Kaupassa kuultua "ota äiti mulle sitten tyttöjen värinen hammasharja, ettei se mee sekaisin *Eetun harjan kanssa"

Laivoissakin pitäisi olla varattuna tyttöjen väriset pelastusliivit ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

TYTÖT SAAVAT OLLA TYTTÖJÄ JA POJAT POIKIA NIIN HALUTESSAAN!!!

Pointtihan tossa on, että jos äiti tuo sinisen tai vihreen harjan niin kukaan ei muista mikä oli kenenkin.  Aika fiksu 4v. Aikuiset saa joka asiasta ongelman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Voi hyvänen aika. Katsopa jotain alkuperäisheimoja, ei siellä erotella luonnon värejä ja sitä, minkä väristä ja minkälaista naiset ja miehet laittavat päälle.

Värit sukupuolen mukaan on täysin kulttuurin luomaa, ja sen huomaa jo parivuotias jos sen vie kauppaan: pinkki ja sininen. Ja kyllä, ymmärtää sen, että hänet kärrätään toisen värin puolelle ja eri sukupuolta oleva lapsi toisen värin puolelle. Siinä ei ole mitään sisäsyntyistä... :D Ja lapsi alkaa käyttymään sitten itsekin niin, kun suurin osa muistakin käyttäytyy niin tai häntä ohjataan siihen epäsuorasti. Ei pikkulapsi osaa kyseenalaistaa abstrakteja asioita, kun ajattelu ei ole vielä lähellekään kykenevä abstraktiin ajatteluun.

Se on sitten asia erikseen, onko tämä omasta mielestä oikein vai väärin, haitallista vai hyödyllistä...

Sä kuulostat mun kaverilta, joka tänäkin päivänä jaksaa muistella sitä, kuinka ei ala-asteella saanut valita teknistä käsityötä tekstiilikäsityön sijaan, koska tällöin tyypillinen jakauma oli se perinteinen asetelma.

Väkisin on pakko tehdä samoja asioita mitä miehet ja huutaa sukupuolten välistä tasa-arvoa kovaan ääneen.

Ihmettelen tätä vouhkaamista aina hammasharjojen väreistä alkaen. Ennen hiekkalaatikolla istuva äiti oli ihan normaali ilmiö, nykyisin joku naisten oikeuksia polkeva sovinisti, jonka toiminnan vuoksi kaikkien on noustava barrikadeille möykkäämään. Samoin se pinkin hammasharjan haluava tyttö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Lisään vielä että aloituksesta en kuitenkaan suurta draamaa vetäisi, päiväkoti opettaa, sukupuolten erot saa ja pitää kiinnostaa 4-6-vuotiasta, ja hammasharja on hammasharja. Mutta noin yleisesti "sukupuolivärit" ja jatkuva sukupuolierottelun korostaminen lasten maailmassa on osa isompaa ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

TYTÖT SAAVAT OLLA TYTTÖJÄ JA POJAT POIKIA NIIN HALUTESSAAN!!!

Tämä juuri on ongelma. Tyttö tekee jotain stereotypisesti tyttömäiseksi luokiteltua, ja joku puolustaa tätä sanomalla että "tyttö saa olla tyttö". No, minunkin tyttöni on tyttö, vaikka haluaisi sinisen hammasharjan ja lyhyen tukan jo lapsena.

Ei ihme, että jotkut ahdistuneet keksii muunsukupuolisuutta ja muuta, kun suurin osa on niin ahdasmielisiä, että "tytöt on tyttöjä ja pojat poikia" vain silloin, kun käyttäytyvät stereotyyppisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.

Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.

Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.

En kyllä ymmärrä mitä haittaakaan siitä on.

Etkö todella? Koko homman idea on saada lisättyä myyntiä kun "väärän väristä" haalaria ei voi kierrättää pikkusiskolle ja meidän Kerttu ei suostu käyttämään naapurilta saatuja tummansinistä housuja vaan pitää olla pinkkiä glitteriä. Tämä jo itsessään on ongelma kulutuskulttuurissa.

