Lue keskustelun säännöt.
Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?
24.10.2019 |
Hankalalla tarkoitan vaativaa ihmistä, jota täytyy miellyttää ja vähän pelätäkin. Hankalalla on milloin mitäkin tunteenpurkauksia ja kiukunpuuskia.
Kommentit (292)
Niille tulevat mieleen yläasteajan häiriintyneet kovisjengitytöt, joista kilttinä nuorukaisena salaa haaveilivat ja joiden kanssa koulun kingit seurustelivat. Kokevat olevansa alfoja kun vihdoin unelma vaativasta tuittupäästä toteutuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat tottuneet, että äiti pitää jöötä ja tuntevat olonsa turvalliseksi ja kotoisaksi kun joku asettaa rajat
Miehet tykkää "vaativista naisista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono aviomies: mies joka tykkää kun nainen hoitaa kodin. Mies rakastaa rauhaa mutta on laiska.
Huono vaimo: nainen joka tykkää kun saa kyykyttää miestänsä. Nainen rakastaa sotaa ja harrastaa sitä ahkerasti.
Nuo tuollaiset huonot miehet ja huonot naiset ei mene yhteen keskenään. Ne etsii itselleen aina kiltin uhrin puolisoksi.
Kyllä se huono mies on kyykyttäjä yhtä lailla! Katsoo oikeudekseen olla tekemättä omaa osuuttaan kotitöistä, eikä auta vaikka vaimo uupuIsi. Rakastaa rauhaa = haluaa että nainen hiljaa hoitaa kaiken kodin ja lasten suhteen, sillä aikaa kun itse harrastaa itselleen mieluisia asioita, eikä siedä kritiikkiä tästä. Jos nainen valittaa, niin syyttää naista hankalaksi. Käyttää henkistä väkivaltaa kyykyttääkseen vaimoaan. Heittäytyy tarpeen tullen marttyyriksi ja uhriksi. Miten vaimo kehtaa väittää ettei hän imuroi, kun imuroi alkuvuodesta kerran ison riidan jälkeen. Vaimo on aivan mahdoton ja jopa vääristelee asioita!
Voi luoja, avasit silmiäni. Kirjoitin tuon viestin jota kommentoit. Aloin nyt kommenttisi vuoksi muistella huonoja pariskuntia joita olen tuntenut. Olen aiemmin nähnyt vain miehen laiskan puolen, olen ajatellut että mies on harmiton vetelys. Mutta ei. Kiitos sinun ymmärrän nyt että monet niistä todellakin ovat kyykyttäneet vaimoaan.
Kenties kuitenkin vielä uskallan nähdä eron sukupuolissa. Mies kyykyttää naista jotta nainen tekisi kotityöt jotta mies saa laiskotella. Kyykyttämisellä siis on käytännöllinen tavoite, sillä saavutetaan käytännön hyötyä, saavutetaan itselle mahdollisuus laiskotella. Kyykyttämisen sijaan miesten pitäisi olla sinkkuja ja palkata itselleen piika. Sillä lailla mies saisi saman käytännön hyödyn ja ketään ei satutettaisi.
Mutta nainen taas kyykyttää silkasta kyykyttämisen ilosta. Ihan vain tunteidensa vuoksi, v-tutuksensa vuoksi. Nainen pyrkii siis saamaan "tunnehöytyä", nainen ei pyri käytännölliseen tavoitteeseen, saavuttamaan käytännön hyötyä. Toisin sanoen nainen ei voi korvata kyykyttämistä millään. Vai voiko hän muka saada tuon saman sairaan sadistisen ilon jollain muullakin tavoin??
Korjatkaa minut jos olen väärässä. Hyvä jos avaatte silmiäni lisää. Tämä on yllättävän opettavainen ketju.
t. Mies joka on nähnyt useita surkeita pariskuntia mutta ei ole näköjään ymmärtänyt niistä ainuttakaan.
