Kun soitat virallisen puhelun

En ole makuulla kuin yöllä sängyssä, joten ei tarvitse pomppia mihinkään.

Päin vastoin, en voi soittaa istualtaan. Kävelen sen sijaan asunnossani eestaas ja hypistelen jotain paperia tai kynää.

Kun kysyt, niin itseasiassa kyllä!

Minä nousen seisomaan ja saatan jopa hiippailla eestaas :D

En soita vapaa-ajan puheluitakaan makuultaan!Kävelen aina puhuessani ympäri kämppää.

Mieheni kävelee puhelimeen puhuessaan edestakaisin niin, että kantapäät jytisee lattiaan, rasittavaa. Itse istun puheluiden ajan ihan paikallaan.

Kävelen minäkin, en istu. Ja ihan sama kenen kanssa puhun.

Ihana keskustelu jotenkin, ollaanko me ihmiset silti niin hermostuneita. :D toinen nyplää jotakin, toinen kävelee.. Itse piirtelen paperille samalla jotain ihme koukeroita.

Pitäähän sitä kuulostaa reippaalta, makuuasennossa saattaisi kuulostaa laiskalta

On muuten totta, että pitää jotenkin "virallisessa" asennossa olla. Kynä ja paperi myös varalta valmiina. En mihnkään ajanvaraukseen voi soittaa sängyllä loikoillen. 

Olin juuri sanomassa tuosta kynästä ja paperista! Aina pitää olla ne vieressä niin voi hutaisten kirjoittaa puhelun aikana tärkeimmät asiat miten pitää toimia tai minne mennä.

Johonkin aikaan minulla oli aina kela kortti vieressä, etten vain sano henkilötunnusta väärin.

Harvakseltaan mitään virallista pitää enää edes hoitaa puhelimessa, mutta yleensä siirryn keittiöön baarijakkaralle puoli-istumaan, jos pitää jotain tärkeää asiaa sopia muualta, kuin työpöydän äärestä. Töistä jos soitan, soitan joko istualtaan tai seisaaltaan, riippuen pöydän asennosta.

.

Minusta olisi törkeää puhua jollekin vieraille ihmisille laiskasti sängyllä maaten. Sen nimittäin kuulee äänestä, että ihminen löhjöttää laiskasti, eikä hoida keskusteltavaa asiaa asiallisesti. Ja siis löhöilyä sinänsä vastaan minulla ei ole mitään, enpä vain tapaa keskustella vieraiden kanssa siinä asennossa kuin sairaalassa.

Up

Työn puolesta joutuu välillä soittamaan kuolemista asukkaiden omaisille ja silloin haluan istua yksin toimistossa pöydän ääressä, hieman etukumara asento, vähän pää kallellaan ja taitaa monesti itseasiassa olla vielä jalat ristissä penkin alla. Tällöin minulla on puhtaaksi kirjoitettu muistilappu vieressä, missä järjestyksessä yö on mennyt, mitä lääkkeitä annettu jne, ettei vaan tule virheitä sanomisissa. Lisäksi pidän näkyvillä fläppitaulusta sivua, jossa kerrotaan kuinka jatkossa toimitaan niin hoitolaitoksen, kun omaisenkin näkökulmasta. Tämä asento on sellainen myötätuntoinen.

Jos soitan johonkin peruakseni vaikkapa nyt lehtitilauksen, istun selkä suorassa jalat tukevasti lattialla ja katson viimeisimmästä laskusta tiedot. Tällänen asento on hiukka aggressiivinen.

Kaikki neuvola/kampaaja ym puhelut soittelen ruokapöydän äärellä, kalenteri edessä ja saattaa olla vielä aamukahvikin edessä. Rento asento siis, kyllä se asento vaikuttaa ääneen ja sanavalintoihin.

Ihan rennosti ollaan, ollen puhelinjhaastatteluitalin tehnyt joskus alasti, eihän se toinen mua näe.