Lue keskustelun säännöt.
Olen 25-vuotias ja lapseni on 7-vuotias. Aiomme adoptoida toisen lapsen. Mitä haluaisit kysyä?
29.10.2019 |
Lapseni isä on 27-vuotias ja olemme olleet naimisissa myös 7v. Aloimme seurustelemaan ensimmäisen kerran kun olin 13v ja mieheni 15v, olimme noin vuoden verran yhdessä kunnes löysimme taas toisemme ollessani 16v ja siitä lähtien olemme pitäneet yhtä tähän päivään saakka.
Kommentit (130)
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä maasta adoptoitte? Kuinka pitkä prosessi on odotettavissa?
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä todettu lapsettomuus tai este raskaudelle? Jos ei niin saatte kyllä odottaa vuosikausia, jotta saatte lapsen, ja silloinkin niitä "huonompia" iäkkäämpiä.
Ei ole mitään syytä miksemme saisi toista biologista lasta myös ja mies halusi että esikoisemme olisi saanut biologisen siskon tai veljen 2-vuotiaana mutta vaikka synnytykseni meni hyvin ja mitään pysyviä vaurioita ei jäänyt oli se kokemuksena niin h.elvetillisen kivulias etten halua kokea sitä enää toista kertaa!
Haluan kyllä muuten itsekkin että lapsi saa siskon tai veljen tavalla tai toisella. Pidän sisaruutta erittäin tärkeänä asiana koska itse olen ainut lapsi ja en tykkää siitä yhtään.
Aiomme nyt aloittaa adoptioprosessin ja olen varautunut siihen että minusta saattaa tulla toisen lapsen äiti vasta 30-vuotiaana ja tuskin saamme vauvaa, vaan esimerkiksi 3-vuotiaan ja sillon lapsillemme tulee ikäeroksi 9v mutta tämä kaikki on minulle ok. :) voisimme myös adoptoida vanhemman lapsen, eniten vaan huolettaa miten kommunikoimme kun ei ole yhteistä kieltä. Tärkeintä meille on että lapsemme saisivat pysyä mahdollisimman terveinä vanhuuteen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Miten moneen vuoteen adoptiojonossa olette varautuneet? Jos jo on biolapsi, niin adoptiolapsen saaminen on aika epävarmaa.
Miksi se on aika epävarmaa? olemme varautuneet että 5 vuotta joudutaan varmaan ainakin odottamaan adoptiolasta. Mutta eipä toisaalta tuo odottaminen haittaa kun ollaan molemmat nuoria, meillä on aikaa kyllä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.
Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.
Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä maasta adoptoitte? Kuinka pitkä prosessi on odotettavissa?
Kolumbiasta ollaan ajateltu adoptoida niin kuin Jutta Urpilainen teki. Toki suomalainen adoptiolapsi myös kävisi. Siihen ollaan varauduttu että 5 vuotta voi mennä ennen kun saamme toisen lapsen ja esikoinen on sillon jo 12-vuotias... eniten tämä harmittaa esikoisen kannalta kun ei ole saanut varttua pienestä pitäen siskon tai veljen kanssa, mutta pakko kuunnella myös omaa jaksamistani ja kun on tuntunut etten kykene toista lasta synnyttämään niin sitten en sitä myöskään tee. Lasta olemme kuitenkin sosiaalistuttaneet niin että hän aloitti 3-vuotiaana päiväkodin joten sai sieltä ikäistään seuraa. Mun kohdalla tehtiin se virhe että 6-vuotiaaksi asti leikin yksin päivät pitkät mummolassa ja sitten minut tyrkättiin suoraan esikouluun.
Minulta meni kyllä vähän ohi, että siis pidätte sisaruutta tärkeänä asiana, mutta suunnittelette nyt niin, että lapsi saa sisaren, joka on kohta melkein toista sukupolvea? Adoptiojonossahan voi mennä vuosi kausia kun teillä kuitenkin on jo oma ja voisitte saada toisen luomustikin. Toivottavasti ette ainakaan ole lapselle sisarusta lupailleet koska se olisi jo todella julmaa kun kerran sellaista ei toviin tule perheeseenne. Oletteko puhuneet sisaruksesta esikoiselle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisin myös valmis adoptoimaan toisen lapsen jostain köyhästä maasta, mutta koko adoptioprosessi tuntuu niin lannistavan pitkältä, kalliilta ja hankalalta ettei meistä taida olla siihen. Olisi edes varmuus että ajan x kuluttua saisimme lapsen, mutta kun ei.
