Lue keskustelun säännöt.
Voiko 16-vuotiasta kieltää seurustelemasta tietyn uskontokunnan edustajien kanssa?
30.10.2019 |
En olisi kieltämässä seurustelua ylipäätään, mutta vanhempana koen, että minulla on oikeus kieltää seurustelemasta sellaisen henkilön kanssa, jolla on täysin erilaiset vakaumukselliset periaatteet elämästä.
Ja kyllä, me ollaan tunnustuksellisia kristittyjä ja tuo ihastuksen kohde ei ole.
Kommentit (53)
Ei kannata kieltää, vaan keskustella ja herättää nuori itse tekemään oman moraalin ja näkemyksensä mukainen ratkaisu - joka voi siis erota äidin ja isän näkemyksestä.
Ja kun kyse on 16-vuotiaasta, en näe esim. sunnuntaiaamun jumalanpalvelusta minään ongelmana. Menette perheenä kuten tähänkin asti, ei siellä 16-vuotiaan poikaystävää tarvita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten rikka toisen silmästä.
Joka itsensä ylentää, alennetaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille punnitaan.
Nämä ovat Raamatusta kaikki.Voisin jatkaa tätä vuoden, ap. Sinä olet ensinnäkin tekopyhä ja tietämätön tapakristitty, toiseksi syrjintärikollinen.
Hienoja raamatunjakeita, mutta millä tavalla liittyy aiheeseen? Eihän tässä syntinen ole toista syntistä tuomisemassa, vaan miettimässä, voiko kahden eriuskoisen liitto toimia. Sanoisin, et toimii erittäin harvoin.
Minä esim. haluan käydä kirkossa sunnuntaisin, ja haluan että käymme perheenä, mies myös. Siinä on yksi iso harmillinen käytännön ongelma. Puhumattakaan ajattelun erilaisuudesta. Kuinka moni ei-uskovainen suostuu esim. odottamaan seksiä hääyöhön? Vai painostaako toisen kuitenkin omaan tahtoonsa?
Minua huolestuttaa eniten ajatus, että haluat tuupata 16-vuotiaan ensimmäisen seurustelukumppanin hänen aviopuolisokseen ja perheenne jäseneksi.
Se jos jokin on väärin lastasi ja hänen seurustelukumppaniaan kohtaan. He eivät ole omaisuuttasi, vaikka olisivat kristittyjä molemmat.
Pitäisikö sitten lähteä siitä, että no tuo nyt on vaan tilapäinen poikkis, ei se kuitenkaan kestä? Jos näin, niin eihän sillä ekan seurustelukaverin taustalla paljoakaan ole väliä. Ellei sitten käy niin, että ehtii vaikkapa kääntää tämän hare-krisnalaiseksi, tai ehtii pistää paksuksi...
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt skientologiasta?
Uskonnolla ei väliä, vaan sillä, että se sotii meidän omaa uskontoa vastaan.
ap
Millä tavalla sotii? Loppujen lopuksi monilla uskonnoilla on samanlaiset arvomaailmat.
Arvomaailmat voi olla samanlaiset jopa ateistin kanssa, siitähän ei ole kyse.
Vaan siitä, ajatteleeko, että pelastuu omien tekojen kautta (lähes kaikki muut uskonnot) vai yksin armosta (kristityt).
Miten tuo kaytannossa on ihmisia erottava ero?
Esim. muslimeille koyhien auttaminen on tarkeaa, onko kristitty sit silleen et "ei meidan tarvi niita auttaa kun pelastutaan armosta kuitenkin, nyt eroan sinusta kun haluat auttaa koyhia pelastuaksesi"? :D
Ero muuttaa kaiken, näkökulman koko elämään.
Minä autan köyhiä, koska minua on ensin rakastettu, ja haluan jakaa rakkautta eteenpäin. Toinen taas tiristää elämäänsä suorituksena, eikä koskaan voi olla varma, riittävätkö omat hyvät teot, vai pitäisikö vielä kuitenkin vähän ponnistella!
Ja mina taas autan koyhia, koska mulla kay heita saaliksi ja koen, etta itsellani on asiat sen verran hyvin, etta mulla on varaa jakaa omastani. Olen ateisti.
Mulle ei ole mitaan valia, mika auttajan motiivi on, niin kauan kuin han auttaa.
En ole ihan varma, mista olet bongannut tuon "tiristyksen". Ei kukaan tuntemani muslimi erityisesti "ponnistele", kylla he tietavat mika on tarpeeksi.
Luulenpa, että monikin mu slimi joutuu vähän sinnittelemään esim. ramadania viettäessä, ei ole helppo tapa ansaita pelastus tämäkään, kaiken muun lisäksi =(
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt skientologiasta?
