Hyviä kokemuksia mielialalääkkeistä? Kertokaa ihmeessä.

ap täällä. Onko täällä kokemusta Cipralexista, Voxrasta?

Olen niin huonossa kunnossa mutta en tiedä mitä pitäisi syödä. Just ja just saan laskut maksetuksi.

Mikä ja millä lailla lääke on teitä auttanut?

Ääni myös voxralle, lisää toimintakykyä. 

Mies aloitti mielialalääkkeet,ja se oli arjen pelastus-nimittäin minun.

Masentunut,raivoherkkä,itsetunto nollassa mies on jälleen oma itsensä,siis vastakohta edellisille.

Kiitos

Mies aloitti mielialalääkkeet,ja se oli arjen pelastus-nimittäin minun.

Masentunut,raivoherkkä,itsetunto nollassa mies on jälleen oma itsensä,siis vastakohta edellisille.

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Mies aloitti mielialalääkkeet,ja se oli arjen pelastus-nimittäin minun.

Masentunut,raivoherkkä,itsetunto nollassa mies on jälleen oma itsensä,siis vastakohta edellisille.

Kiitos

Masennuslääkkeillä mies huijataan tyytymään tilanteeseen, jossa olisi muuten onneton. Hän ei tajua parantaa tilannettaan, jotta pärjäisi ilman lääkkeitä. Onnea teille!

mulle venlaflaxin 75 mg on ollut pelastus; pääsin elämässäni eteenpäin ja töihin pitkäaikaistyöttömyydestä

on yksilöllistä mikä lääke kenellekin sopii :)

Vierailija kirjoitti:

ap täällä. Onko täällä kokemusta Cipralexista, Voxrasta?

Olen niin huonossa kunnossa mutta en tiedä mitä pitäisi syödä. Just ja just saan laskut maksetuksi.

Cipralex on parempi paniikkihäiriön hoitoon.

Mutta ei täältä kannata kysellä neuvoja/kokemuksia, asiallisia vastauksia ei saa. Vertaisryhmä on hyvä.

Cipralex-kokemukseni. 

Aloitusaika - helvetin paha olo, ahdistuksen takia en voi tehdä töitä enkä mitään muutakaan. Lääkäri varoittaa, että aloitusoireet voivat olla voimakkaita, mutta ne menevät ohi.

Viikko aloittamisesta - Voi helvetti, enpä tiennyt, miten paha olo voi ollakaan. Sähköiskutuntemuksia, megalomaanista ahdistusta, painajaisia, pelkkää sängyssä makaamista toivoen, että olo menisi ohi. Pakotti makaamaan sängyssä liikkumattomana pahemmin, kuin mikään kuumetauti ikinä.

Kaksi viikkoa aloittamisesta - Edelleen sama hirveä olo, mutta jotain pientä toivon kipinää. Ahdistuksen pahin kärki alkaa väistyä, sähköiskutuntemukset ja ahdistusaallot alkavat tulla jo tutuiksi ja niiden kanssa oppii elämään. Tuntemukset menevät aaltoittain. Kaupassa käsi vapisee hulluna, kun yritän laittaa korttia tunnuslukulaitteeseen. 

Kolme viikkoa aloittamisesta - Tunne siitä, että selviän. Elämä voittaa. Jaksan siivota kodin ja käydä kaupassa. 

Neljä viikkoa aloittamisesta - Onpas hyvä olo. Tältäkö se terveenä olo tuntui? Katson itseäni peilistä ja silmiin on palannut ilo ja ilmeikkyys. 

6-8 viikkoa aloittamisesta - Miksen aloittanut lääkitystä aiemmin? Onpas hyvä olla. Pystyn tekemään asioita, tapaamaan ihmisiä, saan ajatuskierteeni kuriin, ahdistus ei vie kaikkea toimintakykyä, vaan on hallittavissa. 

Huonot sivuvaikutukset; lisäsi masentuneisuutta, joka ei itselläni ole ollut ongelma koskaan. Koin sen kyllä helpommin kestettäväksi, kuin ahdistuksen. Paino nousi jonkin verran, suu oli usein kuiva, seksi kiinnosti kyllä ajatuksen tasolla, mutta fyysisesti ei tuntunut juuri miltään. Auttoi sosiaalisiin pelkoihin, tai no, kaikkiin muihinkin pelkoihin. Rauhoitti mieleni. Ahdistukseen siis oiva apu, masennuksesta en ole niin varma.

