Lue keskustelun säännöt.
Muutin pienelle paikkakunnalle ja paikalliset tuijottavat
31.10.2019 |
Muutin pienelle paikkakunnalle pk. seudulta ja olen havahtunut paikalliseen ilmiöön, että paikalliset ihmiset tuijottavat, joka puolella kuin olisin joku markkinaesine. Onko tämä tavallista pienellä paikkakunnalla ja voiko odottaa että ilmiö lievenee ajan mittaan?
Kommentit (48)
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin totta.
Käyn pienellä parin tuhannen asukkaan paikkakunnalla. Kaupassa kaikki tuijottavat että "mitä sä täällä teet", myyjistä alkaen. :D
Välillä hieman ahdistavaa, mutta kyllä siihen tottuu.
Kummelin Kyläkauppa-sketsi sopii tähän oikeesti aika hyvin.
Ei hitto - mulla kavi vahan samat Prisman kassalla, jolla olin opiskeluaikoina toissa. Kaksi semmoista vahan laitapuolen kaveria tuli ostamaan sokeria, hiivaa ja tuoremehua. En pystynyt vastustamaan kiusausta vaan sanoin etta "ahaa, pojat meinaa ruveta leipomaan vai".
Ne kylla otti ihan huumorilla, nauroivat sydamellisesti :)
Pohjimmainen ideahan tuossa Kummeli-sketsissä on varmaankin se, että pienessä kyläkaupassa käy vähän asiakkaita ja ne muutamatkin asiakkaat ovat ihan hämäriä tyyppejä. Siksi on pakko sanoa jotain nokkelaa, että saa edes vähän viihdettä muuten tyhjään päivään.
Olen myös jossain kuullut puhetta, että hämäräostoksia tekevät menevät tarkoituksella tämmöisiin pieniin kauppoihin, jotta säästytään tuommoisilta heitoilta. Mutta ne pahimmat "heittäjät" ovatkin itse kyläkaupan myyjät. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi tuijottajille että moi, kyllä se sillä loppuu kun tutustuu.
Kaikkihan apinan tuntee, mutta apina ei ketään.. Tuttu fiilis vuosien takaa, ei enää koskaan.
Ei hätää, hetken päästä kaikki autoilijat tervehtivät sinua käsi pystyssä kylänraitilla. Siinä sitten mietit, kuka kumma tuo oli?
Ai kamala, maalle muuttaminen olisi mm. tuosta syystä oikea painajainen 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuijottaminenhan on perisuomalainen tapa. Täällä muualla maailmassakin suomalaiset erottaa toljotuksesta. Usein on vielä suu auki ja synkkä ilme.
Joo ja reput ja lippikset kuuluvat asiaan myös. Naisilla caprihousut ja kirjava tunika ja eccot jalassa, mielellään myös nilkkasukat.
Repesin tuolle suu auki tuijotukselle kun niin on käynyt. Asuttiin vähän yli vuosi pikku pitäjässä niin kaupassa yks ukko toljotti meitä suu auki. Vähällä olin sujattaa sinne vihanneksen tai jotain. En tiedä olisiko se huomannut sitä? Näytti kyllä olevan ns. pysäkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienellä paikkakunnalla uudet kasvot huomataan. Turha miettiä asiaa sen enempää.
Vaikka olisi nainen ja Keski-iässä?
Et ole. Naiset osaavat kirjoittaa keski-iän oikein.
Tästä nousi kyllä mieleen uusi kysymys: millainen tuijotuskulttuuri mahtaa olla Keski-idässä?
Keski-Maasta puhumattakaan.
Hobittilassakin tuijotetaan. Ja Pomppivan Ponin majatalossa. Aragorn kyyläsi Frodoa kuin rääkkyläläisämmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Välillä olen miettinyt maalle muuttoa, mutta taas muistin miksi ei.
Maalaiset valittavat että maaseutu autioituu, mutta kohtelevat silti muuttajia huonosti.
Ota kaikki irti. Kerrankin sinut huomataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kauheaa. Parempi muumioitua yksiöönsä kenenkään huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Välillä olen miettinyt maalle muuttoa, mutta taas muistin miksi ei.
Maalaiset valittavat että maaseutu autioituu, mutta kohtelevat silti muuttajia huonosti.
Pakko nyt sanoa, etten silti kadu muuttoa maalle. Jatan paikalliset omaan arvoonsa ja ajattelen etta tuijottakoon jos siita iloa saavat, en mene siita itse pilalle eika se ole multa pois :D
Ja olen ma taalta saanut kavereitakin, yhdet naapurit on aika laheisia ja niitten kanssa tehdaan talkoohommia ym. Kiva tietaa etta on apua jos sita tarvii, ja sama homma toimii myos toisin pain tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä olen miettinyt maalle muuttoa, mutta taas muistin miksi ei.
Maalaiset valittavat että maaseutu autioituu, mutta kohtelevat silti muuttajia huonosti.
