HS Yhteiskuntaluokan vaikutus parisuhteeseen

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Nykyään kun koulutus on naisille mahdollista, naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten. Silloin, kun esim yliopistoon ei otettu naisia, tilanne oli tietysti päin vastoin.

Ja provoilumielessäkö käytät sanaa akateemikko? Kaikki akateemisesti koulutetut varmasti tietävät, mitä se sana tarkoittaa.

Onpa iso ongelma!

En keksi kuin sellaisen, että toisen perhe on alkkisriehuja perhe, niin silloin voi tulla ihan todellisia sopeutumisongelmia.

Mutta muuten noi lukee vs. ei niin lue on aika väkisin väännettyjä ongelmia.

On mullakin ja mun miehellä ihan eri harrastukset ja hyvin pyyhkii. Ei puolison tarvitse olla ihan samis, erilaisuus tuo tässä rikkautta suhteeseen.

Kunhan maailmankatsomus on sama, niin se riittää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Meillä on siskon kanssa tuollainen elämä. Ei ollut yhdessä syömistä ja lukio käytiin niin, että iltatyössä kaupassa että sai ostettua kirjoja ja saatiin kyllä lukio käytyyn loppuun.

Siskon mies tulee ihan tunnetusta suvusta, jossa kaikki on tuomareita, proffia, kirurgeja ja mitä noita titteleitä nyt onkaan. Siellä ei ole yksikään esim tavallinen rekkamies tai sähkömies. Ovat käyneet huippuyliopistot ja syöty yhdessä, on puheita ja juhlia jne jne. Mutta yksi asia heitä kaikkia yhdistää eikä siitä pääse pois on se perheyritys. Vaikka suurinosa heistä on eri ammateissa ja korkealla, niin he ovat kaikki vankeja omalla panoksellaan perheyritykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tausta luo erilaista lähtökohtaa elämään. On koteja, joissa on kirjahyllyt ja lapsille luetaan vauvasta lähtien paljon. Lapsilla on maksullisia harrastuksia, treenataan, autetaan kouluasioissa, viedään matkoille, sukujuhlissa on perintöhopeat pöydissä ja pidetään maljapuheita. Ja on koteja, joissa ei tunneta yhdessä syömistä, yhteisiä perheharrastuksia ja lukion käynti kaatuu siihen, että pitäisi ostaa kirjat ja sukujuhlissa tulee käsirysy illan päätteeksi.

Suomessa onneksi ei ole erikseen rikkaiden kouluja, vaan kaikki käyvät samat. Ja pojat vielä intin siihen päälle.

Rikkailla on mahdollisesti paremmat lelut mutta sivistystä voi saada ihan samalla tavalla ja enemmänkin vähävaraisesta duunarikodista, kuten ap on saanut.

Voisin veikata, että erilainen lähtökohta on käydä vaikka saksalaista koulua Kampissa kuin vaikka Viitasaaren paikkallista koulua.

Tietysti on, mutta kaikista kouluista avautuvat samat ovet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Vierailija kirjoitti:

Onpa iso ongelma!

En keksi kuin sellaisen, että toisen perhe on alkkisriehuja perhe, niin silloin voi tulla ihan todellisia sopeutumisongelmia.

Mutta muuten noi lukee vs. ei niin lue on aika väkisin väännettyjä ongelmia.

On mullakin ja mun miehellä ihan eri harrastukset ja hyvin pyyhkii. Ei puolison tarvitse olla ihan samis, erilaisuus tuo tässä rikkautta suhteeseen.

Kunhan maailmankatsomus on sama, niin se riittää.

Alkoholiongelma  taas ei esiintyvyydessään  katso mitään yhteiskuntaluokkaa, tai muutakaan ihmisten  'kastia', vaan sitä esiintyy kyllä avan kaikissa ns. yhteiskuntakerroksissa ,ihan laidasta laitaan.

Ainoa ero on siinä ,että mitä varakkaampi alkoholistitapaus on kyseessä, sitä  pitempään hän ja hänen ympärillään olevat (hänestä vielä välittävät) läheiset onnistuvat ikäänkuin peittelemään tuota hänen alkoholiongelmaansa .

Tosin sekin on huomattava, että tällöin yleensä VAIN toinen puolisoista on se alkoholisti, eivätkä siis molemmat. 

