Millaisia vaikutuksia sinuun puolisosi haluttomuudella on ollut?

Ei ne viestit taida tähän panetukseen auttaa. Ja tuskin asutaan samassa kaupungissa....

Ok

Joko helpotti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva-aikana yritin olla näyttämättä sitä pettymystä minkä torjutuksi tuleminen aina tuo mukanaan, koska ymmärsin vaimon vähäiset halut ja meillä kuitenkin oli läheisyyttä. Kun lapset kasvoi ja eikä vaimon halut tuntunut heräävän, niin alkoi oikeasti tuntua pahalta. Mikään keskustelu ei auttanut, kaikki oli hyvin ja mitään ei halunnut elämästämme muuttaa.

Jossain vaiheessa hän alkoi vältellä läheisyyttäkin ja silloin tunsin itseni kyllä totaalisen torjutuksi. Aloin viihtyä ylitöissä ja katsella pornoa, kun ei enää kestänyt tehdä kovin usein aloitteita uusien torjuntojen pelossa. Pettäminenkin kävi mielessä, mutta en edes tehnyt mitään siihen suuntaan. Itsetunto oli niin heikoilla etten olisi edes uskonut ketään saavani. Näin jälkikäteen ajatellen vaimolla oli ehkä masennusta, mutta kun ei suostunut puhumaan ja esitti kaiken olevan hyvin, niin minkäs sille teet.

Kun lapset meni kouluun, niin ajattelin sen olevan meille uusi mahdollisuus. Paskat. Vaimolla alkoi hirveä harrastusrumba ja tyttöjen illat. Ihan kuin joku uusi teini-ikä. Kun sitten pariterapian jälkeen vihdoin kertoi pettäneensä kun ei ollut kotona saanut, minun maailmani romahti. Siis ei ollut saanut!?! Ei kyllä kymmeneen vuoteen tehnyt itse aloitettakaan ja aika hyvin huolehti ettei minullakaan ole tilaisuutta niitä tehdä. Eikä kertaakaan edes ottanut puheeksi että seksiä kaipaisi. On melko kuohittu olo.

Et kerro tehneesi itse aloitteita vaan vetäytyneesi ja alkaneesi elää omaa elämää. Miten vaimokaan olisi voinut tietää sinun haluavan häntä? Ei hänkään mikään ajatuksenlukija ole, niin kuin sinäkään et ole ollut ajatustenlukija, kun et ole tajunnut vaimosi kaivanneen eroottista huomiota sinulta.

Niin. Minä siis tein aiemmin ne aloitteet ja pikkuhiljaa niiden määrää vähensin kun tuli pääsääntöisesti rukkaset. Yritin myös puhua aiheesta, mutta mikään ei auttanut. Missään vaiheessa en lopettanut aloitteiden tekemistä kokonaan, mutta ne kyllä väheni rajusti. Eli kyllä hänellä oli ihan konkreettisesti tieto siitä että häntä haluan. Hyvin saattoi luulla että haluan vähemmän kuin ennen, mutta varmasti tiesi, että haluan häntä.

Sellainen vaikutus oli että käyn nyt oikein mielelläni joko maksullisissa tai exän luona. Pidän tätä oikein sopivana järjestelynä. Huomenna taas rentoutumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En osaa sanoa tarkkaan missä ajassa muutokset ovat tapahtuneet sillä en ole tajunnut pitää päiväkirjaa. Joka tapauksessa kun mies alkoi ottaa etäisyysyttä pidin "vaihetta" luonnollisena, että kai sellaiset jaksot kuuluvat suhteeseen, että halut eivät ihan kohtaa. Näin ainakin naisten lehdissä. Vähitellen aloin tuntea itseni yksinäiseksi, surulliseksi, masentuneeksi ja naisena epäonnsituneeksi ja vialliseksi. Kaikki kikkakutoset on kokeiltu, samoin puhuminen, vaikean leikkiminen ja odottelu. Ei pure.

En ole mikään testosteronihirmu vaan hyvin naisellinen nainen. Sytyn (tai syttyisin) helposti sillä seksi ja rakastelu on minusta ihana tapa olla toisen lähellä, saan siitä voimaa ja se on hauskaa. Olen kieltäytynyt seksistä vain alkuraskauksissa ja silloinkin olisin halunnut mieluummin seksiä kuin voida pahoin. Sitä paitsi olisi vaikka mitä, mitä haluaisin kokea ja kokeilla luotettavan kumppanin kanssa. En myöskään käytä pillereitä, joten kroppani estrogeenin ja androgeenin tuotto toimii normaalisti ja siksikin panettaa.