Uskonnolla ei väliä, vaan sillä, että se sotii meidän omaa uskontoa vastaan.
ap
Millä tavalla sotii? Loppujen lopuksi monilla uskonnoilla on samanlaiset arvomaailmat.
Arvomaailmat voi olla samanlaiset jopa ateistin kanssa, siitähän ei ole kyse.
Vaan siitä, ajatteleeko, että pelastuu omien tekojen kautta (lähes kaikki muut uskonnot) vai yksin armosta (kristityt).
Miten tuo kaytannossa on ihmisia erottava ero?
Esim. muslimeille koyhien auttaminen on tarkeaa, onko kristitty sit silleen et "ei meidan tarvi niita auttaa kun pelastutaan armosta kuitenkin, nyt eroan sinusta kun haluat auttaa koyhia pelastuaksesi"? :D
Ero muuttaa kaiken, näkökulman koko elämään.
Minä autan köyhiä, koska minua on ensin rakastettu, ja haluan jakaa rakkautta eteenpäin. Toinen taas tiristää elämäänsä suorituksena, eikä koskaan voi olla varma, riittävätkö omat hyvät teot, vai pitäisikö vielä kuitenkin vähän ponnistella!
Ja mina taas autan koyhia, koska mulla kay heita saaliksi ja koen, etta itsellani on asiat sen verran hyvin, etta mulla on varaa jakaa omastani. Olen ateisti.
Mulle ei ole mitaan valia, mika auttajan motiivi on, niin kauan kuin han auttaa.
En ole ihan varma, mista olet bongannut tuon "tiristyksen". Ei kukaan tuntemani muslimi erityisesti "ponnistele", kylla he tietavat mika on tarpeeksi.
Luulenpa, että monikin mu slimi joutuu vähän sinnittelemään esim. ramadania viettäessä, ei ole helppo tapa ansaita pelastus tämäkään, kaiken muun lisäksi =(
Siina laitetaan itsensa koyhien asemaan ja koetaan ihan fyysisesti, milta tuntuu kun ei ole juomista eika syomista. Monet nauttivat tasta "hurmoksellisesta itsensa kieltamisesta". Varmasti kristityilla on vastaavia omaa itsekuria koettelevia rituaaleja.
Kokeilin itsekin piruuttani muutama vuosi takaperin, kun satuin olemaan Lahi-idassa ko. aikana, ja parin ekan paivan jalkeen elimisto jo tottui ja meni ikaankuin itsekseen (olin tosin vain yhteensa viikon, en tieda onko pidemman paalle vaikeampaa). Ja jos on sairas/vanha/nuori/raskaana niin ei tarvitse edes osallistua. Se on vain fyysisesti terveille ihmisille.
Totta kai voi kieltää, mutta aika vaikea sitä on käytännössä estää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ajattelit käytännössä "kieltää"? Voit sanoa kieltäväsi, mutta tyttö seurustelee sitten sinulta salassa, jos todella seurustella haluaa. Et voi estää, ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten rikka toisen silmästä.
Joka itsensä ylentää, alennetaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille punnitaan.
Nämä ovat Raamatusta kaikki.Voisin jatkaa tätä vuoden, ap. Sinä olet ensinnäkin tekopyhä ja tietämätön tapakristitty, toiseksi syrjintärikollinen.
Hienoja raamatunjakeita, mutta millä tavalla liittyy aiheeseen? Eihän tässä syntinen ole toista syntistä tuomisemassa, vaan miettimässä, voiko kahden eriuskoisen liitto toimia. Sanoisin, et toimii erittäin harvoin.
Minä esim. haluan käydä kirkossa sunnuntaisin, ja haluan että käymme perheenä, mies myös. Siinä on yksi iso harmillinen käytännön ongelma. Puhumattakaan ajattelun erilaisuudesta. Kuinka moni ei-uskovainen suostuu esim. odottamaan seksiä hääyöhön? Vai painostaako toisen kuitenkin omaan tahtoonsa?
Minua huolestuttaa eniten ajatus, että haluat tuupata 16-vuotiaan ensimmäisen seurustelukumppanin hänen aviopuolisokseen ja perheenne jäseneksi.
Se jos jokin on väärin lastasi ja hänen seurustelukumppaniaan kohtaan. He eivät ole omaisuuttasi, vaikka olisivat kristittyjä molemmat.
Pitäisikö sitten lähteä siitä, että no tuo nyt on vaan tilapäinen poikkis, ei se kuitenkaan kestä? Jos näin, niin eihän sillä ekan seurustelukaverin taustalla paljoakaan ole väliä. Ellei sitten käy niin, että ehtii vaikkapa kääntää tämän hare-krisnalaiseksi, tai ehtii pistää paksuksi...
