IL: Masennus paranee liikunnalla ja terveellisellä ruoalla ei masennuslääkkeillä

Vähän vaarallista puhetta, antaa helposti ihmisille taas syyn lässyttää masentuneelle että "otat itseäsi niskata kiinni, ulos liikkumaan ja syöt terveellisesti. Siksi minäkään en ole ikinä masentunut!"

Rantala masentui avioeron jälkeen(ettei vaan olisi ollut ihan vaan surullinen?) ja parantui. Mutta mahtaako hänen metodinsa tehota masennukseen joka on kestänyt vaikka 10-15 vuotta ilman selkeää syytä?

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Porkkanalla ei kukaan parannu, kyllä sen ruuan pitää olla ravintopitoista.

Masennuksessa ei todellakaan ole mikään selviö, että hoitoon pääsee. Ne saavat apua, jotka näyttävät oikealla tavalla riittävän masentuneelta. Me muut hoidamme masennuksemme yksin. Siksikin on hyvä, että itsehoitomenetelmistäkin kertyy nyt vähitellen tutkittua tietoa.

Vierailija kirjoitti:

Tulehduskipulääke toimii paremmin kuin masennuslääke koska kyse on elimistön tulehdustilasta. 

Se elimistön tulehdustila johtuu väärästä ravinnosta, joten se korjaantuu oikealla ruualla, ei lääkkeillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Miksi syömistä tarjotaan aina automaattiratkaisuna kotihoidoksi jos elämä murjoo? Eiväthän kaikki ihmiset edes muista tai halua syödä surullisina. Hyvä jos edes juo riittävästi vettä, ettei päätä ala särkeä. Ainakin minulla menee ruokahalu täysin stressaantuneena tai silloin kun on raskaita huolia. Masennuksesta ei ole onneksi vielä kokemusta.

No siksi siitä sanotaan, kun eivät muista tai halua tai jaksa. On niitäkin, kun sanovat maanneensa viikon sängyssä käymättä suihkussa tai muuta. Jos heille sanoo, että nouse nyt ylös sieltä niin sehän on pahinta. Saati että jo aikaisemmin puhuisi tuosta omien valintojen merkityksestä elämään. Mutta kun ei voi erota, ei voi vaihtaa työpaikkaa, ei voi hakea töitä, ei voi ei voi ei voi. Ainoa mitä pystyy on lääkkeen ottaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kauhean negatiivisesti näyttävät masentuneet suhtautuvan näihin elämäntapamuutosehdotuksiin. Mieluummin pitsaa ja nappeja kuin porkkanaa ja liikuntaa.

Porkkanalla ei kukaan parannu, kyllä sen ruuan pitää olla ravintopitoista.

No sehän oli vain kärjistys. Pelkistettynä ei lainkaan prosessoitua ruokaa

Vierailija kirjoitti:

Jos minulta vietäisiin lääkkeet  ja käskettäisiin mennä lenkille, kävelisin metsään ja istumaan junaradalle.  Älytöntä yleistää, että se mikä toimii yhdellä toimisi kaikilla !

Olet oikeassa, lähinnä edesvastuutonta vain yhtä tapaa sanoa oikeaksi. Luin tuon linkitetyt jutun. Tämän tohtori Hopeaketun teoria artikkelin kohteen parantumisesta on seuraava.  Eron jälkeisen masennuksen paratuminen johtuu siitä että potilas kanavoi ajatuksensa ja tarmonsa yhteen asiaan ja siten löysi elämälleen merkityksen.

Tämä yksi asia on: Miten saada tuotteistettua "Lääkkeetön hoito masentuneille-bisnesmalli" 

No voin ihan juttua lukemattakin arvata, ettei kyse ollut vakavasta masennuksesta. Tietojeni mukaan liikunta ja ruokavalio auttavat lähinnä lievään masennukseen, mutta jo keskivaikean hoitoon tarvitaan muitakin konsteja.

Masennuslääkkeiden kaveriksi pitäisi myös aina saada terapiaa tai kunnollista keskusteluapua.

Itselläni ei ole ollut masennusta, mutta lähipiirissä on vakavasti masentuneita ja mulla on muita vakavan sorttisia psyykkisiä sairauksia. Siinä vaiheessa kun ihmisen aivokemia on tarpeeksi pahasti sekaisin, se sairaus on nimenomaan sairaus, joka ei parane reipastumalla sen paremmin kuin esim. syöpäkään.

Kun vielä asuin kotona, niin mun pahasti masentunut sisko tuli joskus mun huoneeseeni iltaisin itkien ja väsyneenä kun ei uskaltanut olla yksin. Välillä sillä olikin mustelmia kun oli piessyt itseään. Pelkäsi tekevänsä itselleen jotain pahempaa. Mä sitten valvoin häntä. Kenelle tuossa tulee mieleen, että lähdetäänpä reippaalle lenkille? Ei se oikein jaksanut edes nousta seisomaan johonkin lysähdettyään. Mä yritin aikanaan lenkkeillä ja käydä ulkona, mutta olo oli niin sekava, eikä kropassa tuntunut olevan mitään voimia, että saatoin jämähtää johonkin istumaan tunniksi tai pariksi ja mietin vaan, miten en jaksa enää kotiin ja haluan kuolla. Ulos meneminen on joskus vaarallista.

