Lue keskustelun säännöt.
Lasu siitä että käyttää lasta yksityisellä lääkärillä
22.10.2019 |
Suomessa on lasu-mafia paisunut jo ihmeen valtaviin mittasuhteisiin.
Lääkärit ovat tehneet lasuja lapsista sillä perusteella, että lapsia on käytetty tutkimuksissa ja hoidoissa yksityisillä lääkäriasemilla.
Toisena perusteena ovat käyttäneet sitä, että eivät ole löytäneet syytä oireille monista tutkimuksista huolimatta. Eikö silloin pitäisi konsultoida toista lääkäriä eikä lehdä lasua.
Näistä lapsista on sitten tehty kiireellisiä huostaanottopäätöksiä ja haettu poliisipartion kanssa lapset omista kodeistaan.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain Suomessa :( kirjoitti:
Minusta on ihan järkyttävää tämä, mitä Suomessa tapahtuu.! Lapsi sairastuu fyysiseen sairauteen, vaikka vanhemmat kuinka hyvin hoitavat, seuraa lasu ja pahimmillaan huostaanotto. Miten Suomessa lastensuojelu voi olla näin surkea? Miksi takavuosien Erikan tapaus sai tapahtua, missä lastensuojelu silloin oli? Kyttäämässä fyysisesti sairastuneita lapsia ja heidän perheitään?
Johtuuko tämä siitä, että lastensuojelu on bisnes? Kehen sitten voi lastensa asioissa enää edes luottaa?
Juuri tämän takia Suomessa ei enää lisäännytä. Vaikka parhaansa yrittää, mikään ei estä lasta sairastumasta. Tai aikuistakaan.
Pitäisi saada lakialoite tai mikä tahansa aloite, että myös Suomessa väsymysoireyhtymästä saisi diagnoosin.
Miten ihmeessä sä saat terveydenhuollon toimimattomuuden lasun syyksi käännettyä? Ei ne lasussa ole mitään sairauksien ammattilaisia, siellä konsultoidaan lääkäriä ja lääkäri vastaa siitä terveydellisen puolen näkemyksestä. Lasun on toimittava sitten tämän lääkärin näkemyksen pohjalta.
Se, että lääkärillä ei ole tietoa esim. jostain väsymysoireyhtymästä, ja lääkäri tekee lasun kun hänen mukaansa lapsen tilanteen syynä ei voi olla sairaus vaan joku muu niin meinaatko oikeasti että jonkun ei-terveydenhuoltoalan virkailijan lasussa sitten pitäisi lähteä tämä lääkärin ammatillinen mielipide lapsen terveydestä kumoamaan? Että sossun pitäisi päätellä että vaikka kolme eri lääkäriä on sitä mieltä että lapsen oireilu ei johdu sairaudesta niin kun vanhemmat sanoo sossulle että eikun sillä lapsella kuitenkin on sairaus vaan, älkää nyt puuttuko, niin vanhemmat puhuu totta, jätetäänpä asia sikseen?
Lastensuojeluhan toimii ihan oikein, jos tarttuvat lääkäreiltä tulleisiin ilmoihin. Jos lääkäri ei osaa hommaansa ja tekee ilmoituksen virheellisiä perustein, on se toimimatonta terveydenhuoltoa, ei toimimatonta sosiaalihuoltoa.
On myös ihan oikein että lääkäri haluaa lasun kautta tarkistaa perheen tilannetta. Kun lapsi kuitenkin voi oireilla myös niitä kotioloja, joidenkin sairauksien oireet ovat hyvin samankaltaisia ja aina ei voi tietää onko ongelma fyysinen vai psyykkinen, ainakin lapsen etu on, että asia tutkitaan kunnolla, ei se lasu ilmoituksesta huolimatta ryhdy toimiin, jos ei ole tarvetta..