Kysytään näin päin, että pitääkö lapsesi sitoutua loppuiäkseen 16-vuotiaana tapaamaansa kumppaniin, jotta hän olisi vanhempiensa mielestä riittävän siveä? Pitääkö hänen kärsiä fyysistä tai henkistä väkivaltaa parisuhteessaan, jottei tuottaisi vanhemmilleen pettymystä?
Jos pelkäät ”paksuksi pistämistä”, sinun kannattaisi pikemminkin opettaa lapsellesi ehkäisyä ja oman itsensä rajojen kunnioittamista. Ikävä kyllä monilla ahtaan uskonnollisuuden keskellä kasvaneilla rajat ovat hakusessa, ja omien tarpeiden tunnistaminen vaikeaa. Sittenpä sitä tuleekin ”pistetyksi” erinäisiin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieltämisellä voit saada täysin päinvastaisen asian aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten rikka toisen silmästä.
Joka itsensä ylentää, alennetaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille punnitaan.
Nämä ovat Raamatusta kaikki.Voisin jatkaa tätä vuoden, ap. Sinä olet ensinnäkin tekopyhä ja tietämätön tapakristitty, toiseksi syrjintärikollinen.
Hienoja raamatunjakeita, mutta millä tavalla liittyy aiheeseen? Eihän tässä syntinen ole toista syntistä tuomisemassa, vaan miettimässä, voiko kahden eriuskoisen liitto toimia. Sanoisin, et toimii erittäin harvoin.
Minä esim. haluan käydä kirkossa sunnuntaisin, ja haluan että käymme perheenä, mies myös. Siinä on yksi iso harmillinen käytännön ongelma. Puhumattakaan ajattelun erilaisuudesta. Kuinka moni ei-uskovainen suostuu esim. odottamaan seksiä hääyöhön? Vai painostaako toisen kuitenkin omaan tahtoonsa?
Minua huolestuttaa eniten ajatus, että haluat tuupata 16-vuotiaan ensimmäisen seurustelukumppanin hänen aviopuolisokseen ja perheenne jäseneksi.
Se jos jokin on väärin lastasi ja hänen seurustelukumppaniaan kohtaan. He eivät ole omaisuuttasi, vaikka olisivat kristittyjä molemmat.
Pitäisikö sitten lähteä siitä, että no tuo nyt on vaan tilapäinen poikkis, ei se kuitenkaan kestä? Jos näin, niin eihän sillä ekan seurustelukaverin taustalla paljoakaan ole väliä. Ellei sitten käy niin, että ehtii vaikkapa kääntää tämän hare-krisnalaiseksi, tai ehtii pistää paksuksi...
Kysytään näin päin, että pitääkö lapsesi sitoutua loppuiäkseen 16-vuotiaana tapaamaansa kumppaniin, jotta hän olisi vanhempiensa mielestä riittävän siveä? Pitääkö hänen kärsiä fyysistä tai henkistä väkivaltaa parisuhteessaan, jottei tuottaisi vanhemmilleen pettymystä?
Jos pelkäät ”paksuksi pistämistä”, sinun kannattaisi pikemminkin opettaa lapsellesi ehkäisyä ja oman itsensä rajojen kunnioittamista. Ikävä kyllä monilla ahtaan uskonnollisuuden keskellä kasvaneilla rajat ovat hakusessa, ja omien tarpeiden tunnistaminen vaikeaa. Sittenpä sitä tuleekin ”pistetyksi” erinäisiin tilanteisiin.
Ei ei, nyt et tajua, vai et halua tajuta...
Missään nimessä ei pidä sitoutua ekaan kumppaniin. MUT onhan sekin "riski" olemassa, aina on ollut niitä pareja jotka tapaavat "sen oikean" jo nuorena ja jatkavat siitä sitten siihen saakka kun jatkavat, joko loppuu saakka tai sitten tulee ero.
Aika naiivi olet, jos luulet ettei monikin nuori tyttö -oli uskis tai ei- ole kautta aikain ollut ja edelleen on altis poikkiksen painostukselle. Toivon mukaan näin ei enää olisi, jospa olisinkin väärässä!
Itse tietenkin kasvatetaan ajattelevia ja rajansa tietäviä nuoria, mutta ei se kaikilla niin mene, koska emme elä ideaalimaailmassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnitön heittäköön ensimmäisen kiven.
Ota ensin malka omasta silmästäsi ja vasta sitten rikka toisen silmästä.
Joka itsensä ylentää, alennetaan.
Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi.
Millä mitalla te mittaatte, sillä mitalla teille punnitaan.
Nämä ovat Raamatusta kaikki.Voisin jatkaa tätä vuoden, ap. Sinä olet ensinnäkin tekopyhä ja tietämätön tapakristitty, toiseksi syrjintärikollinen.