En ehkä ihan saa kiinni ajatuksestasi, kiva kuitenkin jos viestini avasi silmiäsi edes hieman näkemään minkälaisia ”kyykyttäviä” miehiä löytyy 😅
Joka tapauksessa kyykyttävä mies ajattelee että naisen tehtävä on hoitaa kotityöt ja lapset ja sillä siisti. Nainen on hankala oikuttelija jos valittaa osastaan. Mies siis ajattelee, että nainen on alempiarvoinen kuin hän itse.
Tällaiseen asenteeseen liittyy tietenkin kaikenlaisia muitakin ongelmia. Koko suhde on täysin epäterve ja naiset saattavat voida tosi pahoin. Alistamista voi tapahtua myös fyysisellä väkivallalla.
Ja kyllä jos kyykyttävää miestä vituttaa niin saattaa olla todella ilkeä naiselle. Todennäköisesti naisen syytä koko vitutus. Mies saattaa hyvin esim valittaa ja suuttua kuinka epäsiistiä kotona on, vaikka itse ei ole tehnyt eikä ole aikeissakaan tehdä yhtään mitään kodin siisteyden eteen!
Oikeastaan tällaisella kyykyttävän/alistavan miehen puolisolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kärsimään suhteeseen tai sitten erota. Erosta tällainen mies saattaa vaan tehdä hyvin hyvin hankalan, ja monesti nainen aavistaa sen ja siksi jää huonoon suhteeseen.
T. Se jolle vastasit
Puhut tässä nyt sovinistimiehistä, joita on paljon 40-luvulla syntyneistä. Vaimo nyrkin ja hellan välissä, raiskaus sallittua. Harmillista, että isoa ikäluokkaa edustava presidenttimme on myös vastustanut raiskausta avioliitossa, lakimiehenä. Kertoo kaiken olennaisen tästä ikäluokasta ja yhteiskunnan moraalista.
Niinhän sitä luulee, että tällainen asenne olisi jäänyt historiaan, mutta surullista kyllä, se ei ole. Edelleen nainen hoitaa monissa perheissä lähes 90% kaikesta kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Ja tämän lisäksi nainen käy töissä siinä missä mieskin ja saattaa jopa saada parempaa palkkaa, koska on korkeammin palkattu.
Omasta mielestään tällainen ”kyykyttävä” mies tietenkin tekee tosi paljon kodin ja perheen eteen tietenkin. Hän muistaa mainita seuraavat kaksi kuukautta jos on pessyt kerran pyykkiä tai käynyt lasten kanssa puistossa. Muistaa ottaa myös tästä Facebookiin kuvia ja kertoa kaikille. Muut näkevätkin hänet osallistuvana miehenä.
Naista hän ei tietenkään koskaan kiitä tai arvosta mistään hänen tekemisistään, vaikka nämä asioita joita hän tekisi päivittäin. Omista tekemisistään hän odottaa kiitosta ja kehuja. Saattaa hyvin loukkaantua ja murjottaa jos ei niitä saa. Saattaa jopa kääntää asian niin että ei hänen kannata mitään ylimääräistä tehdä kun ei hänen panostaan arvosteta.
Tämä mies määrää milloin puhutaan ja mistä. Jos naisella on jotain mielen päällä, josta hän haluaisi keskustella (on vaikka uupunut kaikista kotitöistä), niin mies usein sanoo ”ei jaksa nyt alkaa riidellä” tms. Jos nainen ei usko, niin tekee vaimosta syntipukkia kun ”nalkuttaa” ja on hankala.
Tämä mies on liukas kuin saippua, ei ota vastuuta tekemisistään tai tekemättömyyksistään. Aina löytyy selitykset ja oikeutukset kaikelle. Voi kuule näitä miehiä on paljon ainakin vielä n. 40-vuotiaissa!
T. Edelleen sama jolle vastasit
Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.
Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.
Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.
Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.
Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.
ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?
Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono aviomies: mies joka tykkää kun nainen hoitaa kodin. Mies rakastaa rauhaa mutta on laiska.
Huono vaimo: nainen joka tykkää kun saa kyykyttää miestänsä. Nainen rakastaa sotaa ja harrastaa sitä ahkerasti.
Nuo tuollaiset huonot miehet ja huonot naiset ei mene yhteen keskenään. Ne etsii itselleen aina kiltin uhrin puolisoksi.
Kyllä se huono mies on kyykyttäjä yhtä lailla! Katsoo oikeudekseen olla tekemättä omaa osuuttaan kotitöistä, eikä auta vaikka vaimo uupuIsi. Rakastaa rauhaa = haluaa että nainen hiljaa hoitaa kaiken kodin ja lasten suhteen, sillä aikaa kun itse harrastaa itselleen mieluisia asioita, eikä siedä kritiikkiä tästä. Jos nainen valittaa, niin syyttää naista hankalaksi. Käyttää henkistä väkivaltaa kyykyttääkseen vaimoaan. Heittäytyy tarpeen tullen marttyyriksi ja uhriksi. Miten vaimo kehtaa väittää ettei hän imuroi, kun imuroi alkuvuodesta kerran ison riidan jälkeen. Vaimo on aivan mahdoton ja jopa vääristelee asioita!
Voi luoja, avasit silmiäni. Kirjoitin tuon viestin jota kommentoit. Aloin nyt kommenttisi vuoksi muistella huonoja pariskuntia joita olen tuntenut. Olen aiemmin nähnyt vain miehen laiskan puolen, olen ajatellut että mies on harmiton vetelys. Mutta ei. Kiitos sinun ymmärrän nyt että monet niistä todellakin ovat kyykyttäneet vaimoaan.
Kenties kuitenkin vielä uskallan nähdä eron sukupuolissa. Mies kyykyttää naista jotta nainen tekisi kotityöt jotta mies saa laiskotella. Kyykyttämisellä siis on käytännöllinen tavoite, sillä saavutetaan käytännön hyötyä, saavutetaan itselle mahdollisuus laiskotella. Kyykyttämisen sijaan miesten pitäisi olla sinkkuja ja palkata itselleen piika. Sillä lailla mies saisi saman käytännön hyödyn ja ketään ei satutettaisi.
Mutta nainen taas kyykyttää silkasta kyykyttämisen ilosta. Ihan vain tunteidensa vuoksi, v-tutuksensa vuoksi. Nainen pyrkii siis saamaan "tunnehöytyä", nainen ei pyri käytännölliseen tavoitteeseen, saavuttamaan käytännön hyötyä. Toisin sanoen nainen ei voi korvata kyykyttämistä millään. Vai voiko hän muka saada tuon saman sairaan sadistisen ilon jollain muullakin tavoin??
Korjatkaa minut jos olen väärässä. Hyvä jos avaatte silmiäni lisää. Tämä on yllättävän opettavainen ketju.
t. Mies joka on nähnyt useita surkeita pariskuntia mutta ei ole näköjään ymmärtänyt niistä ainuttakaan.
En ehkä ihan saa kiinni ajatuksestasi, kiva kuitenkin jos viestini avasi silmiäsi edes hieman näkemään minkälaisia ”kyykyttäviä” miehiä löytyy 😅
Joka tapauksessa kyykyttävä mies ajattelee että naisen tehtävä on hoitaa kotityöt ja lapset ja sillä siisti. Nainen on hankala oikuttelija jos valittaa osastaan. Mies siis ajattelee, että nainen on alempiarvoinen kuin hän itse.
Tällaiseen asenteeseen liittyy tietenkin kaikenlaisia muitakin ongelmia. Koko suhde on täysin epäterve ja naiset saattavat voida tosi pahoin. Alistamista voi tapahtua myös fyysisellä väkivallalla.