Hyi saatana mitä myrkkyjä. Keinotekoisesti ollaan sitten lääkityksellä pirtsakoita ja lääkitys sotkee lopullisesti aivokemian. En tunne ketään ihmistä joka olisi parantunut masennuksistaan ym. mielialalääkkeiden avulla. Tunnen kyllä parantuneita ihmisiä, jotka ovat ottaneet itseään niskasta kiinni, tehneet töitä terepeutin kanssa ja muuttaneet elintapojaan. 

Venlafaxin auttoi minua käymään töissä. En olisi siinä ilmapiirissä muuten jaksanut. Nyt jäin eläkkeelle ja päätin kokeilla, miten se lopettaminen sujuu. Sain lääkäriltä pari reseptiä eri annoksilla, mutta minä pösilö en lukenut taaskaan tarakempaa niitä ja hyppäsin heti pienempään annokseen eli 37,5 mg/pv. Olisi pitänyt ensin syödä 75 mg/pv ja sitten kuukauen päästä vasta tuohon pienimpään. Muita oireita ei kamalasti tullut, mutta ruokahalu on lisääntynyt ja sitä en enää tarvitsisi enempää. Samoin itken kyllä liian helposti. Mutta yritän välttää lukemasta asioita, jotka liikuttavat.

Mutta Venla tosiaan aikoinaan oli minulle sellainen apu, jota silloin koin tarvitsevani. 

Kokeillut kaikki, mikään ei oikein auta.

Voxra auttoi mua, eikä ollut syömiseen tai seksuaalielämään vaikuttavia sivuvaikutuksia. Jouduin valitettavasti lopettamaan toisen (suht harvinaisen) sairauden takia.

Voxra estää mua tappamasta itseäni, muuten ei auta mihinkään.

Ilman lääkkeitä tuskin olisin palautunut työkykyiseksi. Minua huimasi niin, etten enää halunnut liikkua ulkona; näköhäiriöt ja kuulon herkistyminen tekivät elämän hankalaksi; epämääräiset kivut ja etenkin jatkuva päänsärky tekivät elämästä tuskaa ja välillä iski hirveä paniikkiajatus ja puski ahdistusta ja tuskanhikeä. Lopulta makasin kaiken vapaa-aikani sängyssä ja yritykseni ajautui vararikkoon (ei konkurssiin koska kyse oli toiminimestä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei paranna masennusta. Koettu hyöty on placebo vaikutus. Sokkokokeissa avun masennuslääkkeistä saa 34% kun placeboa saanut verrokkiryhmästä avun saa 29%. Masennuslääkkeet on huuhaata.

Laittaisitko linkin tutkimukseen? Mitä masennuslääkkeitä siinä edes tutkittiin? Niitähän on todella erilaisia. Itselläni esim. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet eivät toimineet mutta Voxra toimi.

Olet itse asiassa väärässä. Kirch ja Sapirstein tutkivat asiaa jo vuonna 1998 julkaistussa meta-analyysissaan ja löysivät sellaisen hämmästyttävän tuloksen, että lääkkeet olivat keskimäärin yhtä tehokkaita ja suurimman osan vasteesta selittää plasebo huolimatta siitä, oliko lääkettä edes tarkoitettu masennuksen hoitoon. Lääkkeet tuossa meta-analyysissa selittivät noin 25 % tehosta. Tosin tutkijat pitivät jo tuolloin varteen otettavana vaihtoehtona, että tuo teho selittyy lähinnä sillä, että lääkityksen sivuoireet purkavat sokkoutuksen. Yhtä tehokkaita olivat myös seuraavat ei-masennuslääkkeiksi luokitellut lääkkeet, joita olivat amylobarbitooni, adinatsolaani, litium, liotyroniini ja adinatsolaani.  Ensimmäiset ovat barbituraatteja, litium on mielentasaaja, liotyroniini on kilpirauhaslääke ja adinatsolaani on bentso. 

https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/32556648/KirschandSapir…

Plasebon vaikutus on noissa tutkimuksissa yleensä todella hurja, vaikka julkaisuharha ja lääkeyhtiöiden rahoituksesta johtuva tulosten vääristely sun muu antavat toisenlaisen kuvan niiden tehosta. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa sosiaalisten tilanteiden pelkoa  hoidettiin masennuslääke sertraliinilla 9 viikkoa niin, että toiselle ryhmälle kerrottiin heidän syövän ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä ja toiselle sanottiin, että sertraliini on vain plaseboa.  Ne jotka tiesivät syövänsä ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä, omasivat lähes neljä kertaa suuremman vasteen kuin ne, joille kerrottiin, että he syövät plaseboa. Ja tämä ero näkyi myös MRI-kuvauksissa aivovasteina. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29033138

