Mitä sanoa vittumaiselle ja todella ilkeälle työkaverille?

Olen tylsämielinen darkkis kirjoitti:

Minä olen niin pimeä henki että saan voimaa vittumaisista ihmisistä. Tunnen oikein kuinka heidän vittumaisuus kumpuaa minun synkästä maasta ja imee lisää energiaa minusta ja saan sen takaisin moninkertaisena.

En siis lainkaan loukkaannu vaan esitän viatonta ja vähän yksinkertaista henkilöä. Hii!

:)

Tälläkin hetkellä katselen pimeästä huoneesta pimeälle parkkipaikalle ja katseeni kiiltää asvaltille. Hii!

Tuleeko darkkis nimimerkki siitä että olet niin synkkä?

Da dargue on ranskaa ja tarkoittaa synkkämielistä.

Vierailija kirjoitti:

En hyökkäisi takaisin enkä jatkaisi mitään keskustelua jota tämä työkaveri yrittää edistää vittuilemalla. Sanoisin vaan, että "käytöksesi on huonoa" ja että "keskustelen tästä sitten, kun olet valmis keskustelemaan asiallisesti". Tuossa vaiheessa se alkaisi luultavasti kysellä, että miten muka ja miten hän on muka loukannut, ja vähättelisi ja vääristelisi sanojaan. En kommentoisi noita, enkä lähtisi väittelyyn mukaan. Sanoisin vaikka useamman kerran että "sori, mutta en lähde tällaiseen" tai "no, olemme sitten sun käytöksestä eri mieltä", "kyllä, minä olen sitä mieltä" ja "no, jätetään tämä tähän". Eli pysyisin itse täysin neutraalina ja torppaisin kaikki ärsytysyritykset, pysyisin kannassani selittelemättä. Koska jos itse pysyy loputtomiin tyynenä ja toinen ärsyyntyy ja vouhkaa, niin tilanne todistaa itse itsensä. Usein myöskään nuo tyypit eivät tajua omaa käytöstään vaan syy on aina muissa. Joten koska tuo henkilö ei tule tätä tajuamaan niin tyynenä omassa kannassaan pysyminen ja siinä onnistuminen on itselle paras palkinto.

Aijai suorastaan rakastan kiusata kaltaisiasi voimaantuneita filantrooppeja, jotka yrittävät välttää konfliktia viimeiseen asti. Kyllä te olette aina sortuneet, kun riittävän arkaan paikkaan sohaisee. Esim opistolla oli yksi tutori, joka yritti tällaisia kommervenkkejä minuun, mutta aloin spekuloimaan hänen vanhempiensa autismista ja siitä miten ehkäisy on tärkeää nii johan meni tunteisiin humanistihörhöllä. Oijoi lämmöllä muistelen.

Jaanalle lähetän minäkin terkkuja. Toivottavasti saat joskus sen paskan takas minkä olet muille antanut!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En hyökkäisi takaisin enkä jatkaisi mitään keskustelua jota tämä työkaveri yrittää edistää vittuilemalla. Sanoisin vaan, että "käytöksesi on huonoa" ja että "keskustelen tästä sitten, kun olet valmis keskustelemaan asiallisesti". Tuossa vaiheessa se alkaisi luultavasti kysellä, että miten muka ja miten hän on muka loukannut, ja vähättelisi ja vääristelisi sanojaan. En kommentoisi noita, enkä lähtisi väittelyyn mukaan. Sanoisin vaikka useamman kerran että "sori, mutta en lähde tällaiseen" tai "no, olemme sitten sun käytöksestä eri mieltä", "kyllä, minä olen sitä mieltä" ja "no, jätetään tämä tähän". Eli pysyisin itse täysin neutraalina ja torppaisin kaikki ärsytysyritykset, pysyisin kannassani selittelemättä. Koska jos itse pysyy loputtomiin tyynenä ja toinen ärsyyntyy ja vouhkaa, niin tilanne todistaa itse itsensä. Usein myöskään nuo tyypit eivät tajua omaa käytöstään vaan syy on aina muissa. Joten koska tuo henkilö ei tule tätä tajuamaan niin tyynenä omassa kannassaan pysyminen ja siinä onnistuminen on itselle paras palkinto.

