Lue keskustelun säännöt.
Miksi en löydä elämänkumppania?
26.10.2019 |
Olen 45 vuotias nainen. En juokse baareissa, enkä harrasta irtosuhteita. Pidän itsestäni huolen. Raha-asiani on kunnossa. Olen ns hyvissä töissä uraputkessa. Luonteeltani olen iloinen, ystävällinen, ehdottoman koti-ihminen. Olen hyvä kokki. Osaan laittaa hyvää ruokaa, ruoanlaitto ja leipominen on rakas harrastus. Pidän kodin siistinä ja nautin omasta ulkonäöstä huolehtimisesta. Urheilen 4 - 5 krt viikossa, ja elämäntapani on suht terveelliset. Olen hoikka ja saan usein kehuja ulkonäöstäni.
Olen hyvin seksuaalinen ja ns lämmin ihminen, kaipaan ennenkaikkea fyysisiä rakkauden osoituksia ja seksiä elämääni. Olen seksissä avoin ja kokeilunhaluinen.
Luonteeltani olen äidillinen, kiltti ja hyväntahtoinen, herkkä, elämäniloinen. Huonojapuolia on etten osaa oikein pitää puoliani ja jäädyn esim aggressiivisten ja dominoivista ihmisten kanssa. Tässä minulla on työstämistä, samoin olen turhankin sinisilmäinen ja herkkä. Harmittaa oma herkkyys, haluaisin olla kovempi ihmisenä ja naisena.
Olen hyvin naisellinen ja pukeudun myös sen mukaan, esim töissä on aina korkokengät ja usein hame ja sukkahousut. Työskentelen rahoitusalalla. Minulla on kaksi kouluikäistä lasta, jotka ovat elämäni tärkeimmät asiat.
Minulle flirttaillen usein ja miehet ”katselevat” sillä silmällä, jota en todellakaan ota tosissaan. Esim asiakkaat saattavat kysyä minua treffeille.
No. Nyt itseasiaan.
Haluaisin intohimoisen, vakavan suhteen. Ikä ei ole tärkeä, tai miehen asema, taloudellinen tilanne. Haluan rakastua ihmiseen. Minulle tärkein on rakkaus ja fyysinen halu. Ylipaino ei haittaa, vanhempi ikä ei haittaa, lyhyys ei haittaa.
Itselleni tärkeitä kriteereitä on miehen mukavuus, fiksuus, tasapainoisuus, viriiliys ja henkinen kypsyys.
Olen deittaillut paljon, Tinderissä on paljon kysyntää kuten siis naisilla yleensä. Mutta. En halua nuorempaa miestä. En halua miestä jolla on ongelmia, esim alkoholin suhteen. En halua katkeraa tai negatiivista miestä. En halua tyhmää ja yksinkertaista miestä. En halua häntäheikkiä enkä hyväksikäyttäjää. En halua irtosuhteita tai seksiseikkailuita.
Tähän asti kaikki miehet ovat olleet edellämainittuja, tai sitoutumiskammoisia. Mikä vika minussa on, kun en löydä kumppania? Mitä voisin itsessäni parantaa? Olenko liian nirso? Sydäntäni vastaan en voi taistella.
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja surullista, että jos näin on, ettei nelikymppistä naista miehet enää huoli parisuhteeseen. Kaikki me vanhetaan, miehetkin.
Hyvin surullista jos en kelpaa iän takia miehille.
Toisaalta en itse halua sellaista miestä, jolle ei kelpaa oman ikäinen nainen vaan pitää olla kolmekymppinen nainen, itseä 15 vuotta nuorempi.
Ymmärtäisin jos keski-ikäinen nainen ei pitäisi itsestä huolta, mutta minä pidän. Olen hoikka ja sporttinen, treenaan ihan oman hyvinvointini takia, voin selkeästi paremmin ja nukun paremmin kun liikun säännöllisesti, ihokin tykkää kun liikkuu. Lisäksi meikkaan ja pukeudun huolitellusta, hiukset ja kynnet on aina laitettu. Käyn myös säännöllisesti kampaajalla, hiukseni on pitkät.
Ihan varmasti kelpaa.
Esimerkiksi minulle kelpaisi. Olen myös hyväkuntoinen, nuorekaskin päätellen siitä että minä kelpaisin muutamallekin 26-29v ikäluokan naiselle joiden kanssa olen heidän aloitteestaan treffeillä käynyt. Ikävä kyllä nämä naiset haluaisivat lapsia, eivät ole liikunnallisia, ja ovat hakemassa turvallista kotimiestä jonka kanssa voisi katsella tositeeveetä. Kivoja naisia, mutta emme olisi mitenkään yhteensopivia.
