Miksi miehet joskus "valitsevat" vaimokseen hankalan ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Molemmista. Setäesimiesten lutikka. Nämä tunnetaan työpaikoilla pahimpien pilluhaukkojen kahvi- ja lounasseurana. Etenkin viennin puolella.

Kylläpä te vähän elämästä tiedätte.

:D

En tiedä. Oma arvaukseni on, että monet hankalat ihmiset osaavat olla alkuun todella charmantteja ja voittaa toiset puolelleen. Eivät vain jaksa jatkaa hyvää käytöstä kovin pitkään.

Siksi kun valitaan ulkonäön perusteella.

Ymmärtäisin paremmin jos vaikea nainen olisi isotis sinen hoikka nuori blondi.

mutta se ulkonäkö mätsää luonteen kanssa??? ja silti kiltti mies jaksaa...

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtäisin paremmin jos vaikea nainen olisi isotis sinen hoikka nuori blondi.

mutta se ulkonäkö mätsää luonteen kanssa??? ja silti kiltti mies jaksaa...

Jos se mies on i...............s

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Oma arvaukseni on, että monet hankalat ihmiset osaavat olla alkuun todella charmantteja ja voittaa toiset puolelleen. Eivät vain jaksa jatkaa hyvää käytöstä kovin pitkään.

Sen takia varmaan moni tällainen ihminen "salamarakastuu", nopeasti sitoutuminen, lapset jne.

Sitten on helppo unohtaa esitys kun toinen on kahlittu. Liitoista sentään pääsee eroon melko helposti, mutta kenenkään ei pitäisi lisääntyä pikaisen tuntemisen jälkeen.

Exä oli aivan mahdoton ihmisenä. Mutta hankalat naiset on best, koska he ovat hankalia myös muille. Hyvä kun naapurit ja muut tukarit alkoivat lässyttämään, niin kyllä saivat kuulla kunniansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Molemmista. Setäesimiesten lutikka. Nämä tunnetaan työpaikoilla pahimpien pilluhaukkojen kahvi- ja lounasseurana. Etenkin viennin puolella.

Kylläpä te vähän elämästä tiedätte.

:D

Oletko lutikka vaiko setämies? Läntisestä Suomesta?

Miehet tykkää saalistaa ja kyllä siinä naisessa pitää olla jotain haastetta. Kiltti harmaa hiirulainen ei riitä jos ei halua kuolla tylsyyteen parin vuoden päästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Molemmista. Setäesimiesten lutikka. Nämä tunnetaan työpaikoilla pahimpien pilluhaukkojen kahvi- ja lounasseurana. Etenkin viennin puolella.

Kylläpä te vähän elämästä tiedätte.

:D

Oletko lutikka vaiko setämies? Läntisestä Suomesta?

Seksuaalinen aikuinen nainen, en ota puuhasta rahaa ja eteneminenkin tapahtuu vain nautintoa kohti.

Ainiin mutta parisuhteessa pettämistä pahempi onkin se että sinkkunainen harrastaa seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Joo ei ne miehet välttämättä vanhoja miehiä ole olleet, se on totta.

Mutta jos naisella on seksikokemusta useista itseään huomattavasti vanhemmista (yli 10 vuotta) johtavassa asemassa olevista miehistä, se kertoo naisesta lähinnä just jotain tuollaista, että on toiminut escortina tai kiivennyt polvet ruvella ja vanhemman ukon muna suussa reittä pitkin parempiin hommiin, tai hankkinut jotain muuta etua itselleen.

Kyllä tuo nyt vaan kertoo naisesta hyvin paljon, eikä mitään hyvää.

Jos kertoo itsestään tuollaisen asian (kokemusta useista huomattavasti vanhemmista johtotason miehistä) tulee mieleen sellainen hölmö ja epäitsenäinen kana imemässä posket lommollaan pomon k*rpää.

En haluaisi juoda samasta pullonsuusta tollasen naisen kanssa, koska ällöttäisi mitä kaikkea siellä suussa on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vaativat prinsessat tuskin ovat mitään hirmuja sängyssä. Ainakaan alun jälkeen. Uskon että ennemmin näyttelevät ja sitten käsittelevät miestä hienosti ennen kuin totuus paljastuu.

Ehkä hankala nainen on fiksumpi kuin miehensä.

Juuri näin, monet prinsessat kautta kovaa esittävät ovat täysiä lahnoja sängyssä, koettu on monta kertaa. Hiljaisissa vesissä ne hauetkin ui.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Joo ei ne miehet välttämättä vanhoja miehiä ole olleet, se on totta.