En pysty enää masturboimaan kotona, sen aloittaminen masentaa niin rankasti, että ranne "halvaantuu". En myöskään fantasioi miehestäni, yritän olla ajattelematta häntä ollenkaan. Mieheni koskee minua vain kiusatessaan, esim. tullessani suihkusta hän vitsin varjolla koskettelee intiimialueita tai rintoja ja vihjailee kiimaisuudestani, muttei itse halua mennä sen pidemmälle. Kerran kuussa mies haluaa lahnaseksiä saadakseen minut jäämään, mutta eihän sellainen oikeaa halua ole.

Torjutuksi tuleminen tuntuu kipeältä.

Minulla meni todella pitkään hahmottaa tilanteemme, halusin suhteen toimivan. En ole vihainen miehelle sillä hänkin näkee maailman vain omien linssiensä läpi. Silti tuntuu, että jollain tasolla mies valehteli myös tietoisesti.

Ihastun jatkuvasti muihin, nautin saadessani miehiltä huomiota eikä kynnykseni pettääkään olisi kovin korkea/jos vastaan tulisi oikeasti lupaava mies, joka veisi jalat alta niin jättäisin mieheni sillä sekunnilla. Toistaiseksi annan meille vielä (määräaikaisen) mahdollisuuden kohdata ja kasvaa samaan suuntaan, mutta jos sopiva mies kävelisi vastaan niin valitsisin lähteä enkä enempää odottelisi. Joitain kiinnostavia miehiä olisi tarjolla, mutta moni heistäkin on vasta eronneita/eroamassa enkä halua sellaista rauhattomuutta. Meillä on myös lapsia, joten jos ero tulee, haluan ensisijaisesti aikuisten seurustelusuhteen, en uusperhettä.

Miehestähän se on kiinni jäänkö vai enkö.

Nyt kysyttäessä yritin kertoa miltä torjutuksi tuleminen parisuhteessa on tuntunut, se on ollut vaikea hyväksyä. Mieheni on vain liian erilainen, ei kaipaa seksiä. Olen turhautunut myös itseeni kun olen ajellut tällaiseen ansaan. Ei tällaisesta pysty irrottautumaan ilman kipua. Taidan kuitenkin alkaa kallistua jo eron puolelle, sitten olisi mahdollisuus pitää hauskaakin ja ehkä rakastua. Uskon, että vientiä olisi hyvin sillä en ole lasten kanssa mikään "paketti" vaan nimenomaan seksiä ja treffi-iltoja/öitä kaipaava nätti nainen, joten haaveeni eivät ole epärealistiset. Harmi, ettei tuo oma rakas halua.

Ei naurata. Huvittaa vain av-mammojen kimitys kuinka "seksi ei ole mikään elinehto". Siksi olenkin vaihtanut seksi-palstalle, täällä on yllättävän monipuolisempia ja filosofisiakin näkökulmia.

Itse myös hiljaisimpaan aikaan itsetyydytin, mutta ei siitä vain saa samaa kuin seksistä puolison kanssa. Henkinen tyydytys jää saamatta. Vaikka toisaalta vähän sama on silloin kun haluton puoliso suostuu. Sitä haluaa omaa puolisoaan, ja samalla näkee kuinka toisella ei ole halua. Tuntee itsensä typeräksi kun on niin kiimassa ihmiseen joka suostuu vain velvollisuudesta. Naisena myös tunnen itseni epänormaaliksi kun tilanteen pitäisi olla toisinpäin.

Oon saanut myös kuulla kuittailua omalta puolisolta seksuaalisesta halukkuudestani. Voisin kuulemma myydä puhelin seksiä kun intoa löytyy. Joskus myös tehnyt niin, että ensin antanut ymmärtää että haluaa. Pusutellut kaulaa jne. Sitten kun tilaisuus olisi, onkin yhtäkkiä väsynyt, eikä jaksa. Olen yrittänyt puhua, mutta mies vähättelee tilannetta.

Sä korostit tuota rakkautta, mikä on erikoista.

Sama varmaan itselläkin, että koska rakastaa niin ei halua alkaa muita aktiivisesti katselemaan. Mutta kauaa tätä ei enää voi jatkua, olen kohta 43 ja luulin jo löytäneeni sen jonka kanssa elämä tuntuu hyvältä. Tuntuuhan se, mutta itselle seksi on vaan sen verran iso juttu että sen puute nollaa ne muut plussat. En tiedä miksi vaimo ei halua, ei vika minussa ole kuulemma. Seksi ei ole vaan niin iso juttu hänelle kuin mulle. 

