Miniä pelasti poikani
On ollut ihanaa huomata, että fiksu, mutta hieman hukassa ollut lähemmäs kolmekymppinen poikani on viimeisen parin vuoden aikana alkanut saamaan elämäänsä kasaan. Sai vuosien vetkuttelun jälkeen valmistuttua, on tällä hetkellä kivassa työpaikassa sekä olemus on jotenkin aikuismaisempi ja tasapainoisempi. Näinä parina vuotena on siis seurustellut naisen kanssa, joka on ollut aika paljon eteenpäin työntävä/ kannatteleva voima. Onko muidenkin lapsilla ollut tälläisiä "pelastavia" parisuhteita tai oletteko itse olleet sellaisessa?
Kommentit (61)
Hauska palsta tämä, naisten loputon narsismi ja oman selän taputtelu on kyllä hauskaa luettavaa. Kiitos aamun piristyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta alfaa on panneet miniääsi?
Mitä väliä, poika on nyt se alfa.
Ei se noin mene naivi hupsu. Pojalla ennenv suhdetta max 1-2 seksikumppania ja miniällä siinä 200 tuntumassa. Ap sai monta napavävyä samalla :D
Tunneti siis AP:n miniän aika läheisestikin, vai oletko niitä yksinkertaisia heppuja jotka kuvittelevat että jokaisella naisella on väistämättä kokemusta sadoista miehistä? Harvoin näkee noin päätöntä kirjoitusta. :D
No jos on tavis suominainen niin suunnilleen sitä luokkaa . Vähintään 50.
Minä ja suuri ystäväpiirini olemme tavis suominaisia ja meillä keskim. 2-3 seksikumppania ennen avioliittoa.
Tietysti, jos tuntee vain h......ia, niin tuo 50-200 voi pitää paikkansa.
Syntyneet ennen vuotta 1970?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta alfaa on panneet miniääsi?
Mitä väliä, poika on nyt se alfa.
Ei se noin mene naivi hupsu. Pojalla ennenv suhdetta max 1-2 seksikumppania ja miniällä siinä 200 tuntumassa. Ap sai monta napavävyä samalla :D
Tunneti siis AP:n miniän aika läheisestikin, vai oletko niitä yksinkertaisia heppuja jotka kuvittelevat että jokaisella naisella on väistämättä kokemusta sadoista miehistä? Harvoin näkee noin päätöntä kirjoitusta. :D
No jos on tavis suominainen niin suunnilleen sitä luokkaa . Vähintään 50.
Minä ja suuri ystäväpiirini olemme tavis suominaisia ja meillä keskim. 2-3 seksikumppania ennen avioliittoa.
Tietysti, jos tuntee vain h......ia, niin tuo 50-200 voi pitää paikkansa.
Näille jätkille tekisi ihan hyvää lähteä kuukaudeksi sinne uulaisten pyhään maahan elikkä Puolaan. Sitä kun tykätään hehkuttaa täällä viikosta toiseen ja samalla haukkua oman maan naiset.
Miehenä täytyy todeta että tuo efekti on ainakin omalla kohdalla totta. Olin aika syrjäytynyt ja työtön luuseri enkä jaksanut edes yrittää. Pari vuotta sitten tapaamani nainen sitten pyysi ulos niin se oli sitten menoa. En tunnistanut itseäni enää. No erohan siinä sitten taas tuli ja nyt on taas hankalempia päiviä jolloin ei viitsisi nousta sängystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta alfaa on panneet miniääsi?
Mitä väliä, poika on nyt se alfa.
Ei se noin mene naivi hupsu. Pojalla ennenv suhdetta max 1-2 seksikumppania ja miniällä siinä 200 tuntumassa. Ap sai monta napavävyä samalla :D
Tunneti siis AP:n miniän aika läheisestikin, vai oletko niitä yksinkertaisia heppuja jotka kuvittelevat että jokaisella naisella on väistämättä kokemusta sadoista miehistä? Harvoin näkee noin päätöntä kirjoitusta. :D
No jos on tavis suominainen niin suunnilleen sitä luokkaa . Vähintään 50.
Minä ja suuri ystäväpiirini olemme tavis suominaisia ja meillä keskim. 2-3 seksikumppania ennen avioliittoa.
Tietysti, jos tuntee vain h......ia, niin tuo 50-200 voi pitää paikkansa.Näille jätkille tekisi ihan hyvää lähteä kuukaudeksi sinne uulaisten pyhään maahan elikkä Puolaan. Sitä kun tykätään hehkuttaa täällä viikosta toiseen ja samalla haukkua oman maan naiset.
Matkailija-positiivisille naisille matkustelu on tietysti ratkaisu. Jonkun pitää tehdä työt ja ajatella ympäristöäkin kun vihreät naiset ei sitä tee :) mutta velvollisuudet on hoidettava. Miesten elämä kun ei ole samanlaista hepsankeikkaa kuin naisten.
Olipa positiivinen ja ihana kirjoitus. Uskoisin, että vävypoikani äiti voisi hyvin kirjoittaa samoin. Nuori pari vaikuttaa tyytyväisiltä ja rakastuneilta ja myös tytär on tasapainoisempi kuin ennen, vaikkei hän ennenkään mitenkään onneton ollut. On kuitenkin parisuhdeihminen, joka kukoistaa vakaassa suhteessa.