Mutta jos naisella on seksikokemusta useista itseään huomattavasti vanhemmista (yli 10 vuotta) johtavassa asemassa olevista miehistä, se kertoo naisesta lähinnä just jotain tuollaista, että on toiminut escortina tai kiivennyt polvet ruvella ja vanhemman ukon muna suussa reittä pitkin parempiin hommiin, tai hankkinut jotain muuta etua itselleen.

Kyllä tuo nyt vaan kertoo naisesta hyvin paljon, eikä mitään hyvää.

Jos kertoo itsestään tuollaisen asian (kokemusta useista huomattavasti vanhemmista johtotason miehistä) tulee mieleen sellainen hölmö ja epäitsenäinen kana imemässä posket lommollaan pomon k*rpää.

En haluaisi juoda samasta pullonsuusta tollasen naisen kanssa, koska ällöttäisi mitä kaikkea siellä suussa on ollut.

Karua tekstiä, mutta niin totta. Huonosti seisovan vanhan haisumunan imuri.

Eiköhän mies saa mitä tilasi. Ihanista tytöistä tulee huonosti kohdeltuna qusipäisiä akkoja. Sama seikka lihottaa.

Parisuhteessa mies on hyötyjä, joten nainen on väkisinkin taakankantaja-antaja-kaikenhoitaja, kun ne kotihommat eivät itsestään tule tehdyiksi. Aikaa itsestä huolehtimiseen ei jää, eikä voimia.

Nuorena tyttö uskoo rakkauteen, kun on opetettu siihen harhaan. Vanhana tajuaa, että se oli miesten jekku naisten nujertamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Joo ei ne miehet välttämättä vanhoja miehiä ole olleet, se on totta.

Mutta jos naisella on seksikokemusta useista itseään huomattavasti vanhemmista (yli 10 vuotta) johtavassa asemassa olevista miehistä, se kertoo naisesta lähinnä just jotain tuollaista, että on toiminut escortina tai kiivennyt polvet ruvella ja vanhemman ukon muna suussa reittä pitkin parempiin hommiin, tai hankkinut jotain muuta etua itselleen.

Kyllä tuo nyt vaan kertoo naisesta hyvin paljon, eikä mitään hyvää.

Jos kertoo itsestään tuollaisen asian (kokemusta useista huomattavasti vanhemmista johtotason miehistä) tulee mieleen sellainen hölmö ja epäitsenäinen kana imemässä posket lommollaan pomon k*rpää.

En haluaisi juoda samasta pullonsuusta tollasen naisen kanssa, koska ällöttäisi mitä kaikkea siellä suussa on ollut.

Huoh. Olemme tavanneet illanvietoissa/viihteellä kaupungilla. Joidenkin kanssa on jääty seksisuhteeseen joksikin aikaa. Kuka sitä paitsi sanoi että on ollut useita, vastasin muutaman oman kokemuksen perusteella tuohon dominointi seksissä -asiaan.

Täällä palstalla 1/3 kommentoijista tuntuu olevan kukkahattutätejä ja mielensäpahoittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Joo ei ne miehet välttämättä vanhoja miehiä ole olleet, se on totta.

Mutta jos naisella on seksikokemusta useista itseään huomattavasti vanhemmista (yli 10 vuotta) johtavassa asemassa olevista miehistä, se kertoo naisesta lähinnä just jotain tuollaista, että on toiminut escortina tai kiivennyt polvet ruvella ja vanhemman ukon muna suussa reittä pitkin parempiin hommiin, tai hankkinut jotain muuta etua itselleen.

Kyllä tuo nyt vaan kertoo naisesta hyvin paljon, eikä mitään hyvää.

Jos kertoo itsestään tuollaisen asian (kokemusta useista huomattavasti vanhemmista johtotason miehistä) tulee mieleen sellainen hölmö ja epäitsenäinen kana imemässä posket lommollaan pomon k*rpää.

En haluaisi juoda samasta pullonsuusta tollasen naisen kanssa, koska ällöttäisi mitä kaikkea siellä suussa on ollut.

Huoh. Olemme tavanneet illanvietoissa/viihteellä kaupungilla. Joidenkin kanssa on jääty seksisuhteeseen joksikin aikaa. Kuka sitä paitsi sanoi että on ollut useita, vastasin muutaman oman kokemuksen perusteella tuohon dominointi seksissä -asiaan.

