"Parisuhteessa on oikeus olla jakamatta viestejä, salasanoja ja laitteita.”
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006288776.html
Lukemisen arvoinen artikkeli.
Omat työsuhdelaitteeni ovat salasanan takana ihan työnantajan vaatimuksesta, mutta käytän salasanaa myös privalaitteissa. Puolison tabletissa on sormenjälkitunnistus tai salasana, kännyssä ei ole (olen joskus etsinyt hänelle numeron hänen ajaessaan, silloin ei ainakaan ollut), hänen läppäristään en edes tiedä.
Miten teillä?
Kommentit (78)
Mutta polliisi voi tietää kaikkien laitteiden sisällöt ja muuta muttei parisi, just. Lähin omainen on viranomainen totisesti.
Poliisi pääsee myös tarvittaessa tuhomaan väliin shteenkin. just.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä me tiedetään salasanat toisten puhelimiin ja verkkopankkitunnukset ja korttien pin-kooditkin on tiedossa. Enpä edes muista koska olisi ollut asiaa miehen puhelimelle vaikka salasanat tiedänkin.
Sama, on sormenjäljet toistemme puhelimiin, padeihin ja tunnukset läppäreihin. Myös pankkikortteja ja nettipankkia käytämme ristiin rastiin. Näin on ollut niin kauan kuin kaiken maailman elektroniikka on tullut hankittua. Työpuhelimet ja läppärit erikseen.
Tiedämme toistemme henkilökohtaisten laitteiden salasanat mutta kumpikaan ei käytä niitä ilman lupaa tai tarpeettomasti. Meille fine. Kummallakin on omat läppärit ja pädit ja puhelimet, ei edes koskaan lainbata toisemme laitteita. Omat tilit mutta yhteiset rahat.
Molemmilla on omat laitteet ja salasanat, mutta molemmat tietävät koodit toistensa laitteisiin. Kummallakaan ei ole mitään salattavaa, joten kummallakaan ei ole syytä mennä toisen laitteelle. Ainoastaan jos katsomme vaikka tietokoneelta leffaa, niin ihan sama mitä konetta käytämme, kun kumpikin tietää salasanat ja kumpikin voi laittaa leffan pyörimään vaikka sillä välin kun toinen tekee poppareita/käy vessassa/mitä vaan. Toistemme puhelimia emme käytä muuten, kuin jos tarvitsee ottaa kuvia ja vain toisella on puhelin mukana, tai pitää soittaa perheenjäsenelle, kun toinen ajaa autoa ja omassa puhelimessa ei ole numeroa. Miehelläni ei esim. ole minun lapsuuden perheen numeroita koska ei ole niitä tarvinnut, minulla on anoppien (miehen äiti ja äitipuoli) numerot, koska heillä on ollut minulle asiaa, ja mieluummin ovat ottaneet suoraan yhteyttä, kuin olisivat hoitaneet asioita mieheni kautta.
Vierailija kirjoitti:
Kysymys jollekin viestintäsalaisuus lakia tuntevalle. Voisinko haastaa ex- salarakkaani vaimon käräjille, koska tiedän hänen lukeneen miehelleen tarkoittamani whatsapp- viestin? Hän oli salaa ottanut miehensä puhelimen miehen varustekassista ja lukenut viestejämme. Nämä viestit eivät olleet mitään sek..viestejä, mutta tarkoitettu vain ja ainoastaan tälle vastaanottajalle.
Et. Älä lähetä viestejä jos et halua niitä ulkopuolisten käsiin. Oma moka.
Käytetään ihan ristiin kaikkia laitteita. Molempien mielestä itsestäänselvää näin.
Itse olen pyytänyt nähdä puolison lähettämiä viestejä tasan tarkkaan yhden kerran. Hän myönsi minulle ihastuneensa toiseen naiseen. Mitään ei ollut kuulemma tapahtunut ja he olivat keskustelleet asiasta sopien välien jäähdyttämisestä, koska mies ei halunnut vaarantaa suhdettamme. Tämän jälkeen mies kertoi asiasta minulle. Toivoin, että saisin nähdä tämän keskustelun ja mies suostui ilomielin. Mielestäni tuo oli suhteemme jatkon kannalta erittäin tarpeellista. En missään nimessä yrittäisi lukea hänen viestejään salaa tai vaatisi jatkuvaa viestien esittelyä. Tämä oli yksi poikkeuksellinen tilanne. Vastaava järjestely toimisi myös toiseen suuntaan.
Minulla ei ole kännykässä salasanaa tai tunnistusta, mutta se ei ole siksi, että puolisoni olisi helppoa kytätä; se on ollut jo sinkkuaikoina ja siksi, että avaan kännykän niin monta kertaa päivässä, että näytön pyyhkäisy on kaikkein nopein vaihtoehto. Miehellä on kuviolukko, mutta tiedän kuvion kyllä, olen paitsi nähnyt hänen vetävän sen satoja kertoja niin myös käyttänyt puhelinta luvalla esimerkiksi valokuvaamiseen ja Googlettamiseen, kun omaa ei ole ollut käsillä. Ainoa valta meillä toistemme puhelimiin on valta pyytää toista laittamaan merkkiäänet pois.
