Onko lapsen veganismiin pakko suostua?

Kala on kallista eikä sovi jokapäiväiseen ruokailuun ja pelkkä kanaruoka vaikuttaa kovin yksipuoliselta ravinnolta.

Pelkään puheiden perusteella myös että ei syö kohta muitakaan lihoja. Olen suoraan sanottuna k*sessa.

Jos vain punainen liha on pannassa, jää jäljelle linnut, kalat ja muut vedenelävät, maitotuotteet ja munat. Vegaaniksi ei siis tarvitse ryhtyä.

Voithan ilmoittaa että kotona ruoka ei muutu, syö mitä syö. Voit tietenkin tehdä vastahyökkäyksen ja tehdä pari viikkoa kasvisruokaa joka ei ole niin lasten mieleen; kaalikeittoa, borssikeittoa, linssimuhennosta... jos syö niitä hyvin niin ehkä on tosissaan. Voi kyllä mieli myös muuttua.

Eiköhän se ole ne vanhemmat jotka päättää mitä siellä kotona syödään. Jos lapsi ei halua syödä lihaa niin jättäköön sen lihan lautaselta pois. En myöskään rupeaisi tekemään kahta eri ruokaa vaan. Jos minun tekemä ruoka ei kelpaa niin olkoon syömättä. Toki se varhaisteini voi myös itse tehdä ne ruokansa.

Vierailija kirjoitti:

Kala on kallista eikä sovi jokapäiväiseen ruokailuun ja pelkkä kanaruoka vaikuttaa kovin yksipuoliselta ravinnolta.

Pelkään puheiden perusteella myös että ei syö kohta muitakaan lihoja. Olen suoraan sanottuna k*sessa.

Mitä punaisessa lihassa on mitä ei kanasta saa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kala on kallista eikä sovi jokapäiväiseen ruokailuun ja pelkkä kanaruoka vaikuttaa kovin yksipuoliselta ravinnolta.

Pelkään puheiden perusteella myös että ei syö kohta muitakaan lihoja. Olen suoraan sanottuna k*sessa.

Mitä punaisessa lihassa on mitä ei kanasta saa?

Vaihtelu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kala on kallista eikä sovi jokapäiväiseen ruokailuun ja pelkkä kanaruoka vaikuttaa kovin yksipuoliselta ravinnolta.

Pelkään puheiden perusteella myös että ei syö kohta muitakaan lihoja. Olen suoraan sanottuna k*sessa.

Mitä punaisessa lihassa on mitä ei kanasta saa?

Joka päivä kanaa? Kyllä se tulisi korvista ulos, omat kokki taidot ei ainakaan riitä luoda aina uutta kana ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se ole ne vanhemmat jotka päättää mitä siellä kotona syödään. Jos lapsi ei halua syödä lihaa niin jättäköön sen lihan lautaselta pois. En myöskään rupeaisi tekemään kahta eri ruokaa vaan. Jos minun tekemä ruoka ei kelpaa niin olkoon syömättä. Toki se varhaisteini voi myös itse tehdä ne ruokansa.

No mietin myös tuota että kokkailisi itse, mutta kun ne ainekset maksaa, eli tulisi liian iso lommo ruokabudjettiin.

Onneksi on termistö (taas) hallussa ja ravitsemustietämys, myös "vuoden kasvattajat" löytynee tästä keskustelusta.

Suomen laissa ei kai ole sellaista kohtaa jossa mainitaan että lapsen veganismiin on vanhempien pakko suostua. Vanhemmat ovat kyllä elatusvelvollisia alaikäiselle lapselle, joten heidän on pakko tarjota tälle jotain ruokaa, mutta missään lainkohdassa ei sanota että sen on oltava vegaanista, jos lapsi näin vaatii. Sen kun sanotte vaan että sinä syöt mitä me pöytään tarjoamme, tai sitten näet nälkää.

Jos se koskee vain punaistalihaa niin se on helppo korvata. Esim. makaroonilaatikosta tulee hyvää ellei parempaa broilerijauhelista tehtynä. Vaikka kala onkin kallista niin se on terveellistä ja siitä saa vaikka mitä. Wokkiruuissa ei tarvitse nautaa ollenkaan ja siinä on kasviksetkin valmiina. Keittoja on vaikka millämitalla ilman että niihin tarvitsee lihaa ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Voithan ilmoittaa että kotona ruoka ei muutu, syö mitä syö. Voit tietenkin tehdä vastahyökkäyksen ja tehdä pari viikkoa kasvisruokaa joka ei ole niin lasten mieleen; kaalikeittoa, borssikeittoa, linssimuhennosta... jos syö niitä hyvin niin ehkä on tosissaan. Voi kyllä mieli myös muuttua.

Ylempi ei toimi koska jättäisi syömättä.

...mutta tuossa alemmassa saattoi olla itua! Kiitos vinkistä.

Vierailija kirjoitti:

Voithan ilmoittaa että kotona ruoka ei muutu, syö mitä syö. Voit tietenkin tehdä vastahyökkäyksen ja tehdä pari viikkoa kasvisruokaa joka ei ole niin lasten mieleen; kaalikeittoa, borssikeittoa, linssimuhennosta... jos syö niitä hyvin niin ehkä on tosissaan. Voi kyllä mieli myös muuttua.