Täällä palstalla 1/3 kommentoijista tuntuu olevan kukkahattutätejä ja mielensäpahoittajia.

Siis 2/3. Vähintään.

Suurin osa ihmisistä ei suinkaan valitse ketään - eivät miehet, eivät naiset. Vaikka valtaosa haluaakin ylläpitää kuvitelmaa, että on itse "valinnut" kumppaninsa, koska tämä oli kaikkein paras. Suurin osa ottaa sen, minkä saa, ja tyytyy sitten siihen, kenen kanssa juttu jatkuu. Valtaosalla on kyse molemminpuolisesta tyytymisestä. Useinhan nämä jutut eivät edes pääse alkamaan, sillä vaikka ekoilla treffeillä olisikin valmis "yrittämään", voi olla että ei vaan suju millään tasolla, ja tyytymiseen valmiskaan ei voi jatkaa. Joten varmaan silloin ihmiset ovatkin aidisti tyytyväisiä, jos jonkun kanssa juttu jatkuu ihan suhteeksi asti - vaikka se tyytymissuhde alunperin olikin.

Niin, eli tuskin he valitsevat sitä hankalaa. He vaan eivät saaneet eivätkä saisi muita. Koska tietysti ne, joilla on mahdollisuus valita, valitsevat sen hankalan kohdalla sen, että jättävät väliin - jos tietävät, että itselle on mahdollista saada jotain parempaakin. Ne sitten tyytyvät hankalaan kumppaniin, jotka tietävät heikoksi mahdollisuutensa halutun kumppanin saamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minullapa onkin ihan omakohtaisia kokemuksia aiheesta.

Noin suurin piirtein kolmekymppiseksi asti olin seurustelumielessä täysin näkymätön. Kukaan ei kiinnostunut, koskaan. Selvästikin erilaiset asiat ratkaisivat kuin vanhempana.

Joskus noin kolmekymppisenä tilanne alkoi kääntyä, ja sain osakseni kiinnostusta.

Ensimmäinen deittikumppani oli hyvin määrätietoinen ja osoitti halunsa selkeästi. Se todellakin vetosi, en valittanut siitä että nainen vei. Hälytyskellot alkoivat soida kun tuli puhe kahdesta huonosta exästä, lumihankeen heittämisestä ja avarilla lyömisestä. Ja pian alkoi kiukuttelu. Pari kertaa nainen aloitti kunnon draaman, enkä kokemattomana heti tajunnut mitä siinä haettiin. Sitähän siinä haettiin että toimisin kuten ne exätkin. Nainen lumihankeen, itkua ja pian sovintoseksiä. Sanoin kiitos ei ja kirjaimellisesti kävelin tieheni.

Kaksi seuraavaa kiinnostuksensa osoitanutta olivat alussa hyvin tasa-arvoisia. Molemmat veivät vuorollaan ja treffeillä oli mukava käydä. Pian kuitenkin alettiin haluta että kuljen edellä, päätän asioista, teen aloitteet romanttisesti, jne. Pian alkoi tulla sellainen olo että olisin kuin naisen isä, tai koiranpennun omistaja. Kun en tätä halunut, hienovaraiset vihjeet muuttuivat hienovaraiseksi naljailuksi. Kokemuksista viisastuneena sanoin ihan heti etten halua mitään miehen rooli/naisen rooli-jaottelua, ja molemmat orastavat suhteen alut päätettiin hyvinä ystävinä.

Jostain syystä vedän puoleeni naisia joille olen "hyvä saalis", mutta jotka haluavat että jostain löytyy se dominoiva uros. Ehkä viejänaiset vetävät puoleensa miehiä jotka nauttivat valloittamisesta, mutta haluavat että valloitettuaan naisen tämä muuttuu alistuvaksi pikkurouvaksi.

ps. naiset tuntuvat aina liittävän ei-dominoiviin miehiin negatiivisia uskomuksia. Tällainen mies nähdään yhteiskunnasta syrjäytyneenä luuserina jolla ei ole omaa tahtoa. Se on harhaluulo, vietävänä on kiva olla mutta vain kun kyyti on sellainen josta molemmat nauttivat. Tiesittekö muuten että miehillä seksuaalinen submissiivisuus korreloi korkean sosioekonomisen aseman kanssa (naisilla päin vastoin)?

Joka tapauksessa: minulle sellainen aidosti vahva nainen ja paras kaveri jonka kanssa ei tarvitse arvuutella millaista muodonmuutosta tämä milloinkin toivoo. Kiitos.

