Kaupassa kuultua "ota äiti mulle sitten tyttöjen värinen hammasharja, ettei se mee sekaisin *Eetun harjan kanssa"
Kommentit (107)
Vihervasemmisto-setalainen AP ei kestä jos tytön lemppariväri on vaaleanpunainen ja tykkää leikkiä nukeilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tykkää ihanista tyttöjenvärisistä tavaroista . Minä olen tyttö.
Ja sen tulee olla kyllä ihan ookoo tässä sekavassa maailmassa missä erikoisuudentavoittelu ja poikkeavuus alkaa olla normi.
Sori, mut en suostu pienentämään itseäni tai häpeämään sitä että olen selkeästi tyttö.
Kiva, kun jaksat trollata ja todennäköisesti kirjoitit itse keksityn aloituksen, mutta kai ymmärrät, ettei ketään haittaa se, että olet tyttömäinen, päin vastoin. Kyllä, mä vierastin lapsena stereotyyppisiä tyttöjen juttuja, koska en ollut identiteetiltäni tyttö. Enkä halunnut stereotyyppistä tyttöä kaverikseni. Aivan samoin kuin hänkään ei halunnut minua.
Kiva kun automaattisesti pidät trollaamisena sitä jos joku uskaltaa sanoa mielipiteensä.
Maailmahan on nykyään vain teitä ja teidän mielipiteitä varten jotka olette kärsineet väärästä sukupuolesta. Muut tietty ovat suvaitsemattomia ja ahdasmielisiä trolleja.
Vain teitä tulee ymmärtää. Sori, unohdin tuon hetkeksi ettei suvaitsevaisuus toimi molempiin suuntiin enää.
Olen tosi tosi pahoillani että vierastit lapsena stereotyyppisiä tyttöjen juttuja koska et ollut identiteetiltäsi tyttö.
ps. En ole "keksityn aloituksen", kuten kuvasit aloittajan kommenttia, kirjoittaja.
Olen myös tytännyt aina lapsena kiiltokuvista, barbeista ja vaaleanpunaisista vaatteista. Olin kai sitten identiteetiltäni tyttö. Mutta sinunhan kärsimyksesi tässä tosiaan tärkein on.
Vierailija kirjoitti:
Prinsessavaihe menee ohi joskus
Ei se välttämättä mene, eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa. Nelivuotiaana mulla oli myssyn alla pinkein jalokivin koristeltu tiara, kun menin mun äidin kanssa kauppaan ostoksille. Siitä lähtien mun tyyli on ollut supernaisellinen ja aion olla "prinsessa" mun elämän loppuun saakka:)
Oma lempivärini on ollut ihan pienestä asti tumma violetti joten aina kun vaan sen värinen asia oli tarjolla ( hammasharja, hiusharja, koru, vaate, hiuslenkki yms) niin valitsin sen. Myöhemmin mustasta tuli tärkeä "väri" minulle. Tämän perusteella ihmisellä on kuitenkin ne omat lempivärit. Joskus se olisi minullakin limenvihreä ja se näkyy hyvin sen ajan valokuvissa, kun aina joku vaate sen värinen. Jopa khakivihreää käytin. Sen vuoksi oikeasti monet värit käyty läpi ja en voi itseäni määritellä niiden myötä. Tunnen monia ihmisiä joilla aika erikoisikin lempivärejä. Yhdellä esim oranssi ja oikeasti käytti jopa sen värisiä vaatteita. Eli kaikenlaista löytyy. Itsellä inhokit olleet sininen, keltainen ja vaaleanpunainen.
Sitä mä vaan et jos haluu kasvattaa muksunsa sukupuolettomaksi (vapaaksi) niin onks ruskee vai vihree se sukupuolineutri väri mitä käyttää sen kuteissa ja tavaroissa?
Ja nimeksi vaikka sukupuolineutri nimi tyyliin Key ?
Ettei kukaan kiusaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Prinsessavaihe menee ohi joskus
Ei se välttämättä mene, eikä siinä mun mielestä ole mitään pahaa. Nelivuotiaana mulla oli myssyn alla pinkein jalokivin koristeltu tiara, kun menin mun äidin kanssa kauppaan ostoksille. Siitä lähtien mun tyyli on ollut supernaisellinen ja aion olla "prinsessa" mun elämän loppuun saakka:)
Kynsilakat, huulipunat,korut, korkokengät, kampaukset, ihanat mekot ----JEEEEE!!!!
Meilläkin tyttöjen ja poikien värit. Sukupuolettomuus ei tähän perheeseen tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein käydä katsomassa, minkä värinen mun hammasharja on 😅 vihreä. Ja seuraava on sininen. Mutta pinkit farkut on jalassa tällä hetkellä. Oonkohan mä tyttö vai poika 🤔
Et välttämättä kumpikaan, eikös erilaisia sukupuolia ole nykyään yli 20
Oho, olis kyllä mielenkiintoista nähdä ne kaikki! Tähän mennessä olen nähnyt vain kahta lajia.
