Lue keskustelun säännöt.
Minkä verran pitää miehen takia sietää anoppia?
25.10.2019 |
En yksinkertaisesti voi sietää anoppiani. En avaa tässä nyt syitä, koska niillä ei nyt ole väliä. Aiempien poika/miesystävien äitien ja isien kanssa olen tullut erittäin hyvin toimeen ja heistä pitänyt paljon, nyt vain tämä nykyinen anoppini on sellainen, että kun kuulenkin hänestä niin minulla on heti verenpaineet ihan katossa ja kurkkua kuristaa ja en vain kertakaikkiaan voi sietää häntä. Kuitenkin mieheni takia olen yrittänyt sietää. Haluan olla kohtelias miehelleni enkä halua loukata miestäni, koska hän kuitenkin äidistään paljon välittää. Joten arvon av-raati, minkä verran anoppia pitää miehen takia sietää? Yksi kohteliaisuusvierailu vuodessa? Vai päivittäiset puhelut minulle (miniälle) ja viikottaiset visiitit? Vai minkä verran? Olen 42-vuotias, anoppi on aktiivinen ja hyväkuntoinen 70-vuotias ja asuu meistä 5 km päässä.
Kommentit (22)
Siis nyt en ymmärrä. Miksi et vedä itse omia rajojasi? Itse en jaksa oman apen höyryämistä. Kun ei saa poikaansa (miestäni) puhelimella kiinni, soittaa minulle. En vastaa, vaan vien puhelimen miehelle ja keskustelevat asiansa keskenään. Minulle riittää muutaman kerran vuoteen kohteliaisuusvierailut, ja näin kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun pitää keksiä omat keinosi omassa elämässä pärjäämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailu 1-4 kertaa vuodessa. Asiallinen käytös mahdollisissa suvun juhlissa. Mies hoitaa loput. Näillä menty 10 vuotta...
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on miehen äiti, joten opettelet sietämään tai eroatte. Piste!
Alussa siedin anoppiani kyllä, jopa ihan pidin hänestä. Mutta sitten vuosien varrella tapahtuneiden asioiden vuoksi olen nyt tässä tilanteessa, että en voi sietää häntä enää. Silti miehen takia yritän, mutta hyvin vaikeaa se on. Ap
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Vierailija kirjoitti:
Siis nyt en ymmärrä. Miksi et vedä itse omia rajojasi? Itse en jaksa oman apen höyryämistä. Kun ei saa poikaansa (miestäni) puhelimella kiinni, soittaa minulle. En vastaa, vaan vien puhelimen miehelle ja keskustelevat asiansa keskenään. Minulle riittää muutaman kerran vuoteen kohteliaisuusvierailut, ja näin kaikki ovat tyytyväisiä. Sinun pitää keksiä omat keinosi omassa elämässä pärjäämiseen.
Vedän minä rajoja kyllä. Kun anoppi ei saa poikaansa kiinni ja soittaa minulle ja höyryää, niin en ota koskaan mitään kantaa mihinkään vaan käsken aina kysymään pojaltaan. Se on vähentänyt soittelua paljon, mutta anoppi valittaa minulle että "miksi et juttele kanssani puhelimessa". No voisin jutella kyllä vaikka uutisista tms. mutta hänen uteluihin mieheni henk.koht. asioista ja siihen höyryämiseen en vastaa koskaan mitään ja sitenpä anopilla ei ole mitään mitä jutella kanssani koska se on ainoa mitä hän haluaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Vika on sinussa ap, ei anopissa.
Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä, anoppi on 30 vuotta sinua vanhempi ja matkalla kohti maata.
Et osaa käyttäytyä, et etenkään ihmisen kanssa, jota jostain syystä inhoat.
Ja oletko naimissa vaiko taas vaan avo-tai seurustelusuhteessa, silläkin on merkitystä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vika on sinussa ap, ei anopissa.
Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä, anoppi on 30 vuotta sinua vanhempi ja matkalla kohti maata.