Laitatko linkkiä johonkin tutkimukseen tai juttuun aiheesta seksuaalisuus/sosioekonominen asema?

Minun käsitykseni on, että johtajamiehet ovat kaikkea muuta kuin seksuaalisesti submissiivisia. Mutta sen tiedän myös että monet duunarimiehet ovat seksuaalisesti tosi aktiivisia ja tykkäävät myös olla aloitteellisia, koska seksi heille tärkeää ja heille tärkeää myös kokea olevansa hyviä siinä (tyydyttää nainen jne).

Oma kokemus kyllä on että johtotehtävissä olevat miehet tykkäävät olla "antavana" osapuolena. Duunarit sitten tykkää duunata vaihtelevasti, useat haluavat olla "ottavana" osapuolena.

Tosin nämä toimarit ja päälliköt ovat olleet itseäni yli 10v vanhempia, liekö se sitten vaikuttava tekijä.

Oletko toiminut escortina?

Paljon tienasit tunnissa?

Vai edennyt uralla reittä pitkin?

Sivusta mutta ei tarvitse olla escort että havainnoi miesten käyttäytymistä.

Se, että on seksikokemusta useista johtavassa asemassa olevista vanhoista miehistä, kielii joko seksin myymisestä tai reittä pitkin uralla etenemisestä....

Ja miesten havainnointi pelkästään omasta vinkkelistä on turhaa, sama mies kohtelee eri naisia eri tavoin

Max 15v ikäeroa ei tee toisesta osapuolesta välttämättä vanhaa. Ja joidenkin ihmisten kohdalla ikä tosiaan on vaan numero. Jotkut taas on jo parikymppisenä "keski-ikäisiä".

Joo ei ne miehet välttämättä vanhoja miehiä ole olleet, se on totta.

Mutta jos naisella on seksikokemusta useista itseään huomattavasti vanhemmista (yli 10 vuotta) johtavassa asemassa olevista miehistä, se kertoo naisesta lähinnä just jotain tuollaista, että on toiminut escortina tai kiivennyt polvet ruvella ja vanhemman ukon muna suussa reittä pitkin parempiin hommiin, tai hankkinut jotain muuta etua itselleen.

Kyllä tuo nyt vaan kertoo naisesta hyvin paljon, eikä mitään hyvää.

Jos kertoo itsestään tuollaisen asian (kokemusta useista huomattavasti vanhemmista johtotason miehistä) tulee mieleen sellainen hölmö ja epäitsenäinen kana imemässä posket lommollaan pomon k*rpää.

En haluaisi juoda samasta pullonsuusta tollasen naisen kanssa, koska ällöttäisi mitä kaikkea siellä suussa on ollut.

Karua tekstiä, mutta niin totta. Huonosti seisovan vanhan haisumunan imuri.

Jos olisi taas keskitytty moraalisaarnaamisen sijaan asiaan josta oli puhe, niin olisitte huomanneet että ainakin nämä tyypit oli niitä naisten palvojia, ei alistajia.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä ei suinkaan valitse ketään - eivät miehet, eivät naiset. Vaikka valtaosa haluaakin ylläpitää kuvitelmaa, että on itse "valinnut" kumppaninsa, koska tämä oli kaikkein paras. Suurin osa ottaa sen, minkä saa, ja tyytyy sitten siihen, kenen kanssa juttu jatkuu. Valtaosalla on kyse molemminpuolisesta tyytymisestä. Useinhan nämä jutut eivät edes pääse alkamaan, sillä vaikka ekoilla treffeillä olisikin valmis "yrittämään", voi olla että ei vaan suju millään tasolla, ja tyytymiseen valmiskaan ei voi jatkaa. Joten varmaan silloin ihmiset ovatkin aidisti tyytyväisiä, jos jonkun kanssa juttu jatkuu ihan suhteeksi asti - vaikka se tyytymissuhde alunperin olikin.

Niin, eli tuskin he valitsevat sitä hankalaa. He vaan eivät saaneet eivätkä saisi muita. Koska tietysti ne, joilla on mahdollisuus valita, valitsevat sen hankalan kohdalla sen, että jättävät väliin - jos tietävät, että itselle on mahdollista saada jotain parempaakin. Ne sitten tyytyvät hankalaan kumppaniin, jotka tietävät heikoksi mahdollisuutensa halutun kumppanin saamiseen.

Tai sitten ei vaan arvota elämäänsä parisuhdestatuksensa kautta.

Ikivanha totuus: parempi ilman kuin huonossa.