Voiko 16-vuotiasta kieltää seurustelemasta tietyn uskontokunnan edustajien kanssa?
En olisi kieltämässä seurustelua ylipäätään, mutta vanhempana koen, että minulla on oikeus kieltää seurustelemasta sellaisen henkilön kanssa, jolla on täysin erilaiset vakaumukselliset periaatteet elämästä.
Ja kyllä, me ollaan tunnustuksellisia kristittyjä ja tuo ihastuksen kohde ei ole.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Siinähän kiellät - seurauksista ei ole mitään takeita. Tottelee tai ei, alkaa vihata sinua tai ei. Ihan sun oma juttusi.
Tytär on sellainen, että tottelee satavarmasti. Mietin vain, että olenko liian tiukka ja antaisin tytön itsensä huomata, ettei kannata edes aloittaa. Vai sanoisinko suoraan, että tätä ei nyt hyväksytä, olet alaikäinen ja piste.
ap
Uskovaisena (kristitty) kieltäisin ehdottomasti seurustelemasta, jos seurustelukumppanin arvomaailma on kristinuskoa vastaan. Uskonnottoman voisin vielä hyväksyä, mutta suhteeseen ei voi lähteä sillä mielellä, että muuttaa toista.
Kieltämisen sijasta keskustelisin ja perustelisin kantani ja kertoisin, minkälaisia ongelmia eri uskonnoista voi yhdessä perheessä tulla.
Voi kieltää. En antaisi seurustella krishnan, muslimin, juutalaisen tai muun tunnustuksellisen uskovaisen (ei kristitty) kanssa, koska kahden täysin eri uskonnon seurustelu ei voi johtaa mihinkään pysyvämpään.
Kannattaa ennemmin yrittää keskustella asiasta. Tuo on se ikä, missä kaikki kiellot ovat enemmänkin kannuste tehdä jotain. Eli jos nimenomaan kiellät tuon seurustelun, niin se ei varmasti ainakaan lopu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt skientologiasta?
Uskonnolla ei väliä, vaan sillä, että se sotii meidän omaa uskontoa vastaan.
ap
Jos kyseessä muśIími, niin ehdottomasti😊
Jos rakastat lastasi teet mitä tahansa hänen puolestaan. Vastaus löytyy sydämestäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt skientologiasta?
Uskonnolla ei väliä, vaan sillä, että se sotii meidän omaa uskontoa vastaan.
ap
Eli siis sotii sinun uskoasi ja arvomaailmaasi vastaan. Mutta oletko nyt ihan varma, että tyttäresi, kotikasvatuksesta huolimatta, jakaa tuon vakaan uskosi ja sinun sisäisen arvomaailmasi? Jos tyttären uskoon ja arvomaailmaan sopii seurustella myös toista uskontokuntaa edustavan tai ateistin kanssa, tulisi sen olla tyttäresi päätettävissä. Tuossa iässä ihmisellä on jo oikeus omaan elämänkatsomukseen, eikä äiti voi enää sanella, miten ja mihin ihminen uskoo tai on uskomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt skientologiasta?
Uskonnolla ei väliä, vaan sillä, että se sotii meidän omaa uskontoa vastaan.
ap
Millä tavalla sotii? Loppujen lopuksi monilla uskonnoilla on samanlaiset arvomaailmat.
Meidän perheessä ainakin on tehty kaikille lapsille selväksi, että minkään sortin uskovaisten (myöskään kristittyjen) kanssa ei tekemisiin ryhdytä. Eikä ole ollut edes vaikeaa selittää, miksi.
Ei se seurustele kun se vain antaa persettä
Vierailija kirjoitti:
Voi kieltää. En antaisi seurustella krishnan, muslimin, juutalaisen tai muun tunnustuksellisen uskovaisen (ei kristitty) kanssa, koska kahden täysin eri uskonnon seurustelu ei voi johtaa mihinkään pysyvämpään.
Ja silti seka juutalaisuus, kristinusko etta isl*m perustuvat samoihin oppeihin ja kayttavat samoja tarinoitakin pyhissa kirjoissaan...
Itse mita olen ainakin kristillisen kasvatuksen saaneena muslimien kanssa jutellut, niin ihan samaa kauraa ovat molemmat uskonnot, pienia nyanssieroja tulkinnassa vaan, jotka yleensa viela ainakin osittain kulttuuripohjaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, me ollaan tunnustuksellisia kristittyjä...
Me ollaan? Vai sinä olet ja oletat lapsesikin olevan? Koska eihän nyt ole muuta vaihtoehtoa olemassa? Vaikka että tytär tuossa iässä olisi todennut, ettei tunnustuksellinen kristinusko olekaan hänen juttunsa? Vaikka ei olisi sitä fanaattiselle äidilleen vielä uskaltanut tai raaskinut kertoa?
Anna nuorten seurustella. Jos käy ilmi, että arvomaailmat eivät kohtaa ja eri uskonnot eivät ole yhteen sovitettavissa, niin sitten eroavat. Ovatpahan sitten oppineet jotain. Ja jos käy ilmi, että arvomaailmat sopivat yhteen vanhempien uskonnoista huolimatta, niin tuosta voi tulla oikein onnellinen liitto - kaksi arvomaailmaltaan avointa ja hyväksyvää ihmistä todennäköisesti elää onnellisina yhdessä.
Kieltäminen aikaansaa salailua ja valehtelua.Kaksi nuorta aikuiseksi kasvattaneena en suosittele seurustelun kieltämistä kenenkään kanssa, mutta suosittelen läsnäoloa ja juttelua aina silloin kuin nuori on siihen valmis. Kannattaa jutella kaikista maailman asioista mahdollisimman paljon ja hyväksyä se, että nuori voi ajatella eri lailla kuin vanhempansa. Puhuminen auttaa nuorta ajattelemaan järkevästi samalla kun hän perustelee näkemyksensä.
En tiedä, voiko tuon ikäiseltä varsinaisesti kieltää, ilman jossain vaiheessa tulevia ikäviä seurauksia... Mutta me keskusteltais ja juteltais kyllä todella pitkään ja hartaasti asiasta, et mitä kaikkea vaikeutta ja harmia eriuskoisten seurustelusta seuraa ja miksi se ei ole hyväksi.
Ollaan myös tunnustuksellisia kristittyjä.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kieltää. En antaisi seurustella krishnan, muslimin, juutalaisen tai muun tunnustuksellisen uskovaisen (ei kristitty) kanssa, koska kahden täysin eri uskonnon seurustelu ei voi johtaa mihinkään pysyvämpään.
Ja silti seka juutalaisuus, kristinusko etta isl*m perustuvat samoihin oppeihin ja kayttavat samoja tarinoitakin pyhissa kirjoissaan...
Itse mita olen ainakin kristillisen kasvatuksen saaneena muslimien kanssa jutellut, niin ihan samaa kauraa ovat molemmat uskonnot, pienia nyanssieroja tulkinnassa vaan, jotka yleensa viela ainakin osittain kulttuuripohjaisia.
Yhdessä perustuu Jumalan sanaan, kaksi muuta Saatanaan.
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten rikka toisen silmästä.
Joka itsensä ylentää, alennetaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille punnitaan.
Nämä ovat Raamatusta kaikki.
Voisin jatkaa tätä vuoden, ap. Sinä olet ensinnäkin tekopyhä ja tietämätön tapakristitty, toiseksi syrjintärikollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinähän kiellät - seurauksista ei ole mitään takeita. Tottelee tai ei, alkaa vihata sinua tai ei. Ihan sun oma juttusi.
Tytär on sellainen, että tottelee satavarmasti. Mietin vain, että olenko liian tiukka ja antaisin tytön itsensä huomata, ettei kannata edes aloittaa. Vai sanoisinko suoraan, että tätä ei nyt hyväksytä, olet alaikäinen ja piste.
ap
Miksi vain nämä kaksi vaihtoehtoa: joko annan oppia kantapään kautta, tai sitten et hyväksy ja kiellät?
Moni on kannattanut keskustelua, mitä jos luottaisit tyttäresi omaan kykyyn ajatella, kun kerrotte hänelle asian eri puolia?
Siinähän kiellät - seurauksista ei ole mitään takeita. Tottelee tai ei, alkaa vihata sinua tai ei. Ihan sun oma juttusi.