Et osaa käyttäytyä, et etenkään ihmisen kanssa, jota jostain syystä inhoat.
Ja oletko naimissa vaiko taas vaan avo-tai seurustelusuhteessa, silläkin on merkitystä!
Mistä keksit, että vika on minussa eikä anopissa :D . En edes sanallakaan kertonut mitä on tapahtunut enkä niitä syitä miksi en enää voi sietää häntä. Silti päätit syyllistää minua. Aika outoa, kun et koko tilanteesta ole kuullut ede mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vika on sinussa ap, ei anopissa.
Vaikutat todella itsekkäältä ihmiseltä, anoppi on 30 vuotta sinua vanhempi ja matkalla kohti maata.
Et osaa käyttäytyä, et etenkään ihmisen kanssa, jota jostain syystä inhoat.
Ja oletko naimissa vaiko taas vaan avo-tai seurustelusuhteessa, silläkin on merkitystä!
Mitäs merkitystä sillä sitten on :o ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on miehen äiti, joten opettelet sietämään tai eroatte. Piste!
Et sanoisi noin, jos olisit oikeasti kohdannut esim. narsistisesti käyttäytyvän anopin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Jokainen vastaa omista sukulaisistaan. Miehesi voi hoitaa suhteet omaan äitiinsä siihen määrään ja mittakaavaan, etteivät ne teitä häiritse. Jos aikuinen ihminen ei sitä osaa/pysty, hakee sitten asiaan apua. Miksi anoppi saa yksin päättää millä tolalla yhteydenpitonne on? Ihmissuhteet ovat sopimuksenvaraisia asioita, ei niissä kannata kenenkään alkaa tyranniksi tai yksinvaltiaaksi ja vielä vähemmän kannattaa ketään tuohon asemaan päästää.
Vierailut ja yhteydenpidon voi sopia ihan sille sille asteikolle, kuin teille itsellenne sopii. Jos mies todella välittää äidistään, kai hän haluaa että suhde äitiin on aito ja rehellinen, eikä valheellista toisen pillin mukaan tanssimista, joka jopa ahdistaa niin että on paettava paikalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Jokainen vastaa omista sukulaisistaan. Miehesi voi hoitaa suhteet omaan äitiinsä siihen määrään ja mittakaavaan, etteivät ne teitä häiritse. Jos aikuinen ihminen ei sitä osaa/pysty, hakee sitten asiaan apua. Miksi anoppi saa yksin päättää millä tolalla yhteydenpitonne on? Ihmissuhteet ovat sopimuksenvaraisia asioita, ei niissä kannata kenenkään alkaa tyranniksi tai yksinvaltiaaksi ja vielä vähemmän kannattaa ketään tuohon asemaan päästää.
Vierailut ja yhteydenpidon voi sopia ihan sille sille asteikolle, kuin teille itsellenne sopii. Jos mies todella välittää äidistään, kai hän haluaa että suhde äitiin on aito ja rehellinen, eikä valheellista toisen pillin mukaan tanssimista, joka jopa ahdistaa niin että on paettava paikalta.
Anoppi on yksinäinen ja haluaa tulla koko ajan käymään. Olen ohjannut käynneistä sopimisen miehen kautta hoidettavaksi. Mies välittää äidistään, mutta heillä on ristiriitainen suhde, mies ei jaksa äitiään kerralla kuin pienen hetken. Mutta mies ei uskalla sanoa äidilleen, että ei saa tulla käymään, koska äitinsä loukkaantuu siitä aina verisesti, itkee krokotiilin kyyneleitä ja uhkaa suunnilleen tehdä perinnöttömäksi mieheni. Olen ehdottanut miehelleni, että en olisi kotona kun tapaavat, mutta mies pyytää minulta tukea niin että olisin siinä aina läsnä. Ap
Alussa oli tosi rankkaa, kun hölmöyttäni päästin voimakkaan ja kieron anopin liian lähelle.
Pari kolme vuotta meni ennenkuin hoksasin, että sille ihmiselle on pistettävä rajat. Onneksi mieheni oli samaa mieltä.
