HS Yhteiskuntaluokan vaikutus parisuhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Sitten on koteja, joissa iso osa kirjoista on konmaritettu, pöytähopeat pistetty kirppikselle, suku hajaantunut maailmalle ja lasten harrastusten takia syödään omia aikojaan.

Yksittäisistä asioista on aika vaikea päätellä mitään :)

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Nykyään kun koulutus on naisille mahdollista, naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten. Silloin, kun esim yliopistoon ei otettu naisia, tilanne oli tietysti päin vastoin.

Ja provoilumielessäkö käytät sanaa akateemikko? Kaikki akateemisesti koulutetut varmasti tietävät, mitä se sana tarkoittaa.

Siitä, kun yliopistoon ei otettu naisia opiskelijoiksi, on jo ikuisuus. Omassa suvussani ensimmäinen naisylioppilas (ts. Helsigin yliopistoon opiskelijaksi kirjattu) oli isoäitini täti v. 1907. Kaikki Suomen itsenäistymisen jälkeen syntyneet naiset suvussa kirjoittivatkin sitten jo ylioppilaaksi. Ei se naisten kouluttautuminen mikään uusi asia Suomessa ole.

Tämäkin tiivistetty sukutarina kertoo jotain siitä, kuinka koulutus periytyy. 

[/quote]

Esimerkiksi ylemmän keskiluokan suomenruotsalaisissa (ja köyhemmissäkin) perheissä on paljon alkoholismia. Se ei tosiaan katso statusta tai tulotasoa. Varsinkin naisten alkoholismi on näissä ympyröissä yleistä. Siitä ei vaan paljon puhuta, Monika Fagerholm taitaa olla ainoa, joka siitä on julkisesti mitään sanonut.[/quote]

Tuo on niin totta, on jotenkin fiinimpää juoda kuohuviiniä ja hienoja viinejä Töölön tai Punavuoren arvoasunnossa kuin lähiöpubissa ja kun tulee delikka niin mamma tai pappa betalar; mennään Eiran sairaalaan tai Minnesota päihdehoitoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Kunnalliset päivähoitopaikat yleistyivät 70-luvun loppupuolella eli noin 40 vuotta sitten. Mutta sitä ennen juuri nuo kotonaan lapsia hoitavat "tädit" olivat se lastenhoitokeino, ei mikään kotiapulainen tai kotiin palkattu lastenhoitaja. Sellaisia on ollut viimeksi joskus 50-luvulla.

Meillä oli koti-928 ja päiväapulaisia 60- ja 70-lukujen vaihteessa, asuimme maaseudulla ja molemmat vanhemmat olivat opettajia, joten keskistä keskiluokkaa. Siellä ei vain ollut tarjolla oikein muita mahdollisuuksia saada päivähoitoa, sisareni olivat sitten tädeillä koulun jälkeen kun olin jo keskikoulussa ja selvisin itsekseni kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Meillä on siskon kanssa tuollainen elämä. Ei ollut yhdessä syömistä ja lukio käytiin niin, että iltatyössä kaupassa että sai ostettua kirjoja ja saatiin kyllä lukio käytyyn loppuun.

Siskon mies tulee ihan tunnetusta suvusta, jossa kaikki on tuomareita, proffia, kirurgeja ja mitä noita titteleitä nyt onkaan. Siellä ei ole yksikään esim tavallinen rekkamies tai sähkömies. Ovat käyneet huippuyliopistot ja syöty yhdessä, on puheita ja juhlia jne jne. Mutta yksi asia heitä kaikkia yhdistää eikä siitä pääse pois on se perheyritys. Vaikka suurinosa heistä on eri ammateissa ja korkealla, niin he ovat kaikki vankeja omalla panoksellaan perheyritykseen.

Huippuyliopistot? Siis mistä maasta nyt puhu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Kunnalliset päivähoitopaikat yleistyivät 70-luvun loppupuolella eli noin 40 vuotta sitten. Mutta sitä ennen juuri nuo kotonaan lapsia hoitavat "tädit" olivat se lastenhoitokeino, ei mikään kotiapulainen tai kotiin palkattu lastenhoitaja. Sellaisia on ollut viimeksi joskus 50-luvulla.

