Kiva omakotitalo hyvältä alueelta, vain lapsen kaverit riesana. Mitä tehdään?

ei kovin hyvä alue jos sos.-tapauksia siellä pyörii. juuri tuommoiset tarkistetaan ennen talon tai asunnon ostoa.

Niin selvästi keksitty aloitus kuin olla voi.  Piti vielä oikein kirjoittaa, että TYÖN PUOLESTA  on ollut lastensuojelun kanssa tekemisissä...  Ettei vaan kukaan voisi tarttua tuohon, niin sekin piti erikseen alleviivata.

Totuus on se, että samanlaiset lapset leikkii keskenään eikä sille mitään voi.

Tällä aloituksella ei haluta muuta kuin saada aikaan piiiitkän pitkä ketju, missä itseään parempina pitävät ja sitten ne muut riitelisivät oikein tosissaan.

Joo antakaa olla.

No siis tietysti annatte sen vanhimman lapsenne huostaan, koska hän ei selkeästi alleviivaa perhearvojanne egoistisuuden osalta. Vikahan on täysin teidän, olette kasvattaneet väärin. On äärimmäisen tärkeää porvaripennuille jo vauvasta asti opettaa että esim. lelut todellakin revitään toisten käsistä. Sitähän te uusrikkaina ette tienneet. Valitettavasti tämä esikoisenne nyt tulee tahraamaan maineenne nousukaspiireissä, eli teidän on toimittava äärimmäisen nopeasti.

Pistät lapsesi viulutunneille ja jalkapalloseuraan, ja annat luvan nähdä vain harrastuskavereita. Ja tarkkaan valikoituja koulukavereita. Jos lapsi jää kiinni väärissä porukoissa pyörimisestä, ei muuta kuin kotiarestia.

Tässä on se riski, että lapsesi pyörii salaa epämääräisten ihmisten kanssa ja siirtyy yhä oudompiin piireihin. Mahdollisuus eristää lapsi köyhälistöstä on 50/50, mutta kannattaahan se yrittää.

Ainoa tapa miten todella kasvatat lapsesi "piireissä" on, että teillä on jo lapsen tarhaiästä asti 3-10 tuttavaperhettä, joilla kyläilette yhdessä lapsen kanssa säännöllisesti. Lapselle valikoituu kuin huomaamatta tasokkaat leikkikaverit. Kyläilystä puhutaan jo edeltävänä päivänä ja kyläilykerroille suunnitellaan kaikkea hauskaa tekemistä, lasten suosikkijuttuja. Lapselle tästä tulee itsestäänselvyys, mutta vaatii vanhemmilta aikaa ja vaivaa. Isompana lapsella on sitten parhaat kaverit hyvistä piireistä.

Tämä pitää aloittaa tosiaan pienestä pitäen, isompaa lasta on vaikeaa noin vain kutsua mukaan perhekyläilyihin.

Vierailija kirjoitti:

Pistät lapsesi viulutunneille ja jalkapalloseuraan, ja annat luvan nähdä vain harrastuskavereita. Ja tarkkaan valikoituja koulukavereita. Jos lapsi jää kiinni väärissä porukoissa pyörimisestä, ei muuta kuin kotiarestia.

Tässä on se riski, että lapsesi pyörii salaa epämääräisten ihmisten kanssa ja siirtyy yhä oudompiin piireihin. Mahdollisuus eristää lapsi köyhälistöstä on 50/50, mutta kannattaahan se yrittää.

Ainoa tapa miten todella kasvatat lapsesi "piireissä" on, että teillä on jo lapsen tarhaiästä asti 3-10 tuttavaperhettä, joilla kyläilette yhdessä lapsen kanssa säännöllisesti. Lapselle valikoituu kuin huomaamatta tasokkaat leikkikaverit. Kyläilystä puhutaan jo edeltävänä päivänä ja kyläilykerroille suunnitellaan kaikkea hauskaa tekemistä, lasten suosikkijuttuja. Lapselle tästä tulee itsestäänselvyys, mutta vaatii vanhemmilta aikaa ja vaivaa. Isompana lapsella on sitten parhaat kaverit hyvistä piireistä.

Tämä pitää aloittaa tosiaan pienestä pitäen, isompaa lasta on vaikeaa noin vain kutsua mukaan perhekyläilyihin.

Näin just me ollan tehty ja nyt meidän Björn-Göran leikki vaan hienojen lasten kanssa, ei katsokaan vuokratalojen suuntaan. Onneksi on hieman puistoa välissä ettei ihan pahasti näy.

Alotus on selvä provo mutta omasta suvusta löytyy kyllä se pyrkyriperhe jonka lapset sai leikkiä vaan niiden ”parempien” lasten kanssa. 50/50 oli lopputulos, lapset nyt nuoria aikuisia, toinen luo nousujohteista uraa ja toinen huumekoukussa ja useamman kerran psykiatrisella osastolla hoidossa ollut.

Takeita ei ole, yhtään mistään.