Ja kyllä jos kyykyttävää miestä vituttaa niin saattaa olla todella ilkeä naiselle. Todennäköisesti naisen syytä koko vitutus. Mies saattaa hyvin esim valittaa ja suuttua kuinka epäsiistiä kotona on, vaikka itse ei ole tehnyt eikä ole aikeissakaan tehdä yhtään mitään kodin siisteyden eteen!
Oikeastaan tällaisella kyykyttävän/alistavan miehen puolisolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kärsimään suhteeseen tai sitten erota. Erosta tällainen mies saattaa vaan tehdä hyvin hyvin hankalan, ja monesti nainen aavistaa sen ja siksi jää huonoon suhteeseen.
T. Se jolle vastasit
Puhut tässä nyt sovinistimiehistä, joita on paljon 40-luvulla syntyneistä. Vaimo nyrkin ja hellan välissä, raiskaus sallittua. Harmillista, että isoa ikäluokkaa edustava presidenttimme on myös vastustanut raiskausta avioliitossa, lakimiehenä. Kertoo kaiken olennaisen tästä ikäluokasta ja yhteiskunnan moraalista.
Niinhän sitä luulee, että tällainen asenne olisi jäänyt historiaan, mutta surullista kyllä, se ei ole. Edelleen nainen hoitaa monissa perheissä lähes 90% kaikesta kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Ja tämän lisäksi nainen käy töissä siinä missä mieskin ja saattaa jopa saada parempaa palkkaa, koska on korkeammin palkattu.
Omasta mielestään tällainen ”kyykyttävä” mies tietenkin tekee tosi paljon kodin ja perheen eteen tietenkin. Hän muistaa mainita seuraavat kaksi kuukautta jos on pessyt kerran pyykkiä tai käynyt lasten kanssa puistossa. Muistaa ottaa myös tästä Facebookiin kuvia ja kertoa kaikille. Muut näkevätkin hänet osallistuvana miehenä.
Naista hän ei tietenkään koskaan kiitä tai arvosta mistään hänen tekemisistään, vaikka nämä asioita joita hän tekisi päivittäin. Omista tekemisistään hän odottaa kiitosta ja kehuja. Saattaa hyvin loukkaantua ja murjottaa jos ei niitä saa. Saattaa jopa kääntää asian niin että ei hänen kannata mitään ylimääräistä tehdä kun ei hänen panostaan arvosteta.
Tämä mies määrää milloin puhutaan ja mistä. Jos naisella on jotain mielen päällä, josta hän haluaisi keskustella (on vaikka uupunut kaikista kotitöistä), niin mies usein sanoo ”ei jaksa nyt alkaa riidellä” tms. Jos nainen ei usko, niin tekee vaimosta syntipukkia kun ”nalkuttaa” ja on hankala.
Tämä mies on liukas kuin saippua, ei ota vastuuta tekemisistään tai tekemättömyyksistään. Aina löytyy selitykset ja oikeutukset kaikelle. Voi kuule näitä miehiä on paljon ainakin vielä n. 40-vuotiaissa!
T. Edelleen sama jolle vastasit
...ja ne ovat juuri niitä miehiä joilla on kovin suosio.
Miksiköhän?
Oma veikkaukseni on että tunnetasolla tällaiset itsevarmat, määrätietoiset ja miesten töissä pitäytyvät urokset sytyttävät. Harmi kyllä se sytyttävyys ei pidemmän päälle riitä jos halutaan elää yhdessä vuonna 2019.
Miehet rakastavat jännitystä ja seikkailua. Aivot saavat kunnon kicksit hankalamman naisen kanssa. Draama antaa miehen tuntea olevansa elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mamman poikia, jotka tarviivat kuria ja järjestystä. Kotona piinataan niin pinnaa kuin pippeliäkin.
Onko tämä nyt sellaisten tylsien ja mitäänsanomattomien seinäruususinkkujen ulinaketju vai mikä pointti tällä ketjulla on?
K i l t t i mi esten naisvastineet täällä nostattavat muita alentamalla kilpaa itseään niin, että ulina vaan käy.