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Nykyään kun koulutus on naisille mahdollista, naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten. Silloin, kun esim yliopistoon ei otettu naisia, tilanne oli tietysti päin vastoin.

Ja provoilumielessäkö käytät sanaa akateemikko? Kaikki akateemisesti koulutetut varmasti tietävät, mitä se sana tarkoittaa.

Niin, nykyään mahdollisuudet ovat naisille samat ja koulutustaso korkeampi. Tämä nykyajan sivistys vain ei näille perinteiden vaalijoille riitä yläluokkaisuuden tunnusmerkiksi vaan koulutus, raha ja sivistys monessa polvessa. 

Nämä samaiset edellisten asioiden korostavat (naiset) ovat kuitenkin visusti hiljaa siitä, että tämä koski vain miehiä. Naisten kohdalla puhutaan vain siitä päälleliimatusta sivistyksestä ja vauraudesta, mikä on saatu miehen ansiosta.

Ja kyllä, tietysti käytän "Akateemikko" nimimerkkiä korostaakseni tämän keskustelun epä-älyllisyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Akateemikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemikko kirjoitti:

Onko akateemisuutta ja vaurautta myös naisten puolelta, vai onko siellä päälleliimatulla sivistyksellä ja rahalla koreilevia naisia ja äitejä jo useassa polvessa?

Ymmärtääkseni kun tohtorin rouva oli ennen hyvin harvoin tohtori itse.

Oman puolisoni kotona myös naiset ovat akateemisilla aloilla olevia uranaisia.

Monessako polvessa?

Sadannessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Espoo taitaa olla keskiluokkaisuuden mekka eikä todellakaan ollut tuollaista 40 vuotta sitten ainakaan Espoossa. Mutta 70-100 vuotta sitten kyllä oli varakkaammilla palvelusväkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Miksi 36-vuotias tarvitsee päivähoitopaikan?

Mies on ihan samasta yhteiskuntaluokasta, mutta anoppi on ainakin omasta mielestään vähän ylempää. 😅 Ihan hyvin menee. Anopille täytyy välillä käydä toisessa huoneessa pyörittelemässä silmiä.

Arvomaailma voi liittyä yhteiskuntaluokkaan tai sitten ei. Tein lapset miehen kanssa, jonka lapsuudenkodissa ja suvussa ei arvostettu koulutusta. Toisen asteen tutkinto riitti, mutta sitäkään ei katsottu tarpeelliseksi. Kaikki sitä ylempi koulutus oli herrojen kotkotuksia. Ongelmia syntyi, kun äiti yritti kannustaa lapsia lukemaan ja opiskelemaan, isä taas piti sekä lukemista että koulunkäyntiä humpuukina. Oli muitakin asioita, joissa erot arvomaailmassa näkyivät hyvin ... esim sosiaalisten suhteiden merkitys. En kuitenkaan usko, että kyse oli eroista yhteiskuntaluokassa vaan eroista arvomaailmassa. Koska tiedän, että on myös duunariperheitä, joissa arvostetaan koulutusta ja kannustetaan lapsia lukemaan ja opiskelemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Kunnalliset päivähoitopaikat yleistyivät 70-luvun loppupuolella eli noin 40 vuotta sitten. Mutta sitä ennen juuri nuo kotonaan lapsia hoitavat "tädit" olivat se lastenhoitokeino, ei mikään kotiapulainen tai kotiin palkattu lastenhoitaja. Sellaisia on ollut viimeksi joskus 50-luvulla.

Suomalaisessa yhteiskunnassa ei enää pitkään aikaan  ole ollut mitään erikseen mainittavia yhteiskunnallisia 'luokkia'.

Ei  enää ainakaan toisen maailmansodan jälkeen.

On ollut vain ammatillisia  tuloeroja ja eroja koulutuseroja .

  Sellaiset taas , kuten esim. erot kulutustottumuksissa, asuintavoissa, -paikassa  yms. (lähinnä siis valinnoissa) taas  selittyvät ja johtuvat  lähinnä juuri noista mainituista tuloeroista (ensisijaisesti) ja niihin taas puolestaan vaikuttaa( pääsääntöisesti) ammatillinen  koulutustausta.

Koulutusta eritysesti arvostavassa yhteiskunnassamme sillä yleensä juuri onkin ollut  se kaikkein ratkaisevin merkitys.

  Lähtökohdista 'viis'.

