Lue keskustelun säännöt.
Lasu siitä että käyttää lasta yksityisellä lääkärillä
22.10.2019 |
Suomessa on lasu-mafia paisunut jo ihmeen valtaviin mittasuhteisiin.
Lääkärit ovat tehneet lasuja lapsista sillä perusteella, että lapsia on käytetty tutkimuksissa ja hoidoissa yksityisillä lääkäriasemilla.
Toisena perusteena ovat käyttäneet sitä, että eivät ole löytäneet syytä oireille monista tutkimuksista huolimatta. Eikö silloin pitäisi konsultoida toista lääkäriä eikä lehdä lasua.
Näistä lapsista on sitten tehty kiireellisiä huostaanottopäätöksiä ja haettu poliisipartion kanssa lapset omista kodeistaan.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko ne kokeelliset hoidot olla ennemminkin syynä kuin yksityisellä käyminen?
Oletko sitä mieltä, että yksityislääkärin antamiin hoitoihin ja lääkityksiin ei voi luottaa?
Miksi yksityisläkärillä käyminen on hyväksyttävää, mutta hänen antaman hoitonsa vastaanottaminen ei?
Jos vanhrmpi ei itse ole lääkäri, niin mistä hän tietää mitkä hoidot tai lääkitykset eivät ole sallittuja?
En, vaan olen sitä mieltä, että on harhaanjohtavaa väittää, että lasu tulee yksityisellä käymisestä kun se ei todellisuudessa siitä johdu.
No mistä se sitten johtuu?
Käytätkö ihmiset yleensä yksityisellä vaan juttelemassa säästä lääkärin kanssa?
Eivätkö he mene sinne saadakseen hoitoa vaivaansa?Sitähän mä just kysyin, että voisko olla esim. ne kokeelliset hoidot kuitenki syynä.
Vai ihan kirkkain silminkö väität, että mun lapsista on tehty jo kymmenkunta lasua mun tietämättä, kun ollaan käyty yksityisellä?
En tietenkään sellaista väitä.
Saat lasun vasta sitten kun menet julkiselle lääkärille, ja hän huomaa että yksityisellä on tullut käytyä. Lääkitystä ja hoitoakin olet saattanut antaa yksityisen lääkärin ohjeiden mukaan.
Neuvolantäti ihan suositteli yksityistä nelisen vuotta sitten, ja viimeksi pariviikkoa sitten juttelin ta:n lääkärille lapsen hoitosuunnitelmasta joka tehty yksityisellä.
Ei yhtäkään lasua kummastakaan lapsesta 😏
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vain Suomessa :( kirjoitti:
Minusta on ihan järkyttävää tämä, mitä Suomessa tapahtuu.! Lapsi sairastuu fyysiseen sairauteen, vaikka vanhemmat kuinka hyvin hoitavat, seuraa lasu ja pahimmillaan huostaanotto. Miten Suomessa lastensuojelu voi olla näin surkea? Miksi takavuosien Erikan tapaus sai tapahtua, missä lastensuojelu silloin oli? Kyttäämässä fyysisesti sairastuneita lapsia ja heidän perheitään?
Johtuuko tämä siitä, että lastensuojelu on bisnes? Kehen sitten voi lastensa asioissa enää edes luottaa?
Juuri tämän takia Suomessa ei enää lisäännytä. Vaikka parhaansa yrittää, mikään ei estä lasta sairastumasta. Tai aikuistakaan.
Pitäisi saada lakialoite tai mikä tahansa aloite, että myös Suomessa väsymysoireyhtymästä saisi diagnoosin.
Miten ihmeessä sä saat terveydenhuollon toimimattomuuden lasun syyksi käännettyä? Ei ne lasussa ole mitään sairauksien ammattilaisia, siellä konsultoidaan lääkäriä ja lääkäri vastaa siitä terveydellisen puolen näkemyksestä. Lasun on toimittava sitten tämän lääkärin näkemyksen pohjalta.