Miksi ette ihmettele ja analysoi, miksi kynnysmattonaiset viehättyvät ”vaativista miehistä”?
Ja jos tämä temperamenttiin viittasi tämä ketjussa usein mainittu ”hankaluus”, niin onko tullut mieleen, että on myös temperamenttisia miehiä jotka saattavat viihtyä paremmin kaltaistensa kanssa?
Jossain toisessa maassa ihmeteltäisiin, miten kukaan jaksaa olla niin ankean ja tasapaksun tylsimyksen kanssa kuin keskiverto suomalaisnainen.
Usein olen kuullut nuorilta miehiltä valitusta siitä, miten tylsiä ja mitäänsanomattomia, intohimottomia somemöllyköitä nuoret suomalaiset naiset ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten huomannut että monet miehet hullaantuvat kauniista ja juuri hieman sekasin olevista naisista, olisiko siinä joku ritarillinen pelastus- juttu alitajunnasta, samoin kuin osalla naisista näiden renttujen kanssa?
Tai sitten se hieman sekaisin oleva on yksinkertaisesti mielenkiintoinen?
Itsestäni hieman sekaisin olevat on just parhaita, siis mielenkiintoisimpia.
En ikinä jaksaisi viettää vapaa-aikaani tasapaksujen ja mielikuvituksettomien ihmisten kanssa.
Sellaisten, joilla täytyy olla aikataulu, jotka tarkistavat ensin kalenterista, pelkäävät mokaavansa, eivät elehdi käsillään tai välttämättä edes kasvoillaankaan juurikaan, kaikki vapaa-aika täytyy olla ohjattua (harrastukset ym.) jne.
Onko niin vaikea vain hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia ja tietyt ihmistyypit viihtyvät keskenään paremmin kuin toiset?
En tiedä. Minusta naisten kuuluu olla hiukan hankalia.
Sehän on eräänlainen naisen stereotyyppikin, eli kai se vaan vetoaa miehiin laajemminkin.
Ja kyllähän naiset järjestään ovat hiukan hankalia. Suuttuvat helposti kaikesta oudosta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.
Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.
Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.
Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.
Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.
ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?
Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.
Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?
Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten huomannut että monet miehet hullaantuvat kauniista ja juuri hieman sekasin olevista naisista, olisiko siinä joku ritarillinen pelastus- juttu alitajunnasta, samoin kuin osalla naisista näiden renttujen kanssa?
Tai sitten se hieman sekaisin oleva on yksinkertaisesti mielenkiintoinen?
Itsestäni hieman sekaisin olevat on just parhaita, siis mielenkiintoisimpia.
En ikinä jaksaisi viettää vapaa-aikaani tasapaksujen ja mielikuvituksettomien ihmisten kanssa.
Sellaisten, joilla täytyy olla aikataulu, jotka tarkistavat ensin kalenterista, pelkäävät mokaavansa, eivät elehdi käsillään tai välttämättä edes kasvoillaankaan juurikaan, kaikki vapaa-aika täytyy olla ohjattua (harrastukset ym.) jne.Onko niin vaikea vain hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia ja tietyt ihmistyypit viihtyvät keskenään paremmin kuin toiset?
Okei sekopää.
Ensinnäkin se ettei ole sekopää tai käyttäydy muita kohtaan sekopäisesti, ei tarkoita että olisi tasapaksu, vaan tasapainoinen, mutta sinun maailmassasi varmaan sitten niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä nyt sellaisten tylsien ja mitäänsanomattomien seinäruususinkkujen ulinaketju vai mikä pointti tällä ketjulla on?
K i l t t i mi esten naisvastineet täällä nostattavat muita alentamalla kilpaa itseään niin, että ulina vaan käy.Miksi ette ihmettele ja analysoi, miksi kynnysmattonaiset viehättyvät ”vaativista miehistä”?
