Lue keskustelun säännöt.
Mitä asiaa elämässänne häpeätte niin paljon että sen tuleminen julkiseksi olisi nöyryyttävää?
Irma
25.10.2019 |
Voin aloittaa kertomalla, että olen kerran ollut anotulla lomalla. Häpeän tätä niin vietävästi, että toista kertaa ei tule ja onneksi olen saanut talouteni kuntoon.
Kommentit (73)
Aika paljon noita nöyryyttäviä salaisuuksia löytyy kun kärsii mielenterveysongelmista. Listassa ne joiden paljastuminen hävettäisi eniten:
1. Nypin pinseteillä häpykarvojani koska se tuntuu rauhoittavalta. Joskus bikiniraja on täynnä verestäviä tulehtumaisillaan olevia kuhmuja kun karvat alkavat kasvaa liiasta nyppimisestä sisään ja nypin nekin ihon läpi pois. En tunne enää kipua kun olen niin tottunut.
2. Ihastun raivokkaasti ja epätoivoisesti jokaiseen minua vanhempaan mieheen, joka osoittaa minulle myötätuntoa. Ihastuessani alan välittömästi välttelemään kohdetta, koska ihastukseni tuntuu väärältä ja herättää minussa kiukkua.
3. Lempifantasiani on se että joudun hirveään onnettomuuteen tai väkivallan uhriksi ja joku tulee pelastamaan minut. Liittyy vahvasti kohtaan 2. Koko ongelma alkoi siitä kun jouduin vakavaan liikenneonnettomuuteen ja pelastushenkilökunta kiskoi minut autosta ulos. Vieläkin itken kun muistelen sitä rakkauden määrää kun joku pitelee käsivarsilla, tyynnyttelee ja pitää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörryin Forumin rullaportaissa työpäivän jälkeen, kun näin mieheni ja hänen työkaverinsa menevän naisen kämpille sitä tekemään. Onneksi tuntemattomat pitivät kiinni että en pyörinyt rullaportaissa alas. Tästä on jo 14 vuotta. ei onneksi tullut sairaalareissua. Reaktio järkytykseen hävettää vieläkin.
Että minut raiscattiin poikalauman toimesta, olin vielä neitsytkin kaiken lisäksi, joten ensimmäinen seksikertani oli jouccoraiskaus josta minut kuljetettiin maijalla kotiin.
En ole pystynyt tätä kertomaan kellekään, vaikka sillon siitä kylillä huudeltiin ja raiscaajat h.orittelivat minua ja isäni oli kuullut vuosia myöhemmin..
Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että asia vaikutti kaikkeen ja tuhosi elämäni, teki minusta mt-ongelmaisen joka ei ole pystynyt "normaaliin elämään" koskaan. Mutta en edes mt-hoitajille ole tätä saanut sanottua, nyt on alkanut jo vaivaamaan, ihan kuin pitäs saada iso tonneja painava kivi syljettyä ulos.. saa nähdä. Ällöttää niin paljon etten vaan pysty, edes siskoni ei tiedä.
Taidan mennä hautaan tämän paskan salaisuuden kanssa. Isäni siis tiesi ainoastaan, hän on jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Että minut raiscattiin poikalauman toimesta, olin vielä neitsytkin kaiken lisäksi, joten ensimmäinen seksikertani oli jouccoraiskaus josta minut kuljetettiin maijalla kotiin.
En ole pystynyt tätä kertomaan kellekään, vaikka sillon siitä kylillä huudeltiin ja raiscaajat h.orittelivat minua ja isäni oli kuullut vuosia myöhemmin..
Olen vasta paljon myöhemmin tajunnut että asia vaikutti kaikkeen ja tuhosi elämäni, teki minusta mt-ongelmaisen joka ei ole pystynyt "normaaliin elämään" koskaan. Mutta en edes mt-hoitajille ole tätä saanut sanottua, nyt on alkanut jo vaivaamaan, ihan kuin pitäs saada iso tonneja painava kivi syljettyä ulos.. saa nähdä. Ällöttää niin paljon etten vaan pysty, edes siskoni ei tiedä.Taidan mennä hautaan tämän paskan salaisuuden kanssa. Isäni siis tiesi ainoastaan, hän on jo kuollut.
Kerro vaan hoitajalle. Ei voi tilanne enää pahentuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häpeän sitä, että en osaa pyörittää tavallista arkea. Ei töitä, ei perhettä, ei lemmikkejä. Yksin keski-ikäisenä naisena en osaa huolehtia itsestäni. Äitini oli narsisti eikä opettanut mitään ja kilpaili kanssani. Jos minulla oli jokin asia hyvin tai tein asiat oikein ja kunnollisesti, siitä tuli rangaistus. Omien asioiden huonosti hoitaminen on turvallisempaa, ei tule hyperventilaatiokohtausta jos olen luuseri.
Onko kohtalotovereita?