No sitten asiaan.
Kuvauksesi mukaiset nelikymppiset naiset eivät puolestaan ole kiinnostuneita minusta. Nämä naiset ovat tottuneet seurustelemaan miesten kanssa jotka ovat pidempiä, komeampia, miehekkäämpiä, koulutetumpia ja menestyneempiä kuin minä. He eivät ole halukkaita laskemaan rimaa totutusta, ja heidän exiensä kaltaiset miehet (elleivät ole alkoholisoituneita) hakevat kolmekymppisiä naisia.
Olen tietysti yhtä lailla nirso. Nelikymppisistä minua kiinnostavat vain naiset jotka ovat hoikkia, liikunnallisia, fiksuja ja mielenkiintoisia.
Edellinen kiinnostuksen kohteeni oli minua vanhempi nainen. Tarkemin kuvattuna hoikka, fiksu, liikunnallinen ja mielenkiintoinen. Korkeakoulutettu mutta pienituloinen, nätti nainen joka ei kylläkään meikkaa tai laittaudu. Naisen exä oli kuitenkin erittäin komea ja karismaattinen. Minä en yllä siihen, eikä nainen ilmeisesti yllä miesten silmissä samaan kuin nuorempana (nainen kertoi somessa luovuttaneensa koska miehet haluavat nelikymppisestä naisesta vain petikaveria, mitä hän ei halua).
Ratkaisua ei ole minulla tarjota, halusin vain kumota väitteen etteikö nelikymppistä naista kukaan haluaisi. Väitän että tässä ratkaisee pitkälti se mille korkeudelle riman asettaa, molemmin puolin.
M/41v
Kiitos tästä. Kuulostat ihan minun ihanne kumppanilta. Itselleni terveet elämän tavat on tärkeä, mutta osaan myös nauttia elämästä. Viikonloppuisin tykkään kokata herkkuruokia ja syödä vähän hienommin, laittaa kodin kauniiksi ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta kynttilän valossa, lasi laadukasta punaviiniä ja saunaa.
Itse en myöskään juurikaan katso teeveetä, lähinnä luontodokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, taloutta ja politiikkaa tulee seurattua, samoin uutisia.
Tositeeveetä en katso, ne aiheuttavat myötähäpeää.Urheilu on itselleni myös tärkeää ja seksi.
Tykkään laittaa kotia ja myös nautin omasta naiseudesta, tykkään kaikesta naisellisesta kuten koruista ja mm olen tarkka ulkomuodostani, hiukset ja kynnet on aina laitettu mutta ei mitään shokkivärejä vaan luonnollisesti.En koe mitenkään oloani mummomaiseksi, päin vastoin nautin nyt nelikymppisenä enemmän kuin koskaan naiseudestani. Nyt tiedän mitä haluan, ja turhat estot jääneet. En myöskään iän mukana ole menettänyt herkkyyttäni ja pehmeyttä, tosiasiassa tuntuu että se pehmeys vain itselläni lisääntyy iän mukana. Samoin materialistiset arvot ovat muuttuneet, itselleni on korostunut henkinen ja fyysinen hyvinvointi, en enää juokse materian perässä.
Töissä kyllä olen kunnianhimoinen ja nautin työstäni, se on mielenkiintoista ja haastavaa.
Nautin myös elämästäni muutoin, toki miestä kaipaan elämääni mutta elämäni on ihan hyvää näinkin.
En olisi varma tuosta ihannekumppanista.
Olen huomannut että naiset jotka nautivat kodin laittamisesta ja naisellisuuteen panostamisesta, yleensä etsivät "äijämäisempää" miestä kuin minä olen.
Tämä on tietysti vain yleistys joka ei varmasti päde jokaiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule, en osaa sanoa. Olen aika samassa veneessä noin muuten. Eli töissä, urheilullinen, kroppa kunnossa, - ainoa ero on se ETTEI ole lapsia. Minulle juuri se on ollut este, noin 50v. miehet joko haluavat yh-äidin tai jonkun reippaasti nuoremman että voisi saada vielä paljon omia lapsia. Joten en osaa auttaa sinua. Kyllä kaikki minun tuttavat miehet ovat ottaneet juuri tuollaisia työssäkäyviä yh-äitejä, että ehkä teitä on vaan sitten liikaa. Tosin yhdellä naisista oli kyllä alempi rima, ei haitannut kaljamaha ja runsas tissuttelu/vähäinen urheilu kunhan löytyy edes vähän pätäkkää.