Ja jos tämä temperamenttiin viittasi tämä ketjussa usein mainittu ”hankaluus”, niin onko tullut mieleen, että on myös temperamenttisia miehiä jotka saattavat viihtyä paremmin kaltaistensa kanssa?Jossain toisessa maassa ihmeteltäisiin, miten kukaan jaksaa olla niin ankean ja tasapaksun tylsimyksen kanssa kuin keskiverto suomalaisnainen.
Usein olen kuullut nuorilta miehiltä valitusta siitä, miten tylsiä ja mitäänsanomattomia, intohimottomia somemöllyköitä nuoret suomalaiset naiset ovat.
Käytätkö joka kirjoituksessasi sanoja ”ulina” tai ”ulisee”. Anteeksi nyt vaan, mutta vaikutat tosi tyhmältä käyttämällä tällaisia sanoja.
Mutta siis ”somemöllykkä”? 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.
Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.
Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.
Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.
Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.
ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?
Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.
Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?
Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).
Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.
Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.
Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono aviomies: mies joka tykkää kun nainen hoitaa kodin. Mies rakastaa rauhaa mutta on laiska.
Huono vaimo: nainen joka tykkää kun saa kyykyttää miestänsä. Nainen rakastaa sotaa ja harrastaa sitä ahkerasti.
Nuo tuollaiset huonot miehet ja huonot naiset ei mene yhteen keskenään. Ne etsii itselleen aina kiltin uhrin puolisoksi.
Kyllä se huono mies on kyykyttäjä yhtä lailla! Katsoo oikeudekseen olla tekemättä omaa osuuttaan kotitöistä, eikä auta vaikka vaimo uupuIsi. Rakastaa rauhaa = haluaa että nainen hiljaa hoitaa kaiken kodin ja lasten suhteen, sillä aikaa kun itse harrastaa itselleen mieluisia asioita, eikä siedä kritiikkiä tästä. Jos nainen valittaa, niin syyttää naista hankalaksi. Käyttää henkistä väkivaltaa kyykyttääkseen vaimoaan. Heittäytyy tarpeen tullen marttyyriksi ja uhriksi. Miten vaimo kehtaa väittää ettei hän imuroi, kun imuroi alkuvuodesta kerran ison riidan jälkeen. Vaimo on aivan mahdoton ja jopa vääristelee asioita!
Voi luoja, avasit silmiäni. Kirjoitin tuon viestin jota kommentoit. Aloin nyt kommenttisi vuoksi muistella huonoja pariskuntia joita olen tuntenut. Olen aiemmin nähnyt vain miehen laiskan puolen, olen ajatellut että mies on harmiton vetelys. Mutta ei. Kiitos sinun ymmärrän nyt että monet niistä todellakin ovat kyykyttäneet vaimoaan.
Kenties kuitenkin vielä uskallan nähdä eron sukupuolissa. Mies kyykyttää naista jotta nainen tekisi kotityöt jotta mies saa laiskotella. Kyykyttämisellä siis on käytännöllinen tavoite, sillä saavutetaan käytännön hyötyä, saavutetaan itselle mahdollisuus laiskotella. Kyykyttämisen sijaan miesten pitäisi olla sinkkuja ja palkata itselleen piika. Sillä lailla mies saisi saman käytännön hyödyn ja ketään ei satutettaisi.
Mutta nainen taas kyykyttää silkasta kyykyttämisen ilosta. Ihan vain tunteidensa vuoksi, v-tutuksensa vuoksi. Nainen pyrkii siis saamaan "tunnehöytyä", nainen ei pyri käytännölliseen tavoitteeseen, saavuttamaan käytännön hyötyä. Toisin sanoen nainen ei voi korvata kyykyttämistä millään. Vai voiko hän muka saada tuon saman sairaan sadistisen ilon jollain muullakin tavoin??
Korjatkaa minut jos olen väärässä. Hyvä jos avaatte silmiäni lisää. Tämä on yllättävän opettavainen ketju.
t. Mies joka on nähnyt useita surkeita pariskuntia mutta ei ole näköjään ymmärtänyt niistä ainuttakaan.
