Kaupassa kuultua "ota äiti mulle sitten tyttöjen värinen hammasharja, ettei se mee sekaisin *Eetun harjan kanssa"

Tuollainen pyyntöhän kuulostaa siltä että se hammasharja on ennen/viimeksi ollut jokin helposti sekoittuva.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin aina särähtää korvaan jos tollasta sontaa kuulee vielä nykyaikana.

Vaikka joka kaupassahan sen tosiaan näkee, millasia vaatteita on pojille ja tytöille, ainaista pinkkiä/punasta tytöille ja sinistä/mustaa pojille.. plääääääh.

Sama se on naisten ja miesten vaatteissa, naisille järkyttäviä kukkakolttuja tai sutturarättejä, miehille mukavia reisitaskuhousuja ja normi-yksivärisiä mukavia paitoja.

Ostaisin kaikki vaatteeni miesten puolelta, mutta kun eivät istu kun olen isotissinen olkapäätön nainen. Kuitenkaan en halua vetää mitään pinkkiä tanttapaitaakaan ylleni jossa on ruusuja ja metrin dekoltee.. tai jotain helvetin narutoppia. On siinä aikamoinen etsiminen että löytää asiallisen tumman yksinkertaisen kuviottoman normihihaisen ja normikaula-aukkoisen paidan esim naisena. Netistä ostokseni sitten teenkin, kauppoja en ala koluamaan, hulluksi siellä tulisi.

Jaa, että oikein ”särähtää korvaan” kun kuulee 4-vuotiaan lapsen suusta ”tollasta sontaa”?

Kyllä särähtää.

Muuta kysyttävää?

Mahtaa näille sukupuolisensitiivisesti kasvatetuille lapsille rakentua vahva minäkuva. Lapsi ei tiedä onko lintu vai kala ja sille pitäisi rakentua vahva perusta. Huokaus. On se hyvä, kun saadaan koko sukupolvi sekaisin sen sijaan, että muutama luontaisesti muunsukupuolinen joutuu miettimään minuuttaan. 

Tämä aikuisten häröily sukupuolien kanssa kostautuu vielä. 

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa näille sukupuolisensitiivisesti kasvatetuille lapsille rakentua vahva minäkuva. Lapsi ei tiedä onko lintu vai kala ja sille pitäisi rakentua vahva perusta. Huokaus. On se hyvä, kun saadaan koko sukupolvi sekaisin sen sijaan, että muutama luontaisesti muunsukupuolinen joutuu miettimään minuuttaan. 

Tämä aikuisten häröily sukupuolien kanssa kostautuu vielä. 

Mene sinä sinne 1800-luvun Suomen etäisten salomaiden savupirttiisi takaisin noine sen ajan kasvatusihanteinesi , siellä niillä mailla ja   asenteinesi myös ...

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa näille sukupuolisensitiivisesti kasvatetuille lapsille rakentua vahva minäkuva. Lapsi ei tiedä onko lintu vai kala ja sille pitäisi rakentua vahva perusta. Huokaus. On se hyvä, kun saadaan koko sukupolvi sekaisin sen sijaan, että muutama luontaisesti muunsukupuolinen joutuu miettimään minuuttaan. 

Tämä aikuisten häröily sukupuolien kanssa kostautuu vielä. 

Niin. Onneksi jotkut vielä kertoo että sinä olet tyttö koska sinulla on pimppi ja sinä tykkäät pinkistä ja perhosista ja My Little Ponyista ja päiväkodin lauluhetkistä ja sun mielestä sähly ja korkealle kiipeäminen on liian jännää. Näin lapselle kasvaa vahva minäkuva ja itsetuntemus kun ulkopuolelta määritellään mielenkiinnon kohteet ja kyvyt sukupuolella perustellen. Nih!

Tuotahan sukupuolisensitiivisyys pyrkii välttämään, ei sitä että lapsi olisi tietoinen (ulkoisista merkeistä päätellystä) biologisesta sukupuolestaan.