Ehdotin, että pidetään harvat ja asialliset välit ja niin tehtiin.
3-4 kertaa/v. käydään toistemme luona kahveilla.
Mies hoitaa puhelut.
Näillä on mennyt ok kohta 15v.
Kannattaa tulla toimeen anopin kanssa, jos mielii pysyä kimpassa hänen poikansa kanssa.
Ap, ymmärrän sinua. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alussa oli tosi rankkaa, kun hölmöyttäni päästin voimakkaan ja kieron anopin liian lähelle.
Pari kolme vuotta meni ennenkuin hoksasin, että sille ihmiselle on pistettävä rajat. Onneksi mieheni oli samaa mieltä.
Ehdotin, että pidetään harvat ja asialliset välit ja niin tehtiin.
3-4 kertaa/v. käydään toistemme luona kahveilla.
Mies hoitaa puhelut.
Näillä on mennyt ok kohta 15v.Kannattaa tulla toimeen anopin kanssa, jos mielii pysyä kimpassa hänen poikansa kanssa.
Ap, ymmärrän sinua. Tsemppiä!
Kiitos tsempistä!
En siis ole koskaan ollut missään riidoissa anopin kanssa vaan yritän hammasta purren olla kohtelias hänelle mieheni takia ja esittää, että muka jotenkin sietäisin häntä. 3-4 krt / v olisi minulle ok. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Jokainen vastaa omista sukulaisistaan. Miehesi voi hoitaa suhteet omaan äitiinsä siihen määrään ja mittakaavaan, etteivät ne teitä häiritse. Jos aikuinen ihminen ei sitä osaa/pysty, hakee sitten asiaan apua. Miksi anoppi saa yksin päättää millä tolalla yhteydenpitonne on? Ihmissuhteet ovat sopimuksenvaraisia asioita, ei niissä kannata kenenkään alkaa tyranniksi tai yksinvaltiaaksi ja vielä vähemmän kannattaa ketään tuohon asemaan päästää.
Vierailut ja yhteydenpidon voi sopia ihan sille sille asteikolle, kuin teille itsellenne sopii. Jos mies todella välittää äidistään, kai hän haluaa että suhde äitiin on aito ja rehellinen, eikä valheellista toisen pillin mukaan tanssimista, joka jopa ahdistaa niin että on paettava paikalta.
Anoppi on yksinäinen ja haluaa tulla koko ajan käymään. Olen ohjannut käynneistä sopimisen miehen kautta hoidettavaksi. Mies välittää äidistään, mutta heillä on ristiriitainen suhde, mies ei jaksa äitiään kerralla kuin pienen hetken. Mutta mies ei uskalla sanoa äidilleen, että ei saa tulla käymään, koska äitinsä loukkaantuu siitä aina verisesti, itkee krokotiilin kyyneleitä ja uhkaa suunnilleen tehdä perinnöttömäksi mieheni. Olen ehdottanut miehelleni, että en olisi kotona kun tapaavat, mutta mies pyytää minulta tukea niin että olisin siinä aina läsnä. Ap
Ongelma on tuossa että "mies ei uskalla sanoa äidilleen". Siitä työstämään, niin ongelma ratkeaa. Anoppi kyllä jatkaa käytöstään, niin kauan kuin sillä saa haluamansa. Mikse jatkaisi? Aikuisten ihmisten tulisi olla tasavertaisia mutta itsenäistyminen pitää jokaisen hoitaa ihan itse.
Näin 15 vuotta naimisissa olleena, ihmettelen, että minkä takia anopilla on miniän puh.nro? Ja ihan hyvät,asialliset välit on omiin appivanhempiin, vaikkeivät mulle soittele.