Minäkin leikin lapsena barbeilla, mutta samalla pidin kaikista vauhdikkaista "poikien" lajeista ja olin muuten todella huoleton esim pukeutumisen suhteen. Väreistä oli käytössä melkein kaikki ja ikinä ei mitään prinsessavaihetta ollut ja vaaleanpunaista väriä inhosin. Muuten en todellakaan ollut edes mikään tarkka värien suhteen ja vaatteissa oli tärkeää, että olivat pehmeitä. En tiedä mikä "poikatyttö" sitten itse olin jo tämäb perusteella. Ei voi olla niin tarkkaa mitä värejä varsinkaan lapsi käyttää. Tosin omat vanhemmat antoivat aina itse valita vaatteen väristä huolimatta ja olen huomannut jälkeenpäin, että minulla oli jotain poikien huppareita ihan sattumalta ollut. En siis tarkoituksella niitä itse poikien puolelta valinnut kuin sen kuosin tai mallin sekä värin takia vaan.
" Kyllä, mä vierastin lapsena stereotyyppisiä tyttöjen juttuja, koska en ollut identiteetiltäni tyttö. Enkä halunnut stereotyyppistä tyttöä kaverikseni. Aivan samoin kuin hänkään ei halunnut minua."
Eli....?
Mitä ehdotat? Älkää hössöttäkö tyttöjen jutuista ettei sukupuoli-identiteetiltään joku muu ahdistu.
Kerro jotain oikeasti kiinnostavaa (ööö, en halunnu stereotyyppistä tytttöä kaverikseni, jou jou) jos haluat tehdä jonku steitmentin.
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.
Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.
Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.
Onko näille muunsukupuolisille jotain lyhyempää nimitystä? Tyyliin musu.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tyttöjen ja poikien värit. Sukupuolettomuus ei tähän perheeseen tule.
Ei ihme että muksut on jo päiväkotiin tuotaessa ihan päästään sekaisin kun kaikki pitää vääntää joksikin ihme erikoisuuksiksi. Miten joistain poikkeavuuksista tulee yhtäkkiä normi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Piti oikein käydä katsomassa, minkä värinen mun hammasharja on 😅 vihreä. Ja seuraava on sininen. Mutta pinkit farkut on jalassa tällä hetkellä. Oonkohan mä tyttö vai poika 🤔
Et välttämättä kumpikaan, eikös erilaisia sukupuolia ole nykyään yli 20
Oho, olis kyllä mielenkiintoista nähdä ne kaikki! Tähän mennessä olen nähnyt vain kahta lajia.
Kauheaa. Miten niille kaikille saa omanvärisen hammasharjan kun sateenkaaressakin värejä on vain 7
Moni teistä olis varmaan 'ihan kotonaan' ja just' oikeassa paikassa oikeaan aikaan 1950-luvun maailmassa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelivuotiailla on usein aika "sisäänrakennettuna" tuo erottelu tyttöjen ja poikien väreihin.
Eli jos menen jonkun viidakkoklaanin luokse vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten paitojen kanssa, lapset osaavat ottaa "oikean" värisen paidan? No ei tod.
Ps. Vaaleanpunainen oli poikien väri vielä pari vuosisataa sitten. Koko värikulttuuri on kulttuurista tuputusta.
Totta, mutta sanoisin ennemminkin ja tarkennettuna , että KAUPALLISTA tuputusta.
Tytöt on tyttöjä ja pojat on poikia, vaikka te hörhöt väittäisitte mitä.
Voi kauhistuksen kananjalka, eikö sen tytön äiti ollutkaan harjoittanut sukupuolisensitiivistä kasvatus ja pukenut poikaa pinkkiin hammasharjaa myöten ja tyttöä maastokuvioisiin vermeisiin niinikään hammasharjaa myöten. Kyllä mammat nyt paheksuu: hyi, hyi, hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin tyttöjen ja poikien värit. Sukupuolettomuus ei tähän perheeseen tule.
Ei ihme että muksut on jo päiväkotiin tuotaessa ihan päästään sekaisin kun kaikki pitää vääntää joksikin ihme erikoisuuksiksi. Miten joistain poikkeavuuksista tulee yhtäkkiä normi.
Meillä ei tyttöjen ja poikien värejä ole, mutta sukupuolet on. Jos tyttö pitää sinisestä ja poika vaaleanpunaisista, niin se on ihan ok.
Kenen kanssa nämä muunsukupuoliset muuten lisääntyy? Eivät voi naisten tai miesten kanssa luonnollisesti sitä tehdä, niin onko muunsukupuolisiakin kahta eri sorttia. Vai lisääntyvätkö itsekseen?
Kiva, kun jaksat trollata ja todennäköisesti kirjoitit itse keksityn aloituksen, mutta kai ymmärrät, ettei ketään haittaa se, että olet tyttömäinen, päin vastoin. Kyllä, mä vierastin lapsena stereotyyppisiä tyttöjen juttuja, koska en ollut identiteetiltäni tyttö. Enkä halunnut stereotyyppistä tyttöä kaverikseni. Aivan samoin kuin hänkään ei halunnut minua.