Lisäksi tällaisten normien rakentaminen rajoittaa itseilmaisua ja ylläpitää muihinkin ominaisuuksiin ulottuvia stereotypioita (toiminnalliset, aktiiviset pojat voi pukeutua ankeisiin mutta käyttöä ja esim. tahroja kestäviin väreihin, tytöillä taas olennaista on ulkonäkö ja sillä viestiminen). Se että lapsi on olemukseltaan ensisijaisesti tyttö tai poika eikä lapsi vaikuttaa hänen saamaansa kasvatukseen, kohtaamisiin ja kaverisuhteisiin, esim. miten paljon ja millä tavalla hänelle puhutaan, mikä on kiellettyä ja mikä hyväksyttyä. Jotenkin toivoisi ettei tuollaiset asiat ole haalarin väristä kiinni.

Kiitos. Todella virkistävää lukea edes yksi älykäs näkemys tällaisesta ketjusta.

Olen töissä miesten kanssa. Olen aina ollut enemmän poikatyttö. En edes viihdy naisten seurassa. Kaikki lapseni ovat poikia. Onneks kaikki ovat olleet selkeesti poikia. En katsoisi hyvällä tyttömäisiä elkeitä. Miehen on oltava mies. Nainen voi kyllä olla miesmäinen... mutta ei sitäkään liikaa.

On kyllä masentavaa, että jotkut oikeasti uskovat tyttöjen ja poikien väreihin, ja noudattavat sitä kaavaa sitten orjallisesti lapsilleenkin.

En ole koskaan ymmärtänyt, miten väreillä voisi sukupuoli olla, kyllä ne ihan kaikille kuuluu.

 

Vierailija kirjoitti:

Olen töissä miesten kanssa. Olen aina ollut enemmän poikatyttö. En edes viihdy naisten seurassa. Kaikki lapseni ovat poikia. Onneks kaikki ovat olleet selkeesti poikia. En katsoisi hyvällä tyttömäisiä elkeitä. Miehen on oltava mies. Nainen voi kyllä olla miesmäinen... mutta ei sitäkään liikaa.

"poikatyttö", lol. Etköhän ihan tyttö ollut, kuvittelet vain päässäsi jotain stereotypioita. kas kun et nyt kutsu itseäsi trans"mieheksi".

Vierailija kirjoitti:

Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.

Tämä on aika hassu juttu. En tiedä mistä se tulee ja kuka sitä ylläpitää.

Omassa lapsuudessa punainen oli tyttöjen väri ja sininen oli poikien väri.

Omat lapset oppivat päiväkodissa että punainen on poikien väri ja lila ja vaaleanpunainen tyttöjen värejä.

Muutama vuosi myöhemmin vaaleanpunaisesta tuli poikien muotiväri.

Sitä en tiedä mitkä tällä hetkellä ovat tyttöjen ja mitkä poikien värejä. Omat lapset ovat nyt teinejä, ja heille merkitystä on vain omilla lempiväreillä.

Itselläkin aina särähtää korvaan jos tollasta sontaa kuulee vielä nykyaikana.

Vaikka joka kaupassahan sen tosiaan näkee, millasia vaatteita on pojille ja tytöille, ainaista pinkkiä/punasta tytöille ja sinistä/mustaa pojille.. plääääääh.

Sama se on naisten ja miesten vaatteissa, naisille järkyttäviä kukkakolttuja tai sutturarättejä, miehille mukavia reisitaskuhousuja ja normi-yksivärisiä mukavia paitoja.

