"Parisuhteessa on oikeus olla jakamatta viestejä, salasanoja ja laitteita.”

Oikeus olla jakamatta, mutta oikeus jakaa niin haluttaessa ja sovittaessa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämä että kummallakaan ei ole mitään salattavaa niin on ratkaisevassa asemassa tässä keskustelussa. 

Luottamuspula parisuhteessa on mielestäni pahinta henkistäväkivaltaa puolin ja toisin. Kun luottamus on kunnossa ei ole mitään tarvetta salata niitä salasanojakaan toiselta. Voi luottaa siihen että toinen ei käyttäisi niitä vanhingoittaakseen.

Huoh, tääs tätä propagandaa, minkä tarkoitus on madollistaa naisten varasuhteiden ylläpito.

Lainaus HS:n kommenttiosiosta: Tuossa on huolestuttavaa, että väkivalta on taas kerran määritelty vain miesten tekemäksi ja naisiin kohdistuvaksi, vaikka ihan samaa taatusti tekevät myös naiset.

Tämäkin palsta on täynnä naisten harjoittamaan henkistä väkivaltaa ja manipulointia, mutta kukaan ei ole millään tapaa esittänyt halua puuttua siihen.

Vierailija kirjoitti:

Suhteen alussa tarkistin kertaalleen mieheni puhelimen. Koska kaikki tutut ja vieraat puhuivat siitä että mies pettää toisen naisen kanssa jonka mies kiisti. Viestien perusteella oli viettänyt yhteisiä öitä toisen naisen kanssa suhteemme alussa mutta viesteissä näkyi myös että yhteydenpito naiseen katkesi kun hän oli laittanut yhdessä viestissä olevansa suhteessa kanssani ja keskittyvän parisuhteeseen. Eli mahdollisesti tämä toinen nainen oli tietämättään varatun kanssa säätöä. Ei ole mies koskaan tästä Jennasta minulle maininnut sanallakaan. Oli myös toinenkin nainen jonka kanssa petti minua joka sattumoisin oli hänen entinen avopuoliso. Sille saladeittailulle tuli piste kun ilmaannuin paikalle kesken heidän treffien esittäytymään. Mies meni lukkoon ja hänen exänsä kävi kiukuissaan häneen käsiksi jolloin heidän välinsä samaten katkesivat. Minulle riittää että kumppani ei enää salaile suhdettamme ja voin nykyisin luottaa ilman tarvetta mustasukkaisuuteen. Henkistä kasvua näkynyt vuosien saatossa ja entisestä pelimiehestä kuoriutunut seesteinen koti-iskä. Ollaan nyt pidetty kymmenisen vuotta yhtä avioituen ja perheen perustaen

Onneksi näitäkin tapauksia että pettäjät kypsyvät ajan mittaan lopettaen pettämiset

Tietoturvasyistä kaikki laitteet ovat suojattuja, mutta puoliso tietää salasanat hätätilanteiden varalta. Ei minun tarvitse olla huolissani, että hän alkaisi penkomaan yksityisviestejä. 

Täysin itsestäänselvää, että salasanoja ei jaeta, ja yksityisyyttä kunnioitetaan. Muutama kaveri pakotettu jakamaan salasanansa tyttöystävän kanssa, joten heille ei tulisi mieleenkään lähettää mitään vähänkään omiin yksityisasioihin liittyviä viestejä. Nämä salosanoja jakamaan vaativien ihmisten on vaikea ymmärtää, että kaikissa viestissä OK myös se toinen osapuoli, joka EI halua, että viestejä lukee joku ulkopuolinen.

En tutki miehen puhelinta ja läppäriä mutta mies sanoi että jos hän kuolisi niin sopinut miespuolisen kaverinsa kanssa että kaveri ajaa saman tien hakemaan miehen läppärin ja tuhoaa sen. Pitäisikö olla huolissaan läppärin sisällöstä?

Mies salannut asioita puhelimessaan. Entisiä pettämisiä ja rahajuttuja mutta asiat puhuttu halki ilman urkkimistakin

Tiedetään molemmat toistemme läppärien ja puhelimien salasanat, ihan vaan kun välillä on toinen pyytänyt vaikka kokatessa tarkistaa reseptiä ja se kumman laite nyt lähempänä on sitä käytetään. Ei oo kummallakaan muttön salaisia työjuttuja miksi pitöisi varjella. En ole tutkinut miehen puhelinta enkä usko että hän munun.