Toisin sanoen on todennäköistä, että myös sinun uskomuksesi vaikuttavat hoidon tehoon enemmän kuin luuletkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei paranna masennusta. Koettu hyöty on placebo vaikutus. Sokkokokeissa avun masennuslääkkeistä saa 34% kun placeboa saanut verrokkiryhmästä avun saa 29%. Masennuslääkkeet on huuhaata.

Laittaisitko linkin tutkimukseen? Mitä masennuslääkkeitä siinä edes tutkittiin? Niitähän on todella erilaisia. Itselläni esim. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet eivät toimineet mutta Voxra toimi.

Olet itse asiassa väärässä. Kirch ja Sapirstein tutkivat asiaa jo vuonna 1998 julkaistussa meta-analyysissaan ja löysivät sellaisen hämmästyttävän tuloksen, että lääkkeet olivat keskimäärin yhtä tehokkaita ja suurimman osan vasteesta selittää plasebo huolimatta siitä, oliko lääkettä edes tarkoitettu masennuksen hoitoon. Lääkkeet tuossa meta-analyysissa selittivät noin 25 % tehosta. Tosin tutkijat pitivät jo tuolloin varteen otettavana vaihtoehtona, että tuo teho selittyy lähinnä sillä, että lääkityksen sivuoireet purkavat sokkoutuksen. Yhtä tehokkaita olivat myös seuraavat ei-masennuslääkkeiksi luokitellut lääkkeet, joita olivat amylobarbitooni, adinatsolaani, litium, liotyroniini ja adinatsolaani.  Ensimmäiset ovat barbituraatteja, litium on mielentasaaja, liotyroniini on kilpirauhaslääke ja adinatsolaani on bentso. 

https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/32556648/KirschandSapir…

Plasebon vaikutus on noissa tutkimuksissa yleensä todella hurja, vaikka julkaisuharha ja lääkeyhtiöiden rahoituksesta johtuva tulosten vääristely sun muu antavat toisenlaisen kuvan niiden tehosta. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa sosiaalisten tilanteiden pelkoa  hoidettiin masennuslääke sertraliinilla 9 viikkoa niin, että toiselle ryhmälle kerrottiin heidän syövän ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä ja toiselle sanottiin, että sertraliini on vain plaseboa.  Ne jotka tiesivät syövänsä ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä, omasivat lähes neljä kertaa suuremman vasteen kuin ne, joille kerrottiin, että he syövät plaseboa. Ja tämä ero näkyi myös MRI-kuvauksissa aivovasteina. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29033138

Toisin sanoen on todennäköistä, että myös sinun uskomuksesi vaikuttavat hoidon tehoon enemmän kuin luuletkaan. 

Tämän keskustelun tarkoituksena on jakaa hyviä kokemuksia mielialalääkkeistä. Todennäköisesti tänne hakeutuvat apua tarvitsevat ja jotka voisivat saada suuren avun lääkkeistä. Silti tämänkaltaisiin asiallisesti apua kysyvään keskusteluun rantautuu ihmisiä selittämään tällaista. Jos haluat jakaa ihmisille tietoa lääkkeiden toimimattomuudesta tai placebosta niin ole hyvä ja tee oma keskustelu sille. Ja te muutkin huutelijat, keskustelu ei kosketa selvästikään teitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei paranna masennusta. Koettu hyöty on placebo vaikutus. Sokkokokeissa avun masennuslääkkeistä saa 34% kun placeboa saanut verrokkiryhmästä avun saa 29%. Masennuslääkkeet on huuhaata.

Laittaisitko linkin tutkimukseen? Mitä masennuslääkkeitä siinä edes tutkittiin? Niitähän on todella erilaisia. Itselläni esim. SSRI-lääkkeet ja SNRI-lääkkeet eivät toimineet mutta Voxra toimi.

