Libidon äärimmäinen vaihtelu hormonikierron mukaan turhauttaa kovasti. Onko muilla kokemusta tästä?

Minulla oli täysin sama ilmiö puoli vuotta ennen uuden kierukan asentamista. Gynekologi epäili, että tuo voi johtua siitä, että kierukan hormonit "vetelee viimeisiään" ja näin ollen kehon oma luontainen rytmi tulee paremmin esiin. Nyt uuden kierukan myötä on tasaisempaa, mutta valitettavasti myös tuo ovulaation aikainen kova kiima kyllä on jäänyt pois :( Se oli tietyllä tavalla kyllä ihana tunne, jota kaipaa.

Vastaan vaimoni puolesta: sama tilanne meillä. Ja myönnän kyllä miehenä kärsiväni tästä todella paljon. Vaikka kierron keskivaiheilla onkin pari päivää varsinaista ilotulitusta on siinä jo läsnä tietynlainen luopumisen tuska, kun tietää että seuraavat viikot onkin sitten taas täysin toinen ääni kellossa. Mutta ennen kuin sovinistiksi haukutaan niin ymmärrän kyllä, että tuo on naisellekin hyvin hämmentävä olo. 

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Edit: ja kyllä, on siis vaihdevuodet aluillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Edit: ja kyllä, on siis vaihdevuodet aluillaan.

Kertoisitko tästä vielä lisää? Itseänikin kauhistuttaa, onko tuollainen kehitys alkanut. Tsemppiä sinne!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Varmasti on totta, että toisten seksuaalisuus loppuu vaihdevuosiin, mutta toisaalta kaikilla taas ei ole juurikaan vaikutusta. Eli turhien kauhukuvien maalailu ei tässä kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Varmasti on totta, että toisten seksuaalisuus loppuu vaihdevuosiin, mutta toisaalta kaikilla taas ei ole juurikaan vaikutusta. Eli turhien kauhukuvien maalailu ei tässä kannata.

Kyllä, mutta silloin kuin aiemmin hyvin seksuaalinen ihminen huomaakin muuttuneensa frigidiksi, on siinä tietysti aikamoinen surutyö käytävä läpi. Ainakin itsellä se on ollut minäkuvaan ja itsetuntoon perustavanlaatuisesti vaikuttanut asia.

Kerrankin asiallinen keskustelu tärkeästä aiheesta. Koskettaa myös itseä. Toivottavasti tulee hyviä kommentteja paljon!

Olen jutellut asiasta paljon ystävieni (kaikki +45) ja hyvin moni on kertonut samaa. Oma täysin mutuun perustuva näkemys on se, että tuo ovulaatioiden aikaan aiempaa suurempi halu on luonnon viimeinen yritys saada nainen raskaaksi.

Tämä on varmasti asia, jota yksikään mies ei ymmärrä eikä maistamaan he, joilla ei ole omaa kokemusta asiasta. Itsellä on myös totaalihaluton jakso 3 VK joka ikinen kuukausi. Tänä aikana tunnen itseni myös naisena hyvin vastenmieliseltä eikä suunnilleen tee mieli ihmisten ilmoilla liikkua. Siihen sitten päälle kun tulee tämä 2-3 päivän jakso, jolloin tekisi mieli olla jokaisen vastaantulevan miehen kanssa niin onhan se aika jakomielistä ja raskasta itselle, ja varmasti myös puolisolle.

En usko, että aina liittyy hormonaaliseen ehkäisyyn. Itse en ole koskaan käyttänyt, mutta samanlaista vaihtelua (parin päivän himopiikki jota seuraa pitkä haluton jakso) on ollut aina.

Itselläni ei ole himot häipyneet mihinkään, päinvastoin.

Kaipa se luonto sitten toimii erilailla eri yksilöiden kohdalla.

En käytä hormoneja.

N59

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Varmasti on totta, että toisten seksuaalisuus loppuu vaihdevuosiin, mutta toisaalta kaikilla taas ei ole juurikaan vaikutusta. Eli turhien kauhukuvien maalailu ei tässä kannata.