Aijai suorastaan rakastan kiusata kaltaisiasi voimaantuneita filantrooppeja, jotka yrittävät välttää konfliktia viimeiseen asti. Kyllä te olette aina sortuneet, kun riittävän arkaan paikkaan sohaisee. Esim opistolla oli yksi tutori, joka yritti tällaisia kommervenkkejä minuun, mutta aloin spekuloimaan hänen vanhempiensa autismista ja siitä miten ehkäisy on tärkeää nii johan meni tunteisiin humanistihörhöllä. Oijoi lämmöllä muistelen.

Jos mietit hetken, niin huomaat, että tuo kuvattu ei suinkaan ole konfliktin välttelyä, vaan asioiden suoraan sanomista päin naamaa. Sinunlaisesi ihmiset riemastuvat kun hommaasi ei joku otakaan tosissaan, ja jatkavat konfliktia yksin eli riehuvat itsekseen.

Minusta on voimaannuttavaa miettiä, kuinka omassa elämässäni on onnellisuutta ja rakkaita ihmissuhteita. Olen karistanut sinunlaisesi elämästäni pois kokonaan. Sinunlaisesi elämä taas on täynnä vihaa ja katkeruutta. Minun ei tarvitse koskaan miettiä kostoa tai näpäyttelyä tällaisille ihmisille, koska tiedän, että päänne sisäinen, vihainen ja sairastunut elämä on jo rangaistus itsessään.

Joku muukin joutunut aiemmin isopersejohannan hampaisiin?

Terkkuja vaan Satulle , toivottavasti karma kostaa . Ilkein ja lapsellisin työ"kaveri" ikinä .

Paras keino lannistaa ilkeä ihminen on käyttäytyä päinvastoin. Eli pitää olla erityisen viehättävä, ystävällinen, iloinen ja alati nauravainen jne.. Se , jos mikä ärsyttää " ilkeän vihamiehen".

Onneksi ei ole naapurisi .

veemäinen naapuri syö ihmisen mieltä, tuo turvattomuutta, aiheuttaa jopa pelkoa johtaa karttamiseen.

Haistappa Tarja v'ttu. En ikinä unohda. Onneksi selvisin kiusaamisesta ja sinä nykyään kärvistelet edelleen samassa kakkalaarissa.

Vierailija kirjoitti:

Paras keino lannistaa ilkeä ihminen on käyttäytyä päinvastoin. Eli pitää olla erityisen viehättävä, ystävällinen, iloinen ja alati nauravainen jne.. Se , jos mikä ärsyttää " ilkeän vihamiehen".

=Sisimmässään pahantahtoinen. Ei hyvä.

Jotenkin pitäisi kyseenalaistaa se kiusaaminen, jotta se saataisiin loppumaan. Siihen tarvitaan sitä tilanne-tajua.

"Toi oli kyllä tosi rumasti sanottu." Ja pois tilanteesta.

Onkohan Galina kyseessä... hän on kyllä ovelampi, manipuloiminen ja valehtelu ovat enemmän hänen alaansa.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt pitää hänet huomiotta, enkä reagoida hänen vittuiluihinsa ja mollaamisiinsa, mutta siitähän seuraa se, että kun hän vetää juttuunsa muita mukaan, ja näinollen minua pidetään idioottina hölmönä, osaamattomana kun en puolustaudu kertomalla asioiden todellista kantaa.... se vähän kyllä nyppii. En ole viitsinyt lähteä mukaan tuohon menoon.

Mutta jtn pitäisi keksiä, jotta saan sen pois kimpustani.