Mutta suhteen vakavoituessa tehtiin tietoinen päätös, että molemmat hoitakoot omat sukunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Jokainen vastaa omista sukulaisistaan. Miehesi voi hoitaa suhteet omaan äitiinsä siihen määrään ja mittakaavaan, etteivät ne teitä häiritse. Jos aikuinen ihminen ei sitä osaa/pysty, hakee sitten asiaan apua. Miksi anoppi saa yksin päättää millä tolalla yhteydenpitonne on? Ihmissuhteet ovat sopimuksenvaraisia asioita, ei niissä kannata kenenkään alkaa tyranniksi tai yksinvaltiaaksi ja vielä vähemmän kannattaa ketään tuohon asemaan päästää.
Vierailut ja yhteydenpidon voi sopia ihan sille sille asteikolle, kuin teille itsellenne sopii. Jos mies todella välittää äidistään, kai hän haluaa että suhde äitiin on aito ja rehellinen, eikä valheellista toisen pillin mukaan tanssimista, joka jopa ahdistaa niin että on paettava paikalta.
Anoppi on yksinäinen ja haluaa tulla koko ajan käymään. Olen ohjannut käynneistä sopimisen miehen kautta hoidettavaksi. Mies välittää äidistään, mutta heillä on ristiriitainen suhde, mies ei jaksa äitiään kerralla kuin pienen hetken. Mutta mies ei uskalla sanoa äidilleen, että ei saa tulla käymään, koska äitinsä loukkaantuu siitä aina verisesti, itkee krokotiilin kyyneleitä ja uhkaa suunnilleen tehdä perinnöttömäksi mieheni. Olen ehdottanut miehelleni, että en olisi kotona kun tapaavat, mutta mies pyytää minulta tukea niin että olisin siinä aina läsnä. Ap
Ongelma on tuossa että "mies ei uskalla sanoa äidilleen". Siitä työstämään, niin ongelma ratkeaa. Anoppi kyllä jatkaa käytöstään, niin kauan kuin sillä saa haluamansa. Mikse jatkaisi? Aikuisten ihmisten tulisi olla tasavertaisia mutta itsenäistyminen pitää jokaisen hoitaa ihan itse.
Tiedän, että on ongelma, että mies ei uskalla sanoa äidilleen asioita suoraan (vaikka olen siihen vuosia häntä kannustanut). Mutta en minä voi miestäni muuttaa. Tässä aloituksessa kysyn neuvoja itselleni. Miehessäni on hyvien puolien lisäksi tietenkin myös vikoja, ja tuo yksi niistä, mutta en asialle voi mitään. Yritän tässä vain keksiä, että miten itse saisin enemmän etäisyyttä anoppiin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Näin 15 vuotta naimisissa olleena, ihmettelen, että minkä takia anopilla on miniän puh.nro? Ja ihan hyvät,asialliset välit on omiin appivanhempiin, vaikkeivät mulle soittele.
Mutta suhteen vakavoituessa tehtiin tietoinen päätös, että molemmat hoitakoot omat sukunsa.
Anoppi oli vaatinut joskus seurusteluaikanamme minun puhelinnumeron mieheltä, koska kuulemma ehdottomasti halusi soittaa minulle jostain ruokaresepteistä tms. jonkun juhlan ruokahankinnoista. Ja mies oli antanut numeroni, koska äitinsä oli sitä pyytänyt (ja kai miehen mielestä on ok, että naiset jutustelee ruoasta tai jotain, en niin tarkkaan tiedä, kun en nyt mikään keittiöihminen edes ole, aluksi asia vain nauratti minua, mutta ei enää). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun välimatkaa on noin vähän, niin sanoisin että jonkinlainen yhteydenotto viikottain on ihan ok vaatimus, mutta päivittäin ei tarvitse olla yhteydessä, jos ei oikeasti luonnistu. Toki mies on päävastuussa yhteydenpidosta, mutta on ihan luontevaa, että olet mukana vierailuilla ja vastaavasti osallistut aktiivisesti, kun anoppi on teillä käymässä.