itse en pääse edes deitteille, vaan tinderistä tarjotaan vain seksiä joten yksin tässä ollaan. On tämä kumma maailma. Seurustelin vähän aikaa miehen kanssa joka ei halunnut seksiä. Luulin sen johtuvan iästä (ihan vähän päälle 50) ja aiemmasta runsaasta alkoholinkäytöstä, josta sain kuulla vasta myöhemmin, oli nykyään kohtuukäyttäjä. Ajattelin, että ok näillä mennään nyt sit koska oli muuten mukava mies. Mutta parin vuoden päästä aloin epäilemään, että hän harrasti seksiä selkäni takana. En saanut häntä rysän päältä kiinni, eikä ollut mitään mahista selvittää asia - mutta aikaisemmista suhteista johtuen en voinut enää luottaa häneen. Yritin, mutta ei onnistunut ja jätin hänet. Minulla on pahat traumat pettämisestä ja kun mies ei ymmärtänyt, halunnut keskustella, tosin pariin otteeseen kyllä kielsi seksisuhteen tämän henkilön kanssa jota epäilin, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti dementoinut ettei harrastisi ehkä jonkun muun kanssa sitä. Elikkäs, epäilin ehkä väärää henkilöä mutta katsoin parhaaksi lopettaa suhde.
Eli en suosittele että seurustelet jonkun kanssa joka ei täytä kaikkia vaatimuksia. Mieluummin yksin .. eikö?
Ja sinä mies, joka valitat ettei tällainen fitness-nainen huolisi mukavaa ylipainoista meistä - yritn todella. Hyväksyin hänen näennäisen impotenssinsa. Älä minulta kysy miksi hän halusi olla minun kanssani, se ei koskaan selvinnyt. Luulin todellakin että hyväksyn nyt tällaisen kun en muutakaan saa, ja hänhän on mukava. Kunnes totuus selvisi. Joten sinun kohdallasi toivoa sopii, että jos löydät jonkun naisen, oli se sitten fitness tai ei, niin olet rakkauden ja luottamuksen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja surullista, että jos näin on, ettei nelikymppistä naista miehet enää huoli parisuhteeseen. Kaikki me vanhetaan, miehetkin.
Hyvin surullista jos en kelpaa iän takia miehille.
Toisaalta en itse halua sellaista miestä, jolle ei kelpaa oman ikäinen nainen vaan pitää olla kolmekymppinen nainen, itseä 15 vuotta nuorempi.
Ymmärtäisin jos keski-ikäinen nainen ei pitäisi itsestä huolta, mutta minä pidän. Olen hoikka ja sporttinen, treenaan ihan oman hyvinvointini takia, voin selkeästi paremmin ja nukun paremmin kun liikun säännöllisesti, ihokin tykkää kun liikkuu. Lisäksi meikkaan ja pukeudun huolitellusta, hiukset ja kynnet on aina laitettu. Käyn myös säännöllisesti kampaajalla, hiukseni on pitkät.
Ihan varmasti kelpaa.
Esimerkiksi minulle kelpaisi. Olen myös hyväkuntoinen, nuorekaskin päätellen siitä että minä kelpaisin muutamallekin 26-29v ikäluokan naiselle joiden kanssa olen heidän aloitteestaan treffeillä käynyt. Ikävä kyllä nämä naiset haluaisivat lapsia, eivät ole liikunnallisia, ja ovat hakemassa turvallista kotimiestä jonka kanssa voisi katsella tositeeveetä. Kivoja naisia, mutta emme olisi mitenkään yhteensopivia.
No sitten asiaan.
Kuvauksesi mukaiset nelikymppiset naiset eivät puolestaan ole kiinnostuneita minusta. Nämä naiset ovat tottuneet seurustelemaan miesten kanssa jotka ovat pidempiä, komeampia, miehekkäämpiä, koulutetumpia ja menestyneempiä kuin minä. He eivät ole halukkaita laskemaan rimaa totutusta, ja heidän exiensä kaltaiset miehet (elleivät ole alkoholisoituneita) hakevat kolmekymppisiä naisia.
Olen tietysti yhtä lailla nirso. Nelikymppisistä minua kiinnostavat vain naiset jotka ovat hoikkia, liikunnallisia, fiksuja ja mielenkiintoisia.
