Lue keskustelun säännöt.
Arman Pohjantähden alla, suurtalouskokki. Katsoitko?
30.10.2019 |
Hauska, kun Arman puhisi aina että ei jaksa. Raskasta työtä.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen suurtalouskokki ja töissä koulussa jossa käy päivittäin n.1200 ruokailijaa. Eskarit, ala- ja yläaste sekä lukio. Voin sanoa että ohjelma antoi aivan oikean kuvan työstä. Ja palkka on todella huono, vaikka työ on fyysisesti tosi rankkaa ja kamala kiire koko ajan.
No en kiireestä sanoisi että onhan sitä hyvät uunit ja painekaapissa hoitaa kenarillisen perunoita suht ripsakkkaa. Systemaattista työtä. Päätetään reseptiikasta. Kerätään raaaka-aineet jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä ennekuin lopetetaan vuoro jotta kaikki on seuraavana työpäivän hyvin hollilla. Aletaan valmistaa ruokaa suuurissa padoissa. Kun kuoritaan vihanneksia jajuureksia niiin se tehdään systemaattisesti elintarvike kerrallaan huolellisesti. Vältetään hävikiin syntymistä. Punnitaan hävikki. Noudatetaan omavalvontaa. Mitataan lämpätilat. Viedään ruokaa tarjolle sitä mukaan kun sitä meneee. Tiskataan astioita loppupäivä.
Mutta yksityisessäkeittiössä olen myös ollut ala carte annoksi väsäämässä. Lapsena oikeastaan kauheasti muuta tullut tehtyä kuin urheilua harrrastettua kuten jalkapalloa 5 vuotiaasta lähtien ja jääkiekkoa 9 vuotiaasta saakka. Se oli vähän samanlaista että kun pongeja (eli tilauslappusia) sateli niin se sain adrenaliiinin veressä virtaamaan samaan tapaaan kuin urheilusuorituksessa eli toi hyvää fiilistä tekemiseen. Suurtalouspuolelle hakeutuu pääasiallisesti paljon naiset ovat siellä hyvin edustettuina juuurikin noiden työaikataulujen vuoksi eli aloitetaan aikaisin aamullla ja päivä pääättyy puolilta päivin. Lastenhoidon kannalta se varmastikin menee juurikin näin. Ala carte puolellla painopiste on siellä illoissa enemmänkin. Sitä vaan mietiin että naisten kannalta se fyysisyys on varmastikiin hyvinkin raskasta. Olen pitkään miettinyt 6h n työpäiviä että miten se vaikuttaisi yhteiskuntaamme että lapset kuitenkin odottavat äitiä kotona tarkastamaan läksyjään, onhan siellä isäkin tietysti mutta miten aikataulut saadaan osumaan yksiin peheissä ja miten perheidin jaksamisen laita. Ittse olen pitkien avioliittojen kannatttaja. Näin kerran matkanvarrella erään hääpuku likkeen kun ajellin kaupungilla ja tokaisin etttä tuo firma menee konkurssiin ja niiinpä se menikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut siivoustyössä niin kokin työt olivat kaikkein raskaimmat mitä olen ikinä kokenut. Vaatii kovaa kuntoa että jaksaa. Nostelut kumartelut ja kaikki muu niin ei kroppa jaksanut pitkään. Kamalin ammatti mitä olin ikinä kokenut.
Lasten hoitaminen on toinen kamalin ammatti.
Vierailija kirjoitti:
Olipa muuten hyvä jakso! Mielenkiintoista nähdä millaista tuo työ on, töitä saa tosiaan paiskia.
Ihailen myös naisen positiivisuutta. Yhtään ei valittanut vaikka työmatkoihinkin kului monta tuntia päivässä ja sai herätä kukonlaulun aikaan. Sanoi olevansa vielä onnellinen. Aivan ihailtava elämänasenne.
Joo se nainen oli ihan huippu ja Arman on mahtava. Kohtelias ja kiva aina.
Hieman ärsytti sen naisen : "minuutti aikaa !" Kiljaisut siinä aamulla.
Siis oikeesti: minuutti. Alalla toimivat sanoi ettei siellä kukaan tuollaisia aamulla huiki vaikka olisi uusi tulokas kyseessä.
Ei valitettavasti kovin moni 😪, koulumaailmassa työssäoppimassa olleena päivän aikana ehkä 1000 oppilaasta 30 kiittää ja todellakin työ on raskasta, vaikka toisin luullaan t. Suurtalouspuolen tuleva ammatilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiittääkö lapset nykyään keittiötyöntekijöitä ruuasta koulussa? Kun itse olin ala-asteella niin ainakin kiitettiin. Se homma on tosiaan rankkaa.