En ehkä ihan saa kiinni ajatuksestasi, kiva kuitenkin jos viestini avasi silmiäsi edes hieman näkemään minkälaisia ”kyykyttäviä” miehiä löytyy 😅
Joka tapauksessa kyykyttävä mies ajattelee että naisen tehtävä on hoitaa kotityöt ja lapset ja sillä siisti. Nainen on hankala oikuttelija jos valittaa osastaan. Mies siis ajattelee, että nainen on alempiarvoinen kuin hän itse.
Tällaiseen asenteeseen liittyy tietenkin kaikenlaisia muitakin ongelmia. Koko suhde on täysin epäterve ja naiset saattavat voida tosi pahoin. Alistamista voi tapahtua myös fyysisellä väkivallalla.
Ja kyllä jos kyykyttävää miestä vituttaa niin saattaa olla todella ilkeä naiselle. Todennäköisesti naisen syytä koko vitutus. Mies saattaa hyvin esim valittaa ja suuttua kuinka epäsiistiä kotona on, vaikka itse ei ole tehnyt eikä ole aikeissakaan tehdä yhtään mitään kodin siisteyden eteen!
Oikeastaan tällaisella kyykyttävän/alistavan miehen puolisolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jäädä kärsimään suhteeseen tai sitten erota. Erosta tällainen mies saattaa vaan tehdä hyvin hyvin hankalan, ja monesti nainen aavistaa sen ja siksi jää huonoon suhteeseen.
T. Se jolle vastasit
Puhut tässä nyt sovinistimiehistä, joita on paljon 40-luvulla syntyneistä. Vaimo nyrkin ja hellan välissä, raiskaus sallittua. Harmillista, että isoa ikäluokkaa edustava presidenttimme on myös vastustanut raiskausta avioliitossa, lakimiehenä. Kertoo kaiken olennaisen tästä ikäluokasta ja yhteiskunnan moraalista.
Niinhän sitä luulee, että tällainen asenne olisi jäänyt historiaan, mutta surullista kyllä, se ei ole. Edelleen nainen hoitaa monissa perheissä lähes 90% kaikesta kotiin ja perheeseen liittyvistä asioista. Ja tämän lisäksi nainen käy töissä siinä missä mieskin ja saattaa jopa saada parempaa palkkaa, koska on korkeammin palkattu.
Omasta mielestään tällainen ”kyykyttävä” mies tietenkin tekee tosi paljon kodin ja perheen eteen tietenkin. Hän muistaa mainita seuraavat kaksi kuukautta jos on pessyt kerran pyykkiä tai käynyt lasten kanssa puistossa. Muistaa ottaa myös tästä Facebookiin kuvia ja kertoa kaikille. Muut näkevätkin hänet osallistuvana miehenä.
Naista hän ei tietenkään koskaan kiitä tai arvosta mistään hänen tekemisistään, vaikka nämä asioita joita hän tekisi päivittäin. Omista tekemisistään hän odottaa kiitosta ja kehuja. Saattaa hyvin loukkaantua ja murjottaa jos ei niitä saa. Saattaa jopa kääntää asian niin että ei hänen kannata mitään ylimääräistä tehdä kun ei hänen panostaan arvosteta.
Tämä mies määrää milloin puhutaan ja mistä. Jos naisella on jotain mielen päällä, josta hän haluaisi keskustella (on vaikka uupunut kaikista kotitöistä), niin mies usein sanoo ”ei jaksa nyt alkaa riidellä” tms. Jos nainen ei usko, niin tekee vaimosta syntipukkia kun ”nalkuttaa” ja on hankala.
Tämä mies on liukas kuin saippua, ei ota vastuuta tekemisistään tai tekemättömyyksistään. Aina löytyy selitykset ja oikeutukset kaikelle. Voi kuule näitä miehiä on paljon ainakin vielä n. 40-vuotiaissa!