Edellinen kiinnostuksen kohteeni oli minua vanhempi nainen. Tarkemin kuvattuna hoikka, fiksu, liikunnallinen ja mielenkiintoinen. Korkeakoulutettu mutta pienituloinen, nätti nainen joka ei kylläkään meikkaa tai laittaudu. Naisen exä oli kuitenkin erittäin komea ja karismaattinen. Minä en yllä siihen, eikä nainen ilmeisesti yllä miesten silmissä samaan kuin nuorempana (nainen kertoi somessa luovuttaneensa koska miehet haluavat nelikymppisestä naisesta vain petikaveria, mitä hän ei halua).
Ratkaisua ei ole minulla tarjota, halusin vain kumota väitteen etteikö nelikymppistä naista kukaan haluaisi. Väitän että tässä ratkaisee pitkälti se mille korkeudelle riman asettaa, molemmin puolin.
M/41v
Juuri näin. Käytännössä sinun ikäisesi miesten markkinat ovat niissä hiukan vanhemmissa tyylikkäissä naisissa. Itsekin hämmästyin erottuani, miten nuoremmat miehet pyrkivät seuraan ja nyt on ollut jo yli 3 vuotta nuorempi kumppani. Hyvin harva mies onnistuu saamaan itseään nuoremman naisen.
Työelämää ja uraa ei kannattaisi naisena hirveästi korostaa, siitä tulee vähän tylsä vaikutelma. Kuin puhuisi naapurin Penan kanssa bisneksiä, kun naiselta odotetaan elämään ihan muunlaista sisältöä. Nimenomaan jotain sellaista, joka irroittaisi ajatukset työasioista.
Minulla on kaveri, joka on todella boheemi introvertti. Ei juo eikä harrasta mitään valtavirtamiesten juttuja, vaan pikemminkin modernia taidetta. Hän oli 15 vuotta yh. Ei kertaakaan deittaillut, koska hän ei ole ulkoisesti miesten mieleen. Moni tuttavamies sanoi, että hänen tulee olemaan vaikea löytää miestä. Pää iso ja munanmuotoinen, silmät pienet, iho rokonarpinen... ja kun on lihonut, niin vuötärönympärys on isompi kuin aa-kupit.
No, niin hän innostui liittymään nettipalstalle, joka perustui persoonallisuustestille. Hän ensin tapaili paria miestä, mutta eivät innostaneet puolin eikä toisin. Olisiko puolen vuoden jälkeen kolahtanut. Molemmille. Ovat olleet yhdessä jo muutaman vuoden.
Tarinan opetus: kaikille meille on vastapari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 46v. mies ja seksi ei kiinnosta enää tippaakaan. Nuorempana kun sitä olisi halunnut niin sitä ei saanut. Enkä koe muutenkaan nykyään, että mulla olisi paljon mitään yhteistä näiden voimaantuneiden keski-ikäisten sinkkunaisten kanssa.
Millainen on voimaantunut keski-ikäinen sinkkunainen? Olen voimakas henkisesti, en voimaantunut, jos tarkoitat jotain uhoamista tms?
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"kaksi kouluikäistä lasta" - tämä voi olla monelle turnoff. Lisäksi he "ovat elämäni tärkeimmät asiat" eli kumppani heti pronssisijalle. Mahdollisten lemmikkien hankkimisen jälkeen sijoitus vaan alenee edelleen.
Kummallinen kommentti. Miksi teet noita "sijoituksia" mielessäsi? Etsit ilmeisesti naista joka omistautuu vain sinulle, palvoo sinua ja asettaa sinut ja tarpeesi "ykköseksi"? No onnea matkaan, nykynaisista harva haluaa omistaa koko elämänsä miehelle.
No sittenhän ei pitäisi haitata, vaikka mieskään ei omistaisi elämäänsä naiselle vaan pelailee vaikkapa videopelejä. Vai!
No mun puolesta ainakin saa pelata mies jos tahtoo, kaikilla on harrastuksensa. Tietysti joku 24 h nukkumatta pelaaminen olis outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikaa vaatimuksia.
Niinpä. Liikaa vaatimuksia sellaiselta jolla ei ylipäätänsä ole vara vaatia mitään = porsinut kersoja. Ap :lle kivaa tulevaisuutta niiden vesikauhuisten kissojensa kanssa. Muista kuikuilla itsenirhaus-yksiösi ikkunasta pihalle jatkuvalla syötöllä, tiedä vaikka sinne karauttaisi se ritari-ässä sillä valkoisella johtotähdellään.
Olipas asiaton ja ilkeä viesti. Millainen ihminen kirjoittelee tälläisiä?
Vierailija kirjoitti:
.. joka ei halunnut seksiä. Luulin sen johtuvan iästä (ihan vähän päälle 50) ja aiemmasta runsaasta alkoholinkäytöstä, josta sain kuulla vasta myöhemmin, oli nykyään kohtuukäyttäjä...
