Oletko sinä jo miettinyt, kuinka varoitat lapsiasi pedofiileistä?

Vierailija:

3.opeta lapsillesi, että teidän perheessä on aivoin ilmapiiri. Kerro/anna lapsen muilla tavoin ymmärtää, että sinä olet supervahva, etkä murene mistään. Sinun tehtäväsi on olla vahva ja suojella lapsia.

Se on itseasiassa ihan helppo opettaa!



Jos itket lapsesi nähden tai olet muuten heikossa hengentilassa, muista silloinkin (tai tilanteen jälkeen) kertoa lapselle, että elämään kuuluu suru ja harmitus siinä kuin ilokin, mutta aikuisille se ei ole yhtään kamalaa. Aikuiset ovat siitä hassuja, että ovat NIIIIIN voimakkaista, että jaksavat kuulla huonoja/surullisia uutisia joka päivä ja itkeä päälle, mutta silti olla iloisia ja onnellisia pohjimmiltaan :)





Tärkeintä tässä olisi se, että perheessä puhutaan paljon, kaikki negatiivisimmatkin ja inhottavimmatkin asiat, jotka tekisi mieli vaieta (kuten ehkä vanhempien mahdollinen riita jne), ne täytyy kaivaa pöydälle ja puhua lapsen kanssa.





Pienikin lapsi ymmrtää, onko kotona vakenemisen vai avoimuuden ilmapiiri. Mieluummin huutakaa kaikki asiat ääneen (ja sopikaa jälkeenpäin) kuin vaikenette asiat hiljaisiksi ja mökötätte.



ap

Meidän täytyy suojella lapsiamme. Minusta kouluissakin pitäisi jotakin valistusta olla.

Jos lapsi aikuisen kysyessä ilmoittaa, että hän ei osaa eikä saa pitää mitään salaisuuksia, niin ei härskeinkään hyväksikäyttäjä uskalla edes yrittää. Jossain vaiheessa toki pitää vähän hienosäätää ja kertoa, että synttärilahjayllätykset ja vastaavat salaisuudet saa pitää, vaikka muuten pitää kertoa heti kaikki vanhemmille.



Lastaan valistaessaan kannattaa myös muistaa, että se yleinen käsitys, että hyväksikäyttäjät ovat aina miehiä, ei pidä paikkansa ja varoittaa myös naisista. Se hyväksikäyttäjä kun voi ihan yhtä hyvin olla täti kuin eno ja äiti kuin isäkin.

Olen opettanut henkilökohtaiset paikat, ja kieltänyt menemästä vieraiden autoihin tai koteihin. Riittääkö toi? Maalla asutaan, ja isompi vasta harjoittelee kotipihan ulkopuolella liikkumista.

Varsinkin pienemmissä lapsissa pojat ovat vähintään yhtä yleisiä uhreja kuin tytötkin. Tilastojen erot tulevat lähinnä teini-ikäisisinä tapahtuneissa tilanteissa.

Klassinen virhe on juuri tuo pelkästään vieraista sedistä varoittaminen.

Kuten raiskauksissakin, se, että tekijä on outo on paljon harvinaisempaa, kuin että tekijä olisi joku ihan tuttu, lähipiiristä.



Kyllä poikiakin kannattaa varoittaa! Hyväksikäytettyjä poikiakin on paljon, mutta he puhuvat kokemuksistaan vieläkin vähemmän kuin tytöt.



Lähellä koulikää oleville voi jo kertoa aika suoraan, että on olemassa sellaisia aikuisia, jotka eivät ymmärrä, mikä on lapselle parhaaksi. Ja että he voivat pyytää lasta tekemään kummallisia asioita. Siinä yhteydessä voi kertoa, että vaikka se ihminen olisi tuttu, siihen ei tarvitse suostua.