Mieheni välittää hyvin paljon äidistään, mutta ei jaksa yhtään äitinsä höyryämistä vaan yrittää sysätä minulle seurusteluvastuuta (eli häipyy "pakollisiin hommiin" autotalliin tms) kun äitinsä alkaa höyryämään. En jaksa enää osallistua aktiivisesti kun ei miestään osallistu aktiivisesti. Mies on ihan vilpittömästi pyytänyt minulta tukea niihin tilanteisiin niin että hän saisi häipyä (koska ei kestä äitiin kun äitinsä höyryää) ja niin että minä viihdyttäisin hänen äitiä, jotta anoppi ei edes huomaisi poikansa häipyneen. Miehen takia tätä yritin pitkään, koska haluan auttaa miestä, mutta en enää kestä sekuntiakaan kahden anopin kanssa. Ap
Jokainen vastaa omista sukulaisistaan. Miehesi voi hoitaa suhteet omaan äitiinsä siihen määrään ja mittakaavaan, etteivät ne teitä häiritse. Jos aikuinen ihminen ei sitä osaa/pysty, hakee sitten asiaan apua. Miksi anoppi saa yksin päättää millä tolalla yhteydenpitonne on? Ihmissuhteet ovat sopimuksenvaraisia asioita, ei niissä kannata kenenkään alkaa tyranniksi tai yksinvaltiaaksi ja vielä vähemmän kannattaa ketään tuohon asemaan päästää.
Vierailut ja yhteydenpidon voi sopia ihan sille sille asteikolle, kuin teille itsellenne sopii. Jos mies todella välittää äidistään, kai hän haluaa että suhde äitiin on aito ja rehellinen, eikä valheellista toisen pillin mukaan tanssimista, joka jopa ahdistaa niin että on paettava paikalta.
Anoppi on yksinäinen ja haluaa tulla koko ajan käymään. Olen ohjannut käynneistä sopimisen miehen kautta hoidettavaksi. Mies välittää äidistään, mutta heillä on ristiriitainen suhde, mies ei jaksa äitiään kerralla kuin pienen hetken. Mutta mies ei uskalla sanoa äidilleen, että ei saa tulla käymään, koska äitinsä loukkaantuu siitä aina verisesti, itkee krokotiilin kyyneleitä ja uhkaa suunnilleen tehdä perinnöttömäksi mieheni. Olen ehdottanut miehelleni, että en olisi kotona kun tapaavat, mutta mies pyytää minulta tukea niin että olisin siinä aina läsnä. Ap
Ongelma on tuossa että "mies ei uskalla sanoa äidilleen". Siitä työstämään, niin ongelma ratkeaa. Anoppi kyllä jatkaa käytöstään, niin kauan kuin sillä saa haluamansa. Mikse jatkaisi? Aikuisten ihmisten tulisi olla tasavertaisia mutta itsenäistyminen pitää jokaisen hoitaa ihan itse.
Tiedän, että on ongelma, että mies ei uskalla sanoa äidilleen asioita suoraan (vaikka olen siihen vuosia häntä kannustanut). Mutta en minä voi miestäni muuttaa. Tässä aloituksessa kysyn neuvoja itselleni. Miehessäni on hyvien puolien lisäksi tietenkin myös vikoja, ja tuo yksi niistä, mutta en asialle voi mitään. Yritän tässä vain keksiä, että miten itse saisin enemmän etäisyyttä anoppiin. Ap
No, hän on miehen äiti ja jos mies antaa äidille vallan heidän välisessä suhteessaan (ja pyytää siihen sinua vielä avuksi, ettei tarvitsisi hankialia tilanteita kohdata) niin haasteellista se silloin sinullekin on.
Voit toki pakoilla ja vältellä mutta jos ratkaisua asiaan halutaan, on se miehesi käsissä. Eikä kyseessä ole mikään miehen pysyvä "vika", muutos on ihan mahdollinen jos sitä oikeasti haluaa. Ei anopin kiukkuun kukaan kuole. Aikansa kiukuttelee ja sitten tottuu. Lopputuloksena on varmasti paremmat ja aidommat suhteet teidän kaikkien välillä.
Kyseessä on miehen äiti, joten opettelet sietämään tai eroatte. Piste!