Tätä ketjua on masentava lukea. Oikeasti elätte jossain 1950-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Suurimmaksi osaksi on vain eduksi että tytöt ja pojat pääosin erottuvat. Heti ensi vilkaisulla näet missä pojat leikkii ja missä tytöt. Siinä on jo se oman "Lassen" tai "Kertun" etsiminen lapsivilinästä puolet nopeampi. Kaikki eivät välttämättä halua erottua massasta mutta ei se estä ketään ilmaisemasta itseään käyttämällä vaikka "väärän" väristä vaatetta. Silloinhan itseilmaisu on vain entistä vahvempi kun samalla poikkeaa enemmän valtavirrasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Suurimmaksi osaksi on vain eduksi että tytöt ja pojat pääosin erottuvat. Heti ensi vilkaisulla näet missä pojat leikkii ja missä tytöt. Siinä on jo se oman "Lassen" tai "Kertun" etsiminen lapsivilinästä puolet nopeampi. Kaikki eivät välttämättä halua erottua massasta mutta ei se estä ketään ilmaisemasta itseään käyttämällä vaikka "väärän" väristä vaatetta. Silloinhan itseilmaisu on vain entistä vahvempi kun samalla poikkeaa enemmän valtavirrasta.

Ja voi herra varjele jos siniset ja pinkit leikkii sekaisin niin kutsutaan manaaja paikalle!

No ei kyllä pikkutytöillä ne vaaleansini/valko-ruutuiset mekotkaan ole olleet koskaan paheksuttuja, tai vaaleansiniset puserot tai muutkaan vaaleansiniset vaatteet (edes housut) tai esineet, tai mitkään-vaaleansiniset.

Eikös tuon mainitun  värin sitten pitäisi,tasapuolisuuden vuoksi ja nimissä olla paheksuttua tyttöjen yllä, käsissä, käytössä ,mukana jne. ?

Sehän näet kulttuurissamme oikein yleisesti hyväksytysti   on  vastasyntyneille pojille 'pyhitetty' väri !

Hyvä tavaton..siinähän sitten rikotaan sukupuolitettua värikoodia, jos TYTTÖ sellaista ylleen laittaa  !

Pitäisiköhän siínä sitten oikein alkaa osoittaa sormella ja kuiskutella paheksuvati, jos jonkun  tytön (tai naisen)jossain vaaleansinisessä vaatteessa näkee, tai esim. vaaleansinisellä pyörällä ajavan ohi ?

Vai tehtäisiinkö nyt ihan porukalla niin, että palautettaisiin se valkoisella  vaalennettu punainen ,eli pinkki ,sekin sinne minne se muiden värien mukana kuuluukin eli väriksi värien  joukkoon, ja kaikkien ihan itse sieltä  vapaasti halutessaan  valittavaksi, mutta yhtään kuitenkaan  pakottamatta tai ohjaamatta tätä valintaa kuitenkaan kellekään ?

Niin päästäisiin samalla näistä värikiistoista jälkikasvunkin suhteen...

Paras vitsi oli kun laitoin kettuterrierille pinkin kaulahuivin sifonet keittiöliinasta niin jo alkoi joku kadulla tytöttelemään koiraa jolla roikkuivat omenan kokoiset kivekset .

Ap, moderni naistutkimus ja feminismikin tunnustavat, että tytöillä on prinsessavaihe, jolloin he kokeilevat ja leikkivät naisten sankarirooleja. Ja se kuuluu aivan asiaan. Se ajoittuu juurikin 4-6 vuoden ikään.

Se sitten on toinen juttu, JOS vanhemmat pakottavat lapsensa noudattamaan perinteisiä sukupuolirooleja eli esimerkiksi tytöt eivät saa kiipeillä puissa ja pojat tykätä vaaleanpunaisesta. Se on rajoittavaa ja väärä kasvatustapa.

Mutta siitä tuskin oli tuossa kyse.

Prinsessailussa ei ole mitään pahaa. Prinsessa voi olla hyvinkin toiminnallinen ja sankari, riippuu ihan siitä, millaisia tarinoita lapselle luetaan ja näytetään.

Sitä paitsi useimmat tuon ikäiset lapset ovat jo päivähoidossa. Sieltä nelivuotias tyttö imee paljon kotia tehokkaammin rooliodotuksia. Oma tyttäreni esimerkiksi meni päivähoitoon 4,5-vuotiaana ja siellä siihen asti hyvinkin poikamaisia leikkejä suosinut lego-intoilija muuttui muutamassa kuukaudessa ikätoveriensa vaikutuksesta pinkkejä hörhelömekkoja rakastavaksi nukeilla leikkijäksi. Ja sai muuttuakin - se vaihe meni ohi alaluokille päästyä ja nyt tyttäreni on 19-vuotias Marvel- ja pelifanaatikko, joka tähtää pelialalle graafikoksi. Kaikella on aikansa.