Vielä parempi, jos pari viikkoa teette vanhemmille pitsaa, kinkkupastaa, hampurilaisia jne. "lastenherkkuja" ja lapselle kaalikeittoa, linssimuhennosta jne.

Vierailija kirjoitti:

Suomen laissa ei kai ole sellaista kohtaa jossa mainitaan että lapsen veganismiin on vanhempien pakko suostua. Vanhemmat ovat kyllä elatusvelvollisia alaikäiselle lapselle, joten heidän on pakko tarjota tälle jotain ruokaa, mutta missään lainkohdassa ei sanota että sen on oltava vegaanista, jos lapsi näin vaatii. Sen kun sanotte vaan että sinä syöt mitä me pöytään tarjoamme, tai sitten näet nälkää.

No en lakipykälää ajatellut vaan moraalisesti asiaa lähestyin.

No ei noin pienen oikkuihin tartte suostua, koska tuskin pystyy itse osallistumaan kauheasti ruoanlaittoon...

Tietenkin voitte ja kannattaa kompromissina ruveta pitämään vaikka yksi kasvisruokapäivä (ei välttämättä vegaaninen kuitenkaan) viikossa, jolloin lapsenkin mielipide tulee huomioitua. Punaisesta lihasta kieltäytymisen ja vegaaniuden välissä on aika monta porrasta. Naudan jauhelihaa voi korvata esim. broilerin jauhelihalla, pakastekala on aika edullista.

Meillä yläkouluikäinen oli jonkin aikaa vegaani, mutta hyytyi hommaan aika nopeasti, koska edellytin, että suunnittelee ruokalistansa resepteineen etukäteen n. viikon ajaksi ja myös osallistuu ruoan valmistukseen ja osin valmistaa sen itse, jos meillä muilla on jotain muuta ruokaa. Jos meillä oli vaikka ruoaksi pihvit lisukkeineen, niin todellakin edellytin teinin tekemään omat kasvispihvinsä, koska se on aika hemmetin työlästä kuoria, raastaa, sörssätä "taikinaa" sellaiseksi, että se pysyy paistettaessa edes joten kuten koossa vs. heittää pihvit pannulle ja maustaa suolalla ja pippurilla. 

On nykyisin lakto-ovo ja syö silloin tällöin kalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei muuten ole edes porvoosta vaikka näitä vege provoja on nyt paljon tehtailtu, vaan ihan todellinen ongelma.

Onko muilla vanhemmilla samaa ongelmaa?

Onko moraalisesti täysin väärin olla suostumatta tähän?

Vinkkejä?

Ei ole moraalisesti väärin, ja teidän muiden ei tarvitse ruokavaliota muuttaa. Mun sisko rupesi aikanaan kasvissyöjäksi kun asui vielä kotona, ja jos ruokana oli vaikka lihakeittoa, hän söi keiton ilman lihaa. Tai lihamakaronilaatikon sijasta söi leipää ja keitettyjä kananmunia. Äiti ei tehnyt erikseen hänelle ruokaa, mutta saattoi joskus hommata hänelle kaupasta esim. kasvispihvejä, jos muut söivät tavallisen pihvin.

Tuohan on ihan järkevää ja terveellistä, jos jäljelle kerran jää kala ja linnut. Halpaa kalaa paljon (muikut, silakat, pakasteesta yms.), kanaa ja kasvisruokaa.

Miksi veganismi yleensäään on näin arka aihe? Näitä ketjuja lukiessa näkee ihan sekasyöjienkin puolustavan lapsen "oikeutta" valitsemaansa ruokavalioon, mutta vaihdetaas veganismin tilalle esim pikaruoka. Moniko on enää valmis puolustamaan lapsen oikeutta valita oma ruokavalionsa, jos se niiden papujen ja porkkanoiden sijaan koostuu pitsasta ja hampurilaisista? Ruokaahan nekin vaan on.

Minun nähdäkseni lapsi saa päättää omasta ruokavaliostaan sitten, kun minun huoltovastuuni päättyy ja lapsi käyttää ruokiinsa itse tienaamaansa rahaa. Tämä ei tietystikään tarkoita etteikö lapsen toiveitakin oteta huomioon perheen ruokia kokkaillessa, mutta ellei lapsella ole pätevää terveydellistä syytä välttää tiettyjä ruoka-aineita, samoja ruokia saa luvan syödä kuin muukin perhe kunnes muuttaa oman kattonsa alle.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi on termistö (taas) hallussa ja ravitsemustietämys, myös "vuoden kasvattajat" löytynee tästä keskustelusta.

No termistö ei ole hallussa koska olen itse sekasyöjä ja vuoden kasvattaja palkintoa en näillä spekseillä ollut muutoinkaan hakemassa, vaan vinkkejä koska tiedän olevan tietämätön vanhempi.

Kiitos rakentavasta palautteesta.

Ymmärrän "huolesi" . Meillä 15v ilmoitti aikanaan että ei sitten tule enää syömään punaista lihaa. Päätettiin koko perhe siirtyä pois punaisesta lihasta. Hyvin on sujunut. Tästä tapauksesta on kulunut aikaa 19vuotta ja tämä silloinen teini ei syö punaista lihaa edelleenkään. Itse olen kyllä näitten vuosien varrella vähän poikennut asiasta.