Lasu siitä että käyttää lasta yksityisellä lääkärillä
Suomessa on lasu-mafia paisunut jo ihmeen valtaviin mittasuhteisiin.
Lääkärit ovat tehneet lasuja lapsista sillä perusteella, että lapsia on käytetty tutkimuksissa ja hoidoissa yksityisillä lääkäriasemilla.
Toisena perusteena ovat käyttäneet sitä, että eivät ole löytäneet syytä oireille monista tutkimuksista huolimatta. Eikö silloin pitäisi konsultoida toista lääkäriä eikä lehdä lasua.
Näistä lapsista on sitten tehty kiireellisiä huostaanottopäätöksiä ja haettu poliisipartion kanssa lapset omista kodeistaan.
Kommentit (72)
https://yle.fi/uutiset/3-11029286
Sannin, 15, tapaus ei ensimmäinen: Ainakin kolme kroonista väsymysoireyhtymää sairastavaa nuorta on määrätty lastenkotiin
Se että käyttää yksityisellä koetaan valvonnan pakoiluksi.
Nyt menee jo yli tällä lasu-jankkaajalla. Yksityislääkärit ei noin vaan anna ja määrää kokeellisia hoitoja, ellei sitten käy jossain Antti Heikkilän, Tri Tolosen tai jonkun kansanparantajan vastaanotolla.
Vierailija kirjoitti:
Mitä oireita?
Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.
Suomessa on jostain syystä päätetty, että CFS ei ole sairaus, vaikka muissa pohjoismaissa EU-maissa se luokitellaan sairaudeksi ja sitä hoidetaan oireita helpottavilla lääkkeillä, mutta Suomessa on omat käytännöt tämän sairauden suhteen.
Hoitona käytetään terapiaa ja psykoterapiaa, vaikka varsinkin psykoterapia on niin raskas hoitomuoto, että se pahentaa oireita.
CFS kuitenkin näkyy pään magneettikuvissa, jos kuvat otetaan. Jos kuvia ei oteta vaan tehdään jotain muita tutkimuksiin, ei tietenkään löydetäkään mitään syytä oireille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oireita?
Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.
Suomessa on jostain syystä päätetty, että CFS ei ole sairaus, vaikka muissa pohjoismaissa EU-maissa se luokitellaan sairaudeksi ja sitä hoidetaan oireita helpottavilla lääkkeillä, mutta Suomessa on omat käytännöt tämän sairauden suhteen.
Hoitona käytetään terapiaa ja psykoterapiaa, vaikka varsinkin psykoterapia on niin raskas hoitomuoto, että se pahentaa oireita.CFS kuitenkin näkyy pään magneettikuvissa, jos kuvat otetaan. Jos kuvia ei oteta vaan tehdään jotain muita tutkimuksiin, ei tietenkään löydetäkään mitään syytä oireille.
On monia erilaisia oireita sisältäviä "oireyhtymiä" joille on annettu nimi vaikka niillä ei ole varsinaista tautiluokitusta. Tautiluokitus vaatisi sen että taudin kuva on aika yksiselitteinen ja taudin mekanismit tunnetaan riittävästi. Myös hoitojen vaikuttavuus pitää olla luotettavasti todistettavissa.
Suomessa on yleensä lähdetty siitä että pelkkiä havaittuja "oireyhtymiä" ei vielä diagnostisoida sairauksisksi ja myös lääkekorvattavuus on tiukasti sidottu hoitojen vaikuttavuuden todistamiseen. Monissa muissa maissa on löysempi linja jossa hoitoja annetaan ja diagnooseja tehdään vaikka tauteja ei olisikaan niin luotettavasti määritelty.
Molemmissa linjoissa on puolensa. Löysemmällä linjalla moni kokee saavansa paremmin vaivansa ymmärretyksi ja edes jonkun lääkityksen. Suomen linja taas kaventaa alaa erilaisilta "guruilta" jotka kehittelevät omia diagnoosejaan erilaisiin oikeisiin tai kuviteltuihin sairauksiin ja saattavat tarjota niihin hoitoja joiden tehosta ei ole mitään takeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oireita?
Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.
Suomessa on jostain syystä päätetty, että CFS ei ole sairaus, vaikka muissa pohjoismaissa EU-maissa se luokitellaan sairaudeksi ja sitä hoidetaan oireita helpottavilla lääkkeillä, mutta Suomessa on omat käytännöt tämän sairauden suhteen.
Hoitona käytetään terapiaa ja psykoterapiaa, vaikka varsinkin psykoterapia on niin raskas hoitomuoto, että se pahentaa oireita.CFS kuitenkin näkyy pään magneettikuvissa, jos kuvat otetaan. Jos kuvia ei oteta vaan tehdään jotain muita tutkimuksiin, ei tietenkään löydetäkään mitään syytä oireille.
Suomihan on ihan kehitysmaa monen asian suhteen, vaikka mediassa kerrotaan kansalle, että täällä on kaikki huippuluokkaa ja uraauurtavaa toimintaa. Asenne on päättäjillä ja mm. lääkäreilläkin että "ei tuollaista ollut 100 vuotta sitten, niin ei sitä ole nytkään olemassa" ja tästä sitten kärsivät sairaat ja kipeät ihmiset. Kipuakaan ja muuta vaivaa ei saa hoitaa esimerkiksi hampun kukinnolla, vaan mielellään määrätään opiaatteja ja opioideja. Aivan hullua toimintaa. Jos minä sairastun tai loukkaan itseni, en todellakaan kysele lääkärin mielipidettä kivunlievitykseen, vaan hommaan omat luonnonlääkkeeni.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen mielenterveys on koetuksella Munchausen vanhemman kanssa. Minkä diagnoosin olet päättänyt lapsellesi hankkia ja miksi?
Älä turhaan hermostu.
Sinunkin lapsesi saattaa sairastua johonkin harvinaiseen sairauteen.
Voin tulla lyömään munchausen-leiman otsaasi heti kun niin käy.
Voisko ne kokeelliset hoidot olla ennemminkin syynä kuin yksityisellä käyminen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oireita?
Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.
Suomessa on jostain syystä päätetty, että CFS ei ole sairaus, vaikka muissa pohjoismaissa EU-maissa se luokitellaan sairaudeksi ja sitä hoidetaan oireita helpottavilla lääkkeillä, mutta Suomessa on omat käytännöt tämän sairauden suhteen.
Hoitona käytetään terapiaa ja psykoterapiaa, vaikka varsinkin psykoterapia on niin raskas hoitomuoto, että se pahentaa oireita.CFS kuitenkin näkyy pään magneettikuvissa, jos kuvat otetaan. Jos kuvia ei oteta vaan tehdään jotain muita tutkimuksiin, ei tietenkään löydetäkään mitään syytä oireille.
Suomihan on ihan kehitysmaa monen asian suhteen, vaikka mediassa kerrotaan kansalle, että täällä on kaikki huippuluokkaa ja uraauurtavaa toimintaa. Asenne on päättäjillä ja mm. lääkäreilläkin että "ei tuollaista ollut 100 vuotta sitten, niin ei sitä ole nytkään olemassa" ja tästä sitten kärsivät sairaat ja kipeät ihmiset. Kipuakaan ja muuta vaivaa ei saa hoitaa esimerkiksi hampun kukinnolla, vaan mielellään määrätään opiaatteja ja opioideja. Aivan hullua toimintaa. Jos minä sairastun tai loukkaan itseni, en todellakaan kysele lääkärin mielipidettä kivunlievitykseen, vaan hommaan omat luonnonlääkkeeni.
Sama juttuhan se on muissakin kehitysmaissa. Esitetään hirveästi propagandaa siitä kuinka meillä on kaikki paremmin kuin muualla. (Esim Pohjois-Korea ja Venäjä)
Ei hitto... Itse jäin tahattomasti lapsettomaksi, kun ei löytynyt miestä, ja aina kun luen tällaisia, niin ajattelen että lopulta hyvä että en lasta saanutkaan, koska ei ole tarvinnut alistua kontrolli- ja kyttäyskoneiston alaiseksi, johon ilmeisesti tässä maaassa joutuu jos lapsen saa. Pitää elää joka hemmetin suosituksen mukaan ja käyttää yhteiskunnan määräämiä julkisia palveluita tai alkaa lasuja tulla.