Se, että lääkärillä ei ole tietoa esim. jostain väsymysoireyhtymästä, ja lääkäri tekee lasun kun hänen mukaansa lapsen tilanteen syynä ei voi olla sairaus vaan joku muu niin meinaatko oikeasti että jonkun ei-terveydenhuoltoalan virkailijan lasussa sitten pitäisi lähteä tämä lääkärin ammatillinen mielipide lapsen terveydestä kumoamaan? Että sossun pitäisi päätellä että vaikka kolme eri lääkäriä on sitä mieltä että lapsen oireilu ei johdu sairaudesta niin kun vanhemmat sanoo sossulle että eikun sillä lapsella kuitenkin on sairaus vaan, älkää nyt puuttuko, niin vanhemmat puhuu totta, jätetäänpä asia sikseen?
Lastensuojeluhan toimii ihan oikein, jos tarttuvat lääkäreiltä tulleisiin ilmoihin. Jos lääkäri ei osaa hommaansa ja tekee ilmoituksen virheellisiä perustein, on se toimimatonta terveydenhuoltoa, ei toimimatonta sosiaalihuoltoa.
Munchausen-vanhempi on vakuuttunut lapsen olevan sairas. Erikoissairaanhoidon tutkimukset eri erikoisaloilla eivät rauhoita vanhempaa. Hän pyytää uusintatutkimukset ja lapsi todetaan edelleen terveeksi. Sitten vanhempi menee yksityiselle ja hakee sieltä haluamansa diagnoosin lapselle. Voitte kuvitella, miten lapseen vaikuttaa toistuvat, perusteettomat tutkimukset ja vanhemman sairaalloinen huoli ja epäily sairaudesta, jota ei ole.
Vanhemmille kysymys.
Mitä teet, jos lapsesi itkee tuskissaan, ja julkinen lääkäri sanoo, että tämä on vaan toiminnallinen vaiva, ei mitään vaarallista eikä sellaista mitä pitäisi hoitaa. Se ei ole vika, vaan ominaisuus.
Tulkaa sitten viikon kuluttua uudestaan jos ei helpota. Mitään lääkettä tuohon ei voida antaa?
Lähdet lääkäristä kotiin tuskissaan itkevän lapsen kanssa. Katseletko tyytyväisenä itkevää lasta ja sanot hänelle että ei hänessä mitään vikaa ole. Hänellä on vaan sellainen ominaisuus, että välillä sattuu.
Viikon kuluttua sitten sama tilanne. Lapsi itkee vieläkin tuskissaan, ja lääkäri sanoo, ettei ole mitään sellaista mitä voisi hoitaa. Kipulääkettäkään ei voi antaa.
Tulkaa viikon kuluttua uudestaan jos ei helpota.
Kuinka monta viikkoa tai kuukautta katsot kun lapsi itkee tuskissaan?
Tuleeko jossain vaiheessa mieleen, että voisi käydä yksityisellä?
Lopulta kun menet yksityiselle, saat kuulla että Suomessa tätä sairautta ei hoideta, mutta ainakin Ruotsissa ja Saksassa käytetään tällaista lääkettä. Se on monella auttanut tuommoiseen kipuun.
Mitä teet?
Otatko riskin ja valitset lääkkeen? Vai sanotko lapselle, että ei me tuota kokeilla?
Hyvä vanhempi jättäisi lääkkeen antamatta, sillä eihän sellaisia kokeellisia hoitoja voi lapselle antaa.
Itse olen niin huono vanhempi, että en pysty katsomaan loputtomiin lapsen tuskaa.
Varmasti harkitsisin jo vakavasti Ruotsiin muuttamista. Siellähän se lääke ei edes olisi kokeellinen hoito, vaan ihan virallisen suosituksen mukainen.
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0181a2f6-f16b-47e7-9003-a940b344fec2
Uskon kyllä, että tällaisissa vieraissa sairauksissa voi tapahtua lääkäreiden puolelta virheitä ja siten myös lastensuojelun puolelta. Perheiden huoli on varmasti kova.