Turhautunut, välillä niin helvetin turhautunut olo siihen kun aika menee kaikkeen muuhun ja sitten onkin jo liian myöhä seksiin. Prioriteetit on ihan erilaiset, mitä on tosi vaikea tajuta. Itselle seksi on se päämäärä sinänsä. 

Eikä se tekninen suoritus vaikka sekin erittäin kivaa onkin (edelleenkin, silloin kun seksiä on) vaan mainitsemasi torjutuksi tulemisen tunne. Olisi helvetin kivaa tuntea olevansa haluttu. Ihan normaalissa elämässäkin, vaikka. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt jo kiristää hermoja? Onhan kuukausi aika pitkä aika...[/quote

Niin tai hermoja on kiristänyt jo melkein kuukauden. Tarvitsisin seksiä joka päivä, mieluummin kaksi kertaa päivässä.

Muotoilin tuon edellisen viestin noin, koska täällä näkyy olevan ihmisiä jotka ovat olleet puutteessa jopa monia kuukausia, ellei vuosia.

Tämä myös. Ei viittis valittaa koska itselläkään ei ole noin huono tilanne olleskaan. Mutta silti tilanteeseen on hyvin vaikea tyytyä. 

t. nro 26

Vierailija kirjoitti:

Ennen haluttomuutta en nähnyt muita miehiä kuin omani. En ikinä vilkuillut tms. Kun haluttomuus oli jatkunut joitakin kuukausia aloin huomata muiden miesten katselevan minua ja se tuntui hyvältä. Nykyään kun haluttomuutta on jatkunut reilu parivuotta, huomaan katselevani omia silmiäni miellyttäviä miehiä. Mietin usein, millaista seksi olisi jonkun toisen kanssa. Mietin kuinka ihanaa olisi tuntea miehen himo.

Toisaalta vaikka katselen, tunnen samalla etten ehkä pystyisi seksiin kenenkään kanssa vaikka olisinkin sinkku. Kaikenlaisia pelkoja johtuen torjumisista. Vaikka mies on nyt yrittänyt ryhdistäytyä seksin saralla ja suhteessa muutenkin, ei se enää tunnu hyvältä. Tuntuu, että jotain isoa meni rikki tuona aikana jona oli haluton.

meillä sama toisinpäin, minä mies

Minun seksuaalinen ilo on jäissä, meillä mies kadotti seksihalut vuosia sitten. Mahtavaa seksiä on kausittain silloin kun mies haluaa ja vastapainona kuivia kausia. Minun aloite voi johtaa seksiin, joka lopahtaa erektion loppumisen myötä ja sitä kautta lannistaa miestä edelleen. Minun on tietoisesti oltava ajattelematta koko asiaa, mutta joskus vitutus nousee ja koko elämä tuntuu tyhjältä. En jaksa enää innostua edes hieromalaitteistani. Jotain kivaa pitäisi saada kuiviin kausiin. Työ ja reissut kiinnostavat, ajoittain sisustus ja käsityöt tai suklaan syönti 🙄. Haluaisin niin syventää ja nauttia seksuaalisuudestani.

Viikon sisällä tulen ärtyneeksi, ja parissa viikossa tulee ne perustunteet, jossa alkaa tuntea itsensä rumaksi ja vastenmieliseksi, eikä koko parisuhteessa tunnu olevan mitään hyvää. Tietokone, TV, ja puhelin vie voiton, eikä seksi kuulemma kiinnosta.

Mikä auttaisi? T mies

Vierailija kirjoitti:

—Sitä haluaa omaa puolisoaan, ja samalla näkee kuinka toisella ei ole halua. Tuntee itsensä typeräksi kun on niin kiimassa ihmiseen joka suostuu vain velvollisuudesta.

Naisena myös tunnen itseni epänormaaliksi kun tilanteen pitäisi olla toisinpäin.

Näin juuri, ei olla siinä yhtään samalla aaltopituudella. En kehtaa edes enää näyttää halukkuuttani, se on niin kamala kun toinen on ihan ahdistuneena, että ei nyt mitään tommosta. Tekee mieli pyytää anteeksi, eikä sekään ole kyllä tervetta hommaa - ihan normaaliahan se on haluta kumppaniaan ja osoittaa se.

Mun mies ehdotti yhtäkkiä eilen päivälevolla, että ”voin sormettaa sua nyt”. Mä vaan taputin häntä reidelle, en jaksanut edes vastata. Hyvää hän tarkoitti. Ei tehnyt elettäkään seksiin enkä tehnyt minäkään. Ei kiihota yhtään, kun seksi on toiselle kuin joku toimenpide. Kerran suostuin tommoseen ja mies sanoin sen jälkeen ”nonni”. Aika masentavaa: homma hoidettu.

