Miten jotkut voi jättää ihan pienen vauvan moneksi päiväksi hoitoon???

jättää esim. viikonlopuksi mummulle (en muille), mutta se on mahdotonta koska neiti ei huoli muuta juomaa kuin tissimaitoa. Eikä edes sitäkään pullosta...

Ap voi itse yrittää hoitaa kahta koliikki keskosta yötä päivää yksin. Syöttää heitä 3tunnin välein ja vielä niin että kun toinen on syönyt niin toinen herää syömään jne. jne.. Ei siinä paljoa nukuta.



Tämän laitoin esimerkiksi. kaikki vauvat eivät ole samanlaisia, osa on todella levottomia ja vievät " mehut" vanhemmista. Parempi että äiti ja isä saa levätä välillä ennen kun alkaa siellä pääkopassa pimentymään!



Kolme päivää on jo aika pitkä aika olla pienen vauvan hoidossa, mutta parikin päivää kuussa tai jopa kerran viikossa ei ole pahitteeksi että vanhemmat saisivat levätä. SIIS JOS ON LEVOTON VAUVA!

On niin roikkuvainen ja riippuvainen, kun tulee taas kotiin. Isin kanssa ovat olleet kaksi yötä, kolme päivää kahden kesken, mutta se onkin eri asia. Vauvan jätin sitten yöksi hoitoon, kun imetys sen salli, eli niukin naukin yksivuotiaana.



En sano, että kaikkien pitäisi tehdä niin kuin minä teen, mutta kyllä kävi mielessä, että miten voi muutaman kuukauden ikäisen jättää moneksi päiväksi, kuten serkkuni teki. Olisiko pitänyt odottaa sen verran lapsen teon kanssa, että olisi voinut edes sen 4kk-puoli vuotta omistautua vauvalle? Jotkut sanovat, että ei se vauva tajua, kuka sitä hoitaa, mutta mites sitten selitetään se, että vauva tunnistaa äitinsä äänen jo kohdussa ja alkaa välittömästi kohdun ulkopuolella " rekisteröimään" lähimpiä ihmisiään? Miten se vaikuttaa, ettei vauva tiedä ikinä, millainen naama sitä seuraavaksi hoitaa? Ja mihin se hävisi se tuttu naama?

Meillä oli myös n. kuukauden koliikki-vaihe. Joten voin vaan kuvitella miltä susta on vauvojen kaa tuntunu. Ja silloin on tosissaan pieni hengähdystauko tarpeen. Tarkotin vaa sellasta et lähetään esim. jonnekkin matkalle tai möksälle hengailemaan...

mun 8kk pojan mummolaan( ei kyl tuntemattomille) hoitoon. ei huolettas pätkääkään. oli ihanaa vaan olla joku aika ilman narinaa

Miksi pitäis ylipäätään ripustautua lapseen kynsin hampain? Ei lapsi siitä mitään traumoja saa jos joku muu hoitaa muutaman päivän. Voi luoja.

Lapset ovat pieniä vain muutaman vuoden, mutta jotkut eivät ilmeisesti kykene tinkimään omista menoistaan edes siksi aikaa. Kyllähän kuukauden ikäisen lapsen äidin pitää jo päästä baariin tuulettumaan....

" Ripustautua lapseen kynsin hampain" . Siis sellaiseen ihmiseen, jonka eläinkunnan periaatteiden mukaan pitäisi olla vielä mahassa? Jos puhutaan alle kaksivuotiaista, saati vauvoista, niin äidin ei ole kertakaikkiaan mahdollista ripustautua lapseen! Tarkoitan tällä sitä, että LAPSI saisi siitä traumoja. Lapsi ei vaan voi saada liikaa läheisyyttä tuossa iässä. Suurin osa meistä varmaan kuitenkin käy tuulettumassa, kuka milläkin tavalla, ennen lapsen kaksivuotispäiviä, mutta silloin on kyse vain ja ainoastaan äidin mielenterveydestä!

lapset oli vasta 3 ja 4vuotiaina 3päivää hoidossa kun oltiin häämatkalla...

sitä ennen vain 1 yön hoitoreissuja...

enkä nyt tarkoita tässä niitä ääritapauksia jos lapsi on koliiikki tai sairas,

silloin ymmärrän vanhemman väsymisen!



omakin vauva huusi 2 ekaa kuukautta ,mutta itse se hoidettiin suurimmaksi osaksi, apulaisia kävi kyllä joskus päivisin...



kyllä sitä kerkeää miehen kanssa bailaamaan sen vauva-ajan jälkeenkin!

eikä se ole mitään " kynsin hampain ripustautumista" vaan vastuunkantoa omasta lapsestaan!!!

Kahta tuntia enempää en ole nukkunut vuosiin. Mutta en voisi viedä vauvaa moneksi yöksi hoitoon. Jo imettämisenkin takia. Pienestä asti ovat kyllä olleet yökylässä yhden yön kerralla että olen saanut levätä.

eikä kenenkään muun. Kyllä pikkuiset säälittää minua, kun retuutellaan joka paikkaan hoitoon yöksi tai muutamaksi päiväksi.



t. äiti, jonka 3- ja 2-vuotiaat lapset eivät koskaan - vielä - ole olleet missään yöhoidossa eikä juurikaan kukaan muu ole hoitanut edes päivisin, kuin siis äiti tai isä (aloittavat elokuussa päiväkodissa tosin)

Naurettavaa.. Miten se hoito päiväkodissa poikkeaa siitä että lapsi on yön vaikka mummolassa? Eikös se ole pahempaa että lapsi on hoidossa 40tuntia viikossa kun yhden yön viikossa mummolassa?