Harhaluuloa, että yksityiset lääkärit huvikseen lasuja tekevät.
Suomessa esimerkiksi kilpirauhaspotilaat jää vaille hoitoa koska virallisesti hoito om tyroksiini ja edes kaikkia tarvittavia kokeita ei saa ottaa julkisella puolella. Siis edes niistä kahdesta peruskokeesra ei saa kuin toisen
Tää on tuhottu maa vapaus on jo menetetty
Noiden oireiden taustalla voi olla muutakin kuin tuo CFS, ja se pitää aina poissulkea. Se on lapsen edun mukaista. Jos vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön ja selvittämään asiaa, se on lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Ei hitto... Itse jäin tahattomasti lapsettomaksi, kun ei löytynyt miestä, ja aina kun luen tällaisia, niin ajattelen että lopulta hyvä että en lasta saanutkaan, koska ei ole tarvinnut alistua kontrolli- ja kyttäyskoneiston alaiseksi, johon ilmeisesti tässä maaassa joutuu jos lapsen saa. Pitää elää joka hemmetin suosituksen mukaan ja käyttää yhteiskunnan määräämiä julkisia palveluita tai alkaa lasuja tulla.
Me ollaan melkein aina käyty yksityisellä eikä ole tullut lasuja tai muitakaan ongelmia. Lääkäreillä on toisaalta velvollisuus tehdä lasu jos huoli herää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä oireita?
Sairauden oirekuvaa hallitsee Duodecimin mukaan useimmiten äkillisesti alkanut ja pitkäkestoinen huonovointisuus ja uupumus, joka pahenee vähäisessäkin fyysisessä tai henkisessä ponnistelussa eikä lievity levolla. Sairauden syntymekanismi on edelleen tuntematon.
Suomessa on jostain syystä päätetty, että CFS ei ole sairaus, vaikka muissa pohjoismaissa EU-maissa se luokitellaan sairaudeksi ja sitä hoidetaan oireita helpottavilla lääkkeillä, mutta Suomessa on omat käytännöt tämän sairauden suhteen.
Hoitona käytetään terapiaa ja psykoterapiaa, vaikka varsinkin psykoterapia on niin raskas hoitomuoto, että se pahentaa oireita.CFS kuitenkin näkyy pään magneettikuvissa, jos kuvat otetaan. Jos kuvia ei oteta vaan tehdään jotain muita tutkimuksiin, ei tietenkään löydetäkään mitään syytä oireille.
On monia erilaisia oireita sisältäviä "oireyhtymiä" joille on annettu nimi vaikka niillä ei ole varsinaista tautiluokitusta. Tautiluokitus vaatisi sen että taudin kuva on aika yksiselitteinen ja taudin mekanismit tunnetaan riittävästi. Myös hoitojen vaikuttavuus pitää olla luotettavasti todistettavissa.
Suomessa on yleensä lähdetty siitä että pelkkiä havaittuja "oireyhtymiä" ei vielä diagnostisoida sairauksisksi ja myös lääkekorvattavuus on tiukasti sidottu hoitojen vaikuttavuuden todistamiseen. Monissa muissa maissa on löysempi linja jossa hoitoja annetaan ja diagnooseja tehdään vaikka tauteja ei olisikaan niin luotettavasti määritelty.
Molemmissa linjoissa on puolensa. Löysemmällä linjalla moni kokee saavansa paremmin vaivansa ymmärretyksi ja edes jonkun lääkityksen. Suomen linja taas kaventaa alaa erilaisilta "guruilta" jotka kehittelevät omia diagnoosejaan erilaisiin oikeisiin tai kuviteltuihin sairauksiin ja saattavat tarjota niihin hoitoja joiden tehosta ei ole mitään takeita.