Lastensuojelun on itseasiassa tutkittava jokainen lapsesta tehty ilmoitus. Onkin jo ongelma, että ihmiset tehtailee näitä ilmoituksia syyttä. Perhe joutuu kovalle koetukselle, eikä kyse ole päivistä vaan viikoista ja kuukausista - vaikka syytä ilmoitukseen ei olisikaan ja lapsen kotona kaikki hyvin. Samaan aikaan työntekijöiden resurssit valuu perheisiin, jotka eivät apua tarvitse eivätkä näin ollen sitä halua, kun taas lapset jotka kipeästi tarvitsisivat sosiaalitoimen tukea, jäävät sitä paitsi. Esimerkkejä on surullisen paljon, kuuluisin ehkä Vilja Eerikan tapaus.
Joten älä tule väittämään, etteikö lastensuojelu järjestäisi kuukausia kestävää (raskasta) tutkintaa, etenkin jos ilmoituksen tekee lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paransin kroonisen väsymysoireyhtymäni raudan tankkauksella ja gluteenittomalla ruokavaliolla.
Tätähän kukaan "ei saa tietää" virallisessa hoidossa, koska lääketehtaat suuttuu.
"Sanni on saanut äidin mukaan apua esimerkiksi hengitettävästä hapesta." Se, että hapesta saa apua on tyypillistä anemikoille.
Vierailija kirjoitti:
Harhaluuloa, että yksityiset lääkärit huvikseen lasuja tekevät.
Ymmärrys hoi, älä jätä. Kukaan ei ole väittänytkään, että lasun olisi tehnyt yksityinen lääkäri. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/0181a2f6-f16b-47e7-9003-a940b344fec2
Nyt tulee huomioida, että me, etenkään palstaporukka, emme tiedä kaikkia asiaan vaikuttaneita seikkoja.
Kiinnitin huomiota tuohon, että lapsi jaksaa pelata, mutta ei kuunneella äänikirjoja. Äänikirjoihin liittyy työn tekeminen, eli koulunkäynti, pelaaminen on viihdettä. Joku on pielessä, jos äiti ei näe tätä ongelmana.
Toki myös viranomaiset tekvät joskus vääriä päätöksiä. Enemmän tehdään kuitenkin oikeita päätöksiä, joten tällaisen hysterian kylväminen palstalla on pelkästään typerää.
Vanhemmat harvemmin kykenevät suhtautumaan lapsiinsa objektiivisesti, koska tunteet. Viranomaisilla ei ole tunteita asiassa, vaan he pyrkivät toimimaan faktojen pohjalta. Vanhemmat myös usein kuvittelevat toimivansa lapsen parhaaksi, mutta viranomainen voi objektiivisen asenteensa johdosta nähdä asian toisin.
Perusteettomia huostaanottoja suuremmaksi ongelmaksi näen resurssipulan, minkä johdosta liian moni apua tarvitseva jääkin avun ulkopuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noiden oireiden taustalla voi olla muutakin kuin tuo CFS, ja se pitää aina poissulkea. Se on lapsen edun mukaista. Jos vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön ja selvittämään asiaa, se on lasun paikka.
Ongelmajätteiden tässä on se, että julkisella ei tutkita eikä selvitä. Tuupataan vaan lapsi psykistriselle ja terapiaan.
Sitten kun vanhemmat yrittävät saada tutkimuksia etenemään yksityisellä, tehdään lasu lapsi otetaan huostaan. Oikein poliisien kanssa käydään hakemassa.Tässä kannattaa muistaa, että Suomessa yksityiset lääkärit ovat ihan oikeita lääkäreita. Monet heistä työskentelevät myös julkisella puolella.
Oma kokemukseni ei nyt liity näihin huostaanottoihin eikä CFS:ään, mutta on aika selkeä esimerkki siitä mikä on ongelma.
Lapseni kärsi kivuttomista korvatulehduksista ja ne aiheuttivat lopulta molemminpuolisen liimakorvan. Lapsi ei kuullut kunnolla sen liimakorvan takia. Liikkuikin kömpelösti.
TK:saa käytiin sitten kuulotesteissä,, ja hoitaja kiukkusi lapselle, että pitää painaa sitä nappia kun ääni kuuluu. Lapsi ei kuullut ääntä eikä painanut nappia.