Eivät varmaankaan tuijota. He korkeintaan huomaavat sinut, koska olet tuntematon. Menepä juttelemaan. Jos uskallat.
Minusta huonoa käytöstä on tympeä yli kävely.
Itse olen asunut koko ikäni maaseudulla ja en kyllä jaksa tuijottaa ketään. Toisaalta en liiku täällä omalla kylällä paljoa, lähinnä kotipihalla. Siispä osa tuijottaa myös minua, kuin uutta naamaa käydessäni kyläkaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei hätää, hetken päästä kaikki autoilijat tervehtivät sinua käsi pystyssä kylänraitilla. Siinä sitten mietit, kuka kumma tuo oli?
Minä olen umpikaupunkilainen ja moikkailen mökkikunnassa autolla ajaessa ainakin pikkuteillä kaikki:)
Valmistumisen jälkeen eka työpaikka oli pienellä sisäänlämpiävällä paikkakunnalla. Pidin kuitenkin ostamani asunnon isossa kaupungissa, jonne sitten menin viikonlopuiksi ja muiden lomien ajaksi.
Töissä tein pitkää päivää, kun ei paljon harrastusmahdollisuuksiakaan ollut. Firman pikkujoulua sitten kuitenkin vietettiin perinteisen kaavan mukaan, ja kämpille palailimme iloisesti lauleskellen. Maanantaina paikallinen työkaveri kertoi kylän juoruämmien kyselleen, onko se juoppo insinööri teillä töissä:)
Ei tämä minua mitenkään haitannut, nauratti vain paikallisten johtopäätökset yhden ainoan ravintolakäynnin perusteella. Mutta kylän pääraittia muulloinkin kulkiessa huomasi kyttääjien verhojen heilahtelut.
Sen olen kuitenkin myöhemmin huomannut, että pahimpia ovat paikat, joissa porukka ei ole nähnyt kuin toisiaan, ja ehkä joskus on käyty jossain seudun isommassa kaupungissa.
Maaseudulla asuukin hullut ja tollot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuijottaminenhan on perisuomalainen tapa. Täällä muualla maailmassakin suomalaiset erottaa toljotuksesta. Usein on vielä suu auki ja synkkä ilme.
Joo ja reput ja lippikset kuuluvat asiaan myös. Naisilla caprihousut ja kirjava tunika ja eccot jalassa, mielellään myös nilkkasukat.
Repesin tuolle suu auki tuijotukselle kun niin on käynyt. Asuttiin vähän yli vuosi pikku pitäjässä niin kaupassa yks ukko toljotti meitä suu auki. Vähällä olin sujattaa sinne vihanneksen tai jotain. En tiedä olisiko se huomannut sitä? Näytti kyllä olevan ns. pysäkillä.
Minun suku on tällaista, ylä-savon pienessä kaupungissa. Äiti, siskonsa ja edesmennyt ukki, toljottavat suu auki. Äitini toljottaa ihmisiä kaupungilla ja sanoo: "kukahan se tuokin on". Joskus saattaa mennä jopa juttelemaan. Hän on 85 ja liikkuu huonosti. Monesti kauppaan mennessämme jätän hänet autoon niin että hänellä on näköala ihmisiin jotka liikkuvat kaupan ovesta. Tämä on hänelle suuri ilon aihe kun saa katsella ihmisiä.
Itsekin tykkään katsella erilaisia ihmisiä mutta yritän pysyä hienovaraisena ja pitää suuni kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Valmistumisen jälkeen eka työpaikka oli pienellä sisäänlämpiävällä paikkakunnalla. Pidin kuitenkin ostamani asunnon isossa kaupungissa, jonne sitten menin viikonlopuiksi ja muiden lomien ajaksi.
Töissä tein pitkää päivää, kun ei paljon harrastusmahdollisuuksiakaan ollut. Firman pikkujoulua sitten kuitenkin vietettiin perinteisen kaavan mukaan, ja kämpille palailimme iloisesti lauleskellen. Maanantaina paikallinen työkaveri kertoi kylän juoruämmien kyselleen, onko se juoppo insinööri teillä töissä:)
Ei tämä minua mitenkään haitannut, nauratti vain paikallisten johtopäätökset yhden ainoan ravintolakäynnin perusteella. Mutta kylän pääraittia muulloinkin kulkiessa huomasi kyttääjien verhojen heilahtelut.
Sen olen kuitenkin myöhemmin huomannut, että pahimpia ovat paikat, joissa porukka ei ole nähnyt kuin toisiaan, ja ehkä joskus on käyty jossain seudun isommassa kaupungissa.
Meillä täällä ylä-savossa sanotaan että nahkaverhot heiluu. Kyllä ne heiluu paikallisillekin jos tehdään pihalla jotain erityistä.
Tietty porukka välttelee kaupunkeja sillä kaupunkilaiset ei ole ihmisiä.
Savolaiset ainakin tuijottaa koko ajan.