Lapseni paras ystävä sanoi, ettei tule lapseni synttäreille, koska lapseni ei tehnyt niin kuin tämä ystävä halusi
Siis miettikää. Lapseni istui sängyllä aivan järkyttyneenä ja itki. Kyseessä 9-vuotiaat. Syy, miksi sanoi noin oli, että lapseni ei halunnut mennä tämän toisen luo yökylään synttäreitään edellisenä iltana. Pisteet lapselleni siitä, ettei taipunut tämän toisen tahtoon. Lopulta ystävä sitten soitti kun ei saanutkaan uhkailemalla ystävänsä taipumaan tahtoonsa, että tulee synttäreille. Hän ainoastaan sai ystävänsä itkemään. Että sellainen herranterrtu se siellä.
Kommentit (113)
Äitihullu tai se sipulisilppu? Nyt menee jo ihan överiksi. Et voi olla se viisas vanhempi, koska kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole sellaista? Öö?
Kyllä Ap käy sääliksi sinun lastasi. Tajuatko?
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä syyllistäjä lapsi, oikea paska. Yritti saada lapseni taipumaan tahtoonsa satuttavin keinoin, onko mielenvikaisempaa lasta nähtykään? Ei ole.
ApOma lapsesi käyttää samaa tekniikkaa kun toinen lapsi tekee saman niin itketään krokotiilin kyyneleitä. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan..
Ei käytä ja oli kyllä aidosti järkyttynyt. Eikä ihme, hirveä kaveri.
Ap
Ap kyllä sä saat vähemmälläkin mesoamisella niitten tyttöjen välit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Heillä on edellisenä iltana Halloween-juhlat ja sen päätteeksi tyttö olisi halunnut lapseni yökylään. Eiköhän se juhliin meneminen ihan riitä, ettei tarvitse vaatia sellaista, mitä toinen ei halua tehdä. Kuka se tässä oikein kasvatettu maailmannavaksi? Se lapsi. Miten kukaan haluaa toisen tekevän sellaista, mistä tämä ei nauti ja olisiko se itselle hauskaa? En tajua tuollaista muiden tunteista piittaamattomuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Mietipä sitä, kun se kiristys olisi toiminut? Kyllä se olisi luonnehäiriöistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Siihenhän se toinen kuitenkin TÄHTÄSI, että se kiristys olisi toiminut. Onko nyt pettynyt, kun se ei toiminut?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Ap käy sääliksi sinun lastasi. Tajuatko?
Perustele, miksi? Ei käy, koska manipulointihan ei toiminut. Muuten kävisikin, jos se olisi se toinen onnistunut siinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Ap käy sääliksi sinun lastasi. Tajuatko?
Perustele, miksi? Ei käy, koska manipulointihan ei toiminut. Muuten kävisikin, jos se olisi se toinen onnistunut siinä.
Ap
Tosin siltä osin käy sääliksi, että joutui järkyttymään muka hyvän ystävänsä teoista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Äitihullu tai se sipulisilppu? Nyt menee jo ihan överiksi. Et voi olla se viisas vanhempi, koska kaikilla lapsilla ei kuitenkaan ole sellaista? Öö?
No en selkeästi ole kauhean viisas vanhempi, koska lapselleni ihminen, josta hän järkyttyy on ollut tärkeä.
Ap
No äitihulluhan se taas on, keksinyt taas uuden otsikon että päässyt bannista..
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Entäpä ne lapset, joita tämä kakkapäälapsi manipuloi aivan onnistuneesti? Tuskinpa sultaisit heille tällaista peetä jossa manipulointia ymmärretään? Kuka heidän tunnetaidoistaan välittää? Ei kukaan. Olette vain onnellisia, kun kaveri nuolee ja mielistelee. Ja kärsii koska olette niin vtun rasittavia.
Ap
AP, nyt täytyy kysyä. Kun oma lapsesi toimii väärin, kuinka toimit? Oletan, että hän vaahtoamiaestasi huolimatta välillä kyseenalaistaa sääntöjä, sanoo rumasti tai muuta? Mitä teet Sillon ?