Mutta luettuani tämän alusta loppuun ihan sana sanalta, niin mielestäni lastensuojelun päätös kiireellisestä sijoituksesta on ollut oikea. Käynnit psykiatrilla on laiminlyöty ja on herännyt huoli teini-ikäinen ei-ikätasoisesta emotionaalisesti riippuvuudesta äitiinsä (sekä tutkivalla lääkärillä että lastensuojelun työntekijöillä). Samoin on sanottu että lapsi ei vastustanut sijoitusta ja äiti ei antanut lapsen olla kahden lääkärien kanssa (kumpaakaan em. äiti ei kieltänyt) haastattelussa.
Sijoitus voi olla "aiheeton", mutta mielestäni on silti ymmärrettävää tutkia paraneeko lapsen vointi erossa äidistään. Monet eivät tajua, että kun tämäkin lapsi kasvaa aikuiseksi, niin hänellä ei enää ole sitä samaa mahdollisuutta saada apua suhteessaan vanhempiin. Siksi asia pitää tutkia alaikäisenä. 15-vuotias on ei traumatisoidu 30 päivän erosta vanhempiinsa. Toisin on esimerkiksi 3-vuotiaan kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä voi saada lasun.
Tästä on n. neljä vuotta. Mutta vanhemmille tuli viesti, että enää ei tule lapsille automaattisesti hammaslääkärikutsua, vaan tilatkaa se numerosta xxxxx ja jos ette ole tilanneet siihen ja siihen päivään mennessä, meidän on pakko tehdä lasu.
No kaikki tietenkin oli yhtäaikaa sitä aikaa tilaamassa ja puhelin soi päiväkausia varattua. Tilasin hädissäni yksityiselle ajan ja käytin lapsen hammaslääkärissä siellä. Lasu napsahti, kun en ollut tajunnut tätä ilmoittaa kouluterveydenhoitoon.
Asia onneksi ratkesi sillä, että lähetin kopion kuitista ja ajanvarauksesta yksityiselle lastensuojeluun sille ihmiselle, kenen olisi pitänyt käydä kotikäynti meillä tarkistamassa huoli lapsen hyvinvoinnista.
Tämä pelleily loppuikin sitten yhden vuoden kokeilun jälkeen, kun kunnanvaltuutetun lapsesta oli myös tullut lasu, koska ajanvaraus oli koko ajan varattuna ja hän ei saanut aikaa varattua.
Ei siitä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä tullut lasua vaan siitä, että et ilmoittanut että et käytä kunnallisia hammaslääkäripalveluita vaan hoidat asian muuten...
Lasten suun hoitoa on _aina_ kontrolloitu yhteiskunnan puolelta. Aiemmin se kontrolli tapahtui selkeästi kun kaikki lapset kävi siellä kunnallisessa hoidossa. Nyt kun on yksityinen vaihtoehtokin niin totta ihmeessä sitäkin seurataan että jos lasta ei siellä kunnallisessa näy niin aletaan kysellä perään että hoitavathan vanhemmat asian sitten siellä yksityisellä.
Tälläisen kontrollin kautta löytyy paljon lapsia ihan vuositasolla että lapsesta ei huolehdita senkään vertaa että hänen suun terveydestään huolehdittaisiin. Sieltä löytyy sitten yleensä isokin ongelmavyyhti sieltä taustalta. Pitäisikö teidän mielestä oikeasti lopettaa esim. lasten hammashoidon seuranta sen takia että teille voi tulla paha mieli kun lasu sitten kyselee ja varmistaa teiltä että onko teillä asiat kunnossa kun ette ole päivämäärään mennessä sovittuja tietoja ilmoittaneet? Viis niistä huonoissa oloissa elävistä lapsista joilla hampaat mätänee suuhun kunhan teille ei vaan tule paha mieli?
Jutun vanhempi ei mm. vienyt/ei pystynyt viemään lasta psykiatrille koska lapsi ei suostunut. Huolestuttavan puutteellista vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä sairautta ei ole tieteellisesti todistettu oikeaksi, joten ei sitä pidä hoitaakaan. Mukava tekosyy jäädä kotiin makaamaan.