Ostaisin kaikki vaatteeni miesten puolelta, mutta kun eivät istu kun olen isotissinen olkapäätön nainen. Kuitenkaan en halua vetää mitään pinkkiä tanttapaitaakaan ylleni jossa on ruusuja ja metrin dekoltee.. tai jotain helvetin narutoppia. On siinä aikamoinen etsiminen että löytää asiallisen tumman yksinkertaisen kuviottoman normihihaisen ja normikaula-aukkoisen paidan esim naisena. Netistä ostokseni sitten teenkin, kauppoja en ala koluamaan, hulluksi siellä tulisi.

Vierailija kirjoitti:

TYTÖT SAAVAT OLLA TYTTÖJÄ JA POJAT POIKIA NIIN HALUTESSAAN!!!

OVAT KAI NE HALUAMATTAKIN JOMPIA KUMPIA, MITÄ SE VÄREIHIN LIITTYY.

ton sinipunaerottelun voisi ymmärtää siinä tapauksessa, jos tytöt olisivat iholtaan syntyessään punaisia ja pojat sinisiä, ja että myös miehet olisivat sinisiä ja naiset punaisia. 

Mutta kun ihonväreiltä sukupuolet ei toisistaan poikkea mitenkään, vaan ihonväri on se mikä kullakin sitten on sukupuolesta riippumatta, vanhemmilta peritty.

Meillä kotona ei ikinä ole opetettu tyttöjen ja poikien värejä mutta näyttää olevan sisäänrakennettu taito. Ja kuuleehan lapsi noita juttuja muilta aikuisilta, lapsilta, päikystä ja koulustakin.

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin aina särähtää korvaan jos tollasta sontaa kuulee vielä nykyaikana.

Vaikka joka kaupassahan sen tosiaan näkee, millasia vaatteita on pojille ja tytöille, ainaista pinkkiä/punasta tytöille ja sinistä/mustaa pojille.. plääääääh.

Sama se on naisten ja miesten vaatteissa, naisille järkyttäviä kukkakolttuja tai sutturarättejä, miehille mukavia reisitaskuhousuja ja normi-yksivärisiä mukavia paitoja.

Ostaisin kaikki vaatteeni miesten puolelta, mutta kun eivät istu kun olen isotissinen olkapäätön nainen. Kuitenkaan en halua vetää mitään pinkkiä tanttapaitaakaan ylleni jossa on ruusuja ja metrin dekoltee.. tai jotain helvetin narutoppia. On siinä aikamoinen etsiminen että löytää asiallisen tumman yksinkertaisen kuviottoman normihihaisen ja normikaula-aukkoisen paidan esim naisena. Netistä ostokseni sitten teenkin, kauppoja en ala koluamaan, hulluksi siellä tulisi.

Jaa, että oikein ”särähtää korvaan” kun kuulee 4-vuotiaan lapsen suusta ”tollasta sontaa”?

Vierailija kirjoitti:

ton sinipunaerottelun voisi ymmärtää siinä tapauksessa, jos tytöt olisivat iholtaan syntyessään punaisia ja pojat sinisiä, ja että myös miehet olisivat sinisiä ja naiset punaisia. 

Mutta kun ihonväreiltä sukupuolet ei toisistaan poikkea mitenkään, vaan ihonväri on se mikä kullakin sitten on sukupuolesta riippumatta, vanhemmilta peritty.

Muistan vieläkin kun ala-asteella meille opetettiin tilastotiedettä.

Tutkittiin mitä ominaisuuksia luokan oppilailla oli ja kuinka yleisiä mitkäkin ominsisuudet olivat.

Silmien väri oli yksi tutkituista ominaisuuksista. Kaikilla muilla tytöillä oli siniset silmät, vain minulla ruskeat. Muutamalla pojallakin oli ruskeat silmät. Sillä hetkellä koin, että minulla on poikien väriset silmät. Murehdin tätä asiaa monta viikkoa 😭

Jälkeenpäin koko asia kuulostaa naurettavalta, mutta silloin se tuntui siltä kuin tyttöyteni olisi kokenut suuren menetyksen.