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistunut yliopistosta, mutta en ole saanut oman alani töitä. Teen tällä hetkellä työtä, johon riittäisi alempi koulutus ja koen tästä todella suurta häpeää. Pitäisi kai olla tyytyväinen, että jotain töitä edes on, mutta mieli ei vain toimi niin. Itsetunto täysi nolla. Asiaa ei auta se, että aina kun asia jollekin selviää, pitää sitä päivitellä pitkään ja kovaäänisesti..
Vähän sama. Muiden reaktiot on myös tosi tökeröitä. Sinänsä olen tyytyväinen että on edes nykyinen työ, mutta voi jeesus sitä päivittelyä. Aina aletaan kyselemään ja ehdotetaan uudelleenkouluttautumisia jne. Eikö voisi vain tehdä töitä ja elää elämäänsä rauhassa? En sen yli 5v rupeaman jälkeen nyt heti halua alkaa opiskelijaksi taas ja kituuttaa opintotuilla. Alan pitäisi myös 100% työllistää jos sille tielle menen. Eikä kiinnosta hoitoala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi raiskauksen tai hyväksikäytön uhriksi joutumista pitäisi hävetä?
Hyvä ura ja työpaikka siis ulospäin kaikki hyvin, mutta vedän joskus kännit ja sekstailen ihan kenen miehen kanssa tahansa, kuka nyt baarista lähtee mukaan. Monenmoista on tullut nähtyä ja tehtyä, kukaan ei päällepäin uskoisi ja onhan tämä palstailu myös salaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista mitään sellaista 😂 ja mut on sentään usein soveltuvuustestattu eri juttuihin enkä ole narsisti. Päin vastoin, hurjan empaattinen.
Olen kyllä kovan työn tehnyt itseni tuntemiseksi ja hyväksymiseksi. Ja sen tajuamiseksi, että KETÄÄN EI KIINNOSTA.
Murhaa varmaan häpeäisin ja katuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
katson paljon väkivaltaista pornoa
No, itse olen koukussa tähän palstaan ja chat*rbateen jo pitkän aikaa. Oikeastaan tähän on syynä sekin, että olen todella yksinäinen ihminen. Varsinkaan tuosta jälkimmäisestä en koskaan halua puhua kenellekään. Loin vielä tunnuksetkin tuonne ihan sen takia, että voi joskus kirjoittaa jotain sinne. Tämäkin silti vaikeaa, kun yksikin oli ihan mukava ja tahtoi itse kirjoittaa kanssani, mutta enhän minä paljon osannut kunnolla "jutella" siellä. Kaduttaakin vähän tuo tunnuksien luominen, kun olisi ehkä pitänyt vaan pysyä ihan siellä taustalla vaan. En siis käy siellä oikeastaan sen seksin takia vaan ihan sen vuoksi, että on kiva katsella toista ihmistä ja kuunnella musiikkia. Ja olen vielä nuori nainen, joten ehkä vielä erikoisempaa yleensä käydä tuolla. Tämäkin hävettää paljon.
Tämä lisäykseni tuohon 61 viestiin. Toivon, että se viesti ehkä antaa minulle "luvan" käydä tuolla, koska oikeasti tämä asia on nyt aika pikkujuttu elämässäni kuitenkin ja ne isommat asiat ovat niitä joihin toivon muutosta. Elämäni on ehkä nyt sellaista, että mistään ei voi kertoa muille koskee se sitten ystäviä, yksinäisyyttä, työttömyyttä, sitä etten ole päässyt opiskelemaan, pelkoja, jännitystä, sitä etten ole koskaan seurustellut, kiusaamista tai muuten vaan sitä kuinka tylsä nuoruus minullakin oli ilman mitään tavallisia nuoruuteen kuuluvia juttuja. Olin senkin ajan melkein yksin ja sen vuoksi ei paljon tullut käytyä missään. Jotenkin tuntuu siltä, että olen todellakin jäänyt paitsi monesti ihan normaalista elämään kuuluvasta jutusta.
Mietin juuri etten ole käynyt esim elokuvissa koskaan enää nuorempana ( lapsena pari kertaa) tai ollut missään festareilla yms. Tämäkin nolottaa jos paljastuu se kuinka en tiedä jotain jostain normijutusta. Muistan vaan, kun se oli noloa, kun joku kerran ihmetteli todella miksi en ole ollut elokuvissa ja vielä enemmän hävetti se, kun eräs oikeasti ihmetteli silmät pyöreinä, että eikö minulla ole kavereita. Halusin oikeasti vajota maan alle. Kuitenkin surkeinta on varmaan sen, että kuitenkin pidänkin toisten seurasta ja olisin ehkä ihan mukava ystävä jollekin tästä kaikesta huolimatta. Ymmärrän silti sen, että aikuisena on vaikeaa tutustua ja itsellä on nämä omat rajoitteet, joten ymmärrän todella, että on vaikeaa. Missä minä toisaalta edes tapaisin ketään ja nyt on vaikeaa yksin lähteä mihinkään joten oma syykin tämä. Tämän viestin jälkeen mietin vaan minkähänlaisen kuvan minusta oikein saa ja oikeasti häpeän jo tämän kirjottamista.