Ymmärrän että ehtojen on oltava tiukat ja vanhempien taustat sekä valmiudet täytyy varmistaa, mutta jotkut näistä ehdoista tuntuu ihan älyttömiltä ja odotusajat hurjilta.
Turhauttaa, kun tietää että meillä olisi tarjota turvallinen, huolehtiva ja tasapainoinen perhe jollekin huonoissa oloissa elävälle pienelle.
Mulla ainakin tahdonvoimaa riittää ja olen valmis odottamaan toista lasta vaikka sen 5 vuotta, mutta pelottaa jaksaako mies pysyä saman kelkan kyydissä... tunnen kuitenkin häntä sen verran että tiedän ettei ole yhtä paljon tahdonvoimaa kuin minulla
Aika epärealistisia tulevaisuudentoiveita. Parempi olisi vaan tehdä toinen lapsi itse. Synnytys on täysin luonnollinen tapahtuma, jota ei kannata pelätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harmi ettei kivunlievitys oikein onnistunut ekassa synnytyksessä. Miten jos kävisit pelkopolilla asiaa läpi, ja varustautuisit paremmin tokaan synnytykseen? Se ei välttämättä satu niin paljoa, kun paikat on jo kerran venytetty.
Tai sitten pyydät sektion?
Adoptokin on hieno vaihtoehto, jos vaan onnistuu, tsemppiä joka tapauksessa matkaan!
Vesisynnytin ja toinen kivunlievitys keino lämpimän veden lisäksi mulla oli ainoastaan ilokaasu. En suostunut ottamaan epiduraalia kun pelkäsin halvaantuvani siitä ja sektio ei myöskään houkuttele, kun selvinnyt tähänkin asti elämässäni ilman leikkauksia. 18-25v välille halusin biologiset lapseni, joten on muutenkin myöhäistä nyt synnyttää toinen lapsi, nuorena halusin biologiset lapset koska sillon todennäköisesti synnyttää terveen lapsen ja palautuu myös paremmin raskaudesta ja synnytyksestä. Olen kai sitten jotenkin herkempi kuin muut koska en kestä toista kertaa synnytyskipua.
Onko yksi adoption motiivi saada sisarus pienemmällä ikäerolla kuin se nyt on mahdollista? Todennäköisestihän ette saisi vauvaa. Johtuuko miehesi motivaation puute siitä, että haluaisi mieluummin oman biologisen lapsen, jonka ei tarvitsisi niinkään sopeutua? Onko tämä koko perheen toive vai enemmän sinun toiveesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulta meni kyllä vähän ohi, että siis pidätte sisaruutta tärkeänä asiana, mutta suunnittelette nyt niin, että lapsi saa sisaren, joka on kohta melkein toista sukupolvea? Adoptiojonossahan voi mennä vuosi kausia kun teillä kuitenkin on jo oma ja voisitte saada toisen luomustikin. Toivottavasti ette ainakaan ole lapselle sisarusta lupailleet koska se olisi jo todella julmaa kun kerran sellaista ei toviin tule perheeseenne. Oletteko puhuneet sisaruksesta esikoiselle?
Ei olla. Puhuisitko itse lapsillesi sisaruksesta vasta siinä vaiheessa kun yrität miehesi kanssa vauvaa? eiköhän se ole vanhempien henkilökohtainen asia ja vasta sitten kun on edetty riskiviikkojen yli niin kertoa lapsille että saatte siskon tai veljen...
Yhtä hyvin sinäkin voisit kärsiä lapsettomuudesta vaikka olet aiemmin biologisia lapsia saanut ja jos menet jo seksin harrastamisvaiheessa kuuluttamaan että saatte pian siskon tai veljen mutta et tulekkaan raskaaksi niin pettymys voi olla aika suuri!