Vierailija kirjoitti:

Alotus on selvä provo mutta omasta suvusta löytyy kyllä se pyrkyriperhe jonka lapset sai leikkiä vaan niiden ”parempien” lasten kanssa. 50/50 oli lopputulos, lapset nyt nuoria aikuisia, toinen luo nousujohteista uraa ja toinen huumekoukussa ja useamman kerran psykiatrisella osastolla hoidossa ollut.

Takeita ei ole, yhtään mistään.

Eikö täällä vanhemmat välitä missä seurassa lapset ovat vai miten ihmeessä aloitus on provo? En ole ap, mutta ihmettelen, kun tuo sama maininta toistuu useassa viestissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alotus on selvä provo mutta omasta suvusta löytyy kyllä se pyrkyriperhe jonka lapset sai leikkiä vaan niiden ”parempien” lasten kanssa. 50/50 oli lopputulos, lapset nyt nuoria aikuisia, toinen luo nousujohteista uraa ja toinen huumekoukussa ja useamman kerran psykiatrisella osastolla hoidossa ollut.

Takeita ei ole, yhtään mistään.

Eikö täällä vanhemmat välitä missä seurassa lapset ovat vai miten ihmeessä aloitus on provo? En ole ap, mutta ihmettelen, kun tuo sama maininta toistuu useassa viestissä

Luultavasti siksi että normaalit vanhemmat osaavat passittaa kaverit pois tontiltaan ja kieltää kyläilyt niin, ettei tarvitse netissä valittaa vieressä kiiluvista ahneista silmistä ja repaleisista vaatteista. Se ei ole niin vaikeaa. Sen kun irrottaa näppinsä älypuhelimestaan ja kulkee pramean omakotitalonsa toiseen päähän sulkemaan oven.

Ymmärrän huolesi, vaikken ihmisiä asumismuodon perusteella jaottelekaan. Tosiasia kuitenkin on, että vuokrataloista löytyy todennäköisemmin pahoja ongelmia perheissä, vaikka toki niitä löytyy myös omakotitaloista. Niillä kaikista ongelmaisimmilla perheillä kuitenkin harvoin on varaa omakotitaloon, jota maksaakseen täytyy käydä hyvin palkatuissa töissä.

Olen ratkaissut vastaavan ongelman niin, että lapsella on paljon harrastuksia viikolla, eikä aikaa kavereiden kanssa puistoissa notkumiseen ole. Harrastusten täytyy olla niin mielekkäitä, että lapsi valitsee ne aina mieluummin. Kotiin kunnon pelikone, jota lapsi saa käyttää halutessaan, toki nukkumaanmenoajat, perheen kanssa ruokailut, läksyt, ym. hoidetaan sovitusti. Viikonloppuisin myös niin paljon tekemistä perheen kesken, matkustelua jne. ettei ehdi mihinkään epämääräisiin porukoihin mukaan. Näin toimimalla lapsella on paljon kavereita, eikä ole tarvinnut olla huolissaan, millaisissa porukoissa lapsi pyörii. Vaatii toki vanhemmilta vaivannäköä ja rahaa, mutta ainakin tiedän, että lapsella on hyvä olla ja kivoja kavereita.

Ap:lle. Meillä oli edellisessä asunnossa läheisten vuokratalojen lapsia meidän lasten kavereina. Olivat juurikin vähän epäsiistejä. Olimme heille aina ystävällisiä. Ruokaa tarjottiin harvoin, mutta annoin heille jotakin syötävää, kun odottivat meidän lapsia heidän huoneissaan. Joskus omenaa tai banaania. Usein tein heille voileipää ja lasillinen maitoa. Joskus jälkiruokaa, kun sattui olemaan. Yhden tytön kotona oli viikonloppuisin levotonta. Hän sai nukkua meillä tytön huoneessa. Kyllä vuokrataloissakin asuu pääasiassa kunnon väkeä. Kannattaa huomioida, ettei ole lapsen vika, jos aikuiset rälläävät. Rakastakaa te heitä.

Ymmärrän huolesi, vaikka kurjalta tuo jaottelu tuntuukin. Ongelma näissä ”vuokratalojen lapsissa” ei ole niinkään rahallinen köyhyys vaan ryhmätasolla nähtävä henkinen köyhyys, kasvatuksen puute ja muut sosiaaliset ongelmat, joiden vaikutuspiiriin myös oma lapsi joutuu leikkiessään heidän kanssaan. Yksilöissä on toki hyvin kasvatettuja ja rakastettuja lapsia, mutta ryhmätasolla riski sosiaalisiin pulmiin on tosi paljon suurempi. Työni ja omakohtaisten kokemusten kautta tiedän, mistä puhun. Siltikään en haluaisi kieltää lapsen kaveeraamista näiden lasten kanssa, koska näen kaikki ihmiset yhtä arvokkaina ja myös velvollisuudekseni tarjota näille lapsille sitä turvaa ja mallia, mitä heillä ei ehkä omassa kotonaan ole. Lähikoulun valinnan olen kuitenkin omien lasten osalta tehnyt huomioiden ”oppilasaineksen”, koska liian suuria eroja ja siten riskejä koulujen välillä on, ja lapsen elämästä yhdeksän vuotta tuollaisessa ympäristössä vaan on liian arvokas aika vietettäväksi sosiaalisesti huonossa ympäristössä.