Ei valitettavasti kovin moni 😪, koulumaailmassa työssäoppimassa olleena päivän aikana ehkä 1000 oppilaasta 30 kiittää ja todellakin työ on raskasta, vaikka toisin luullaan t. Suurtalouspuolen tuleva ammatilainen
Tässä nähtiin, mitä ravinnotonta moskaa palmia lapsille syöttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä ala-asteen keittiöllä, ja täällä kyllä kiitetään ruoasta ja kehutaan kovasti. Kuulen päivittäin, että ruoka oli "tosi tosi hyvää". Viitoset ja kuutoset kiittävät vähemmän, mutta moni kyllä kiittää. Eskarilaiset ja pienet koululaiset tulevat juttelemaan muutenkin. Tykkään työstäni.
Itse olen työskennellyt useamman vuoden noin 5v alalla eri keittiöissä(kouluja ja päiväkoteja) ja kyllä nuo monen sadan ja tuhannen syöjän paikat ovat niitä kauheimpia ja vaativimpia koko ajan kiire ja kaikki aikataulutettua. Nyt olen ollut alle 100 syöjän päiväkodeissa muutamien viimeisempien vuosien aikana ja hommat hieman helpompia ja ei koko ajan tarvitse juosta pää kolmantena jalkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoisssa padoissa pussitavaraa. Oikeisravintoloissa sitten varmaan ylimaailmallisen raskasta.
Oikeissa ravintoloissa harvemmin ruokitaan 1000 ihmistä kahdessa tunnissa parin euron raaka-aineista.
Ne pakasteet ja valmiiksi paistetut jauhelihat 5 kilon pakkauksista menee sinne kippipataan monta tuntia aikaisemmin.
Ja suurin osa tulee keskuskeittiöiltä.
Pari tuntia on tarjoilun osuus, jolloin ne ruoat on jo lämpöhauteissa ja -kaapeissa.
Ihan turhaan glorifioit einestenlämmittämistä.
Yllätys yllätys että tässäkin ketjussa halveksutaan naisvaltaista alaa ja kommentti saa paljon yläpeukkuja.
Onhan se raskasta fyysisesti ja henkisesti kuluttavaa. Palautetta tulee joka puolelta, kuormanpurut on raskaita, päivät hektisiä. Langat saa pitää käsissään joka suuntaan ja juosta kelloa vastaan joka päivä. 25-vuotta alalla. Aluksi ala carte-paikoissa. Nykyään pyörittämässä 700 päiväannoksen paikkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan tykkään kiirestä. Mulle sopii tällainen työ. Suurin paikkani on ollut 1200 annoksen koulu. Siellä piti kiirettä, mutta tavallaan tykkään siitä. Teen mielelläni fyysisesti raskasta työtä, mutta huomaan kyllä olevani väsynyt töiden jälkeen. Kerran mittasin askeleet. Kävelyä tuli työpäivän aikana 9 km. Eniten minua kuitenkin rasittaa meteli. Henkisesti rasittaa alan matala arvostus (näkyy palkassa ja muiden asenteissa) ja ainakin meidän kaupungin harrastama määräaikaisuuksien ketjuttaminen ja 10 vuotta kestänyt pätkäputkeni. Tulee mieleen, että arvostaako meitä edes oma työnantaja.
Tässä ei ollut edes diettikokin töitä. Se vasta vastuullista on. Eikä ollut keskuskeittiö, jossa tehdään kaikki päivän ateriat. Rankkaa on!
No en kiireestä sanoisi että onhan sitä hyvät uunit ja painekaapissa hoitaa kenarillisen perunoita suht ripsakkkaa. Systemaattista työtä. Päätetään reseptiikasta. Kerätään raaaka-aineet jo hyvissä ajoin edellisenä päivänä ennekuin lopetetaan vuoro jotta kaikki on seuraavana työpäivän hyvin hollilla. Aletaan valmistaa ruokaa suuurissa padoissa. Kun kuoritaan vihanneksia jajuureksia niiin se tehdään systemaattisesti elintarvike kerrallaan huolellisesti. Vältetään hävikiin syntymistä. Punnitaan hävikki. Noudatetaan omavalvontaa. Mitataan lämpätilat. Viedään ruokaa tarjolle sitä mukaan kun sitä meneee. Tiskataan astioita loppupäivä.