T. Edelleen sama jolle vastasit
Mummoni tapasi sanoa että laiska töitään luettelee.
Viitaten juuri siihen kun mies kertoo mitä kaikkea on tehnyt, kun nainen monesti tekee päivittäin vähintään yhtä paljon, mutta huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.
Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.
Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.
Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.
Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.
ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?
Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.
Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?
Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).
Eli tiedät että johtajamiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.
Mutta tiedät myös että duunarimiehet ovat seksuaalisesti dominoivia.
Jotenkin haiskahtaa naismielipide "eivätkö kaikki miehet ole seksissä dominoivia? Eikö niin kuulukin olla?"
Linkkiä vaikka tuosta:
What’s perhaps most interesting in all this is the psychological relief that many alpha males in socially dominant positions experience in identifying with the submissive role. Fantasizing themselves as “liberated” from all the responsibilities that go with functioning in dominant professional roles offers them a respite from always having to be in control.
https://www.psychologytoday.com/us/blog/evolution-the-self/201206/domin…
Vierailija kirjoitti:
Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.
Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.
Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.
Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.
Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.
Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.
ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?
Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.
Tätä keskustelua lukiessa vahvistuu kyllä ajatus että vähemmistössä tuntuu olevan parisuhteet jollaista itse tavoittelen, tai en aktiivisesti tavoittele vaikka sinkku olenkin, mutta ainoa millaiseen vielä suostuisin. Eli tasapuolisesti toista tukien vastavuoroisesti, suora keskusteluyhteys, toimiva fyysinen kanssakäyminen. Ilman draamaa ja turhaa vääntöä, "pakollisia" riitoja, mykkäkouluja ja pihtaamisia yms. turhaa elämän tuhlaamista. Joka suhteessa mies joko pomottaa tai on joojoomies? Nainen hiirulainen tai dramaqueen?
Minulle aikuinen, arvostava ja huomioiva kumppani. Lahjonta/elatus/palvonta on minulle vierasta.
N37
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon muuten huomannut että monet miehet hullaantuvat kauniista ja juuri hieman sekasin olevista naisista, olisiko siinä joku ritarillinen pelastus- juttu alitajunnasta, samoin kuin osalla naisista näiden renttujen kanssa?
Tai sitten se hieman sekaisin oleva on yksinkertaisesti mielenkiintoinen?
Itsestäni hieman sekaisin olevat on just parhaita, siis mielenkiintoisimpia.
En ikinä jaksaisi viettää vapaa-aikaani tasapaksujen ja mielikuvituksettomien ihmisten kanssa.
Sellaisten, joilla täytyy olla aikataulu, jotka tarkistavat ensin kalenterista, pelkäävät mokaavansa, eivät elehdi käsillään tai välttämättä edes kasvoillaankaan juurikaan, kaikki vapaa-aika täytyy olla ohjattua (harrastukset ym.) jne.Onko niin vaikea vain hyväksyä, että me ihmiset olemme erilaisia ja tietyt ihmistyypit viihtyvät keskenään paremmin kuin toiset?
Okei sekopää.
Ensinnäkin se ettei ole sekopää tai käyttäydy muita kohtaan sekopäisesti, ei tarkoita että olisi tasapaksu, vaan tasapainoinen, mutta sinun maailmassasi varmaan sitten niin.
Kyse oli ”hieman sekaisin olevista”, ei sekopäistä.
Ihminen, joka ei ole hieman sekaisin, ei voi olla mielenkiintoinen.
Eri aivot. Esim. taiteilijat ovat järjestäen hieman sekaisin, ja siksi taiteilijoita.
Eivät olisi, jos eivät olisi hieman sekaisin.
Ex-vaimo oli tosi hyvännäköinen ja aivan loistava sängyssä. Siihen hyvät puolet loppuivatkin.
Väkivaltainen narsisti-alkoholisti muuten, mutta vuosia tuli siedettyä hyvien puolien vuoksi..