14-vuotiaastani tehtiin juuri 2vk sitten lastensuojeluilmoitus. On vuoden verran kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Terveydenhuollossa on nähty lääkäriä kolme kertaa tämän vuoden jakson aikana, joka kerta vain lääkitystä varten. Ne taas eivät toimi. Hoitajille käydään juttelemassa kerran kuussa. Huolimatta useista pyynnöstäni minkäänlaista terapiaa ei tule, sillä hän on alle 16-vuotias (kaupungin kuuluisi maksaa, ei halua).
Koulun kanssa olen järkännyt palaveria ja pyytänyt tehtäviä sekä tukea kotiin, mutta myös koulupäiviin tietysti. Mitään huolta kotioloista ei ole kenelläkään, paitsi nyt tietysti lastensuojelulla varmaan on huoli. En tiedä.
Pitäisi mennä yksityiselle, mutta ei ole varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä voi saada lasun.
Tästä on n. neljä vuotta. Mutta vanhemmille tuli viesti, että enää ei tule lapsille automaattisesti hammaslääkärikutsua, vaan tilatkaa se numerosta xxxxx ja jos ette ole tilanneet siihen ja siihen päivään mennessä, meidän on pakko tehdä lasu.
No kaikki tietenkin oli yhtäaikaa sitä aikaa tilaamassa ja puhelin soi päiväkausia varattua. Tilasin hädissäni yksityiselle ajan ja käytin lapsen hammaslääkärissä siellä. Lasu napsahti, kun en ollut tajunnut tätä ilmoittaa kouluterveydenhoitoon.
Asia onneksi ratkesi sillä, että lähetin kopion kuitista ja ajanvarauksesta yksityiselle lastensuojeluun sille ihmiselle, kenen olisi pitänyt käydä kotikäynti meillä tarkistamassa huoli lapsen hyvinvoinnista.
Tämä pelleily loppuikin sitten yhden vuoden kokeilun jälkeen, kun kunnanvaltuutetun lapsesta oli myös tullut lasu, koska ajanvaraus oli koko ajan varattuna ja hän ei saanut aikaa varattua.
Ei siitä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä tullut lasua vaan siitä, että et ilmoittanut että et käytä kunnallisia hammaslääkäripalveluita vaan hoidat asian muuten...
Lasten suun hoitoa on _aina_ kontrolloitu yhteiskunnan puolelta. Aiemmin se kontrolli tapahtui selkeästi kun kaikki lapset kävi siellä kunnallisessa hoidossa. Nyt kun on yksityinen vaihtoehtokin niin totta ihmeessä sitäkin seurataan että jos lasta ei siellä kunnallisessa näy niin aletaan kysellä perään että hoitavathan vanhemmat asian sitten siellä yksityisellä.
Tälläisen kontrollin kautta löytyy paljon lapsia ihan vuositasolla että lapsesta ei huolehdita senkään vertaa että hänen suun terveydestään huolehdittaisiin. Sieltä löytyy sitten yleensä isokin ongelmavyyhti sieltä taustalta. Pitäisikö teidän mielestä oikeasti lopettaa esim. lasten hammashoidon seuranta sen takia että teille voi tulla paha mieli kun lasu sitten kyselee ja varmistaa teiltä että onko teillä asiat kunnossa kun ette ole päivämäärään mennessä sovittuja tietoja ilmoittaneet? Viis niistä huonoissa oloissa elävistä lapsista joilla hampaat mätänee suuhun kunhan teille ei vaan tule paha mieli?
tieto kyllä menee kaikille hoitaville tasoille. Mutta kouluterveydenhoitajan olisi vain pitänyt viitsia aukaista koneelta lapsen tiedot, h.lääkärikäynti olisi näkynyt siellä.