Länsi-Euroopassa varsinaisia ( siis johonkin 'yhteiskuntaluokkiin' perustuvia)  luokkayhteiskuntia ei kuitenkaan (vanhollisen Britannian lisäksi) oikeastaan ole enää juuri missään muualla, kuin ainoastaan siellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Minä olen 38 ja samoin aluksi "hoitotädillä". 80-luvun alussa lapsia "kaupattiin" hoitajille kauppojen ilmoitustauluilla, päivähoitoon oli vaikea päästä.

Kotiapua oli varsinkin 70-luvun puolella vielä ihan tyypillisesti, ainakin Helsingissä. Ja 60-luvulla totta kai!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kenellä Suomessa on enää palvelusväkeä kotona?

Ei kuulosta todelliselle.

Ei enää, mutta 40v sitten oli lähes kaikilla keskiluokkaisilla. Päivähoitoon ei päässyt kuin sosiaalitapaukset, joten työssäkäyvien oli pakko ottaa joku kotiapulainen. Ei se mitään hienoa ollut.

Vai että 40 vuotta sitten? Tutustu lapsirukka nyt hieman tähän lähihistoriaan paremmin. Noloa! :D

Itse olen 36v. ja äiti sai lopulta nipin napin minulle kunnallisen hoitopaikan, koska isäni ansaitsi niin paljon. Aluksi olinkin naapurinrouvalla hoidossa.

Miksi 36-vuotias tarvitsee päivähoitopaikan?

Jos on espoolainen 36-v unnuttaja niin tarvitsee paikan jossa edes yritetään opettaa ihmisten tavoille?

Yhteiskuntaluokkia parempi määritelmä olisi minusta "kokemusmaailma". Se menee usein yhteiskuntaluokan mukaan mutta ei mitenkään välttämättä. Köyhäkin koti on voinut arvostaa koulutusta ja viedä lapsiaan teatteriin ja konserttiin. Toisaalta rikas koti on voinut olla hyvin epäkultturelli ja arvostaa pelkkää rahaa ja omaisuutta.

Mutta jos siis pariskunnassa molempien kotitausta on ollut arvomaailmaltaan riittävän samankaltainen, myös lapsuuden kokemusmaailmoissa on paljon samaa. Silloin elämä yhdessä voi olla helpompaa kun arvostetaan samoja asioita ja ollaan tottuneita niihin.

Vierailija kirjoitti:

Onpa iso ongelma!

En keksi kuin sellaisen, että toisen perhe on alkkisriehuja perhe, niin silloin voi tulla ihan todellisia sopeutumisongelmia.

Mutta muuten noi lukee vs. ei niin lue on aika väkisin väännettyjä ongelmia.

On mullakin ja mun miehellä ihan eri harrastukset ja hyvin pyyhkii. Ei puolison tarvitse olla ihan samis, erilaisuus tuo tässä rikkautta suhteeseen.

Kunhan maailmankatsomus on sama, niin se riittää.

Esimerkiksi ylemmän keskiluokan suomenruotsalaisissa (ja köyhemmissäkin) perheissä on paljon alkoholismia. Se ei tosiaan katso statusta tai tulotasoa. Varsinkin naisten alkoholismi on näissä ympyröissä yleistä. Siitä ei vaan paljon puhuta, Monika Fagerholm taitaa olla ainoa, joka siitä on julkisesti mitään sanonut.

Olen duunariperheesta kotoisin mutta kotona opetettiin ruokatavat, ruokapöydästä pyydettiin lupa poistua ja opetettiin käytöstavat, eli kiitos ja anteeksi ja hyvää päivää jne.

Myös omille lapsilleni olen opettanut käytöstapoja ja he onnekseni osaavat käyttäytyä, eivät ole tuppisuina ja pälyile muualle jos pitää esittäytyä joillekin tuntemattomille jne. Minun vanhempani eivät suoranaisesti kannustanut meitä lapsia harrastamaan tai opiskelemaan mutta siitä huolimatta olin ahkera lukemaan ja harastamaan ja opiskelin. Enkä todellakaan tunne huonommutta taustastani vaikka liikunkin paljon ns paremmissa piireissä, minulle ihmiset on samanarvoisia oli ne ns alempaa tai ylempää sosiaaliluokkaa.

Olenkin hämmästellyt kuinka huonosti moni ns paremman perheen vesa käyttäytyy. Että ei se varallisuus tai akateemisuus aina korreloi hyvien käytöstapojen kanssa.