Meillä oli koti-928 ja päiväapulaisia 60- ja 70-lukujen vaihteessa, asuimme maaseudulla ja molemmat vanhemmat olivat opettajia, joten keskistä keskiluokkaa. Siellä ei vain ollut tarjolla oikein muita mahdollisuuksia saada päivähoitoa, sisareni olivat sitten tädeillä koulun jälkeen kun olin jo keskikoulussa ja selvisin itsekseni kotona.

No olen itsekin kuullut kyllä noista apulaisista vielä tuolta ajalta mutta eivät ne olleet mitään hienoa "palvelusväkeä" vaan jotain naapurin koulun kesken jättäneitä teinityttöjä joilla maksettiin pientä taskurahaa siitä että katsoivat lasten perään tai tekivät joitain taloustöitä.

Vierailija kirjoitti:

Yhteiskuntaluokkia parempi määritelmä olisi minusta "kokemusmaailma". Se menee usein yhteiskuntaluokan mukaan mutta ei mitenkään välttämättä. Köyhäkin koti on voinut arvostaa koulutusta ja viedä lapsiaan teatteriin ja konserttiin. Toisaalta rikas koti on voinut olla hyvin epäkultturelli ja arvostaa pelkkää rahaa ja omaisuutta.

Mutta jos siis pariskunnassa molempien kotitausta on ollut arvomaailmaltaan riittävän samankaltainen, myös lapsuuden kokemusmaailmoissa on paljon samaa. Silloin elämä yhdessä voi olla helpompaa kun arvostetaan samoja asioita ja ollaan tottuneita niihin.

Nyt aletaan olla mielestäni asian ytimessä. Tuo kokemusmaailma on mieltäni hyvä termi. Täällä vain halutaan korostaa jotain yksittäistä asiaa, kuten sukuhistoriaa, koulutusta, varakkuutta ja tulotasoa tai jotain näiden yhdistelmää.

Ja tietysti omista lähtökohdista. Niiden perusteella yhden mielestä deekiksellä oleva rahasuvun vesa on yläluokkaa ja toisille lottovoiton saanut ja Westendiin muuttanut. Hulluimmille riittää omat maisterinpaperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Sitten on koteja, joissa iso osa kirjoista on konmaritettu, pöytähopeat pistetty kirppikselle, suku hajaantunut maailmalle ja lasten harrastusten takia syödään omia aikojaan.

Yksittäisistä asioista on aika vaikea päätellä mitään :)

No tosta sun esimerkistä juurikin voi päätellä hyvin paljon.

70-luvulla oli ainakin Helsingissä läjäpäin ns. avainkaulalapsia.

Ei kenelläkään ollut mitään naapurin tätöstä minne mennä koulupäivän jälkeen tms. Ei edes niillä luokan rikkaimpien lasten perheissä ollut mitään lapsenlikkaa. Tiedän, kun silloin mentiin kaverille suoraan koulusta ja himaan vasta sitten 16-17 aikoihin kun vanhemmat tuli kotiin.

Suomessa on todella ohuet luokkarajat. Pitikö väkisin keksiä esimerkki jossa toinen on linnassa istuvasta wt-perheestä ja toisella on kahdensadan vuoden yliopistosivistyneistöjuuret?

Hankkikaa oikeita ongelmia.

Muutoksen tuulet kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei enää pitkään aikaan  ole ollut mitään erikseen mainittavia yhteiskunnallisia 'luokkia'.

Ei  enää ainakaan toisen maailmansodan jälkeen.

On ollut vain ammatillisia  tuloeroja ja eroja koulutuseroja .

  Sellaiset taas , kuten esim. erot kulutustottumuksissa, asuintavoissa, -paikassa  yms. (lähinnä siis valinnoissa) taas  selittyvät ja johtuvat  lähinnä juuri noista mainituista tuloeroista (ensisijaisesti) ja niihin taas puolestaan vaikuttaa( pääsääntöisesti) ammatillinen  koulutustausta.

Koulutusta eritysesti arvostavassa yhteiskunnassamme sillä yleensä juuri onkin ollut  se kaikkein ratkaisevin merkitys.

  Lähtökohdista 'viis'.