Ps. Hammasharjojen sekaisin meno on aika tyypillistä, meilläkin tytär halusi aina punaisen harjan ja pari vuotta nuorempi veljensä sinisen, että ei tarvitse arpoa, kenellä taas olikaan minkäkin värinen harja... normisti kotona he harjasivat sähköhammasharjoilla joten matkoilla käytettävän harjan väriä ei olisi välttämättä edes muistanut monen kk tauon jälkeen, jos sen väri olisi vaihdellut spektrin koko laidalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Suurimmaksi osaksi on vain eduksi että tytöt ja pojat pääosin erottuvat. Heti ensi vilkaisulla näet missä pojat leikkii ja missä tytöt. Siinä on jo se oman "Lassen" tai "Kertun" etsiminen lapsivilinästä puolet nopeampi. Kaikki eivät välttämättä halua erottua massasta mutta ei se estä ketään ilmaisemasta itseään käyttämällä vaikka "väärän" väristä vaatetta. Silloinhan itseilmaisu on vain entistä vahvempi kun samalla poikkeaa enemmän valtavirrasta.

Ja voi herra varjele jos siniset ja pinkit leikkii sekaisin niin kutsutaan manaaja paikalle!

Missä kohtaa väitettiin ettei pojat ja tytöt saisi leikkiä samoja leikkejä?

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä pikkutytöillä ne vaaleansini/valko-ruutuiset mekotkaan ole olleet koskaan paheksuttuja, tai vaaleansiniset puserot tai muutkaan vaaleansiniset vaatteet (edes housut) tai esineet, tai mitkään-vaaleansiniset.

Eikös tuon mainitun  värin sitten pitäisi,tasapuolisuuden vuoksi ja nimissä olla paheksuttua tyttöjen yllä, käsissä, käytössä ,mukana jne. ?

Sehän näet kulttuurissamme oikein yleisesti hyväksytysti   on  vastasyntyneille pojille 'pyhitetty' väri !

Hyvä tavaton..siinähän sitten rikotaan sukupuolitettua värikoodia, jos TYTTÖ sellaista ylleen laittaa  !

Pitäisiköhän siínä sitten oikein alkaa osoittaa sormella ja kuiskutella paheksuvati, jos jonkun  tytön (tai naisen)jossain vaaleansinisessä vaatteessa näkee, tai esim. vaaleansinisellä pyörällä ajavan ohi ?

Vai tehtäisiinkö nyt ihan porukalla niin, että palautettaisiin se valkoisella  vaalennettu punainen ,eli pinkki ,sekin sinne minne se muiden värien mukana kuuluukin eli väriksi värien  joukkoon, ja kaikkien ihan itse sieltä  vapaasti halutessaan  valittavaksi, mutta yhtään kuitenkaan  pakottamatta tai ohjaamatta tätä valintaa kuitenkaan kellekään ?

Niin päästäisiin samalla näistä värikiistoista jälkikasvunkin suhteen...

Te tämän kommenttini alapeukuttajat, jotka siis ilmeisesti vastustatte ehdottamaani ajatusta siitä, että värivalinta olisi täysin  vapaata ja että jokainen saisi käyttää (esim. pukeutumisessaan) ihan niitä värejä joita haluaa, niin voisitteko edes hieman avata ja perustella sitä miksi se vapaus mielestänne sitten siis  olisi niin huono asia ?

(...kuin se ehdotuksen alapeukuistanne päätellen on ) 

 terv &toiv. ylläolevan kommentn kirjoittaja hyvin uteliaana ja tiedonhaluisena 

Tyttö kun aikoinaan puhui tyttöjen väreistä ostin neonpinkin juoksupaidan ja vaaleanpunaisen pikeepaidan. Avarsin sitten lapsen ajattelua omalla esimerkillä. 

Vierailija kirjoitti:

Se onkin jännä, että lapset huomaavat kyllä jo varhain, että pojilla on pippeli ja tytöillä pimppi, eikä tässä ole mitään epäselvyyttä. Sitten vasta aikuisiällä tämä menee jotenkin epämääräiseksi.

En mä kyllä huomannut muuta kuin että kaverilla on joku juttu ja mulla ei ole mitään. Ei mulle tullut mieleenkään mikä niitten nimi olisi varsinkin kun mulla on tyhjää siinä kohtaa. Sit oli vaan aha. No mulla ei oo mitään. Ei kaikkea voi olla kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on masentava lukea. Oikeasti elätte jossain 1950-luvulla?