Ja tuo yksi kirjoitus (mikähän numero se olikaan...?) oli hyvä. Tuo on hirveän tärkeää, että lapsi osaisi olla räväkkä ja paukauttaa suoraan tuollaisia, että " en osaa pitää salaisuuksia" " kerron äidille aina kaiken" " minulla ei ole salaisuuksia vanhempieni kanssa" " jos teen näin, kuin pyydät, kai voin kysyä äidiltä luvan ensin soittamalla?"



Mutta jos lapsi on kovin ujo ja arka, voi tämän opettaminen olla vaikeaa. Toiset ovat luonnostaan tällaisia, ja se vaatiikin vanhemmilta jo enemmän opettamista.



En voi ymmärtää perheitä, joissa lapset varta vasten kasvatetaan hiljaisiksi ja nöyrtymään aikuisten tahtoon. Sehän on lapsen itsetunnon ja terveen räväkkyyden este!! Tietty määrä kapinaa ja omaa tahtoa lapsessa on elämässä selviämisen kannalta hirveän hyvä asia!





ap

Nuo kaksi ensimmäistä kappaletta olivat osoitettu sinulle. Muut ihan vaan yleisesti kaikilla. Unohdin, että olin otsikossa osoittanut viestin sinulle ;)



ap

oli heino viesti sulta. mua rupes itkettään. enkä ollut ajatellut, että tosiaan, pedothan on usein joillain lailla tuttuja. noita asioita aion opettaa pojalleni, kiitos

Kyllä nyt tää pienen pojan äiti sai taas paljon ajateltavaa...

Mikä muuten olisi hyvä ikä alkaa puhua näistä asioista?



Muuten, mikä ihmeen Hollannin pedofiilipuolue?!!? Ikinä kuullutkaan tämmöisestä :O

Hyvä, että kosketti ja pisti ajattelemaan! Se oli ajatuksenikin tätä viestiä kirjoittaessani.





Olen itse pedofiilin uhri ja haluaisin omalta osaltani estää mahdollisimman paljon muita kokemasta samaa. Mielessäni on jopa joskus käynyt sellainen, että antaisin pedofiiline uhreille kasvot, menisin haastatteluihin ja kouluihin valistusta antamaan. Mutta se taitaa jäädä vain villiksi ajatukseksi. Ehkä.



KAIKKI, ketä tunnen hyväksikäytettyjä (siis kasvotusten tapaamiani) ovat jonkun lähisukulaisensa tai perhetutun turmelemia. Ja kaikki nämä ihmiset ovat sellaisia, että " ei siitä ihmisestä ikinä olisi sellaista uskonut!!"



ap

Mitä enemmän näistä asioista puhutaan, sitä useampi saattaa säästyä sun kokemuksiltasi.



Hollannin pedofiliapuolue mm. on sitä mieltä, että kaikki 12v täyttäneet saavat harrastaa seksiä, juoda tupakoida, esiintyä pornofilmeissä. Eli siis 12-vuotiaan ja aikuisen seksisuhde pitäisi olla ok.. Toivottavasti tollaisten mielipiteiden esittäjät lynkataan...

haluaisin lisätä, että älkää liian suoraan kuitenkaan kertoko lapsille asiasta, että siis mitä ne pahat ihmiset voivat tehdä. Avoimuus on hyväksi, mutta liiat yksityiskohdat voivat olla liian ahdistavia.

Onko siellä kaikki sallittua? Tämmöiset asiat? Munat pois vaan!

Minusta näitä voi opettaa ihan pienestä asti. Tuo perheen avoin ilmapiiri ja se räväkkyyden opettaminen (joka onkin tärkeä asia!) yms, niitä voi pikkuhiljaa opettaa arkielämässä koko ajan. Nuo ovat mielestäni jopa tärkeämpiä asioita kuin se itse tarkka, sanasta sanaan tiedon antaminen pedofiileistä.



Kyllä 4 -vuotiaskin on jo aika fiksu ihmisen alku. Sen ikäiselle viimeistään voisi jo opettaa tarkemmin noita salaisuusjuttuja ja sitä, mikä on epänormaalia käytöstä aikuiselta, ja että aikuisia ei tarvi poikkeuksetta kunnioittaa henkeen ja vereen, jos itsellä on sellainen tunne.