Hoitaja varasi sitte uuden ajan, ja kolmannen ja neljännenkin ajan. Lääkärin diagnoosi oli "valikoiva kuulo". Tähän diagnoosiin vaikutti se, että lapsi "kuuli" puheen silloin kun hän näki puhujan. Lapsi oli oppinut lukemaan huulilta.Tätä sirkusta kun oltiin aikamme katseltu, varattiin aika yksityiselle korvalääkärille. Hän diagnosoi molemminpuolisen liimakorvan ja vaikean kuulonaleneman. Hoidettiin sitten korvien putkitus siellä yksityisellä.
Ja kas, valikoiva kuulo katosi ja lapsi alkoi liikkumaan yhtä ketterästi kuin muutkin ikäisensä.Jos ei oltaisi lähdetty yksityiselle, niin varmaan vieläkin jatkettaisiin kuulotesteissä käymistä.
Suomessa ei kyllä yhtäkään lasta tulla poliisisaattueella hakemaan ja tehdä huostaanottoa pelkästään sillä perusteella, että lasta on käytetty lääkärissä. Oli kyseessä sitten julkinen tai yksityinen sektori, mutta lääkärikäynti ei ole huostaanottoperuste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jo pelkästä yksityisestä hammaslääkärikäynnistä voi saada lasun.
No kaikki tietenkin oli yhtäaikaa sitä aikaa tilaamassa ja puhelin soi päiväkausia varattua. Tilasin hädissäni yksityiselle ajan ja käytin lapsen hammaslääkärissä siellä. Lasu napsahti, kun en ollut tajunnut tätä ilmoittaa kouluterveydenhoitoon.
Asia onneksi ratkesi sillä, että lähetin kopion kuitista ja ajanvarauksesta yksityiselle lastensuojeluun sille ihmiselle, kenen olisi pitänyt käydä kotikäynti meillä tarkistamassa huoli lapsen hyvinvoinnista.
Tämä pelleily loppuikin sitten yhden vuoden kokeilun jälkeen, kun kunnanvaltuutetun lapsesta oli myös tullut lasu, koska ajanvaraus oli koko ajan varattuna ja hän ei saanut aikaa varattua.
Lasu-pelleily kyttäyskulttuurin viimeisin muoto. Kukaan ei oikeasti välitä tai juttele ihmiseltä ihmiselle.
Vierailija kirjoitti:
Munchausen-vanhempi on vakuuttunut lapsen olevan sairas. Erikoissairaanhoidon tutkimukset eri erikoisaloilla eivät rauhoita vanhempaa. Hän pyytää uusintatutkimukset ja lapsi todetaan edelleen terveeksi. Sitten vanhempi menee yksityiselle ja hakee sieltä haluamansa diagnoosin lapselle. Voitte kuvitella, miten lapseen vaikuttaa toistuvat, perusteettomat tutkimukset ja vanhemman sairaalloinen huoli ja epäily sairaudesta, jota ei ole.
Tämä munchausen epäily on kanssa yksi idiotismi. Munchausen on erittäin harvinainen, mutta sen perusteella lopetetaan tutkimukset kesken jos jollakin lääkärillä sattuu epäilys heräämään.
On aivan normaalia, että vanhempi ei rauhoitu siitä, että tutkimuksissa ei löydy mitään, mutta oireilu lapsella edelleen vaan jatkuu.
Me päädyttiin lopulta perinnöllisyysklinikalle kun oltiin ensin aikamme etsitty lääkäriä, joka osaisi tunnistaa lapsen sairauden. Olihan se hirveää aikaa. Sitä toivoi että mitään ei löydy, mutta samalla toivoi, että joku selitys oireille löytyy. Tuntui, että enää on vain huonoja vaihtoehtoja.
Sairauskin lopulta löytyi. Ja vaikka se oli ja on vaikea, on perheemme elämä paremmassa jamassa, ja lapsikin voi paremmin kun tiedetään mistä on kyse.