Kyllä, mutta silloin kuin aiemmin hyvin seksuaalinen ihminen huomaakin muuttuneensa frigidiksi, on siinä tietysti aikamoinen surutyö käytävä läpi. Ainakin itsellä se on ollut minäkuvaan ja itsetuntoon perustavanlaatuisesti vaikuttanut asia.

Jos täysin himot loppuu, toki avuksi saa niin estrogeenia kuin testosteroniakin, eikä sitten tarvitse enää surra vaan panna.

Ja ap, hormonitasojen voimakkaat vaihtelut liittyvät juuri esivaihdevuosiin.

Olen 48 v. sinkkunainen ja myös nykyisellään käytännössä täysin haluton. Itselle tämä haluttomuus sinänsä ei ole ongelma (eihän sellaista ihminen kaipaa, mitä hän ei halua), mutta itselle hämmentävintä ja ahdistavinta on se, miten paljon tämä halujen loppuminen on muuten muuttanut naiseuttani. En esim. enää lainkaan jaksa panostaa ulkonäköön/laittautumiseen, koska en pidä itseäni muutenkaan enää naisellisena. Tuo aina välillä surettaa peiliin katsoessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Varmasti on totta, että toisten seksuaalisuus loppuu vaihdevuosiin, mutta toisaalta kaikilla taas ei ole juurikaan vaikutusta. Eli turhien kauhukuvien maalailu ei tässä kannata.

Kyllä, mutta silloin kuin aiemmin hyvin seksuaalinen ihminen huomaakin muuttuneensa frigidiksi, on siinä tietysti aikamoinen surutyö käytävä läpi. Ainakin itsellä se on ollut minäkuvaan ja itsetuntoon perustavanlaatuisesti vaikuttanut asia.

Jos täysin himot loppuu, toki avuksi saa niin estrogeenia kuin testosteroniakin, eikä sitten tarvitse enää surra vaan panna.

Ja ap, hormonitasojen voimakkaat vaihtelut liittyvät juuri esivaihdevuosiin.

1. Hormonikorvauksen vaikutukset ovat yksilöllisiä, joten mikään patenttiratkaisu haluttomuuteen tämä ei ole.

2. On kohtuullisen iso joukko ihmisiä, jotka eivät voi/joiden ei pitäisi käyttää hormonikorvausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pari vuotta ja tuo seksuaalisuuden orjuus ja elämä libidovetoisena liskoaivona on ohi. Voi kursia vaikka tavaransa umpeen sen jälkeen - ei paljoa kiinnosta.

Nyt liikutaan taas vaarallisilla vesillä. Varmasti on totta, että toisten seksuaalisuus loppuu vaihdevuosiin, mutta toisaalta kaikilla taas ei ole juurikaan vaikutusta. Eli turhien kauhukuvien maalailu ei tässä kannata.

Kyllä, mutta silloin kuin aiemmin hyvin seksuaalinen ihminen huomaakin muuttuneensa frigidiksi, on siinä tietysti aikamoinen surutyö käytävä läpi. Ainakin itsellä se on ollut minäkuvaan ja itsetuntoon perustavanlaatuisesti vaikuttanut asia.

Eihän se loppuelämää kestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen jutellut asiasta paljon ystävieni (kaikki +45) ja hyvin moni on kertonut samaa. Oma täysin mutuun perustuva näkemys on se, että tuo ovulaatioiden aikaan aiempaa suurempi halu on luonnon viimeinen yritys saada nainen raskaaksi.

Varmasti on näin. Sitten voi seurata parin vuoden aika, kun seksi ei kiinnosta oikeastaan lainkaan. Siinä iässä kun keskenmenoriski kasvaa, raskaus on vaarallinen jne.

Hedelmällisyyden mentyä on taas ilottelun vuoro.

Olen myös huomannut, että 45+ on tyypillinen ikä polyamoriselle, tunteille perustuvalle kiinnostukselle, kun taas vanhemmat 50+ swingaavat.