Kyllä ne ns parempien perheidenkin kivitalossa asuvat isät ja äidit voivat olla esim alkoholisteja, huumeiden viihdekäyttäjiä, narsisteja, pedofiilejä, hyväksikäyttäjiä jne. Nuo ei katso tutkimustenkaan mukaan lainkaan yhteiskuntaluokkaa. Yhtä onnettomia ihmisiä voi asua omakotitalossa kuin vuokratalossakin. Varsinkin lapset jää helpommin yksin vanhempien ongelmien kanssa, jos vanhemmat pitää kynsin hampain kulisseja pystyssä.

Vierailija kirjoitti:

Nää on just näitä. Voi näiden äitien lapsi patjoja, kun lapsi ei saa edes leikkiä jonkun kanssa joka asuu vaikka vuokra-asunnossa ja ei käytä merkkivaatteita. Usein lapset on avoimia ja erilaisuus kiinnostaa, aikuiset ne niitä ennakkoluuloja luo.

Tuo että olet ollut lastensuojelussa töissä kertoikin kaiken. Tekstin perusteella olisin veikannutkin juuri niin. Tai sitten päiväkodilla tai koulussa.

Kyseisten ammattien edustajat ovat varmaankin hyvin perillä ongelmista, joita perheissä voi olla. Olisitte kyllä järkyttyneitä, jos tietäisitte millaisissa perheissä lapsia kasvaa. Lapsen vikahan se ei ole, mutta ymmärrän ap:n huolen.

Mielestäni lapsesta kasvaa avarakatseisempi ja empaattisempi, kun kavereita on erilaisista perheistä ja taustoista.

Omalla lapsellani on kavereina hyvinkin varakkaiden perheiden lapsia ratsastusharrastuksesta, sekä tavallisten tai vähäosaistenkin perheiden lapsia koulusta. Yhden kotona on selvästi vaikeaa välillä, kun lapsi viihtyisi meillä vaikka kuinka pitkään perjantai-iltana, kun ei tee mieli mennä kotiin.

Näitä juttuja on meillä mietitty 11- ja 9-vuotiaiden kanssa, ollaan puhuttu varallisuudesta ja perheiden erilaisista tilanteista.

Minä asun kaupungin vuokra-asunnossa. En tiedä tästä yhtään naapuria, joilla olisi elämänhallintaongelmia paria alkoholisoitunutta kehitysvammaista lukuunottamatta. Työssä käyviä perheitä, joiden lapset on viereisessä koulussa kaikki sulassa sovussa, varakkaiden lasten kanssa. Olen pienituloinen, mutta olen valinnut vuokralla asumisen monista muista syistä. Tyttäreni käy yliopistoa ja pärjää loistavasti, ei ole koskaan kokeillut päihteitä, eikä tupakkaa. Kaikkien kaavojen mukaan, yritetään kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia. Vuokra-asunto ei ole yhtä kuin lasu.

Olisit iloinen, että lapsellasi on kavereita. Sekään ei aina ole niin selvää ja voi olla, ettei kohta ole jos alat liikaa puuttumaan. En itse myöskään usko siihen, että jos ystäviin kuuluu erilaisia ihmisiä niin aina sen porukan tavat "periytyvät" muille vaan kyllä jokainen tekee niitä valintoja myös itse. Jos jollakin menee elämä huonosti niin ei minun tarvi matkia häntä ja sanoa, että minustakin tuli nyt tällainen kun kaverinikin on. Muuten en koskaan arvostelisi ihmisiä taustansa vuoksi sillä ikäviä ja ilkeitä ihmisiä löytyy kaikista "luokista" ja sitä ei korvaa mikään koulutus tai rahan määrä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä asun kaupungin vuokra-asunnossa. En tiedä tästä yhtään naapuria, joilla olisi elämänhallintaongelmia paria alkoholisoitunutta kehitysvammaista lukuunottamatta. Työssä käyviä perheitä, joiden lapset on viereisessä koulussa kaikki sulassa sovussa, varakkaiden lasten kanssa. Olen pienituloinen, mutta olen valinnut vuokralla asumisen monista muista syistä. Tyttäreni käy yliopistoa ja pärjää loistavasti, ei ole koskaan kokeillut päihteitä, eikä tupakkaa. Kaikkien kaavojen mukaan, yritetään kasvattaa lapsista kunnon kansalaisia. Vuokra-asunto ei ole yhtä kuin lasu.

Eli siis vuokrataloissa asuu ihan normaaleita työssäkäyviä ihmisiä, joilla on tavallisia, päihteettömiä, yliopistoa käyviä nuoria aikuisia. Mutta sitten kun vuokrataloja ja näiden työssäkäyviä kunnollisia asukkaita keskitetään paljon samalla alueelle, niin syntyykin slummi ja yhteiskuntarauha vaarantuu? En ymmärrä mekanismia, selittäkää joku