Tiedäthän, että siellä näkyy myös soitot, kun varaat aikoja. Naps, kone auki, kaikki on siellä. Mutta kun on mukavampaa tehdä lasuja, kun tarkistaa koneelta tiedot
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaastani tehtiin juuri 2vk sitten lastensuojeluilmoitus. On vuoden verran kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Terveydenhuollossa on nähty lääkäriä kolme kertaa tämän vuoden jakson aikana, joka kerta vain lääkitystä varten. Ne taas eivät toimi. Hoitajille käydään juttelemassa kerran kuussa. Huolimatta useista pyynnöstäni minkäänlaista terapiaa ei tule, sillä hän on alle 16-vuotias (kaupungin kuuluisi maksaa, ei halua).
Koulun kanssa olen järkännyt palaveria ja pyytänyt tehtäviä sekä tukea kotiin, mutta myös koulupäiviin tietysti. Mitään huolta kotioloista ei ole kenelläkään, paitsi nyt tietysti lastensuojelulla varmaan on huoli. En tiedä.
Pitäisi mennä yksityiselle, mutta ei ole varaa.
Toivottavasti nyt lastensuojelun kautta saatte paremmin apua, voimia sinulle, muista pitää itsestäsikin huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaastani tehtiin juuri 2vk sitten lastensuojeluilmoitus. On vuoden verran kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Terveydenhuollossa on nähty lääkäriä kolme kertaa tämän vuoden jakson aikana, joka kerta vain lääkitystä varten. Ne taas eivät toimi. Hoitajille käydään juttelemassa kerran kuussa. Huolimatta useista pyynnöstäni minkäänlaista terapiaa ei tule, sillä hän on alle 16-vuotias (kaupungin kuuluisi maksaa, ei halua).
Koulun kanssa olen järkännyt palaveria ja pyytänyt tehtäviä sekä tukea kotiin, mutta myös koulupäiviin tietysti. Mitään huolta kotioloista ei ole kenelläkään, paitsi nyt tietysti lastensuojelulla varmaan on huoli. En tiedä.
Pitäisi mennä yksityiselle, mutta ei ole varaa.
Olisikohan mahdollista saada maksusitoumus yksityiseen psykoterapiaan en kyllä tiedä. Ainakin kannattaa tuoda lastensuojeluum esiin se, että teidän toiveista huolimatta terapiaa ei suostuta lapselle järjestämään. Siis terapiahan se on aina oikea hoitomuoto masennukseen lopulta.
Mikäli lohduttaa, niin 16-vuotiaasta lähtien on mahdollisuus kelan korvaamaan terapiaan.
Tsemppiä sinne! Yritä ottaa se asenne, että nyt vaadit lastensuojelua auttamaan teitä järjestemään lapselle tarvittava hoito. Eli lähestytkin asiaa niin, että teette yhdessä töitä (ja laitos ei ole masentuneelle oikea paikka).
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto... Itse jäin tahattomasti lapsettomaksi, kun ei löytynyt miestä, ja aina kun luen tällaisia, niin ajattelen että lopulta hyvä että en lasta saanutkaan, koska ei ole tarvinnut alistua kontrolli- ja kyttäyskoneiston alaiseksi, johon ilmeisesti tässä maaassa joutuu jos lapsen saa. Pitää elää joka hemmetin suosituksen mukaan ja käyttää yhteiskunnan määräämiä julkisia palveluita tai alkaa lasuja tulla.