1950-luvulla ei käytetty pinkkiä erottelemaan tyttöjä ja poikia. Ainakin mun molemmilta vanhemmilta jääneet lastenvaatteet olivat valkoisia tai vaaleankeltaisia. Myös perusvärejä käytettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on masentava lukea. Oikeasti elätte jossain 1950-luvulla?

1950-luvulla ei käytetty pinkkiä erottelemaan tyttöjä ja poikia. Ainakin mun molemmilta vanhemmilta jääneet lastenvaatteet olivat valkoisia tai vaaleankeltaisia. Myös perusvärejä käytettiin.

Eiköhän se tämäkin hömpötys ja koko värien sukupuolittamisen ideakin  ole vaan sieltä Amerikasta sekin  peräisin ja lähtöisin   ?

Sehän se on se kaikenmaailman krääsäkauppiaitten oikein 'luvattu manner'...

Ymmällä asiasta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä pikkutytöillä ne vaaleansini/valko-ruutuiset mekotkaan ole olleet koskaan paheksuttuja, tai vaaleansiniset puserot tai muutkaan vaaleansiniset vaatteet (edes housut) tai esineet, tai mitkään-vaaleansiniset.

Eikös tuon mainitun  värin sitten pitäisi,tasapuolisuuden vuoksi ja nimissä olla paheksuttua tyttöjen yllä, käsissä, käytössä ,mukana jne. ?

Sehän näet kulttuurissamme oikein yleisesti hyväksytysti   on  vastasyntyneille pojille 'pyhitetty' väri !

Hyvä tavaton..siinähän sitten rikotaan sukupuolitettua värikoodia, jos TYTTÖ sellaista ylleen laittaa  !

Pitäisiköhän siínä sitten oikein alkaa osoittaa sormella ja kuiskutella paheksuvati, jos jonkun  tytön (tai naisen)jossain vaaleansinisessä vaatteessa näkee, tai esim. vaaleansinisellä pyörällä ajavan ohi ?

Vai tehtäisiinkö nyt ihan porukalla niin, että palautettaisiin se valkoisella  vaalennettu punainen ,eli pinkki ,sekin sinne minne se muiden värien mukana kuuluukin eli väriksi värien  joukkoon, ja kaikkien ihan itse sieltä  vapaasti halutessaan  valittavaksi, mutta yhtään kuitenkaan  pakottamatta tai ohjaamatta tätä valintaa kuitenkaan kellekään ?

Niin päästäisiin samalla näistä värikiistoista jälkikasvunkin suhteen...

Te tämän kommenttini alapeukuttajat, jotka siis ilmeisesti vastustatte ehdottamaani ajatusta siitä, että värivalinta olisi täysin  vapaata ja että jokainen saisi käyttää (esim. pukeutumisessaan) ihan niitä värejä joita haluaa, niin voisitteko edes hieman avata ja perustella sitä miksi se vapaus mielestänne sitten siis  olisi niin huono asia ?

(...kuin se ehdotuksen alapeukuistanne päätellen on ) 

 terv &toiv. ylläolevan kommentn kirjoittaja hyvin uteliaana ja tiedonhaluisena 

No ei. Vaan että vouhotat lapsellisia ja ihan turhasta, koska kukaan ei täällä oikeasti vastusta lasten vapaata värivalintaa. Se ei vaan ole - toisin kuin väität ja luulet - myöskään sen kummemmin paha asia, jos pienet tytöt haluavat omasta halustaan "tyttövärejä" ja pojat "poikavärejä".

Se ei yleensä ole laisinkaan kotoa lähtevää ajattelua, vaan jotain, jota pienet lapset oppivat päiväkodissa toisiltaan ja osa sukupuoliroolien testaamista ja kasvamista. Siitä kasvetaan nopeasti ohitse.

Yt. 92

Vierailija kirjoitti:

Ymmällä asiasta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä pikkutytöillä ne vaaleansini/valko-ruutuiset mekotkaan ole olleet koskaan paheksuttuja, tai vaaleansiniset puserot tai muutkaan vaaleansiniset vaatteet (edes housut) tai esineet, tai mitkään-vaaleansiniset.

Eikös tuon mainitun  värin sitten pitäisi,tasapuolisuuden vuoksi ja nimissä olla paheksuttua tyttöjen yllä, käsissä, käytössä ,mukana jne. ?

Sehän näet kulttuurissamme oikein yleisesti hyväksytysti   on  vastasyntyneille pojille 'pyhitetty' väri !

Hyvä tavaton..siinähän sitten rikotaan sukupuolitettua värikoodia, jos TYTTÖ sellaista ylleen laittaa  !

