Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ollut ilman miljoonaperintöä elämässäni haluamiani vaihtoehtoja
19.10.2019 |
Äitini oli köyhistä oloista ja varustettuna köyhä ihminen ajattelee -mindsetilla, hän kielsi minua tavoittelemasta omanlaistani elämää, ja minun oli pakko elää kuten loppujenkin ihmisten, sellaisten, joilla ei ole rahaa niin paljon, että sitä on tarpeeki kaikkeen mihin he haluavat. Minulla oli sellainen lapsuus, ei kiitos itini, vaan isäni suvun, ainoa, jota en saanut, vaikka halusin, oli hevonen.
Niinpä mulle e sellainen elämä, jota äitini tarjoili, jossa ainoa vaihtoehto on mennä täihin ja opiskella sopinut laisinkaan. Onneksi olen nyt perinyt sen miljoonan, niin toivottavasti elämäni paranee paljon.
En sano, etteikö ilmankin rahaa voi elää tyydyttävää elämää, tai pienillä tuloilla, KUNHAN siihen ei liity paskamaisia pakkoja käydä töissä ja hikoilla yhteiskunnan orjana niska limassa kuin pieni rätti.
Kommentit (33)
Ja sama suomeks. Oletko jollain lääkityksellä vai muuten vaan sekava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä sitä miljoonaperintöä nyt hehkutetaan, vaikka on perintöverotkin vielä maksamatta.
Vierailija kirjoitti:
Aiotko nyt ostaa sen hevosen?
En tiedä. Vuosikausia jatkunut stressitila on syönyt kaikki voimani, en enää ehkä iloitsisi siitä, koska siihen liittyy liian paljon velvollisuuksia ja vastuita, asioita, jotka eivät olisi nuorena huolettaneet hoitaa yhtään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sitä miljoonaperintöä nyt hehkutetaan, vaikka on perintöverotkin vielä maksamatta.
No onhan se iso asia saada ne vaihtoehdot takaisin elämään, jotka itseltä 30v. sitten vietiin. Toki ei ne enää samoja ole, mutta vaihtoehtoja silti.
Ap
Just näitä vaihtoehtoja köyhillä ei koskaan ole, en ole kade! Jos köyhä haluaa jotain, aina pitää peräsuoli ulkona käyttää aikaansa siihen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on just vauraudessa ja perimisessä kivaa, että jos haluaa jotain, niin sen saamiseen ei tarvitse käyttää aikaansa ja kärsiä yhtään, sen kuin vain hankkii sen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Se on just vauraudessa ja perimisessä kivaa, että jos haluaa jotain, niin sen saamiseen ei tarvitse käyttää aikaansa ja kärsiä yhtään, sen kuin vain hankkii sen.
Ap
Tätä äitini ei tajunnut. Kuvitteli, että minut tekee onnelliseksi se, että käytän aikaani hankkiakseni jotain tyhmää ja säälittävää, jonka voin perinnön saatuani tuosta vain ostaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim. kun mun äiti halusi kesämökin, niin mummini vain osti sen. Antoi heidän käyttöönsä.
Ap
Montako vuotta ajattelit vielä inistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Montako vuotta ajattelit vielä inistä?
Ehkä niin kauan, että kiusaaminen ja töykeys loppuu. En tiedä tarkkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Esim. kun mun äiti halusi kesämökin, niin mummini vain osti sen. Antoi heidän käyttöönsä.
Ap
Lahjoitti sen sitten minulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millä logiikalla sun äiti VEI ne vaihtoehdot sulta, kun sulla kerran ei silloin vielä ollut sitä miljoonaperintöä?
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla sun äiti VEI ne vaihtoehdot sulta, kun sulla kerran ei silloin vielä ollut sitä miljoonaperintöä?
Siten, että en olisi halunnut sitä odotellessa mennä opiskelemaan ammattiin enkä työelämään. Äiti ei antanut sitä vaihtoehdoksi, manipuloi haukkumalla, etten saisi ilman noita kavereita ja olisin inhottu ihminen. Vaikka olisin voinut aivan hyvin olla menemättä töihin. Ja siis en nyt todellakaan koe kavereiksini ihmisiä, jotka eivät arvostele minua siksi, että käyn töissä ja pitävät minua (vain) siksi normaalina.
Äitini mielestä nyt minulla on oikein hyviä kavereita, koska NÄMÄ voivat ajatell minusta, että olen normaali.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla sun äiti VEI ne vaihtoehdot sulta, kun sulla kerran ei silloin vielä ollut sitä miljoonaperintöä?