Hienoja raamatunjakeita, mutta millä tavalla liittyy aiheeseen? Eihän tässä syntinen ole toista syntistä tuomisemassa, vaan miettimässä, voiko kahden eriuskoisen liitto toimia. Sanoisin, et toimii erittäin harvoin.
Minä esim. haluan käydä kirkossa sunnuntaisin, ja haluan että käymme perheenä, mies myös. Siinä on yksi iso harmillinen käytännön ongelma. Puhumattakaan ajattelun erilaisuudesta. Kuinka moni ei-uskovainen suostuu esim. odottamaan seksiä hääyöhön? Vai painostaako toisen kuitenkin omaan tahtoonsa?
Minua huolestuttaa eniten ajatus, että haluat tuupata 16-vuotiaan ensimmäisen seurustelukumppanin hänen aviopuolisokseen ja perheenne jäseneksi.
Se jos jokin on väärin lastasi ja hänen seurustelukumppaniaan kohtaan. He eivät ole omaisuuttasi, vaikka olisivat kristittyjä molemmat.
Pitäisikö sitten lähteä siitä, että no tuo nyt on vaan tilapäinen poikkis, ei se kuitenkaan kestä? Jos näin, niin eihän sillä ekan seurustelukaverin taustalla paljoakaan ole väliä. Ellei sitten käy niin, että ehtii vaikkapa kääntää tämän hare-krisnalaiseksi, tai ehtii pistää paksuksi...
Kysytään näin päin, että pitääkö lapsesi sitoutua loppuiäkseen 16-vuotiaana tapaamaansa kumppaniin, jotta hän olisi vanhempiensa mielestä riittävän siveä? Pitääkö hänen kärsiä fyysistä tai henkistä väkivaltaa parisuhteessaan, jottei tuottaisi vanhemmilleen pettymystä?
Jos pelkäät ”paksuksi pistämistä”, sinun kannattaisi pikemminkin opettaa lapsellesi ehkäisyä ja oman itsensä rajojen kunnioittamista. Ikävä kyllä monilla ahtaan uskonnollisuuden keskellä kasvaneilla rajat ovat hakusessa, ja omien tarpeiden tunnistaminen vaikeaa. Sittenpä sitä tuleekin ”pistetyksi” erinäisiin tilanteisiin.
Ei ei, nyt et tajua, vai et halua tajuta...
Missään nimessä ei pidä sitoutua ekaan kumppaniin. MUT onhan sekin "riski" olemassa, aina on ollut niitä pareja jotka tapaavat "sen oikean" jo nuorena ja jatkavat siitä sitten siihen saakka kun jatkavat, joko loppuu saakka tai sitten tulee ero.
Aika naiivi olet, jos luulet ettei monikin nuori tyttö -oli uskis tai ei- ole kautta aikain ollut ja edelleen on altis poikkiksen painostukselle. Toivon mukaan näin ei enää olisi, jospa olisinkin väärässä!
Itse tietenkin kasvatetaan ajattelevia ja rajansa tietäviä nuoria, mutta ei se kaikilla niin mene, koska emme elä ideaalimaailmassa.
Siis tarkoitin, et missään nimessä ei automaattisesti pidä sitoutua ekaan. Saa toki jos paras sattuu heti kohdille!
16-vuotiaan seurustelu nyt ei ole mitään vakavaa. Poikkis menee vaihtoon viimeistään 18-vuotiaana, kun aletaan käydä kaveriporukalla baareissa ja viimeistään silloin kun muutetaan pois kotoa... En olisi huolissani. Luultavasti saat uusia vävykokelaita vuosien varrella. Tykkäät sitten niistä, tai et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se voi muuttua vakavaksi hipaksi jossa on kunnia kyseessä.
Etkö siis itse luota uskomasi kristillisyyden olevan se oikea ja lopullinen totuus? Eli et luota että antamalla tyttäresi seurustella tuon toisen uskontokunnan edustajan kanssa hänellekin avautuisi teidän uskon oikeudellisuus ja hän kääntyisi kristityksi? En tarkoita että tyttäresi tai itsesi pitäisi “Raamatulla päähän lyöden” käännyttää tätä vääräuskoista poikaa, vaan että hän tutustuessaan tyttäreesi ja perheeseesi näkisi teidän uskon olevan se oikea, ja kääntyisi pois harhaopistaan? – Et tosiaankaan taida luottaa uskoosi tarpeeksi; vaan pelkäät että käykin toisinpäin ja tyttäresi silmiltä putoavat suomut ja hän lakkaa uskomasta 2000-3000 vuotta vanhoihin satuihin ja tarinoihin.