Perheemme saa nyt jopa tukea tähän tilanteeseen, eikä pelkästään syyttelyä tai epäilyjä tai käskyjä reipastua.
Suomalaista terveydenhoitoa leimaa se, että ihmisiin ei luoteta. Potilaalla on jatkuvasti todistustaakka siitä että oireet ovat todellisia. Harvinaisten sairauksien kanssa päädytään sitten siihen, että tutkimuksista tulee ihmeellistä pelleilyä ja keskitytään hakemaan syytä potilaan mielenterveydestä. Lasten kanssa mukaan vedetään myös lastensuojelu.
Siinä puristuksessa kyllä tulee helposti mielenterveyden ongelmia. Potilaan täytyy olla henkisesti vahvassa kunnossa, että jaksaa uskoa omiin kokemuksiinsa eikä ala uskomaan lääkärin väitteitä mielenterveyden ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli mieleen se, kun kerran oli todellinen huoli neuvolassa vauvan kehityksestä ja neuvolalääkärin piti kirjoittaa lähete lastenneurolle. Perhe ei huolinut aikaa, ilmoittivat varanneensa ajan yksityiselle. Oli päivänselvää, että heillä ei ollut aikomustakaan viedä lasta lääkäriin eikä edes varaa yksityiseen, joten ls-ilmoitus tehtiin. Perhe yritti vain pakoilla viranomaisia.
Se on lääkärille lakiin kirjoitettu velvollisuus oli sitten yksityinen tai julkisen sektorin lääkäri, jos on syydä EPÄILLÄ ettei lapsella ole kaikki hyvin. Jos toimii toisin, syyte voi napsattaa virkavirheestä.
Sama opettajilla, poliisilla, päiväkodin henkilökunnalla ja kaikilla niillä jotka ovat tekemisissä lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on lääkärille lakiin kirjoitettu velvollisuus oli sitten yksityinen tai julkisen sektorin lääkäri, jos on syydä EPÄILLÄ ettei lapsella ole kaikki hyvin. Jos toimii toisin, syyte voi napsattaa virkavirheestä.
Sama opettajilla, poliisilla, päiväkodin henkilökunnalla ja kaikilla niillä jotka ovat tekemisissä lapsen kanssa.
Se "syy" epäillä voi olla hyvinkin henkilöönmenevää, suoranainen kostotoimenpide, kun ei vanhemman olemus, elämänkatsomus ole yks´ yhteen lasun tekijän kanssa.
Esim. virkaheitto lääkäri terveyskeskuksessa ei tykkää, että kuntapoliitikon poika viedään yksityislääkärin tutukimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen se, kun kerran oli todellinen huoli neuvolassa vauvan kehityksestä ja neuvolalääkärin piti kirjoittaa lähete lastenneurolle. Perhe ei huolinut aikaa, ilmoittivat varanneensa ajan yksityiselle. Oli päivänselvää, että heillä ei ollut aikomustakaan viedä lasta lääkäriin eikä edes varaa yksityiseen, joten ls-ilmoitus tehtiin. Perhe yritti vain pakoilla viranomaisia.
Oli päivänselvää, ettei....
HALOO?!
Mistä tiedät, että oli päivänselvää? Mikä??
Mistä tiedä perheen tukijoukoista, joista (ilmeisesti sinulle) ei oltu kerrottu?
Kun kirjoittaa nettiin tai mihin tahansa, pitäisi kyllä olla faktoja eikä epämääräisiä haihatteluja.
Jos kertoo (omasta) todellisuudesta(an), se pitää myös osata muotoilla oikein.
On myös ihan oikein että lääkäri haluaa lasun kautta tarkistaa perheen tilannetta. Kun lapsi kuitenkin voi oireilla myös niitä kotioloja, joidenkin sairauksien oireet ovat hyvin samankaltaisia ja aina ei voi tietää onko ongelma fyysinen vai psyykkinen, ainakin lapsen etu on, että asia tutkitaan kunnolla, ei se lasu ilmoituksesta huolimatta ryhdy toimiin, jos ei ole tarvetta..