövän.
Kertokaa niistä ihmisistä, joiden kanssa olitte sellaisessa ihmissuhteessa, jonka tiedätte, että syöpä levisi ja vei mennessään. Miten prosessi kulki syöpädiagnoosista kuolinhetkeen?
Kommentit (121)
Vierailija kirjoitti:
Rintasyövästä etäispesäkesyöpään meni aikaa yhteensä 4 vuotta diagnoosista kuolemiseen.
Hoidoistaan huolimatta läheiseni ihminen menehtyi, ja syy oli syöpä!
Ihan sama tilanne, paljon hoitoja monta vuotta. Tehtiin luustoon leviämisen vuoksi vielä leikkaus, joka oli tarpeen liikkumisen vuoksi. Puoli vuotta sytostaattihoitojen lopettamisen jälkeen hän kuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaveri oli sairastunut rintasyöpään 25-vuotiaana. Kuoli siihen 38-vuotiaana. Välissä oli toki monia terveitä vuosia. Syöpä kuitenkin piileskeli kehossa koko ajan.
Isäni sai vuonna 2015 tammikuussa haimasyöpä diagnoosin. Kuoli tammikuussa 2019... Pitkään meni hyvin ja sitten kun loppu tuli niin oli nopeaa kyytiä.
Vatsakivut ja keltaisuus. Leikkaus joka varmisti sen mitä epäiltiin eli diagnoosi haimasyöpä. Solunsalpaajia mutta silti metastaaseja keuhkoissa, keuhkoveritulppa, kuolema. Oireista kuolemaan 1 v 2 kk. Ikä 46 v.
keuhkoihin levinnyt munuaissyöpä ..kuoli kaksi kuukautta diagnoosista..ei muuta hoitoa kuin morfiinia..diagnoosin saamisessa meni toista kuukautta..sellasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni meni reilu vuosi. Keväällä todettiin, seuraavan vuoden helmikuussa todettiin terveeksi, huhtikuussa joutui sairaalaan ja oli etäpesäke päässä (saatiin leikattua) ja keuhkossa (ei pystytty leikkaamaan), syksyllä kuoli.
Vierailija kirjoitti:
Ystävälläni meni reilu vuosi. Keväällä todettiin, seuraavan vuoden helmikuussa todettiin terveeksi, huhtikuussa joutui sairaalaan ja oli etäpesäke päässä (saatiin leikattua) ja keuhkossa (ei pystytty leikkaamaan), syksyllä kuoli.
Siis rintasyövästä oli tässä kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v sukulainen kuoli 1v 4kk diagnoosista paksusuolisyöpään ja tuttu 2kk diagnoosista sappitiehyesyöpään.
Mummollani todettiin melanooma kesäkuussa, leikattiin heinäkuussa. Seuraavan vuoden lokakuussa todettiin levinneen sisäelimiin ja kuoli parissa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vatsasyövän oireet alkoivat lomalla kesäkuussa, lääkärin mielestä ei mitään syytä tutkia, pois maito ja viljat, katsotaan sitten. Vuoden sisällä 5 lääkärissäkäyntiä, ei tutkimuksia, koska "vatsavaivoihin addiktoitunut vähäoireinen potilas, joka haluaa diagnoosilla lähinnä huomiota". Seuraavana vuonna heinäkuussa oksensi verta, epäiltiin mahahaavaa ja löydettiinkin tähystyksessä syöpä. Leikattiin, hoidettiin, 6 kk kuluttua sanottiin, että mitään ei ole tehtävissä, koska potilas pitkitti hoitoontuloa.
Veljellä oli ikää 27 vuotta, kun hän kuoli.
51v tuttua naista närästi ja korvensi epämääräisesti syksyllä 2016. Kuntoili paljon, oli hoikka ja ei tupakoinut, alkoholia käytti normaalisti. Joulukuussa hiihti vielä 15km lenkin maanantaina, tiistaina varasi lääkäriajan, kun vatsan limakalvoilla tuntui epämääräistä kipua. Muita oireita ei ollut. Tähytsyksessä diagnoosi oli vatsasyöpä, ja toivoa parantumisesta ei annettu. Hautajaiset olivat heinäkuussa 2017. Vaikea käsittää vieläkin tuota tapausta.