Olet itse asiassa väärässä. Kirch ja Sapirstein tutkivat asiaa jo vuonna 1998 julkaistussa meta-analyysissaan ja löysivät sellaisen hämmästyttävän tuloksen, että lääkkeet olivat keskimäärin yhtä tehokkaita ja suurimman osan vasteesta selittää plasebo huolimatta siitä, oliko lääkettä edes tarkoitettu masennuksen hoitoon. Lääkkeet tuossa meta-analyysissa selittivät noin 25 % tehosta. Tosin tutkijat pitivät jo tuolloin varteen otettavana vaihtoehtona, että tuo teho selittyy lähinnä sillä, että lääkityksen sivuoireet purkavat sokkoutuksen. Yhtä tehokkaita olivat myös seuraavat ei-masennuslääkkeiksi luokitellut lääkkeet, joita olivat amylobarbitooni, adinatsolaani, litium, liotyroniini ja adinatsolaani.  Ensimmäiset ovat barbituraatteja, litium on mielentasaaja, liotyroniini on kilpirauhaslääke ja adinatsolaani on bentso. 

https://s3.amazonaws.com/academia.edu.documents/32556648/KirschandSapir…

Plasebon vaikutus on noissa tutkimuksissa yleensä todella hurja, vaikka julkaisuharha ja lääkeyhtiöiden rahoituksesta johtuva tulosten vääristely sun muu antavat toisenlaisen kuvan niiden tehosta. Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa sosiaalisten tilanteiden pelkoa  hoidettiin masennuslääke sertraliinilla 9 viikkoa niin, että toiselle ryhmälle kerrottiin heidän syövän ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä ja toiselle sanottiin, että sertraliini on vain plaseboa.  Ne jotka tiesivät syövänsä ujouden hoitoon tarkoitettua lääkettä, omasivat lähes neljä kertaa suuremman vasteen kuin ne, joille kerrottiin, että he syövät plaseboa. Ja tämä ero näkyi myös MRI-kuvauksissa aivovasteina. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29033138

Toisin sanoen on todennäköistä, että myös sinun uskomuksesi vaikuttavat hoidon tehoon enemmän kuin luuletkaan. 

Tämän keskustelun tarkoituksena on jakaa hyviä kokemuksia mielialalääkkeistä. Todennäköisesti tänne hakeutuvat apua tarvitsevat ja jotka voisivat saada suuren avun lääkkeistä. Silti tämänkaltaisiin asiallisesti apua kysyvään keskusteluun rantautuu ihmisiä selittämään tällaista. Jos haluat jakaa ihmisille tietoa lääkkeiden toimimattomuudesta tai placebosta niin ole hyvä ja tee oma keskustelu sille. Ja te muutkin huutelijat, keskustelu ei kosketa selvästikään teitä.

No jos luit nuo tutkimukset, niin lääkkeet eivät suinkaan ole tehottomia. Monien masennus paranee olennaisesti niiden johdosta, koska ihmiset uskovat lääketieteen auktoriteetin parantavaan voimaan. Missä kohtaa kerroin huonoja uutisia? Onko se huono uutinen, että voit pelkästään ajattelullasi vaikuttaa mielentilaasi enemmän, kuin millään patentoidulla, miljardeja veronmaksajien rahoja imevällä lääkeaineella? Plasebo on tehokas lääke ja haluan suositella sitä aloittajalle. Minä jopa perustelin argumenttini tutkimusnäytöllä, toisin kuin useimmat täällä. 

Minä kokeilin paria, mutta ne tuntui kamalinta. Sitten sain Voxraa, ja se on ollut hyvä,. Ei juuri sivuvaikutuksia, saa jakamaan ja tuntemaan olon vahvemmaksi, rauhallisemmaksi. Mutta ei latista tunteita.

Minua SNRI lääke (duloksetiini) auttaa todella paljon. Ilman lääkettä vaikea ahdistus saa ylivallan, menetän työkyvyn ja yöunet, parisuhde menee solmuun koska ylireagoin kaikkeen, lapset ahdistuvat minun ahdistuksestani.

Lääkkeen tuella överiahdistus pysyy poissa, tunnen oloni tasapainoiseksi ja tyytyväiseksi, jaksan huolehtia arjen velvotteista, jaksan olla vaimona ja äitinä läsnä perheelleni.

Olen käynyt myös pitkän terapian joka on osaltaan auttanut, mutta valitettavasti ahdistuneisuushäiriöt ovat usein kroonisia ja niin on minunkin tapauksessani. Ainakin toistaiseksi aion jatkaa lääkitystä siitä yksinkertaisesta syystä, että se AUTTAA.