Oletko kaiken lukemasi suhteen yhtä lähdekritiikitön? Jos olet, tosiaan hyvä, että et lisääntynyt, olisi varmaan yksi hopeavedenjuoja lisää valtion hoidettavana. Itsellä on kolme lasta, julkisessa terveydenhuollossa on käyty poistattamassa yhdeltä lapselta yhdet tikit, kaikki muu on hoidettu yksityisesti. Ja nuorinkin on siis 12v. Kouluterveydenhuolto on toki käytynä, se tulee annettuna. Mutta vaikka meillä ei syödä 5 kertaa päivässä 7:nä päivänä viikossa yhtenä perheenä, ei oteta lisä D-vitamiinia purkista, unta ei jokaiselle joka yö tule 10-12h ja ruutuaikaakin on välillä enemmän kuin 2h/pvä (toki liikuntaakin on reilusti enemmän kuin se 2h/pvä, usein 4h) ja koululaitos tämän tietää, ei ole yhden yhtä lasua tullut. Läksyjäkin on jäänyt tekemättä ja joku tunti varmaan joku heistä lintsannutkin koulusta. Kunhan vanhemmat on itse selväpäisiä, osallistuvat sen lapsen elämään, mutta antavat myös ikätasoista itsenäisyyttä, eli rakkautta ja rajoja, eipä noita lasuja näytä syntyvän. vaikka muutaman kerran olen antanut aika kirpeääkin palautetta koululle heidän toiminnastaan. Eli ihan tavallisissa perheissä noita lasuja ei eteen tule. Ei edes kroonisesti sairaiden lasten tavallisissa perheissä, niitäkin on tuttavapiirissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on aika jäätävät suhteet julkiseen terveydenhuoltoon.
Lastensuojelusta jäi hyvät fiilikset. Tuli tunne, että he aidosti haluavat auttaa perhettä, vaikka heillä ei ollut mitään sellaista tukea mitä voisivat antaa.
Ongelmana perheessämme on yhden lapsen kivut. Niitä on ollut jo pitkään ja ne muuttuvat koko ajan pahemmiksi.
Julkiselta ei ole löytynyt apua. Jonkin verran ovat tehneet tutkimuksia, mutta aika nopeasti lopettivat kun ensimmäinen arvaus ei mennytkään oikein.
Lähdettiin sitten hakemaan apua yksityiseltä. Löydettiin lääkäri, joka osasi auttaa oireiden helpottamisessa. Hän osasi diagnosoida yhden oireen oikein ja hänen antamansa hoidot helpottivat sitä yhtä oiretta.
Lapsen vointi pysyi kuitenkin huonona.
Yritettiin sitten uudestaan julkista puolta. Siellä neuvottiin lopettamaan ne hoidot, jotka helpottavat sitä yhtä oiretta. Tilalle olisi pitänyt ottaa toinen hoito, jota olimme jo aiemmin kokeilleet ja se oli pahentanut oireita.
Lähdettiin takaisin yksityiselle ja alettiin käymään eri alojen lääkäreiden vastaanotoilla siinä toivossa, että joku tietäisi mistä on kyse.
Lopulta sitten löytyi lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän kuunteli oireet, tutki muiden lääkäreiden tekemät kanta-merkinnät ja alkoi tutkimaan lasta. Hän tutki erityisen tarkasti lapsen niveliä, vaikka niissä ei vielä silloin ollut mitään oireita. Lasta tutkiessaan hän vilkuili lapsen isää. Katsoi häntä välillä hyvin tarkkaan, ja kyseli millaisia sairauksia isän suvussa on. Onko sydävikoja, onko nivelongelmia, onko paljon pitkiä ihmisiä.
Sitten lääkäri selvitti mitä verikokeita lapsesta on otettu ja sanoi, että ei noilla mitään tee, ja määräsi lisää verikokeita.
Niistä verikokeista kun saatiin tulokset, niin hoito siirtyi takaisin julkiselle. Tällä kertaa oikeaan paikkaan. Ja se paikka vähän paransi käsitystäni julkisen terveydenhuollon laadusta. Päädyttiin harvinaissairauksien polille. Sieltä saatiin diagnoosi huolellisten tutkimusten ja geenitestin jälkeen.
Sairaus aiheuttaa kipuja eri puolille kehoa, mm. ibs-tyyppisiä vatsakipuja ja migreeniä, sekä niiden lisäksi ongelmia mm. sydämessä (mm läppävikoja ja aortan laajenemista), keuhkoissa, nivelissä, hampaissa, silmissä.
Se yksi oire, jonka aiempi yksityislääkäri diagnosoi ja hoiti, on yksi oire lapseni sairaudesta, ja hoito jonka hän siihen sai, oli oikea. Sitä jatketaan edelleen.