On mietitty, että voiko vatsasyövällä olla yhteyttä siihen, että nainen miehensä kanssa asui maaseudulla ja savustivat ja grillasivat lähes kaiken ruuan, tai käristivät. Ei se yks yhteen tietysti ole kun miehensäkin on terve, mutta jotain selitystä sitä vaan yrittää keksiä, että ymmärtäisi, miksi nk. terveet elämäntavat omaavat ihmiset kuolevat. Toisaalta Malvalehtokin oli terveyden perikuva. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sappitien syöpä. Se todetaan aina vasta levinneenä, joten ennuste on huono. Turhia tutkimuksia ja kivuliaita toimenpiteitä, liian niukka kipulääkitys ja laiminlyöntejä toistensa perään. 84-vuotiasta ajelutettiin 45 km matka kotiin Kela-taksilla neljä tuntia istuallaan päivä toimenpiteen jälkeen.
Joutui odottamaan lämpimiä sukkia 2 tuntia, kun hoitaja ei ehtinyt paperikuorman purulta... itki viluaan kun menimme katsomaan. Vatsa operoituna ei kyennyt itse sukkia pukemaan eikä saanut lämmintä peittoa.
Osastolla K-S:n keskussairaalassa oli yksi täysin pazka hoitaja, joka kävi ovelta tiuskimassa, miten avuttomia te oikein olette. No mitäs muutakaan, avoleikatut yhdeksättäkymmentä käyvät mummut. Eivät varmasti turhaan nappia painaneet.
Diagnoosista kuolemaan kesti 7 kk.
Kun äiti kuoli perjantai-iltana, ei ollut lääkäriä paikalla toteamassa kuolema. Onneksi perheessä oli yksi, joka lainasi stetoskoopin ja kuunteli, ettei sydän lyö. Muuten olisi tajuton mamma viety elossa kylmiöön.
Painakaa peukkua kaikki, joille tulee tästä ketjusta tarve mennä syöpätutkimuksiin ja kokovartaloskanneriin täysin varmana siitä, että jossain päin kehoa on ihan pakko olla syöpä... tätä ketjua ei saisi lukea tällainen luulosairas ihminen. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oudon halvauskohtauksen takia sairaalaan 55v mieshenkilö —> aivokasvaimia 3kpl. Hoitoina sytostaatteja ja suoraa sädetystä. 1v3kk toteamisesta menehtymiseen.
Isäni kuoli munuaissyöpään 61-vuotiaana, n. puoli vuotta sen jälkeen kun syöpä löydettiin. Laihtui ensin aika paljon ja sitten alettiin etsiä syytä, sitähän ei tiedä kauanko se ehti muhia siellä ennenkuin löydettiin. Isä vain kuihtui pois.
Syy syöpään oli luultavasti kymmenien vuosien runsaasta alkoholinkäytöstä. Alkoholi on aika tappava myrkky, se aiheuttaa paljon erilaisia syöpiä ja muita tauteja. Kuten toki tupakkakin.
Tiedän myös muita syöpään kuolleita, yleensä taistelu on ollut melko lyhyt, suolistosyöpää jne. Yksi oli jolla oli suussa syöpä, meni varmaan myös puolessa vuodessa, oli tupakoinut koko ikänsä. Hammaslääkäri oli huomannut pienen valkoisen täplän ikenessä, ja siitä se sitten lähti.
Mun mies kuoli vatsasyöpään puolitoista
kuukautta diagnoosin saamisesta. Todettiin niin myöhään, ettei mitään tehtävissä.
Vaarini kuoli keuhkosyöpään 66-vuotiaana. Diagnoosista meni vain 6 viikkoa, kun menehtyi. Oli kova paikka, kun lähti niin nopeasti.
Aivokasvain. Ekasta diagnoosista kuolemaan n. 5,5 v. Tuona aikana leikattiin 3-4 kertaa, sai sädehoidot ja 2-3 erilaista sytostaattikuuria. Homma oli hallinnassa (?) kunnes sitten ei enää ollutkaan. Kasvain levisi päässä paikkaan josta sitä ei voinut leikata, sädehoitoa oli annettu jo maksimit, lääkkeet eivät tehonneet. Tästä diagnoosista kuolemaan meni n. 6 kk.
Kaikki syövät eivät todellakaan ole hoidettavissa.
Ja on täysin turha puhua "taistelusta syöpää vastaan". Syöpä paranee tai ei parane, riippumatta siitä "taisteletko" vai et taistele.
Imusolmukesyöpä. Syksyllä alkoivat oireet ja syöpä todettiin. Keväällä kuoli. 20-vuotias nainen.
Maksasyöpä, kuusi kuukautta diagnoosista kuolemaan. Aggressiivista sorttia, levisi ärhäkkäästi. Leikkauksesta ei ollut apua, maksansiirrosta olisi ehkä voinut olla?