Lue keskustelun säännöt.
Muutin pienelle paikkakunnalle ja paikalliset tuijottavat
31.10.2019 |
Muutin pienelle paikkakunnalle pk. seudulta ja olen havahtunut paikalliseen ilmiöön, että paikalliset ihmiset tuijottavat, joka puolella kuin olisin joku markkinaesine. Onko tämä tavallista pienellä paikkakunnalla ja voiko odottaa että ilmiö lievenee ajan mittaan?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Reippaasti replikoit, että " vittuako tuijotat, idiootti" , niin sinut jätetään rauhaan.
Tuo kommentti maksimoisi tuijotukset, ja varmistaisi että ap pysyy kylän ykkösjuorukohteena seuraavat 10 vuotta. kommentti alkaisi elää omaa elämäänsä, ja siitä muodostuisi yhteisössä kiertävä urbaanilegenda jota naapurin pirjot muistelisivat vielä vanhainkodissakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitävät sinua ylimielisenä, kun et moikkaile ja tee tuttavuutta. Levittelevät perättömiä huhuja ja arvailuja elostasi.
Eli toisin sanoen, joko kasvatat suojamuurin tuota vastaan tai yrität mahdollisimnan nopeasti pyrkiä joukkoon. Muuten elämäsi on lopulta sietämätöntä siellä.
No kato, kuule. Minä muutin pois syrjäseudulta ja yhtenä syynä oli että tykkään katsella ihmisiä. Istun usein pitkään kahvilassa ostarilla, siis siinä missä pöydät on käytävällä. Siinä on kiva katsella ohikulkijoita. Voisi sanoa että se on mun harrastus.
Suun yritän pitää kiinni, paitsi tietysti kahvia juodessa ja jutellessa.
Tuttu asia minullekin. Olen aika nuori nainen ja kyllä minuakin tuijotetaan vieläkin ( enkä todellakaan ole mikään "malli" ), vaikka olen asunut nyt täällä jo viisi vuotta. Eräänkin kerran jotkut minua nuoremmat kävelivät ohitse ja meinasivat pudota ojaan, kun piti niin paljon vahdata. Silloin teki mieli sanoa, että ettekö ole ihmistä ennen nähneet. Itse en muutenkaan tykkää tuijottaa ketään. Toinen jännä tapa on sitten se käden nosto ohimenevästä autosta. Siihenkään en ole kunnolla oppinut, että pitäisi melkein jokaista vastaantulevaa autoa morjestaa ja sellaisia ihmisiä, joita en tunne ja jotkut olen kerran nähnyt ja jotain puhunut. Yritän aina oppia tuntemaan ne autot, että jaahas nuo asuvat tuolla missä punainen auto jne, että vähän tiedän kenestä kyse. Olen silti sellainen, joka kuitenkin viihtyy maalla. Voin silti sanoa, että en ole paljon ihmisiin tutustunut, mutta kuitenkin olen aina ollut aika yksinäinen, joten ei mikään outo asia minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja pääkaupungin kautta muuttanut toiselle pienelle paikkakunnalle.
Vielä asuessani lapsuuden kodissani kuulin välillä itsestäni mielenkiintoisia juoruja, mitä milloinkin muka olin tehnyt.
Nyt täällä pikkukylässä ei kyllä kukaan juoruille meistä muualta muuttaneista vaan kyllä ne juorut koskee niitä alkuperäisasukkaita! Ja sukupuut muistetaan monta polvea taaksepäin ja vielä niidenkin (oletetut) tekemiset. Myönnän kyllä itsekin kiinnittäväni huomiota, talviaikana, täysin outoon ihmiseen, mutta se on melkein enemmän sitä, että miettii onko tuo joku huijari joka vie vanhusten rahat. Toisen kerran kun näkee, niin kuuluu jo kalustoon. Kesällä täällä liikkuu mökkiläistä niin paljon että kyläläisiä ei meinaa edes nähdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijottaminenhan on perisuomalainen tapa. Täällä muualla maailmassakin suomalaiset erottaa toljotuksesta. Usein on vielä suu auki ja synkkä ilme.
Joo ja reput ja lippikset kuuluvat asiaan myös. Naisilla caprihousut ja kirjava tunika ja eccot jalassa, mielellään myös nilkkasukat.
Repesin tuolle suu auki tuijotukselle kun niin on käynyt. Asuttiin vähän yli vuosi pikku pitäjässä niin kaupassa yks ukko toljotti meitä suu auki. Vähällä olin sujattaa sinne vihanneksen tai jotain. En tiedä olisiko se huomannut sitä? Näytti kyllä olevan ns. pysäkillä.
Minun suku on tällaista, ylä-savon pienessä kaupungissa. Äiti, siskonsa ja edesmennyt ukki, toljottavat suu auki. Äitini toljottaa ihmisiä kaupungilla ja sanoo: "kukahan se tuokin on". Joskus saattaa mennä jopa juttelemaan. Hän on 85 ja liikkuu huonosti. Monesti kauppaan mennessämme jätän hänet autoon niin että hänellä on näköala ihmisiin jotka liikkuvat kaupan ovesta. Tämä on hänelle suuri ilon aihe kun saa katsella ihmisiä.
Itsekin tykkään katsella erilaisia ihmisiä mutta yritän pysyä hienovaraisena ja pitää suuni kiinni.
Mun 67 vuotias savossa asuva mummo istuu päivässä monta tuntia ikkunan edessä jakkaralla (kyttää siis ihmisiä kotoaan ikkunasta) tupakkaa poltellen ja kahvia juoden. Asuu kerrostalossa kauppaa vastapäätä pienellä paikkakunnalla. Siinä se vaan kyttää ihmisiä ja jos joku tuttu menee kauppaan niin alkaa pohtimaan mitähän sekin nyt osti. Auta armias jos joku sen tuttu käy kaupassa toistamiseen päivän aikana. Pienellä paikkakunnalla se nyt vaan on tuollaista, että ihmiset tarkkailee toisiaan.
Aww ihana 😄