Itselläni tasapainoinen parisuhde pelasti elämän. Olen aina ennen seurustellut aika saamattomien luusereiden kanssa noin suoraan sanottuna, nyt on ensimmäinen mies jolla on oikeasti jopa palkkatyö, oma asunto jne. Saanut skarppaamaan itsekin elämässä kaikin puolin. Helppo olla vain sohvaperuna jos toinenkin on, mutta vaikeampaa laiskotella jos toinen tekee paljon talouden eteen.
Tottakai hyvä parisuhde parantaa elämää siinä, missä huono huonontaa.
Mieheni oli meidän tavatessa ainoastaan lukion käynyt ja työskenteli ns.hanttihommissa. Hän juhli kaikki rahansa ja loput käytti uusiin autoihin.
Nyt kymmenen vuotta yhteistä taivalta ja mieheni opiskellut hyvän ammatin ja työskentelee esimiehenä alallaan. Meillä omistusasunto ja sijoituksia.
Eli minun mieheni ainakin kaipasi parisuhdetta "viisastumiseen".
Miniällä olisi kyllä vielä kýrpäķarúselli himottanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monta alfaa on panneet miniääsi?
Mitä väliä, poika on nyt se alfa.
Ei se noin mene naivi hupsu. Pojalla ennenv suhdetta max 1-2 seksikumppania ja miniällä siinä 200 tuntumassa. Ap sai monta napavävyä samalla :D
Edelleenkin, mitä väliä.
Oma miniäkin oli aika menijä ennen avioliitoa ja ovat olleetyli 10 v poikani kanssa yhdessä ja kolme lasta heillä.
Kumikaan ei juoksentele missään omissa rienoissaan.
Hyvät ammatit ja kivat lapset.
Olen kuulemma heidän esikuvansa mieheni kanssa( yhdessä 50 v)
Onko kovinkin yleistä miniän ja anopin jutella seksiseikkailuista ? Se olisi kätevää. Voisi poika kysellä äitiltä minkälainen irtoseksi-sirpukka on kumppanina.
Minua kanssa anoppi ja appi kehui ja ylisti, kun jaksoin heidän hulttiopojastaan huolimatta pitää kodin siistinä ja hoitaa lapset hyvin ja huolehtia kodin arjesta. Kuinka olinkaan minä hyvä miniä!
Sitten kun en enää jaksanut, vaan otin eron, olin maailman kamalin akka ja syyllinen siihen, että mies alkoi ryypätä entistä enemmän ja sai töistä loparit juomisen takia ym ym, kaikki oli sitten kuulemma minun syytä.
Eli niin kauan kuin jaksoin pitää miestä kuosissa, olin hyvä. Sitten kun ei enää voimia siihen riittänyt, olin paha.
Mielenkiintoista huomata, että pelastaminen on jossainmäärin "yleistä". Ja vieläpä näin, että nainen pelastaa miehen. Vastaa varmaan myös monien havaintoja arkielämästä.
Kuinka moni on sitten tietoisesti pelastanut toisen, vai onko se enemmän ollut tiedostamatonta/ hyvän parisuhteen myötävaikutusta?
T; ap
Täytyy todeta, että miten myyjä voi olla nykypäivänä itseään täynnä? Kyseisen toimiston palveluksessa on henkilöitä, jotka eivät varmaan ole koskaan myyneet mitään. Ostaja on tullut käsi ojossa ja sanonut, että ostan tämän, jolloin toinen on kuvitellut, että minö olen myynyt jotakin🤡
Vierailija kirjoitti:
Mietipä mitä tapahtuu jos ero tulee.
Nimimerkki katkera, jätetty ylipainoinen yh mätisäkki.
Saiko Minin pelastettua? Mikä vuosimalli? Onko hyvässä maalissa..?
Hyvä parisuhde on ihmisen tulevan kehityksen kannalta todella tärkeä. Joskus sellaisen vaikutus voi olla suorastaan mullistava ja säteillä laajasti ympäristöönkin Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Luuserityttäreni olisi varmasti jo haudassa ilman ihanaa vävyämme. Selviää hädintuskin kotiäitinä. Ei koulutusta, ei elämällä mitään suuntaa, kunnes tapasi opiskelijajuhlien jatkoille tulleen oikeustieteen opiskelijan.
Vävymme on nyt partnerina lakitoimistossa ja on elättänyt tyttäreni koko parisuhteen ja liiton ajan.
Hieno mies, nostan hattua korkealle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvassapa ne on ne miehet jotka yksin eläen olisivat kummoisia tehneet.
Miehet on ohjelmoitu niin, että tarvitaan jokin syy työskennellä. Olemmehan vuosituhannet vastanneet yhteisöjemme ravinnonhankinnasta jne. Itse tyydymme vähään, joten useimmille miehille omat sisäiset motiivit eivät ole riittäviä.
T. ap
Tesla, Einstein. Kertooko em. nimet mitään?
Äiti ainakin oli näilläkin
Kivaa lukea kerrankin tyytyväisen anopin ajatuksia. Onhan tuo samalla merkki siitä, että pojalla on elämä kunnossa ja hän on tyytyväinen elämäänsä, kun on löytynyt motivaatiota suorittaa velvollisuudet.