Pitäisiköhän siínä sitten oikein alkaa osoittaa sormella ja kuiskutella paheksuvati, jos jonkun  tytön (tai naisen)jossain vaaleansinisessä vaatteessa näkee, tai esim. vaaleansinisellä pyörällä ajavan ohi ?

Vai tehtäisiinkö nyt ihan porukalla niin, että palautettaisiin se valkoisella  vaalennettu punainen ,eli pinkki ,sekin sinne minne se muiden värien mukana kuuluukin eli väriksi värien  joukkoon, ja kaikkien ihan itse sieltä  vapaasti halutessaan  valittavaksi, mutta yhtään kuitenkaan  pakottamatta tai ohjaamatta tätä valintaa kuitenkaan kellekään ?

Niin päästäisiin samalla näistä värikiistoista jälkikasvunkin suhteen...

Te tämän kommenttini alapeukuttajat, jotka siis ilmeisesti vastustatte ehdottamaani ajatusta siitä, että värivalinta olisi täysin  vapaata ja että jokainen saisi käyttää (esim. pukeutumisessaan) ihan niitä värejä joita haluaa, niin voisitteko edes hieman avata ja perustella sitä miksi se vapaus mielestänne sitten siis  olisi niin huono asia ?

(...kuin se ehdotuksen alapeukuistanne päätellen on ) 

 terv &toiv. ylläolevan kommentn kirjoittaja hyvin uteliaana ja tiedonhaluisena 

No ei. Vaan että vouhotat lapsellisia ja ihan turhasta, koska kukaan ei täällä oikeasti vastusta lasten vapaata värivalintaa. Se ei vaan ole - toisin kuin väität ja luulet - myöskään sen kummemmin paha asia, jos pienet tytöt haluavat omasta halustaan "tyttövärejä" ja pojat "poikavärejä".

Se ei yleensä ole laisinkaan kotoa lähtevää ajattelua, vaan jotain, jota pienet lapset oppivat päiväkodissa toisiltaan ja osa sukupuoliroolien testaamista ja kasvamista. Siitä kasvetaan nopeasti ohitse.

Yt. 92

Miten minusta niin moni tähän ketjuun kommentoineista ei '(kommenteistaan pääteltynä) ole kasvanut vieläkään tuon vaiheen ohi ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua on masentava lukea. Oikeasti elätte jossain 1950-luvulla?

1950-luvulla ei käytetty pinkkiä erottelemaan tyttöjä ja poikia. Ainakin mun molemmilta vanhemmilta jääneet lastenvaatteet olivat valkoisia tai vaaleankeltaisia. Myös perusvärejä käytettiin.

Itseasiassa 1800-luvulla pinkkiä/vaaleanpunaista kyllä käytettiin vauvoilla ja lapsilla erottamaan sukupuolta. Se vaan erona nykyaikaan, että sitä pidettiin poikien värinä. Punainen oli miesten väri, koska sen ajateltiin olevan liian voimakas väri naissukupuolelle. Vaaleanpunainen tuli siitä, että poikalapsille vaaleanpunainen oli laimennettu aikuisten miesten punainen. Vasta 1950-luvulla amerikkalaiset onnittelukorttikauppiaat keksivät vaihtaa vaaleanpunaisen tyttöjen väriksi, josta se sitten levisi vallitsevaksi ajatusmalliksi länsimaiseen kulttuuriin. 

Summa summarum tästä opimme että ns. tyttöjen ja poikien värit ovat vain kulttuurisia sopimuksia. Tyttölapset imevät rakkauden vaaleanpunaiseen väriin ympäristöstään, ei tarvitse kuin kurkistaa leluosastolle, niin asia tulee harvinaisen selväksi. Se, miksi lapset ovat kiinnostuneita sukupuolesta ja niiden eroista (todellisista tai kulttuurisidonnaisista), liittyy lasten normaaliin kehitykseen. Lapset vain huomaavat ympäristöstään kaiken senkin, mitä me emme haluaisi heidän rekisteröivän, ja muokkaavat siitä itselleen identiteetin palasia. Turha väheksyä 4-vuotiasta, joka sanoo haluavansa tyttöjenvärisen hammasharjan. Lapsi on vain havainnut ympäristöstään että tytöille ja pojille on eri värit käytössä, mikä on ihan validi havainto. Jos lasta ei ole pidetty koko ikäänsä tynnyrissä, ei normaaliälyllä varustettu lapsi voi olla huomaamatta asiaa.