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikuttaa itse hieman itsekeskeiseltä, kun miettii pelkästään oman lapsen tunteita ja leimaa lapsensa kaverin samantien ”narsistiksi”. Minulla ainakin tuli mieleen, että ap:n lapsen kaveri on voinut tuntea kateutta synttäreistä tai jännitystä tai muuta epävarmuutta. Lapsen ratkaisu näiden hankalien tunteiden käsittelyyn on ollut yökyläehdotus (hänkin saisi jotakin kivaa kun kaveri tulee yöksi), mutta pettymys on ollut suuri kun kaveri ei voikaan tulla yökylään.
Impulsiivisena reaktiona ja selviytysmiskeinona hankalaan oloon, on tämä tunnetaidoiltaan vielä keskeneräinen lapsonen (mikä inhimillistä koska kyseessä 9v.) kokeillut kiristystä. Lopputulema opetti kuitenkin hänelle, että kiristys ei toiminut. Minusta on kyllä aika julmaa ja ymmärtämätöntä tuomita tuo lapsi nyt luonnehäiriöiseksi. Lapset ovat keskeneräisiä ja opettelevat elämää, tunnetaitoja ja ihmissuhteita. Ei voi odottaa, että heillä olisi aikuisten tunnetaidot ja että he olisivat täydellisiä.
Nonni, hävisit keskustelun.
Ap
Ap:n lapsen kaveri on siis kokenut pettymyksen tunteen (kaveri ei voi jäädä yökylään) ja hän ei ole osannut vielä käsitellä pettymystä, vaan on kokeillut kaikki keinot läpi (esim.kiristys), jotta voisi välttää tuon ikävän tunteen. Kiristys ei toiminut ja toivottavasti kyseinen lapsi otti opikseen. Luultavasti jo aika auttaa pettymyksen laantumiseen. Se, mitä ko lapsi tarvitsee, on apua pettymyksen tunteiden käsittelyyn, ei tuomitsemista. Jos joku aikuinen sanoittaisi tilannetta ymmärtäväisesti (ei tuomitsevasti nyt näille molemmille lapsille niin molemmat lapset todennäköisesti hyötyisivät ja ymmärtäisivät paremmin sekä itseään että toisia ja tunteitaan.
Vierailija kirjoitti:
AP, nyt täytyy kysyä. Kun oma lapsesi toimii väärin, kuinka toimit? Oletan, että hän vaahtoamiaestasi huolimatta välillä kyseenalaistaa sääntöjä, sanoo rumasti tai muuta? Mitä teet Sillon ?
Hän tekee niin vain kotona. Ihme kyllä osaa olla muita kohtaan kiva ja kiltti. Tosin miellyttäjä hän tuskin on, sitä ei ole perinyt minulta, tosin en opetakaan, että pitäisi luopua siitä, mikä itselle on parhaaksi. Se on niille, jotka sinusta välittävät, parhaaksi myös. Mutta siis koona on aika kovapäinen, en enää puutu niihin tilanteisiin. En asu lapsen kanssa, koska stressaannuin kaikesta. Mies kasvattaa. Mies vain kieltää, ja joskus suuttuu, jos ei muuten sana mene perille. Voisi olla paremminkin.
Jos olisi pahoittanut kaverinsa mielen, selvittäisin miksi ja jos syy ei olisi pätevä, niin sanoisin että nyt mokasit ja pyydä anteeksi. Veljeään kiusaa, ei meinaa mennä perille, mikä loukkaa ja mikä ei. Mutta veli on aivan erilainen herkkä ja ottaa helposti itseensä (kääntöpuolena välittää toisten tunteista kovin).
Ap
Kivikissa äiti/äitihullu vauhdissa. Joten hajaantukaa.
Oma lapsesi käyttää samaa tekniikkaa kun toinen lapsi tekee saman niin itketään krokotiilin kyyneleitä. Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan..