Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?

Hankala on tottunut saamaan aina kaiken. Rikkaiden perheiden prinsessat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"

Ei, vaan että on vaikea uskoa että sosioekonominen asema vaikuttaisi asiaan millään tavalla. Vaadin tutkimuksia aiheesta ennen kuin uskon tuosta noin vaan kun joku täällä kirjoittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"

Linkkiä vaikka tuosta:

What’s perhaps most interesting in all this is the psychological relief that many alpha males in socially dominant positions experience in identifying with the submissive role. Fantasizing themselves as “liberated” from all the responsibilities that go with functioning in dominant professional roles offers them a respite from always having to be in control.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/201206/domin…

 

Tuossahan lukee että yllättäen monet korkeassa asemassa olevat miehet tykkäävät olla alisteisessa roolissa. Ei lue että suurin osa haluaisi olla!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Mahdollisesti.

Tai sitten olet alistuva (niin kuin oletan) ja ihan loogisesti dominointia haetaan dominoivalta naiselta.

Jätetään nyt sanomatta mistä tieto on peräisin, mutta dominapalvelujen käyttäjissä johtajia ja poliitikkoa on melkoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"

Linkkiä vaikka tuosta:

What’s perhaps most interesting in all this is the psychological relief that many alpha males in socially dominant positions experience in identifying with the submissive role. Fantasizing themselves as “liberated” from all the responsibilities that go with functioning in dominant professional roles offers them a respite from always having to be in control.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/201206/domin…

 

Tuossahan lukee että yllättäen monet korkeassa asemassa olevat miehet tykkäävät olla alisteisessa roolissa. Ei lue että suurin osa haluaisi olla!

Ei kukaan sanonutkaan että enemmistö haluaisi olla alisteisessa roolissa.

Miehistä 20-25% on ensisijaisesti dominoivia, ja taipumus on hieman yleisempi vastuullisessa asemassa olevilla.

Naisista muutama prosentti. Taipumus on tyypillisempi johtavassa asemassa olevilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"

Linkkiä vaikka tuosta:

What’s perhaps most interesting in all this is the psychological relief that many alpha males in socially dominant positions experience in identifying with the submissive role. Fantasizing themselves as “liberated” from all the responsibilities that go with functioning in dominant professional roles offers them a respite from always having to be in control.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/201206/domin…

 

Tuossahan lukee että yllättäen monet korkeassa asemassa olevat miehet tykkäävät olla alisteisessa roolissa. Ei lue että suurin osa haluaisi olla!

Ei kukaan sanonutkaan että enemmistö haluaisi olla alisteisessa roolissa.

Miehistä 20-25% on ensisijaisesti dominoivia, ja taipumus on hieman yleisempi vastuullisessa asemassa olevilla.

Naisista muutama prosentti. Taipumus on tyypillisempi johtavassa asemassa olevilla.

No niin ja typo.

Eli miehistä dominoivia 75-80%, naisista muutama prosentti.

ts. dominoivia naisia on paljon vähemmän kuin submissiivisia miehiä. Ilman paria jää osa submissiivisista naisista ja enemmistö submissiivisista miehistä.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.

Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"

Linkkiä vaikka tuosta:

What’s perhaps most interesting in all this is the psychological relief that many alpha males in socially dominant positions experience in identifying with the submissive role. Fantasizing themselves as “liberated” from all the responsibilities that go with functioning in dominant professional roles offers them a respite from always having to be in control.

https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/201206/domin…

 

Tuossahan lukee että yllättäen monet korkeassa asemassa olevat miehet tykkäävät olla alisteisessa roolissa. Ei lue että suurin osa haluaisi olla![/quote

Sivusta hyppään seksin osalta kyllä ei välttämättä muutoin. Veikkaan että enempi lapsuuden suhteet vanhempiin vaikuttavat ihmistyyppiin kehen tykästyvät, kun taas seksissä haetaan sitä huojennusta, eli vallassa halutaan alistusta seksissä ei välttämättä muutoin.

Siksi monella miehellä on se alistuva vaimo kotona ja alistava tyttis ja toisinpäin.

Nämä taas nyt niitä "bisnesmiehiä" ehkä enemmän koskeva, kuin ihan tavis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Kyllä, on miehiin tässä elämän aikana tullut tutustuttua erilaisilla tavoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon muuten huomannut että monet miehet hullaantuvat kauniista ja juuri hieman sekasin olevista naisista, olisiko siinä joku ritarillinen pelastus- juttu alitajunnasta, samoin kuin osalla naisista näiden renttujen kanssa?

Tai sitten se hieman sekaisin oleva on yksinkertaisesti mielenkiintoinen?

Itsestäni hieman sekaisin olevat on just parhaita, siis mielenkiintoisimpia.

En ikinä jaksaisi viettää vapaa-aikaani tasapaksujen ja mielikuvituksettomien ihmisten kanssa.

Sellaisten, joilla täytyy olla aikataulu, jotka tarkistavat ensin kalenterista, pelkäävät mokaavansa, eivät elehdi käsillään tai välttämättä edes kasvoillaankaan juurikaan, kaikki vapaa-aika täytyy olla ohjattua (harrastukset ym.) jne.

Onko niin vaikea vain hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia ja tietyt ihmistyypit viihtyvät keskenään paremmin kuin toiset?

Okei sekopää.

Ensinnäkin se ettei ole sekopää tai käyttäydy muita kohtaan sekopäisesti, ei tarkoita että olisi tasapaksu, vaan tasapainoinen, mutta sinun maailmassasi varmaan sitten niin.

Kyse oli ”hieman sekaisin olevista”, ei sekopäistä.

Ihminen, joka ei ole hieman sekaisin, ei voi olla mielenkiintoinen.

Eri aivot. Esim. taiteilijat ovat järjestäen hieman sekaisin, ja siksi taiteilijoita.

Eivät olisi, jos eivät olisi hieman sekaisin.

Tarkoitin tunnemaailmaltaan, kun se nainen ei olekkaan ihan helposti vietävissä mihin ovat rottuneet saa monet hämilleen ja yrittämään kovemmin.

Itse olen jo niin vanha että vaikka näitä ymmärrän en jaksa pelata, olisi mahtavaa kun tapaisi ihmisen ihmisenä ilman muita kommerverkkejä, harvinaista nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Pitää elämän jännittävänä, kun saa pelätä milloin seuraava raivokohtaus iskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Molemmista. Setäesimiesten lutikka. Nämä tunnetaan työpaikoilla pahimpien pilluhaukkojen kahvi- ja lounasseurana. Etenkin viennin puolella.

Hankalat osaavat hyödyntää usein markkina-arvonsa

Miks tästäkin tehdään sukupuoliasia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Molemmista. Setäesimiesten lutikka. Nämä tunnetaan työpaikoilla pahimpien pilluhaukkojen kahvi- ja lounasseurana. Etenkin viennin puolella.

Kyllä!

Tietyn tyyppiset miehet (= eivät ehkä niitä kadun kirkkaimpia lamppuja, mutta status ja näyttäminen tärkeitä arvoja varsinkin nuorena kollina) haksahtavat todella hankaliin ja epätasapainoisiin naisiin, jos ulkonäkö on kohdallaan. Tunnen useita pareja, joissa nainen on joku miss kalamarkkinat muutaman vuoden takaa ja nuori mies silmin nähden ylpeä tästä. Muut sitten salaa ihmettelee, että miten kestää lapsen lailla kiukuttelavaa rouvaa, jonka kiinnostus rajoittuu siihen, että sisustetaan kotia valkoiseksi.

Eihän nämä suhteet kestäkään. Ero tulee, kun mies jossain vaiheessa kasvaa aikuiseksi ja miehistyy huomaamaan, että parisuhteessa pitää ehkä olla jotain muutakin kuin huoliteltu ulkonäkö ja hyvät tissit.

Jo tuo "valitseminen" on ihan väärä sana, koska mies monesti JOUTUU ottamaan sen minkä saa tai olla kokonaan ilman.