Miehen tietokoneen salasanaa en tiedä, en ole koskaan kysynyt. Varmasti kertoisi, jos kysyisin, mutta mitäpä minä sillä teen. Työkoneesta- ja puhelimesta nyt olisi asiatonta tiedustellakaan, eikä minulla ole lain mukaan niihin tietoihin mitään asiaakaan edes miehen luvalla. Mieskään ei tiedä minun salasanaani, mutta kyllä sen hänelle kertoisin, jos hän haluaisi tätä käyttää. Ainoa asia, jota mieheni ei saa tällä koneella nähdä, on Youtube-historiani. Kuuntelen välillä sellaista kuraa, että ei uskoisi aikuisesta naisesta.
Minä tiedän puolison pankkitunnukset, hän ei minun. Olen joskus kerran joutunut käyttämään hänen korttiaan. En tosin tiedä, onko enää edes ajankohtainen tunnusluku, vai vaihtuuko sekin.
Suhteen alussa tarkistin kertaalleen mieheni puhelimen. Koska kaikki tutut ja vieraat puhuivat siitä että mies pettää toisen naisen kanssa jonka mies kiisti. Viestien perusteella oli viettänyt yhteisiä öitä toisen naisen kanssa suhteemme alussa mutta viesteissä näkyi myös että yhteydenpito naiseen katkesi kun hän oli laittanut yhdessä viestissä olevansa suhteessa kanssani ja keskittyvän parisuhteeseen. Eli mahdollisesti tämä toinen nainen oli tietämättään varatun kanssa säätöä. Ei ole mies koskaan tästä Jennasta minulle maininnut sanallakaan. Oli myös toinenkin nainen jonka kanssa petti minua joka sattumoisin oli hänen entinen avopuoliso. Sille saladeittailulle tuli piste kun ilmaannuin paikalle kesken heidän treffien esittäytymään. Mies meni lukkoon ja hänen exänsä kävi kiukuissaan häneen käsiksi jolloin heidän välinsä samaten katkesivat. Minulle riittää että kumppani ei enää salaile suhdettamme ja voin nykyisin luottaa ilman tarvetta mustasukkaisuuteen. Henkistä kasvua näkynyt vuosien saatossa ja entisestä pelimiehestä kuoriutunut seesteinen koti-iskä. Ollaan nyt pidetty kymmenisen vuotta yhtä avioituen ja perheen perustaen
Juuri tämä että kummallakaan ei ole mitään salattavaa niin on ratkaisevassa asemassa tässä keskustelussa.
Työlaitteissa on, omissa ei. Ei ole tarvetta.
Harvoin on tarve koskea miehen puhelimeen tai miehen minun. Mutta joskus saatan napata miehen puhelimen, jos se on vieressä ja oma vaikkapa laturissa katsokseni nopeasti jotain netistä. Ei ole ongelma miehelle, kuten ei myöskään minulle päinvastaisessa tilanteessa.
Myöskin siksi on suojaamaton, koska lapsi on opetettu (5 vee) soittamaan hätänumeroon 112-sovelluksella jos esim. minulle/miehelle sattuu jotain. Joten molemmilta löytyy myös kyseinen sovellus työpöydältä selkeästi.
Vierailija kirjoitti:
Suhteen alussa tarkistin kertaalleen mieheni puhelimen. Koska kaikki tutut ja vieraat puhuivat siitä että mies pettää toisen naisen kanssa jonka mies kiisti. Viestien perusteella oli viettänyt yhteisiä öitä toisen naisen kanssa suhteemme alussa mutta viesteissä näkyi myös että yhteydenpito naiseen katkesi kun hän oli laittanut yhdessä viestissä olevansa suhteessa kanssani ja keskittyvän parisuhteeseen. Eli mahdollisesti tämä toinen nainen oli tietämättään varatun kanssa säätöä. Ei ole mies koskaan tästä Jennasta minulle maininnut sanallakaan. Oli myös toinenkin nainen jonka kanssa petti minua joka sattumoisin oli hänen entinen avopuoliso. Sille saladeittailulle tuli piste kun ilmaannuin paikalle kesken heidän treffien esittäytymään. Mies meni lukkoon ja hänen exänsä kävi kiukuissaan häneen käsiksi jolloin heidän välinsä samaten katkesivat. Minulle riittää että kumppani ei enää salaile suhdettamme ja voin nykyisin luottaa ilman tarvetta mustasukkaisuuteen. Henkistä kasvua näkynyt vuosien saatossa ja entisestä pelimiehestä kuoriutunut seesteinen koti-iskä. Ollaan nyt pidetty kymmenisen vuotta yhtä avioituen ja perheen perustaen
Seesteinen koti-iskä 🤔 kuullostaa minun salarakkaaltani.