Länsi-Euroopassa varsinaisia ( siis johonkin 'yhteiskuntaluokkiin' perustuvia)  luokkayhteiskuntia ei kuitenkaan (vanhollisen Britannian lisäksi) oikeastaan ole enää juuri missään muualla, kuin ainoastaan siellä.

Sinähän se kujalla olet. Yhteiskuntaluokka on monimutkainen käsite, johon liittyy paljon muutakin kuin raha tai koulutus. Se on kulttuurillinen konstruktio, johon kuuluu elämäntapa, maku, arvomaailma jne. Meillä on lähihistoriassamme erittäin voimakas työväenkulttuuri. Se sama, joka perusti työväenteattereita, työväenopistoja, työväen urheiluseuroja ja joka juhlii vappuisin. Tämä alkaa pikku hiljaa olla kadonnut, mutta perheissä ja suvuissa saattaa elää hyvinkin voimakkaasti. Nykyään tuo työväenluokkainen väki kuuntelee Yötä ja Iskelmä Radiota sekä rentoutuu paljuissa keskari kädessä. Toisaalta meillä on vaikkapa ylempi keskiluokka, joiden isovanhemmat jo olivat akateemisissa ammateissa ja lapset viedään jo pieninä kielipäiväkoteihin ja yksityisiin kouluihin ja jotka suunnataan pienestä pitäen akateemisille urille.

Mutta joillekin tämä yhteiskuntaluokka käsite on vaikea asia. Tavallisimmin kyse on keskiluokkaisesta ihmisestä, jonka kaveritkin ovat keskiluokkaisia ja kosketuspintaa ei ole muihin yhteiskuntaluokkiin ja oma etuoikeutettu asema verrattuna joihinkin muihin on helppo nähdä omana ansiona eikä suinkaan sen avustamana, että on syntynyt keskiluokkaan.

No vaikea sanoa, kun olen itse sekä duunari että akateeminen. Eihän ne sulje toisiaan pois. Viihdyn duunarimiesten kanssa, paitsi että kaikenlainen rasis-tisuus ja mustavalkoisuus ärsyttää.

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Nykyään kun koulutus on naisille mahdollista, naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten. Silloin, kun esim yliopistoon ei otettu naisia, tilanne oli tietysti päin vastoin.

Ja provoilumielessäkö käytät sanaa akateemikko? Kaikki akateemisesti koulutetut varmasti tietävät, mitä se sana tarkoittaa.

Niin, nykyään mahdollisuudet ovat naisille samat ja koulutustaso korkeampi. Tämä nykyajan sivistys vain ei näille perinteiden vaalijoille riitä yläluokkaisuuden tunnusmerkiksi vaan koulutus, raha ja sivistys monessa polvessa. 

Nämä samaiset edellisten asioiden korostavat (naiset) ovat kuitenkin visusti hiljaa siitä, että tämä koski vain miehiä. Naisten kohdalla puhutaan vain siitä päälleliimatusta sivistyksestä ja vauraudesta, mikä on saatu miehen ansiosta.

Ja kyllä, tietysti käytän "Akateemikko" nimimerkkiä korostaakseni tämän keskustelun epä-älyllisyyttä

Yläluokkaisia naisia on koulutettu myös, ei oppi koskenut vain miehiä. Naisten ei tosin ollut tarkoitus tehdä uraa, mutta oppia tarvittiin, että voitiin olla kunnollisia kasvattajia jälkipolvelle. 

[/quote]

 Nykyään tuo työväenluokkainen väki kuuntelee Yötä ja Iskelmä Radiota sekä rentoutuu paljuissa keskari kädessä. Toisaalta meillä on vaikkapa ylempi keskiluokka, joiden isovanhemmat jo olivat akateemisissa ammateissa ja lapset viedään jo pieninä kielipäiväkoteihin ja yksityisiin kouluihin ja jotka suunnataan pienestä pitäen akateemisille urille.

[/quote]

Huh huh, paljon pitäisi maksaa että raskaan työviikon jälkeen "rentoutuisin" keskari kädessä paljussa. Ja onneksi sain kasvaa duunariperheessä, jossa tuettiin minua omana itsenäni, eikä painostettu jollekin uralle.