Niiden vuosien aikana, kun lapsen oireilua yritettiin selvitellä, ehti tulla monenlaista höpö-diagnoosia. Lapsi luuli jossain vaiheessa olevansa mielisairas, kun lääkärit olivat hänelle sanoneet että pitää vaan reipastua ja opetella olemaan ilman kipuja. Helpotus oli hänellä suuri kun hänelle kerrottiin että hän on aivan tavallinen lapsi.
Minuakin ehdittiin useasti syyttää oireiden aiheuttajaksi, mikä oli todella ahdistavaa, ja sai miettimään että olen itse tehnyt jotain väärää. Käyttänyt vääränlaista vaippaa kun lapsi oli vauva, tai antanut vääränlaista ruokaa tai muuten aiheuttanut sairauden.
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin on aika jäätävät suhteet julkiseen terveydenhuoltoon.
Lastensuojelusta jäi hyvät fiilikset. Tuli tunne, että he aidosti haluavat auttaa perhettä, vaikka heillä ei ollut mitään sellaista tukea mitä voisivat antaa.Ongelmana perheessämme on yhden lapsen kivut. Niitä on ollut jo pitkään ja ne muuttuvat koko ajan pahemmiksi.
Julkiselta ei ole löytynyt apua. Jonkin verran ovat tehneet tutkimuksia, mutta aika nopeasti lopettivat kun ensimmäinen arvaus ei mennytkään oikein.Lähdettiin sitten hakemaan apua yksityiseltä. Löydettiin lääkäri, joka osasi auttaa oireiden helpottamisessa. Hän osasi diagnosoida yhden oireen oikein ja hänen antamansa hoidot helpottivat sitä yhtä oiretta.
Lapsen vointi pysyi kuitenkin huonona.Yritettiin sitten uudestaan julkista puolta. Siellä neuvottiin lopettamaan ne hoidot, jotka helpottavat sitä yhtä oiretta. Tilalle olisi pitänyt ottaa toinen hoito, jota olimme jo aiemmin kokeilleet ja se oli pahentanut oireita.
Lähdettiin takaisin yksityiselle ja alettiin käymään eri alojen lääkäreiden vastaanotoilla siinä toivossa, että joku tietäisi mistä on kyse.
Lopulta sitten löytyi lääkäri, joka tunnisti sairauden. Hän kuunteli oireet, tutki muiden lääkäreiden tekemät kanta-merkinnät ja alkoi tutkimaan lasta. Hän tutki erityisen tarkasti lapsen niveliä, vaikka niissä ei vielä silloin ollut mitään oireita. Lasta tutkiessaan hän vilkuili lapsen isää. Katsoi häntä välillä hyvin tarkkaan, ja kyseli millaisia sairauksia isän suvussa on. Onko sydävikoja, onko nivelongelmia, onko paljon pitkiä ihmisiä.
Sitten lääkäri selvitti mitä verikokeita lapsesta on otettu ja sanoi, että ei noilla mitään tee, ja määräsi lisää verikokeita.Niistä verikokeista kun saatiin tulokset, niin hoito siirtyi takaisin julkiselle. Tällä kertaa oikeaan paikkaan. Ja se paikka vähän paransi käsitystäni julkisen terveydenhuollon laadusta. Päädyttiin harvinaissairauksien polille. Sieltä saatiin diagnoosi huolellisten tutkimusten ja geenitestin jälkeen.
Sairaus aiheuttaa kipuja eri puolille kehoa, mm. ibs-tyyppisiä vatsakipuja ja migreeniä, sekä niiden lisäksi ongelmia mm. sydämessä (mm läppävikoja ja aortan laajenemista), keuhkoissa, nivelissä, hampaissa, silmissä.Se yksi oire, jonka aiempi yksityislääkäri diagnosoi ja hoiti, on yksi oire lapseni sairaudesta, ja hoito jonka hän siihen sai, oli oikea. Sitä jatketaan edelleen.