Lääkitys varmaan pelasti lopulta siskon hengen tilanteen mennessä pahemmaksi. Ja lopulta se myös parani ja opiskeli itsensä unelma-ammattiinsa. :)

En kuitenkään vähättele liikunnan ja ruokavalion merkitystä ihmisen hyvinvoinnin kannalta noin yleensä. Toipumisvaiheessa nuo asiat auttavat varmasti, mutta joskus esim. terveellistä ruokavaliota on turha ajatella. Siskoni painoindeksi esim. pääsi aikanaan huolestuttavan matalaksi ruokahaluttomuuden ja apaattisuuden takia. Silloin on ihan sama melkeinpä, mitä ihminen syö, kunhan se syö. Omakin vointi on joskus ollut sellainen, etten jaksanut syödä kuin ehkä sipsiä vähäsen. Se on se tai ei mitään.

Onjan tätä ehkä vaikea ajatella, mutta ihmisen tilanne on harvoin yksinkertaistettavissa mitenkään, jos se on oikeasti sairas.

Sehän riippuu pitkälti masennuksen syystä.

Liikkuva ja terveellisesti syöväkin voi olla masentunut.

Liikunta ja hyvä ravinto on edellytys terveenä pysymiselle, ei varsinaisesti hoitoa. Osa masennuksista voi ehkä johtua siitäkin että nämä perusasiat eivät ole kunnossa.

Tiedoksi, huomioksi kaikille; Ei ole onnea antavaa pilleriä. Helpottaa, mutta et tunne myöskään iloa. Zombi, se siitä tulee pillereistä.

Itselleni auttoi fyysinen työ, työpaikan sosiaaliset suhteet ja kannustava ilmapiiri, vaikka palkka oli pieni niin sekin parempi kuin jäädä kotiin makoilemaan. Se että työ on mennyt nykyään järkyttäväksi suorittamiseksi niin ei ole hyvä asia. Pienet tulevaisuuden suunnitelmat auttoivat vaikkapa säästäminen jotta sai jotain mieluisaa. Se että kaikki tulisi vain tyhjästä eikä sen eteen tarvitse mitään tehdä niin on pahasta. 

Pitsat ja hampurilaiset rankalle verolle. Säälittää katsoa kun pulleromamma istuu ison perheensä kanssa lounasaikaan mäkkärissä. 

Vierailija kirjoitti:

Liikunta ja hyvä ravinto on edellytys terveenä pysymiselle, ei varsinaisesti hoitoa. Osa masennuksista voi ehkä johtua siitäkin että nämä perusasiat eivät ole kunnossa.

Nimenomaan, se on kokonaisuus. On helppo masentua jos asia kerrallaan kaikki menee pieleen. Kun edes osa asioista on kunnossa, niin sitä jaksaa panostaa muuhunkin elämään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedoksi, huomioksi kaikille; Ei ole onnea antavaa pilleriä. Helpottaa, mutta et tunne myöskään iloa. Zombi, se siitä tulee pillereistä.

Hetken myös masennuslääkkeitä koettaneena voin todeta saman. Mutta tavallaan se oli pilleri, joka minut paransi. Punainen sellainen.

Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.

Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.

Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.

Onpa typerä yleistys, että kaikki paranisivat masennuksesta liikunnalla ja terveellisellä ruoalla.  Aika moni huippu-urheilijakin kärsii masennuksesta uransa loputtua vaikka liikunta ja ravinto olisi kuinka kunnossa.  Vaativuus itseä kohtaan, ja tavoitteet joita ei voinut saavuttaa vaikuttavat usein urheilijoilla.  Kyllä se pitkään jatkuneena masennuksena usein kyse on pinttyneistä ajattelutavoista.  Yleensä yksioikoiset, käytännölliset, tarmokkaat älyltään keskitasoiset ihmiset eivät edes älyä masentua, kun taas monet Mensa-tason älykkäät ihmiset usein kärsii masennuksesta / ahdistuksestä lähes koko ikänsä, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin nähdä sellaisen masentuneen joka liikkuu ulkona säännöllisesti ja syö terveellisesti. Ei sellaista olekaan.

Tekosyitä kyllä keksitään miksi ei voi, viimeinen sitten että ei voi kun on masentunut.

Ihme hyssyttelyä tämänkin asian kanssa.

tämä.

Masennus poistuu kun masennusta aiheuttava tekijä katoaa esim. työttömyys, lapsettomuus, rahapula jne. Liikunta voi auttaa lähinnä mielialojen tasaamiseen, pieneen apaattisuuteen, mutta juurisyytä se ei poista. Köyhällä ei ole välttämättä rahaa käydä kuntosalilla, joten pitäisikö masennuksen hoitoon määrätä kuntosalikortti tai muuta liikuntaa yhteiskunnan kustantamama masennuslääkkeiden sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Onpa typerä yleistys, että kaikki paranisivat masennuksesta liikunnalla ja terveellisellä ruoalla.  Aika moni huippu-urheilijakin kärsii masennuksesta uransa loputtua vaikka liikunta ja ravinto olisi kuinka kunnossa.  Vaativuus itseä kohtaan, ja tavoitteet joita ei voinut saavuttaa vaikuttavat usein urheilijoilla.  Kyllä se pitkään jatkuneena masennuksena usein kyse on pinttyneistä ajattelutavoista.  Yleensä yksioikoiset, käytännölliset, tarmokkaat älyltään keskitasoiset ihmiset eivät edes älyä masentua, kun taas monet Mensa-tason älykkäät ihmiset usein kärsii masennuksesta / ahdistuksestä lähes koko ikänsä, valitettavasti.

Onkohan se ruokavalio näillä sitten oikesti kunnossa? Urheilukin loppuu monella kuin seinään sen urheilu-uran jälkeen. Varmasti tulee myös houkutus syödä useammin pitsaa ja ottaa iltaisin pari siideriä kun kurinalainen elämä ei olekkaan arkipäivää