Pahinta on se, jos mies on se rikkaampi. Miehet sortavat naisia ja tässä tapauksessa sortaminen tuplaantuu vielä rahan avulla.

Itse olen köyhästä perheestä, mutta minulla oli aina harrastuksia kuten urheilua ja soittamista sekä todellakin minulle luettiin paljon ja kannustettiin myös lukemaan itse yms. Eli ei se aina katso sitä millainen perhe on kyseessä vaan kyllä ihan duunaritaustainenkin perhe voi olla ihan yhtä sivistynyt kuin akateeminenkin. Ainakin lapselle on mahdollista tarjota ihan hyvät lähtökohdat elämään vaatimattomistakin oloista. Ymmärrän sen, että rahat voivat olla vähissä, mutta silti sivistys on mahdollista kyllä saavuttaa. Se riippuu todella paljon vanhemmistakin mitä he pitävät tärkeinä. Itse en tämän takia ajattele, että olisin yhtään sen huonompi kuin joku pitkälle kouluttautunut vaan pidän itseäni kuitenkin ihan sivistyneenä ihmisenä.

Tarkoitus olisi opiskella vielä lisää, mutta en siis suostu olemaan sivistymätön jos tähän ammattiin jään. Sen vuoksi en myöskään halua ajatella ihmisiä vaan pelkän oman luokkansa ´mukaan vaan jokainen on yksilö ja kaikilla eri tausta. Ei se ole aina niin, että jos on huonoista oloista niin on sivistymätön vaan jokainen voi muuttaa elämäänsä ja ei esim vanhempien huonojen tapojen tarvi periytyä. Tämän takia en itsekään tahdo ikinä ajatella, että puolisin pitäisi olla jonkun taustan omaava vaan jokainen on yksilö. Itse tosin pitää myöntää se, että jonkun todella varakkaan elämä voisi olla minulle vierasta, mutta muuten uskon kyllä olevani ihan sivistynyt ihminen kuitenkin.

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Että ottaa päähän tuo akateemikko, jota persut käyttävät. Akateemikkoja ei ole montaa Suomessa ja se on arvonimi. Akateeminen tarkoittaa akateemisen koulutuksen saanutta.

Ja mielipiteeseesi, molemmat vanhempani olivat akateemisia, myös toiset isovanhemmat ja samalta puolelta myös heidän vanhempansa. 

Vierailija kirjoitti:

Muutoksen tuulet kirjoitti:

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei enää pitkään aikaan  ole ollut mitään erikseen mainittavia yhteiskunnallisia 'luokkia'.

Ei  enää ainakaan toisen maailmansodan jälkeen.

On ollut vain ammatillisia  tuloeroja ja eroja koulutuseroja .

  Sellaiset taas , kuten esim. erot kulutustottumuksissa, asuintavoissa, -paikassa  yms. (lähinnä siis valinnoissa) taas  selittyvät ja johtuvat  lähinnä juuri noista mainituista tuloeroista (ensisijaisesti) ja niihin taas puolestaan vaikuttaa( pääsääntöisesti) ammatillinen  koulutustausta.

Koulutusta eritysesti arvostavassa yhteiskunnassamme sillä yleensä juuri onkin ollut  se kaikkein ratkaisevin merkitys.

  Lähtökohdista 'viis'.

Länsi-Euroopassa varsinaisia ( siis johonkin 'yhteiskuntaluokkiin' perustuvia)  luokkayhteiskuntia ei kuitenkaan (vanhollisen Britannian lisäksi) oikeastaan ole enää juuri missään muualla, kuin ainoastaan siellä.

Sinähän se kujalla olet. Yhteiskuntaluokka on monimutkainen käsite, johon liittyy paljon muutakin kuin raha tai koulutus. Se on kulttuurillinen konstruktio, johon kuuluu elämäntapa, maku, arvomaailma jne. Meillä on lähihistoriassamme erittäin voimakas työväenkulttuuri. Se sama, joka perusti työväenteattereita, työväenopistoja, työväen urheiluseuroja ja joka juhlii vappuisin. Tämä alkaa pikku hiljaa olla kadonnut, mutta perheissä ja suvuissa saattaa elää hyvinkin voimakkaasti. Nykyään tuo työväenluokkainen väki kuuntelee Yötä ja Iskelmä Radiota sekä rentoutuu paljuissa keskari kädessä. Toisaalta meillä on vaikkapa ylempi keskiluokka, joiden isovanhemmat jo olivat akateemisissa ammateissa ja lapset viedään jo pieninä kielipäiväkoteihin ja yksityisiin kouluihin ja jotka suunnataan pienestä pitäen akateemisille urille.

