Lue keskustelun säännöt.
Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?
29.10.2019 |
Lapseni isä on 27-vuotias ja olemme olleet naimisissa myös 7v. Aloimme seurustelemaan ensimmäisen kerran kun olin 13v ja mieheni 15v, olimme noin vuoden verran yhdessä kunnes löysimme taas toisemme ollessani 16v ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä tähän päivään saakka.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki adoptiovapaat lapset ei ole orpoja.
Hei näsäviisas, olkoon syy mikä tahansa niin syystä tai toisesta ovat joutuneet omien vanhempiensa hylkäämiksi!
Mutta samalla rahalla mikä adoptioon menee, olisi osa adoptiolapsista voitu ja haluttu pitää. Siinä se hullunkurisuus. -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki adoptiovapaat lapset ei ole orpoja.
Hei näsäviisas, olkoon syy mikä tahansa niin syystä tai toisesta ovat joutuneet omien vanhempiensa hylkäämiksi!
Lapselle siinä on iso ero. Ja on sillä teillekin iso ero elääkö lapsella jossain ne toiset vanhemmat.
T. Adoptioäiti
En todellakaan laiseltasi moukalta halua kysyä mitään. Toivon vain, ettette ikinä tule saamaan adoptiolasta, kun noin vastuuton ihminen olet sinäkin. Hyi olkoon.
Vierailija kirjoitti:
Aika epärealistisia tulevaisuudentoiveita. Parempi olisi vaan tehdä toinen lapsi itse. Synnytys on täysin luonnollinen tapahtuma, jota ei kannata pelätä.
No synnytä sinä sitten niidenkin puolesta jotka eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaustavasta päätellen ilmeisesti loukkaannuit vähän kommenteista mikä on ehkä turhaa kun kuitenkin teit avauksen av:een. Kieltämättä kuulostaa erikoiselta, ettet halunnut edes harkita toista biologista lasta synnytyksen vuoksi koska epiduraali tekee synnytyksen kivuliaimmasta vaiheesta täysin kivuttoman. Olet sen ikäinenkin, että voisitte saada vauvan jopa 9 kk päästä jos alkaisitte yrittämään. Mutta adoptio on toki vaihtoehto ja toivottavasti kaikki menee sen suhteen hyvin. Kolumbiastahan lapsen voi saada kyllä nopeastikin. Onhan sinulla oikeus kieltäytyä tekemästä biologista lasta vaikka traumojen käsittelystä voisi olla itsellesi hyötyä. Selvisit kuitenkin hienosti ja kipu oli sen arvoista. Jotainhan se siellä Kolumbiassakin sattuu, että tekee teille lapsen.
Jos mulle vastataan ilkeästi niin vastaan samalla tyylillä takaisin. Aivan sama vaikka tämä on AV niin täälläkin pitäis osata käyttäytyä. Mutta nälvijät nälvii ja se siitä. Kiitos kuitenkin kun toivotat että meillä menisi kaikki hyvin ja ei tietenkään missään maassa tehdä lapsia adoptiota varten, adoptioon joudutaan syystä tai toisesta kun ei kykene pitämään huolta omasta lapsesta ja se aivan takuulla sattuu h..elvetisti luopua omasta lapsestaan, mutta sillon tietää kanssa tekevänsä järkevän ratkaisun kun tietää että joillain toisilla on mahdollisuus tarjota lapselle parempi elämä ja jokainen vanhempi haluaa varmasti lapselleen parasta... Eli haluamme miehen kanssa toisen lapsen koska rakastamme lapsia mutta adoptiossa tekisimme myös erityisen hyvän teon kun tarjoamme perhettä lapselle joka on sen menettänyt. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaustavasta päätellen ilmeisesti loukkaannuit vähän kommenteista mikä on ehkä turhaa kun kuitenkin teit avauksen av:een. Kieltämättä kuulostaa erikoiselta, ettet halunnut edes harkita toista biologista lasta synnytyksen vuoksi koska epiduraali tekee synnytyksen kivuliaimmasta vaiheesta täysin kivuttoman. Olet sen ikäinenkin, että voisitte saada vauvan jopa 9 kk päästä jos alkaisitte yrittämään. Mutta adoptio on toki vaihtoehto ja toivottavasti kaikki menee sen suhteen hyvin. Kolumbiastahan lapsen voi saada kyllä nopeastikin. Onhan sinulla oikeus kieltäytyä tekemästä biologista lasta vaikka traumojen käsittelystä voisi olla itsellesi hyötyä. Selvisit kuitenkin hienosti ja kipu oli sen arvoista. Jotainhan se siellä Kolumbiassakin sattuu, että tekee teille lapsen.
Jos mulle vastataan ilkeästi niin vastaan samalla tyylillä takaisin. Aivan sama vaikka tämä on AV niin täälläkin pitäis osata käyttäytyä. Mutta nälvijät nälvii ja se siitä. Kiitos kuitenkin kun toivotat että meillä menisi kaikki hyvin ja ei tietenkään missään maassa tehdä lapsia adoptiota varten, adoptioon joudutaan syystä tai toisesta kun ei kykene pitämään huolta omasta lapsesta ja se aivan takuulla sattuu h..elvetisti luopua omasta lapsestaan, mutta sillon tietää kanssa tekevänsä järkevän ratkaisun kun tietää että joillain toisilla on mahdollisuus tarjota lapselle parempi elämä ja jokainen vanhempi haluaa varmasti lapselleen parasta... Eli haluamme miehen kanssa toisen lapsen koska rakastamme lapsia mutta adoptiossa tekisimme myös erityisen hyvän teon kun tarjoamme perhettä lapselle joka on sen menettänyt. :)
Hyväntekeväisyys tai synnytyspelko ei kelpaa motiiveiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoit että taidat olla herkkä kun et kestä synnytyskipuja. Minäkään en varmasti kestäisi ilman kivunlievitystä, se on ihan normaalia. Herkkyytesi tulee ilmi myös siinä, että pelkäät monia asioita: epiduraalia, sektiota, sitä että lapsi ei ole terve jos saat hänet vanhempana kuin 25v....
Minusta sinun kannattaisi työstää näitä asioita, pelot vie turhaa energiaa ja on muutenkin useimmiten turhia.
Onko teillä jo rahat kasassa vai lainallako aiotte? Oletteko jo aloittaneet eli onko haastattelut tehty? Vaikutat hieman lapselliselta asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko varautuneet siihen, että lapset eivät sopeudu toisiinsa? Adoptiolapsi voisi olla mustasukkainen biolapsesta, ja toisinpäin. Ja ihan hyvästä syystä olisivatkin.
Tai mitä jos/kun sillä adoptiolapsella on traumoja tai jopa fyysisiä vammoja? Ja sinä toivot helppoa lasta helpolla tavalla? Synnytys epiduraalilla on kuitenkin loppujen lopuksi suht helppo, kun lapsikin on jo toinen.
Miehesi taitaa tuntea sinut paremmin kuin sinä itse...
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan laiseltasi moukalta halua kysyä mitään. Toivon vain, ettette ikinä tule saamaan adoptiolasta, kun noin vastuuton ihminen olet sinäkin. Hyi olkoon.
Joo sinähän se minut tunnet kun voit vastuuttomaksi ihmiseksi kommentoida :) tässä keskustelussa en ole mitenkään itsestäni vastuutonta kuvaa antanut, päinvastoin haluan tarjota lapselle kodin joka sitä tarvitsee ja esikoinen ollaan hoidettu myös loistavasti. Meillä on kaikenlisäksi hyvä tukiverkko isovanhemmat molemmilta puolin lapsille, ystäviä, miehen puolelta lapsille myös serkkuja...
Kyllä karma kolahtaa suhun itseesi kun toiselle tuollaista toivot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoit että taidat olla herkkä kun et kestä synnytyskipuja. Minäkään en varmasti kestäisi ilman kivunlievitystä, se on ihan normaalia. Herkkyytesi tulee ilmi myös siinä, että pelkäät monia asioita: epiduraalia, sektiota, sitä että lapsi ei ole terve jos saat hänet vanhempana kuin 25v....
Minusta sinun kannattaisi työstää näitä asioita, pelot vie turhaa energiaa ja on muutenkin useimmiten turhia.
Adoptioneuvonnassa joutuu viimeistään työstämään läpi aivan kuten lapsettomuuden ja mahdolliset keskenmenotkin. Siellä kyllä kaivellaan esiin kaikki.
Onkohan ap lukenut adoptio ohjeita tms.? Interpedian sivuilla on hyvät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaustavasta päätellen ilmeisesti loukkaannuit vähän kommenteista mikä on ehkä turhaa kun kuitenkin teit avauksen av:een. Kieltämättä kuulostaa erikoiselta, ettet halunnut edes harkita toista biologista lasta synnytyksen vuoksi koska epiduraali tekee synnytyksen kivuliaimmasta vaiheesta täysin kivuttoman. Olet sen ikäinenkin, että voisitte saada vauvan jopa 9 kk päästä jos alkaisitte yrittämään. Mutta adoptio on toki vaihtoehto ja toivottavasti kaikki menee sen suhteen hyvin. Kolumbiastahan lapsen voi saada kyllä nopeastikin. Onhan sinulla oikeus kieltäytyä tekemästä biologista lasta vaikka traumojen käsittelystä voisi olla itsellesi hyötyä. Selvisit kuitenkin hienosti ja kipu oli sen arvoista. Jotainhan se siellä Kolumbiassakin sattuu, että tekee teille lapsen.
Jos mulle vastataan ilkeästi niin vastaan samalla tyylillä takaisin. Aivan sama vaikka tämä on AV niin täälläkin pitäis osata käyttäytyä. Mutta nälvijät nälvii ja se siitä. Kiitos kuitenkin kun toivotat että meillä menisi kaikki hyvin ja ei tietenkään missään maassa tehdä lapsia adoptiota varten, adoptioon joudutaan syystä tai toisesta kun ei kykene pitämään huolta omasta lapsesta ja se aivan takuulla sattuu h..elvetisti luopua omasta lapsestaan, mutta sillon tietää kanssa tekevänsä järkevän ratkaisun kun tietää että joillain toisilla on mahdollisuus tarjota lapselle parempi elämä ja jokainen vanhempi haluaa varmasti lapselleen parasta... Eli haluamme miehen kanssa toisen lapsen koska rakastamme lapsia mutta adoptiossa tekisimme myös erityisen hyvän teon kun tarjoamme perhettä lapselle joka on sen menettänyt. :)
Vähän huteralta ja epävarmalta toi teidän tarjoama perhe kuulostaa. Kuten täysin kivuton synnytyskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptioneuvontaa ei ole selvästikään aloitettu, koska synnytyspelko ei ole riittävä syy adoptioon. Toisekseen adoptio ei ole synnytystä helpompi tapa saada lasta. Tuska on vain erilaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Miksi se on aika epävarmaa? olemme varautuneet että 5 vuotta joudutaan varmaan ainakin odottamaan adoptiolasta. Mutta eipä toisaalta tuo odottaminen haittaa kun ollaan molemmat nuoria, meillä on aikaa kyllä!
Adoptiolapsia on todella vähän ja prioriteeteissa itse lapsia saava jää jalkoihin, kun etusijalla ovat lapsettomat. Edes Venäjältä ei enää tarjota vakavasti vammaisia Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Miksi se on aika epävarmaa? olemme varautuneet että 5 vuotta joudutaan varmaan ainakin odottamaan adoptiolasta. Mutta eipä toisaalta tuo odottaminen haittaa kun ollaan molemmat nuoria, meillä on aikaa kyllä!
Adoptiolapsia on todella vähän ja prioriteeteissa itse lapsia saava jää jalkoihin, kun etusijalla ovat lapsettomat. Edes Venäjältä ei enää tarjota vakavasti vammaisia Suomeen.
Venäjältä ei tule enää ollenkaan adoptiolapsia.
Interpedialta tulee Kolumbiasta vain huostaanotettuja erityistarpeisia. Ei terveitä orpoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Eli synnytit käytännössä lähes luomusti ja ilman tehokasta kivunlievitystä. Ei ihme jos jäi huonot muistot! Epiduraali on täysin turvallinen ja sektiotkin Suomessa käytännössä täysin turvallisia, etenkin jos tehdään suunniteltuna eikä hätäsektiota. AP:n sijassa kävisin vielä keskustelemassa pelkopolilla ja miettisin uudelleen biolasta. Adoptiolapsista on pulaa ja jonossa on pariskuntia, jotka eivät aidosti pysty hankkimaa biolasta.
AP sanoit ylempänä, että sulle oli synnytystavan valinnassa (ilman kivunlievitystä) tärkeää, että lapsi olisi terve. Tiedäthän, että adoptiolapset eivät aina ole terveitä. Heillä on usein ollut hyvin rankka alku, josta on voinut jäädä pysyviä kehitysviiveitä tai vammoja tai heidät on voitu antaa adoptioon synnynnäisten vikojen/sairausten vuoksi.
Adoptiossahan kysytään minkälaisesta lapsesta on valmis pitämään huolta, joten tottakai toivotaan ensisijaisesti tervettä lasta mutta ollaan valmiita hyväksymään myös monenlaisia sairauksia jotka suomessa on suht helppo hoitoisia... Voisin hyväksyä esim lapsen jolla on suuhalkio, se saadaan hyvin leikattua suomessa ja ei kai jää pahemmin kosmeettistakaan haittaa. Kehitysvammaista lasta emme kuitenkaan halua ja kerromme myös sen hakemuksessa.
Ok! Aika tiukan ikärajan olet itsellesi asettanut, mutta kukin kuten haluaa. Itse sain kuopukseni 38-vuotiaana eikä ollut ongelmia palautua =) Mutta tsemppiä!