Vierailija kirjoitti:

Oikeus olla jakamatta, mutta oikeus jakaa niin haluttaessa ja sovittaessa.

Juuri näin!

En kyllä ihan heti keksi mitä asiaa mulla olisi puolison puhelimelle tai muullekaan laitteelle.

Mä luulen tietäväni puolison salasanan, joskus on kiusaus käyttää hänen nukkuessaaan hänen puhelintaan jos oma on hukassa ja haluaisin soittaa siihen. En kyllä käytä vaan jatkan etsimistä muuten.

Me ollaan kummatkin sellaisia reikäpäitä, että unohdetaan toisen salasana heti, vaikka ollaan kännykän salasanat kerrottu toisillemme vaikka kuinka monta kertaa. Mies on minun kännykällä vaihtanut spotifysta ajaessa biisejä (maksan premiumia) ja lähettänyt sähköpostia ja aina uudestaan sanon sille sen koodin kun se ei vaan muista. Minä usein miehen ajaessa vastaan hänen veljensä ja vanhempiensa whatsup-viesteihin kun mies pyytää. En muista silti. Minun netflix-salasana pitää aina minun laittaa, mies ei vaan muista ja sama hänen amazon-filmien suhteen. Työsalasanoja ei tietenkään tiedetä tai pankkitunnuksia.

Jokainen puhelimen käyttökerta kysytään puolisolta erikseen.

Meillä on kaikilla omat laiteet. Minun kännyssä ei ole salasanaa. Miniän kanssa luetaan usein vierekkäin feisbuukkia. Minä en käytä tapletissa salasanaa, sen ainakin kaikki tietää. Työkoneet on erikseen niihin on monimutkaiset salaukst.  Mieheni kyllä pitää huolen että kaikki tietävät työhuoneessa olevan koneen salasanan.  Pankkasioitakin hoidan usein jonkun lapsen kanssa. Kukaan ei ole kiinnostunut toisten yksityisistä kirjoituksista . Pienimmälläkin on älypuhelin ja äiti kyllä auttaa sen käytössä.

Edell.jatkaa,, On sovittu mistä löytyy tunnukset ja muut , esim. käteisen rahalippaat, jos jollekin sattuisi jotain vakavaa ja joutuisi äkisti sairaalaan. Ei tule heti rahaongelmaa. Meillä on tutulla kokemusta kun isäntä tuupertui ladulle. Koko perhe ei löytänyt mitään talon papereita,  eikä kukaan tiennyt miten vedet, lämmitykset, jäteasiat, auton paperi ja monet heti hoidettavat asiat rullaavat. Kirjoituspöytä piti murtaa ym.  Olemme myös hoitaneeet kuolleen nyt jo lähes tuntematoman sukulaisen perunkirjoituksen ja yllättävät kiinteistöt, mistä ei ollut edes tietoa.  Oli paljon yllätysiä.

Tiedetään puhelimiin tunnukset, samoin tietokoneisiin. Lähinnä sen takia, että monesti vaikka ajaessa laittaa viestiä toisen puolesta, navin päälle tms. Eipä tulisi mieleenkään luvatta mennä urkkimaan miehen puhelinta. Joskus olen tylsyyksissäni selannut nettiä miehen puhelimella kun oma on ollut jossain, ja siitäkin tullut oudon syyllinen olo, vaikkei siinä nyt mitään salaista olekaan tullut tietooni. En mä näe, miksi en voisi jakaa salasanojani puolisolleni, koska luotan täysin, ettei hän väärinkäyttäisi niitä koskaan. Sen sijaan jos vaikka toiselle sattuisi jotain, voisi olla ihan tarpeellista päästä laitteille.

Vierailija kirjoitti:

Työlaitteissa on, omissa ei. Ei ole tarvetta.

Harvoin on tarve koskea miehen puhelimeen tai miehen minun. Mutta joskus saatan napata miehen puhelimen, jos se on vieressä ja oma vaikkapa laturissa katsokseni nopeasti jotain netistä. Ei ole ongelma miehelle, kuten ei myöskään minulle päinvastaisessa tilanteessa.

Myöskin siksi on suojaamaton, koska lapsi on opetettu (5 vee) soittamaan hätänumeroon 112-sovelluksella jos esim. minulle/miehelle sattuu jotain. Joten molemmilta löytyy myös kyseinen sovellus työpöydältä selkeästi.

Hätäpuhelun voi soittaa ilman koodia. Jopa ilman sim-korttia. Onko todellakin vielä olemassa ihmisiä, jotka eivät tätä tiedä?