Mutta joillekin tämä yhteiskuntaluokka käsite on vaikea asia. Tavallisimmin kyse on keskiluokkaisesta ihmisestä, jonka kaveritkin ovat keskiluokkaisia ja kosketuspintaa ei ole muihin yhteiskuntaluokkiin ja oma etuoikeutettu asema verrattuna joihinkin muihin on helppo nähdä omana ansiona eikä suinkaan sen avustamana, että on syntynyt keskiluokkaan.

Minusta on kyllä typerää jos sinulla on duunareista se käsitys, että vaan juovat kaljaa ja makaavat paljuissa. Omassa perheessä ei koskaan juotu mitään ja itsekään en käytä alkoholia. Minua puolestaan juuri kannustettiin harrastuksiin ja harrastettiin kaikkia taiteellisia juttuja kuten klassista musiikkia. En aika suppea käsitys ihmisistä jos tällaistä kirjoittaa ja jokainen on yksilö. 

Molemmat tulemme duunariperheistä mutta selkeä ero on. Miehen perheessä suhtaudutaan väheksyvästi koulutukseen ja eteenpäin pyrkimiseen, käytetään enemmän alkoholia, ei lueta tai seurata mediaa iltapäivälehtiä lukuunottamatta. Henkinen köyhyys on suurta omaan perheeseeni verrattuna. Nyt kun olemme miehen kanssa jo vanhempia niin omien vanhempien taloudellinen tilanne on huomattavan erilainen. Omat vanhempani kouluttautuivat lisää, jäivät hyväpalkkaisista viroista eläkkeelle. Miehen vanhemmat jäivät työttömyyden kautta eläkkeelle kun ei se opiskelu mitään kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Kunnalliset päivähoitopaikat yleistyivät 70-luvun loppupuolella eli noin 40 vuotta sitten. Mutta sitä ennen juuri nuo kotonaan lapsia hoitavat "tädit" olivat se lastenhoitokeino, ei mikään kotiapulainen tai kotiin palkattu lastenhoitaja. Sellaisia on ollut viimeksi joskus 50-luvulla.

Meillä oli koti-928 ja päiväapulaisia 60- ja 70-lukujen vaihteessa, asuimme maaseudulla ja molemmat vanhemmat olivat opettajia, joten keskistä keskiluokkaa. Siellä ei vain ollut tarjolla oikein muita mahdollisuuksia saada päivähoitoa, sisareni olivat sitten tädeillä koulun jälkeen kun olin jo keskikoulussa ja selvisin itsekseni kotona.

No olen itsekin kuullut kyllä noista apulaisista vielä tuolta ajalta mutta eivät ne olleet mitään hienoa "palvelusväkeä" vaan jotain naapurin koulun kesken jättäneitä teinityttöjä joilla maksettiin pientä taskurahaa siitä että katsoivat lasten perään tai tekivät joitain taloustöitä.

Eivät tietenkään olleetkaan, meillä olivat yleensä keskikoulun tai kansalaiskoulun päättäneitä tyttöjä vielä vähän syrjäisemmiltä kyliltä, jotka laittoivat ruokaa, siivosivat ja katsoivat ettemme riehu liikaa - muistan kunnolla ainoasteen sen, että ruoanlaittotaidot kyllä vaihtelivat aika reippaasti, muttei minulla mitään varsinaisesti huonoja muistoja ole. Olivat vuoden tai pari, ja sitten jatkoivat "oikeisiin töihin". Vielä 80-luvullakin muutamalla isompi peheisellä sukulaisellani oli maalta tulleita tyttöjä apulaisina, ja sitten myöhemmin kotissisarharjoittelijoita.