Niiden vuosien aikana, kun lapsen oireilua yritettiin selvitellä, ehti tulla monenlaista höpö-diagnoosia. Lapsi luuli jossain vaiheessa olevansa mielisairas, kun lääkärit olivat hänelle sanoneet että pitää vaan reipastua ja opetella olemaan ilman kipuja. Helpotus oli hänellä suuri kun hänelle kerrottiin että hän on aivan tavallinen lapsi.
Minuakin ehdittiin useasti syyttää oireiden aiheuttajaksi, mikä oli todella ahdistavaa, ja sai miettimään että olen itse tehnyt jotain väärää. Käyttänyt vääränlaista vaippaa kun lapsi oli vauva, tai antanut vääränlaista ruokaa tai muuten aiheuttanut sairauden.
Vaikka teillä ei niin ollutkaan, psykosomaattiset oireet ovat kuitenkin varsin yleinen syy oireille joille ei oikein tunnu löytyvän mitään lääketieteellistä syytä. On tietysti ikävää että moni hyvin harvinaista sairautta sairastava saa myös kuulla että syy voi olla henkinen kun se ei ole. Mutta tällaista vaihtoehtoa ei siis otetaa esiin pahuuttaan vaan siksi että se saattaa ihan oikeastikin olla oireiden takana.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto... Itse jäin tahattomasti lapsettomaksi, kun ei löytynyt miestä, ja aina kun luen tällaisia, niin ajattelen että lopulta hyvä että en lasta saanutkaan, koska ei ole tarvinnut alistua kontrolli- ja kyttäyskoneiston alaiseksi, johon ilmeisesti tässä maaassa joutuu jos lapsen saa. Pitää elää joka hemmetin suosituksen mukaan ja käyttää yhteiskunnan määräämiä julkisia palveluita tai alkaa lasuja tulla.
Jostain kumman syystä lasten kaltoinkohtelut ovat huomattavasti yleisempiä maissa, joissa näin ei ole.
Luen näitä epäuskoisena ja järkyttyneenä. Onneks, oi onneksi, asun järkvässä maassa.
ulkouomalainen
Mulla osui silmään se, että psykoterapia on yksi hoitomuoto. Jos sitä ei käydä läpi, niin ihan ymmärrettävää, että tehdään lasu. Toki siihen rinnalle on hyvä käydä yksityisellä, jos perhe on kokenut, että sieltä saa apua. Mutta on silti tärkeää tehdä yhteistyötä myös julkisella niillä keinoilla, mitä he voivat tarjota.
En tosin ymmärrä, miten kiireellinen sijoitus auttaa lasta näissä sairauksissa, koska lastensuojelun työntekijöillä tuskin on ammattitaitoa hoitaa näitä sairauksia edes sijoituspaikassa, jossa on muitakin lapsia huostassa. Paitsi jos on tarkoitus sairastuttaa lasta vielä enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14-vuotiaastani tehtiin juuri 2vk sitten lastensuojeluilmoitus. On vuoden verran kärsinyt masennuksesta ja sosiaalisten tilanteiden pelosta. Terveydenhuollossa on nähty lääkäriä kolme kertaa tämän vuoden jakson aikana, joka kerta vain lääkitystä varten. Ne taas eivät toimi. Hoitajille käydään juttelemassa kerran kuussa. Huolimatta useista pyynnöstäni minkäänlaista terapiaa ei tule, sillä hän on alle 16-vuotias (kaupungin kuuluisi maksaa, ei halua).
Koulun kanssa olen järkännyt palaveria ja pyytänyt tehtäviä sekä tukea kotiin, mutta myös koulupäiviin tietysti. Mitään huolta kotioloista ei ole kenelläkään, paitsi nyt tietysti lastensuojelulla varmaan on huoli. En tiedä.
Pitäisi mennä yksityiselle, mutta ei ole varaa.
Toivottavasti nyt lastensuojelun kautta saatte paremmin apua, voimia sinulle, muista pitää itsestäsikin huolta.
Joitakin palveluita saa vain, jos on lastensuojelun asiakas. Toivotaan, että lapsesi hoitoon saadaan tätä kautta vauhtia!
https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/lapselle-sepitet…