Jälkimmäistä en allekirjoita. Seksidraivi ei liity sukupuoleen, se on persoonallisuuden ominaisuus. Haluttomia on ihan yhtä lailla miehissä kuin naisissa. En ymmärrä miksi ajattelet, että ”tilanteen pitäisi olla toisinpäin”.

N44vee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

—Sitä haluaa omaa puolisoaan, ja samalla näkee kuinka toisella ei ole halua. Tuntee itsensä typeräksi kun on niin kiimassa ihmiseen joka suostuu vain velvollisuudesta.

Naisena myös tunnen itseni epänormaaliksi kun tilanteen pitäisi olla toisinpäin.

Näin juuri, ei olla siinä yhtään samalla aaltopituudella. En kehtaa edes enää näyttää halukkuuttani, se on niin kamala kun toinen on ihan ahdistuneena, että ei nyt mitään tommosta. Tekee mieli pyytää anteeksi, eikä sekään ole kyllä tervetta hommaa - ihan normaaliahan se on haluta kumppaniaan ja osoittaa se.

Mun mies ehdotti yhtäkkiä eilen päivälevolla, että ”voin sormettaa sua nyt”. Mä vaan taputin häntä reidelle, en jaksanut edes vastata. Hyvää hän tarkoitti. Ei tehnyt elettäkään seksiin enkä tehnyt minäkään. Ei kiihota yhtään, kun seksi on toiselle kuin joku toimenpide. Kerran suostuin tommoseen ja mies sanoin sen jälkeen ”nonni”. Aika masentavaa: homma hoidettu.

Jälkimmäistä en allekirjoita. Seksidraivi ei liity sukupuoleen, se on persoonallisuuden ominaisuus. Haluttomia on ihan yhtä lailla miehissä kuin naisissa. En ymmärrä miksi ajattelet, että ”tilanteen pitäisi olla toisinpäin”.

Tuo on juuri sitä vastuun jättämistä miehelle. Miehen nyt vaan pitää olla halukas aina, oli vaimo minkälainen riivinrauta hyvänsä. Ollaan niin keskittyneitä niihin omiin tunteisiin (itsensä kauniiksi/halutuksi tunteminen) ettei edes ajatella, että toisellakin voisi olla tunteet.

N44vee kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

—Sitä haluaa omaa puolisoaan, ja samalla näkee kuinka toisella ei ole halua. Tuntee itsensä typeräksi kun on niin kiimassa ihmiseen joka suostuu vain velvollisuudesta.

Naisena myös tunnen itseni epänormaaliksi kun tilanteen pitäisi olla toisinpäin.

Näin juuri, ei olla siinä yhtään samalla aaltopituudella. En kehtaa edes enää näyttää halukkuuttani, se on niin kamala kun toinen on ihan ahdistuneena, että ei nyt mitään tommosta. Tekee mieli pyytää anteeksi, eikä sekään ole kyllä tervetta hommaa - ihan normaaliahan se on haluta kumppaniaan ja osoittaa se.

Mun mies ehdotti yhtäkkiä eilen päivälevolla, että ”voin sormettaa sua nyt”. Mä vaan taputin häntä reidelle, en jaksanut edes vastata. Hyvää hän tarkoitti. Ei tehnyt elettäkään seksiin enkä tehnyt minäkään. Ei kiihota yhtään, kun seksi on toiselle kuin joku toimenpide. Kerran suostuin tommoseen ja mies sanoin sen jälkeen ”nonni”. Aika masentavaa: homma hoidettu.

Jälkimmäistä en allekirjoita. Seksidraivi ei liity sukupuoleen, se on persoonallisuuden ominaisuus. Haluttomia on ihan yhtä lailla miehissä kuin naisissa. En ymmärrä miksi ajattelet, että ”tilanteen pitäisi olla toisinpäin”.

Kirjoitit tuon haluamisasian todella hyvin. Itse kamppailee saman asian kanssa, tuntuu tyhmältä kun ei voi toiselle kertoa haluavansa. Persoonakysymys todellakin, eikä paljoa lohduttaisi vaikka olisikin silleen stereotyyppisesti sukupuolikysymys koska itse olen miespuolinen. 