Mutta parin vuoden päästä aloin epäilemään, että hän harrasti seksiä selkäni takana Ajattelin, että ok näillä mennään nyt sit koska oli muuten mukava mies. a. En saanut häntä rysän päältä kiinni, eikä ollut mitään mahista selvittää asia - mutta aikaisemmista suhteista johtuen en voinut enää luottaa häneen.... Yritin, mutta ei onnistunut ja jätin hänet.... Minulla on pahat traumat pettämisestä... ja kun mies ei ymmärtänyt, halunnut keskustella, tosin pariin otteeseen kyllä kielsi seksisuhteen tämän henkilön kanssa jota epäilin, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti dementoinut ettei harrastisi ehkä jonkun muun kanssa sitä. Elikkäs, epäilin ehkä väärää henkilöä mutta katsoin parhaaksi lopettaa suhde....
Lopetit siis suuhteen siksi, että oli omassa päässäsi päätellyt, että mies pettää? Vaikka yritit selvittää asioita ja et silti saanut selville. Sitten varmuuden vuoksi jätit hänet!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen samaa mieltä siitä, että nuo lapset ovat suurin este. Valitettavasti. Et kerro mitään millainen suhde sinulla on lasten isään. Kyllä nämä ovat olennaisia asioita kun kumppania valitaan aikuisiällä. Ei kukaan lapseton halua, että siihen tulee kaikki säätäminen mitä tällaisissa kuvioissa tulee.
Ei tuo täysin pidä paikkaansa. Lähipiirissäni on lukuisia esimerkkejä pareista, joilla on edellisestä kierroksesta lapsia. Ja hyvinkin pieniä ovat lapset olleet tuolloin. Tietysti aina on niitä, jotka karttavat sinkkuäitejä. Useimmat kyllä sen uuden kumppanin löytävät. Eihän Suomessa varmaan muuten oisi niin paljon uusioperheitä. Myöskään ikäsi ei ole este. Molemmat vanhempani löysivät viisikymppisinä uudet elämänkummppanit.
On varmaan totta, että tuossa iässä niitä kandidaatteja on vähemmän kuin parikymppisenä. Ehkä sinun pitäisi olla myös hieman joustavampi. Luulen, että meillä kaikilla on vanhemmiten pinttyneitä elämäntapoja.
Uskon myös siihen, että oikea löytyy, kun sitä vähiten ajattelee. Olen samassa elämäntilanteessa kuin sinäkin (tosin kolmekymppinen ja lapseni on pienempi). Silti uskon vielä uuden rakkauden löytyvän. Näin uskon myös sinun kohdallasi :)
Kiitos tästä. Kuulostat ihan minun ihanne kumppanilta. Itselleni terveet elämän tavat on tärkeä, mutta osaan myös nauttia elämästä. Viikonloppuisin tykkään kokata herkkuruokia ja syödä vähän hienommin, laittaa kodin kauniiksi ja nauttia kiireettömästä tunnelmasta kynttilän valossa, lasi laadukasta punaviiniä ja saunaa.
Itse en myöskään juurikaan katso teeveetä, lähinnä luontodokumentteja ja ajankohtaisohjelmia, taloutta ja politiikkaa tulee seurattua, samoin uutisia.
Tositeeveetä en katso, ne aiheuttavat myötähäpeää.
Urheilu on itselleni myös tärkeää ja seksi.
Tykkään laittaa kotia ja myös nautin omasta naiseudesta, tykkään kaikesta naisellisesta kuten koruista ja mm olen tarkka ulkomuodostani, hiukset ja kynnet on aina laitettu mutta ei mitään shokkivärejä vaan luonnollisesti.
En koe mitenkään oloani mummomaiseksi, päin vastoin nautin nyt nelikymppisenä enemmän kuin koskaan naiseudestani. Nyt tiedän mitä haluan, ja turhat estot jääneet. En myöskään iän mukana ole menettänyt herkkyyttäni ja pehmeyttä, tosiasiassa tuntuu että se pehmeys vain itselläni lisääntyy iän mukana. Samoin materialistiset arvot ovat muuttuneet, itselleni on korostunut henkinen ja fyysinen hyvinvointi, en enää juokse materian perässä.
Töissä kyllä olen kunnianhimoinen ja nautin työstäni, se on mielenkiintoista ja haastavaa.
Nautin myös elämästäni muutoin, toki miestä kaipaan elämääni mutta elämäni on ihan hyvää näinkin.