Tuolla perusteella esim MS-tauti ei ole oikea sairaus. Taudin mekanismeista osataan esittää vain arvailuja, ja koko ajan tulee lisää uusia arvailuja. MS myös oireilee ja etenee jokaisella potilaalla eri tavalla. Lääkkeistäkään ei tiedetä, millä tavalla ne toimivat ja miksi ne auttavat joitakin potilaita, mutta joidenkin vointia ne heikentävät.
Tietysti MS näkyy monella pään magneettikuvassa (ei kuitenkaan kaikilla). Magneettikuvissa näkyviä muutoksia ei kuitenkaan ymmärretä. Ne eivät useinkaan korreloi potilaan oireiden kanssa. Jollakin voi olla paljon oireita, mutta magneettikuvat ovat puhtaat. Toisilla taas voi olla paljon muutoksia magneettikuvassa, mutta vain vähän oireita. Toisinaan muutoksia voi ilmaantua aivoihin lisää ilman että voinnissa tapahtuisi mitään muutosta.
Itse kuulun siihen joukkoon, jolla näkyy magneettikuvissa runsaasti muutoksia, mutta oireita on hyvin vähän. Pyöräilen edelleen sujuvasti töihin kesät talvet ja elän normaalia perheen äidin elämää, vaikka pää on ollut rikki jo 25 vuotta. Ehkä väsyn vähän helpommin ja tarvitsen enemmän lepoa kuin joku terveempi.
Vierailija kirjoitti:
Noiden oireiden taustalla voi olla muutakin kuin tuo CFS, ja se pitää aina poissulkea. Se on lapsen edun mukaista. Jos vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön ja selvittämään asiaa, se on lasun paikka.
Ongelmajätteiden tässä on se, että julkisella ei tutkita eikä selvitä. Tuupataan vaan lapsi psykistriselle ja terapiaan.
Sitten kun vanhemmat yrittävät saada tutkimuksia etenemään yksityisellä, tehdään lasu lapsi otetaan huostaan. Oikein poliisien kanssa käydään hakemassa.
Tässä kannattaa muistaa, että Suomessa yksityiset lääkärit ovat ihan oikeita lääkäreita. Monet heistä työskentelevät myös julkisella puolella.
Oma kokemukseni ei nyt liity näihin huostaanottoihin eikä CFS:ään, mutta on aika selkeä esimerkki siitä mikä on ongelma.
Lapseni kärsi kivuttomista korvatulehduksista ja ne aiheuttivat lopulta molemminpuolisen liimakorvan. Lapsi ei kuullut kunnolla sen liimakorvan takia. Liikkuikin kömpelösti.
TK:saa käytiin sitten kuulotesteissä,, ja hoitaja kiukkusi lapselle, että pitää painaa sitä nappia kun ääni kuuluu. Lapsi ei kuullut ääntä eikä painanut nappia.
Hoitaja varasi sitte uuden ajan, ja kolmannen ja neljännenkin ajan. Lääkärin diagnoosi oli "valikoiva kuulo". Tähän diagnoosiin vaikutti se, että lapsi "kuuli" puheen silloin kun hän näki puhujan. Lapsi oli oppinut lukemaan huulilta.
Tätä sirkusta kun oltiin aikamme katseltu, varattiin aika yksityiselle korvalääkärille. Hän diagnosoi molemminpuolisen liimakorvan ja vaikean kuulonaleneman. Hoidettiin sitten korvien putkitus siellä yksityisellä.
Ja kas, valikoiva kuulo katosi ja lapsi alkoi liikkumaan yhtä ketterästi kuin muutkin ikäisensä.
Jos ei oltaisi lähdetty yksityiselle, niin varmaan vieläkin jatkettaisiin kuulotesteissä käymistä.
Aika moni tämänkin palstan lukijoista käyttää lastaan yksityisellä.
Ovatko hekin lapsiaan kaltoinkohtelevia vanhempia, joilta pitäisi ottaa lapset huostaan?