Minusta tuo terveen itsetunnon ja räväkkyyden opettaminen on hirveän tärkeää. Nykyään ihmiset tuntuvat ylpeilevän sillä, miten heidän lapsensa on hiljaa ja istuu paikallaan ja tottelee aikuisia.



Se voi olla vanhempien kannalta mukavaa, mutta lapsen kannalta katastrofi!! Lapsi on turvassa hyvin monelat asialta (kiusaaminen, hyväksikäyttö, porukan mukana ajautuminen esim. huumeisiin jne), jos osaa olla tarpeeksi särmä ja jopa uhmakas.



Titenkään minunkaan lapseni eivät elä kuin pellossa, heillä on selkeät rajat ja säännöt. Käyttäytyä pitää osata. Mutta silti kannustamme lapsiamme hyvään itsetuntoon ja räväkkyteen.





ap

Ilman muuta! Lapsia ei saa pelotella, eikä kertoa mitään sellaista, mikä on ikäkaudelle epäsovinnaista. Meillä lapsille on enemmänkin (kun ovat vielä molemmat alle 5v) korostettu tuota vanhempien henkistä voimakkuutta, että me olemme heitä varten ja salaisuuksia ei ole.



Arkipäivän asioissakin, jos lapsi haluaisi yksin murehtia jotakin harmittavaa asiaa, menen hänen luokseen ja kannustan kertomaan, koska se helpottaa. Kun lapsi saa sanottua jonkun harmittavan asian (esim. " tarhassa joku tönäisi" , " kun tein tuhmuuksia ja sinä laitoit minut miettimispenkille" jne. ), siitä on helppo keskustella.

Sanoa lapselle, että " katsos, kerroit sen, mikä harmitti ja se helpotti. Eikä äitikään ole vihainen :)



Niin, ja semmoinen homma. Jos lapsi tekee kiellettyjä asioita, häntä tulisi torua, mutta samalla aina muistaa vakuuttaa, että VAIKKA teit väärin, VAIKKA olen nyt vähän vihainen, VAIKKA saat rangaisuksen, rakastan sinua hirveästi ja jopa vielä enemmän, kun kerroit mitä teit väärin.



Nämä asiat kannustavat lasta avoimeen ilmapiiriin.



Mitään kuvailuja, mitä pedofiilit tekevät tms. ei ole lapsille kerrottu. Sen aika on myöhemmin.



ap

toivon että osaan opettaa lapselleni että vaikka kuinka täytyy olla kohtelias ja kiltti ja kuunnella aikuisia, niin ihan aina ei kuitenkaan tarvitse. lapsihan on mestari lukemaan sosiaalisia tilanteita ja pyrkii monesti toimimaan niinkuin aikuinen odottaa.. jostain täytyy löytyä se pokka ja valmius rikkoa sosiaalista koodia ja sanoa että ei käy, en halua, kerron kotona.



jossain muistaisin jonkun pedofiilin ite kertoneen valinnen uhreiksi lapsia joista näkee että ovat hiukan " heitteillä" , että kotona ei ehditä tai välitetä kuunnella lasta. tähän pysin panostamaan ihan tietoisesti tosi paljon. jo nyt (lapsi 12 kk, tuskin ymmärtää ainakaan kirjaimellisesti :) ) kerron lapselle että hän on minun omani ja että rakastan häntä ihan sen takia aivan loputtomasti, ja että maailmassa ei ole sellaista tekoa tai asiaa, joka estäisi minua häntä rakastamasta. että lapsi saa ryhtyä vaikka kirkkoja polttavaksi, sekakäyttäväksi saatananpalvojanatsiksi (joskaan se ei ole varsinaisesti toivottavaa..) ja minä rakastan ja hyväksyn hänet silti. pyrin myös viestimään juuri tuota aikuisen vahvuutta, kertomaan että lapsi voi huoletta antaa kaikki murheensa minulle kannettavaksi (ja että' vaikka lapsi ei ehkä uskokaan niin minä olen nähnyt yhtä ja toista enkä mene tolaltani maailman asioista vaikka saatan olla surullinen), että minä jaksan kyllä. tai että vähintään voimme yhdessä miettiä ratkaisuja, mutta ikinä lapsen ei tule jäädä yksin murheinensa. ja kotiin voi aina tulla, ihan sama miltä reissuilta.