Tässä taskuvarkaiden luvatussa maassa yllättävän monella ei ole salasanoja tai lukituksia puhelimissa. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pyytänyt nähdä puolison lähettämiä viestejä tasan tarkkaan yhden kerran. Hän myönsi minulle ihastuneensa toiseen naiseen. Mitään ei ollut kuulemma tapahtunut ja he olivat keskustelleet asiasta sopien välien jäähdyttämisestä, koska mies ei halunnut vaarantaa suhdettamme. Tämän jälkeen mies kertoi asiasta minulle. Toivoin, että saisin nähdä tämän keskustelun ja mies suostui ilomielin. Mielestäni tuo oli suhteemme jatkon kannalta erittäin tarpeellista. En missään nimessä yrittäisi lukea hänen viestejään salaa tai vaatisi jatkuvaa viestien esittelyä. Tämä oli yksi poikkeuksellinen tilanne. Vastaava järjestely toimisi myös toiseen suuntaan.
Seinäjoelta?
Vierailija kirjoitti:
Miehen puhelin ja läppäri on hänen, samoin fb-tilit yms. Minun puhelin ja läppäri on minun, sama koskee some-tilejä. Kummallakaan ei mitään asiaa urkkia toisen omia asioita, ja näin sen kuuluu terveessä suhteessa ollakin.
Meillä taas on niin terve suhde, että esim. tablettia kykenevät molemmat käyttämään ilman, että tulee pakko lukea toisen viestejä tai "urkkia" jotain.
Meillä on puhelimissa salasanat eikä niitä ole kerrottu puolin tai toisin. Yhteinen läppäri ja tabletti, niissä molemmissa sama koodi ja kumpikin tietää sen. Näillä laitteilla ei ole sellaista henkilökohtaista sisältöä, mikä ei saisi näkyä muillekin. Lapsi pelaa tai katsoo videoita tabletilla, mutta ei tiedä koodia.
Tästä on omakohtaista kokemusta, tein joku kuukausi sitten ketjun eksästäni. Mies oli murtautunut läppärilleni, facebookiini, sähköpostiini, ja lähetellyt kuvakaappauksia vanhoista keskusteluistani omille kavereilleen. Jälkimainingeissa selvisi että läppäriäni oli käytetty minun poissaollessani noin 10 kertaa (windowsissa on piilotettu toiminto, joka rekisteröi kaikki avaus- ja sulkemishetket), joskus, melkein kolmen tunnin sessioita. En tiedä mitä mies teki kaikki nuo tunnit tietokoneellani. Avaus- ja sulkemishistoriasta näkyi siis että tietokoneeni oli avattu vaikka klo 7 ja suljettu 10 maissa, samalla kun itse istuin junassa tai aloittelin työpäivää sadan kilsan päässä.
Whatsapp-historiastamme näkyi että mies oli eniten vakuutellut olevansa toimistolla (on muuten hiljainen päivä, vain Tomi ja minä toimistolla! Menin just töihin, tänään aikasemmin kuin normaalisti!) kun tosiasiassa olikin luuhannut kotona läppärini kimpussa.
Viime aikoina on ollut vaikeuksia suhtautua miehiin normaalisti, omat suojamuurit ja yksityisyyden suojelun tunto on kasvanut hujakalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen pyytänyt nähdä puolison lähettämiä viestejä tasan tarkkaan yhden kerran. Hän myönsi minulle ihastuneensa toiseen naiseen. Mitään ei ollut kuulemma tapahtunut ja he olivat keskustelleet asiasta sopien välien jäähdyttämisestä, koska mies ei halunnut vaarantaa suhdettamme. Tämän jälkeen mies kertoi asiasta minulle. Toivoin, että saisin nähdä tämän keskustelun ja mies suostui ilomielin. Mielestäni tuo oli suhteemme jatkon kannalta erittäin tarpeellista. En missään nimessä yrittäisi lukea hänen viestejään salaa tai vaatisi jatkuvaa viestien esittelyä. Tämä oli yksi poikkeuksellinen tilanne. Vastaava järjestely toimisi myös toiseen suuntaan.
Seinäjoelta?
Emme ole sieltä päin.
Näille puhelinurkkijamammoille varmaan sopii, että mies tutkii kaikki sähköpostit ja viestit päivittäin kahdesti?
Ja isyystestikin on tottakai ihan ok?
Kyllä on sairaita naisia tässä maassa todella paljon.
Ainoastaan kerran olen joutunut pyytämään miehen näyttämään kenen kanssa on viestitellyt koska ei suostunut antamaan puhelimen salakoodia minulle kun pyysin (olisin soittanut omaan kännykkääni joka oli hukassa)