Ap

Todennäköisesti et ole ainoa ketä kiusaa tai kenelle on ilkeä. Nyt on tärkeä tunnistaa työyhteisön kuppikunnat ja verkostoitua oikealle puolelle. Työyhteisössä on aina myös ne "neutraalit" jotka eivät hyväksy mutta eivät myöskään sano ääneen. Etsi hiljaiset vastustajat ja neutraalit ja paljasta se kaikista ilkein kommentti mitä kiusaaja on päästänyt mutta mahdollisimman ystävällisellä tavalla.

"Siis oon aina tykännyt Tiinasta ja se on musta loistava tyyppi mutta huhhuh.... Hah, kyllä mä taidan olla olla vähän yliherkkä kun meni jopa vähän tunteisiin kun Tiina sanoi mua kapiseksi huoraksi. Tykkään Tiinasta tosi paljon ja onhan se tehokas työkaverikin! Tasimpa vaan ylireagoida."

--> hiljainen/neutraali on todennäköisesti kuullut samanlaista kommenttia itsekin ja näin alkaa levittää juttua omasta kaltoinkohtelustasi, ilman että oma "maineesi" tahrautuu. 

--> ilmiö missä alkaa keskustelu että nyt se Tiina on vihdoin mennyt liian pitkälle.

Samaa sitten toistat järjestelmällisesti mutta vaan oikeiden tyyppien kanssa.

Eli tekeydyt uhriksi kevyesti ja nauraen samalla niin kovasti Tiinasta välittäen.

Manipuloivaa, laskemoivaa ja vittumaista mutta toimii aina. En toimi näin jos ei joku ole todella törkeä.

Mitä sanoa vittumaiselle työkaverille joka tulee ja röyhkästi merkkaa lomansa kaikkien päälle. Ja vielä vit*uilee asialla.

No röyhkeydellä pääsee, mikäs siinä jos kykenee elämään itsensä kanssa.

Minusta jokainen on samanarvoinen kunnioitettava ihminen ja myös muut tulisi ottaa huomioon.

Vastakohtia. 

Olet ärsyttävä - Olen rentouttava

Kierrät selässä olevasta vieteristä, katsot huvittuneena kun hän menee.

Ärsytät äärimmilleen, ja et reagoi omiin fiiliksiisi; hänen suhteen sinulla ei ole niitä.

Nauramalla päin naamaa tai väheksymällä heidät saa ainakin kilahtamaan täysin.

Naamio tipahtaa ja hulluus räjähtää silmille.

Lähtökohtaisesti kannattaa varautua siihen, että työpaikan ihmisistä suuri osa on täysiä mulkkuja.

Ei sitten niin tartte pettyä.

Terveiset Titalle.

Pitää muistaa että vittumaisuus on täysin meidän tulkinta asiasta.

Otamme sen soluihimme janoisina.

Lohdutamme itseämme vääryydestä ja todistuksesta minkä toiselle langetamme omasta pyhästä omastatunnostamme. Annamme hänelle todistuksen vittumaisuuden olemassaolosta jokaisessa solussamme.

Janoissamme imemme itsemme hänestä tuohduksiin. Haluan satuttaa takaisin ja näyttää loukatulta.

Joka tipan itsellemme ja langetamme hänelle vittumaisuuden paikan sydämiinne.

Joka työpäivä louhin sydämeen vittumaisen ihmisen olohuoneen ja vatvon asiaa perheenikin kustannuksella pitkään iltaan saakka.

Annan kaikkien sydänten kuulla vittumaisuudesta, koska sille on sydämessäni sille paikka.

Vierailija kirjoitti:

Terkkuja Maaritille! Onneksi ei tarvi enää olla edes samassa läänissä sen kanssa!

Huvittavat 2 ensimmäistä vastausta - meidänkin työpaikalla tuonnimiset ilkimykset

Sari, painu v:";^"n!