Vierailija kirjoitti:
Aika epärealistisia tulevaisuudentoiveita. Parempi olisi vaan tehdä toinen lapsi itse. Synnytys on täysin luonnollinen tapahtuma, jota ei kannata pelätä.
Mitä epärealistista siinä on että haluaa antaa orvoksi jääneelle lapselle onnellisen ja rakastavan kodin ja hänestä tulee yhtälailla sun oma lapsi kuin se biologinenkin lapsi on ja kun lapsi on saatu perheeseen niin sillon voidaan unohtaa se adoptio - etuliite? Hän ei ole adoptiolapsi, vaan MUN lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Onko yksi adoption motiivi saada sisarus pienemmällä ikäerolla kuin se nyt on mahdollista? Todennäköisestihän ette saisi vauvaa. Johtuuko miehesi motivaation puute siitä, että haluaisi mieluummin oman biologisen lapsen, jonka ei tarvitsisi niinkään sopeutua? Onko tämä koko perheen toive vai enemmän sinun toiveesi?
Alunperin oli enemmän mun toive. Mies alkoi pian esikoisen syntymän jälkeen ehdotella että mitä jos tehtäisiin toinen, vastasin siihen että en ole nyt ainakaan valmis katsotaan myöhemmin... ja myöhemmin ehdotin sitten miehelle adoptiota ja hän ei ensiksi innostunut asiasta mutta sanoin suoraan että minä en enempää pysty, enkä kykene tekemään lapsia. Nyt kun ollaan asiaa useamman vuoden ajan pohdittu niin mies on suostunut myös ajatukseen adoptiosta. Hänelle on kanssa tärkeintä että lapsemme saisi sisaruksen tavalla tai toisella, ei niinkään välitä siitä että onko lapsi biologinen vai ei, kykenee rakastamaan yhtälailla myös adoptoitua lasta koska olemme molemmat luonteeltamme avoimia.
Sisarusten ikäeroksi tulee sitten se mikä on tullakseen, että ei ihmiset jotka yrittää biologista lasta niin pysty myöskään aina määrittelemään sitä mikä tulee sisarusten ikäeroksi, ihmiset kun voi kärsiä lapsettomuudesta... joten tärkeintä mielestäni on että lapsi saa sisaruksen, ei niinkään väliä mikä tulee sisarusten ikäeroksi ja meillä molemmilla riittää miehen kanssa rakkautta useammalle lapselle. Kumpikaan meistä ei ole halunnut että esikoinen jää ainoaksi.
Kaikki adoptiovapaat lapset ei ole orpoja.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki adoptiovapaat lapset ei ole orpoja.
Hei näsäviisas, olkoon syy mikä tahansa niin syystä tai toisesta ovat joutuneet omien vanhempiensa hylkäämiksi!
Vastaustavasta päätellen ilmeisesti loukkaannuit vähän kommenteista mikä on ehkä turhaa kun kuitenkin teit avauksen av:een. Kieltämättä kuulostaa erikoiselta, ettet halunnut edes harkita toista biologista lasta synnytyksen vuoksi koska epiduraali tekee synnytyksen kivuliaimmasta vaiheesta täysin kivuttoman. Olet sen ikäinenkin, että voisitte saada vauvan jopa 9 kk päästä jos alkaisitte yrittämään. Mutta adoptio on toki vaihtoehto ja toivottavasti kaikki menee sen suhteen hyvin. Kolumbiastahan lapsen voi saada kyllä nopeastikin. Onhan sinulla oikeus kieltäytyä tekemästä biologista lasta vaikka traumojen käsittelystä voisi olla itsellesi hyötyä. Selvisit kuitenkin hienosti ja kipu oli sen arvoista. Jotainhan se siellä Kolumbiassakin sattuu, että tekee teille lapsen.
Onko teillä todettu lapsettomuus tai este raskaudelle? Jos ei niin saatte kyllä odottaa vuosikausia, jotta saatte lapsen, ja silloinkin niitä "huonompia" iäkkäämpiä.