oho, olipa selvitys.. sori. pointti taisi tulla selväksi. ehkä olisi jossain vaiheessa ihan hyvä heittää kehiin sellaisia lyhyitä roolileikkejä ja kertausta että mitä iha oikeasti käytännössä sanotaan ja miten toimitaan, jos tulee vatsaan epäilyttävä tilanne. ja muistuttaa lasta ettei tarvitse pelätä " nolaavansa" aikuisen sanomalla vastaan tms. että jos aikuisella on järki päässä ja puhtaat jauhot pussissa niin hän ei nolostu, ja jos ei ole, niin ei ole väliksi vaikka nolostuisikin.

" ...ja muistuttaa lasta ettei tarvitse pelätä " nolaavansa" aikuisen sanomalla vastaan tms. että jos aikuisella on järki päässä ja puhtaat jauhot pussissa niin hän ei nolostu, ja jos ei ole, niin ei ole väliksi vaikka nolostuisikin. "





Tuosta, että kerrot lapsellesi, että sellaista asiaa ei olekaan, joka saisi sinun rakkautesi loppumaan lasta kohtaan.

Juuri eilen meillä oli esikoisen kanssa keskustelua :lapsi teki pahojaan->laitoin jäähylle->sitten lasta harmitti sekä hömöilyt että jäähy.



Puhuimme kaikenlaista ja kerroin myös, että " kyllä nyt äiti on vähän vihainen ja ehkä surullinenkin, kun tuolla lailla hölmöilit, vaikka olet jo niin iso, että tiedät kielletyksi."

Lapsi :" Niin, mutta silti minua rakastat!" Ja hymyili leveästi.



Oli mieltä lämmittävä tunne, että jotakin on jo perille mennyt. Aina hoen, että vaikka olen vihainen tai surullinen, minun tunne lapsia kohtaan ei koskaan muutu. Rakastan, vaikka olisin kiukkuinen.





ap

olen puhunut asiasta 4-vuotiaan poikani kanssa.



Olen jo kauan puhunut lapselleni, että pippeli ja muu alushousujen alle jäävä alue on hänen juttunsa, sinne ei saa kukaan koskea eikä housuja tarvitse kenenkään pyynnöstä laskea. Tähän viisas lapsukaiseni totesi, että katsoihan se lääkärisetä pippeliä - joten täytyi heti lisätä, että lääkäri saa katsoa jos äiti on paikalla.



Samoin olen tukenut lapsen itsetunnon kehitystä ja oman tahdon kehittymistä.



Olen jutellut, ettei koskaan saa lähteä kenenkään mukaan, ei edes tutun, jos lapsi ei ole itse kysynyt minulta lupaa. Olen kertonut, että joskus voi joku tulla ja pyytää katsomaan söpöjä kissanpoikia, lupaa antaa lahjan tai karkkia - olen sanonut, että ensin lapsen tulee itse kysyä minulta lupa, koskaan ei saa uskoa jos joku sanoo jo kysyneensä minulta luvan.

Olen myös kertonut, että kaikki ihmiset eivät ole kilttejä vaikka siltä vaikuttaisivatkin, siksi on tärkeää aina kysyä äidiltä lupa ensin.



Olemme puhuneet salaisuuksista ja että jokaisella ihmisellä saa olla salaisuuksia, mutta että lapsi voi koska tahansa kertoa minulle mitä tahansa. Ja lapsi kyllä kertoo ihan mukavasti :) - kertoo aina jos itse on esim. tarhassa sanonut jollekin ikävästi ja tai vaikka tönäissyt jotain.