Siten, että en olisi halunnut sitä odotellessa mennä opiskelemaan ammattiin enkä työelämään. Äiti ei antanut sitä vaihtoehdoksi, manipuloi haukkumalla, etten saisi ilman noita kavereita ja olisin inhottu ihminen. Vaikka olisin voinut aivan hyvin olla menemättä töihin. Ja siis en nyt todellakaan koe kavereiksini ihmisiä, jotka eivät arvostele minua siksi, että käyn töissä ja pitävät minua (vain) siksi normaalina.
Äitini mielestä nyt minulla on oikein hyviä kavereita, koska NÄMÄ voivat ajatell minusta, että olen normaali.
Ap
Eli kääntäen äitini on ilmeisesti itse ihminen, joka tuomitsee ja arvostelee kaikkia vaihtoehtoisesti eläviä. Ja pitää vielä tällaista huonokäytöksisyyttä oikeutettuna ja hyveenä. (”Olen hyvä ystävä, kun haluan, että kaikki elävät normaalisti eli kuten minä sanon”)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä logiikalla sun äiti VEI ne vaihtoehdot sulta, kun sulla kerran ei silloin vielä ollut sitä miljoonaperintöä?
Siten, että en olisi halunnut sitä odotellessa mennä opiskelemaan ammattiin enkä työelämään. Äiti ei antanut sitä vaihtoehdoksi, manipuloi haukkumalla, etten saisi ilman noita kavereita ja olisin inhottu ihminen. Vaikka olisin voinut aivan hyvin olla menemättä töihin. Ja siis en nyt todellakaan koe kavereiksini ihmisiä, jotka eivät arvostele minua siksi, että käyn töissä ja pitävät minua (vain) siksi normaalina.
Äitini mielestä nyt minulla on oikein hyviä kavereita, koska NÄMÄ voivat ajatell minusta, että olen normaali.
Ap
Ja vaihtoehto tässä olisi ollut se vapaus, mitä ns. vaihtoehtoinen elämäntyyli antaa. Vaikka se olisikin ollut vuosia taloudellisesti niukkaa. Se ei olisi itseäni häirinnyt pätkääkään, lisäksi saimme kaikki lastenlapset mummilta säännöölisesti lahjoitusrahoja sen verovapaan maksimimäärän. Ja muutakin rahaa. Hän siis itse antoi, kukaan ei sitä anonut tai pyytänyt.
Ap
Hei, mulle tulee näistä sun jutuista mieleen joku sarja, jossa nuori mies ei ikinä mennyt töihin kun haltija oli luvannut hälle suurta omaisuutta. Se vaan makoili kotona onnettomana sarjiksia lukien, ja kiukutellen odotti, että missä se luvattu omaisuus viipyy. Kun tää mies täytti joku 80v, niin selviskin, että ne sarjikset oli ajan kanssa tulleet hyvin arvokkaiksi, niin saikin niistä sen luvatun omaisuuden. Sitten taisi hän kuolla pois omaisuutensa kanssa.
Sen pituinen se.
En kestänyt sitä, että äitini haukkui ja väitti, että elämäni menee pilalle jos en mene töihin, lisäksi käv todellakin selväksi, ettei hän aikonut olla minkäänlaisena tukena siinä, kun minulla menee kurjasti odottaessaniettä isäni auttaisi minua. Itse kuitenkin sai arvostella isääni siitä, ettei tämä koskaan auttanut minua. Sä siis sai kaikkea omalta äidiltään, mitä vain tarvitsi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hei, mulle tulee näistä sun jutuista mieleen joku sarja, jossa nuori mies ei ikinä mennyt töihin kun haltija oli luvannut hälle suurta omaisuutta. Se vaan makoili kotona onnettomana sarjiksia lukien, ja kiukutellen odotti, että missä se luvattu omaisuus viipyy. Kun tää mies täytti joku 80v, niin selviskin, että ne sarjikset oli ajan kanssa tulleet hyvin arvokkaiksi, niin saikin niistä sen luvatun omaisuuden. Sitten taisi hän kuolla pois omaisuutensa kanssa.
Sen pituinen se.
Selvä, sulle tuli tällaista mieleen. Mä olen kuitenkin alle 50v saadessani perinnön ja siis isäni olisi tosiaan voinut keskittyä auttamaan minua jo eläessään.
Ap
Lopeta nämä perintöprovoilut. Keksi jotain uutta välillä.
Alue: Aihe vapaa
Aiotko nyt ostaa sen hevosen?