Saman asian voi toistaa niin monella tavalla, mutta ei alkuhuumankaan jälkeen seksiä olisi tarvinnut vähentää. Nythän siihen kaikkeen olisi upea tilaisuus. Mutta kun ei, näistä ei puhuta meillä. Vihjailua, katseita, pientä kivaa jännityksen ylläpitoa - kun ei niin ei.. Tilaisuuksia uusioperheessä olisi vuoroviikoin vaikka mihin. Ei seksi ole mikään muiden asioiden jälkeen tuleva hoidettava asia, vaan se on suhteen keskiössä, yksi kulmakivistä. (tai siis pitäisi olla mutta ei kaikille, mutta tämä nyt varmaan tulikin selväksi)  

Voi olla että se on erilaista joka tapausessa, voihan olla että seksuaalisuus pidemmässä parisuhteessa pelottaa toista osapuolta. En usko että itsellä on tästä kysymys. Tuttuus tappaa seksin, tai kaikki eivät pidä sitä niin tärkeänä kuin mitä esim itse. 

Haluttomuus aiheuttaa haluttomuutta itsessäkin. Alkaa muokkaamaan ajatuksiaan tiedostamattaan ei kannata yrittää -linjoille. 

Onko kellään mitään toimivaa keinoa tilanteen purkamiseksi? Puhuminen tuntuu aiheuttavan vaan isomman takalukon. 

Miehen haluttomuus johtui ssri-lääkkeistä, joita käytti kymmenen vuotta. Seuraus minulle oli se, että koko seksiä leimaa suru ja ahdistus jo ajatuksena, enkä pysty enää tuntemaan itseäni seksikkääksi / haluttavaksi, vaikka mies on sittemmin vakuuttanut muuta ja halukkuuskin on alkanut elpyä. En halua tehdä enää aloitteita, koska olen tullut torjutuksi niin monta kertaa. Miehen aloitteista en kieltäydy. N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikä se tekninen suoritus vaikka sekin erittäin kivaa onkin (edelleenkin, silloin kun seksiä on) vaan mainitsemasi torjutuksi tulemisen tunne. Olisi helvetin kivaa tuntea olevansa haluttu. Ihan normaalissa elämässäkin, vaikka. 

Tuossa kiteytyy paljon

Mies, 38

Meillä on muuten parisuhde ihan kunnossa, vaikka toki ruuhkavuosien väsyttämänä riidelläänkin melko usein. Kotityöt tehdään ja lapset hoidetaan yhteistyössä ja tasapuolisesti. Läheisyyttäkin on, mutta seksiä ei. Usein olen itsekin niin väsynyt, ettei aloitetta jaksa tehdä, mutta puoliso ei tee koskaan. Viime aikoina kaikista aloitteista on tullut pakit milloin milläkin syyllä ja se vie kiinnostuksen edes yrittää. Niinpä en muista, milloin olisi viimeksi seksiä ollut, tänä vuonna ei montaa kertaa. Olen miettinyt että voiko tämä johtua vain väsymyksestä, puoliso kun ei käy muualla kuin töissä eikä sielläkään viivy tavattoman myöhään tms, joten mihinkään pettämiseen en usko. Vai voisiko ehkäisykapseli vaikuttaa asiaan, kun sellainen on ollut noin vuoden puolisoon laitettuna? Hormonikierukastahan moni sanoo että halut katosi täysin. Puoliso kyllä söi pitkään e-pillereitä eikä silloin ollut haluttomuutta, mutta niistä on ollut jo vuosia taukoa.

Seksi ei ole tärkein asia elämässä eikä parisuhteessa, mutta kyllä tämä alkaa vähän syödä miestä. Tulee semmonen kämppisolo, kun jalkahieronta on eroottisinta mitä tapahtuu...

M41

Rakkaus ja kaikki positiiviset tunteet katosivat puolison haluttomuuden myötä. Ennen rakastamastani ja palvomastani naisesta tuli v###umainen aika, joka siipeilee rakentamassani ja maksamassani omakotitalossa sillänverukkeella että on lasteni äiti. Muuta yhteistä meillä ei enää olekaan.

Minun kaksi aikaisempaa naistani ovat käyttäneet seksiä kiristyksen välineenä ja se  on jättänyt jälkensä. Olen hyvin herkkä huomaamaan pihtaamista. Aikaisemmin pidin tätä miehen elämään kuluvana kiusana.

Nykyisen puolisoni kanssa halumme kohtaavat ja elämä  on yhtä juhlaa, tätä on jatkunut nyt n 10v.

Jos olisi mahdollista niin pitäisi olla joku seksuaalisuustesti ennen avioitumista. Tällainen ei kuitenkaan ole mahdollista