ITSEKKYYS ON PÄIVÄN SANA! Pitää saada kaikki - lapset ja baarit. Sitähän tämä nyky-yhteiskunta on: kaikki mulle nyt heti. Heitetään roskiin jos ei tarvita.



Lisäksi mua tympäisee kuulla siitä kuinka olen lapsissani kiinni jos en halua jättää heitä hoitoon. Pitäisi " ottaa aikaa hoitaa suhdetta" ja " ottaa aikaa olla minä eikä äiti" . Kyllä minä osaan olla minä ihan tässäkin, tyttö mussuttaa vieressä leipää ja minä lähettelen työsähköposteja (ja luen AV:ta! :D).

Vierailija:

eikä kenenkään muun. Kyllä pikkuiset säälittää minua, kun retuutellaan joka paikkaan hoitoon yöksi tai muutamaksi päiväksi.

t. äiti, jonka 3- ja 2-vuotiaat lapset eivät koskaan - vielä - ole olleet missään yöhoidossa eikä juurikaan kukaan muu ole hoitanut edes päivisin, kuin siis äiti tai isä (aloittavat elokuussa päiväkodissa tosin)

Onneksi olkoon, saat kirkkaimaan kruunun!

Enkä tarkoita sitä että se joka jättää vauvan hoitoon on huonompi kuin se joka ei jätä. Mutta itse en olisi pystynyt olemaan yötä erossa vauvastani. Ja kyllä huusi paljon yötä päivää. Olin tosi väsynyt. siis ääettömän väsynyt, mutten silti olisi kyennyt olemaan erossa vauvasta!

Vauva oli 6kk kun oli ensimmäisen kerran pari tuntia mummon luona hoidossa, ja se tuntui ihan kauhealta (siis minusta, lapsi ei ollut millänsäkkään). Nytkin kun lapsi on 1v8kk. en oikein osaa jättää yöksi hoitoon, tulee niin ikävä. Useampi yö ei tulisi minun kohdallani kysymykseenkään. Ehkä sitten joskus kun lapsi on niin iso että itse haluaa.

Voidaan jättää, koska:



- Äidinkään ei tarvitse olla pienessä vauvassakaan 24/7 kiinni. Lapsella on myös isä ja isovanhemmat.



- Äitikin tarvitsee omaa aikaa. Toisinaan myös isän kanssa yhteistäkin aikaa. Leffateatterissa menee todella magee K15 uutusleffa, lempparibändin huippu keikka on jossain johon pakko päästä, ystävän häät johon ei viitsi ottaa koliikkivauvaa, muu tapahtuma tai ihan vain hlu päästä jonnekin hiljaisuuteen vähäksi aikaa tai romanttinen hotelliyö kaikkine herkkuineen. Mieluiten joskus ilman lapsia. Minä olen minä, nainen, puoliso ja äiti. Minulla on omakin elämä, jota on myös kodin ulkopuolella, ystäviä ja harrastuksia.



- Meillä anoppi ja appi ovat todella lapsirakkaita ja haluavat olla mukana alusta saakka lastenlasten elämässä mukana. Isovanhemmat tykkäävät, muksut tykkää. Kun usein näkevät ja puuhaavat monenlaista, mummi käyttää aina lastenlapsiaan aina esim vauvauinnissa. Niin heillä on tosi läheiset välit. Osaavat hoitaa hyvin pieniäkin vauvoja.



- Vauvasta asti ollaan opetttu vauvat myös pullosta syömiseen, koska mieskin tahtoo olla lapsensa elämässä mukana, kuten isovanhemmat. Joten jottei minun tissejäni koko ajan tarvita, minä olen vapaa olemaan joskus ilman vauvaakin.



- Ihan pientä vauvaa ei jätetä muiden kuin isovanhempien hoitoon. Kyllä meillä pienikin vauvaa aistii tutut ja turvalliset isovanhemmat. Ei tulisi mielenkään jättää pidemmäksi aikaa pientä vauvaa lähes tuntemattoman hoitoon.



- On tärkeää, että lapsella on jo pienenä muitakin läheisiä aikuisia kuin äiti ja isä. Minulla itsellänikin on vauvasta saakka ollut monenlaisia hoitajia elämäni aikanaa. Äiti meni duuniin, kun olin 4kk ja hyvin läheinen mummi hoiti minua. Traumoja ei kai ole jäänyt. Muutenkin eläämääni on kuulunut paljon tuttuja ja turvallisia aikuisia, jotka pienenä hoiti minua. Heidän kanssaan on sitten teininä/aikuisenakin viettänyt aikaa, mikäli eivät ole kuolla kupsahtaneet. Mielestäni se oli positiivista ja opin, että elämää on muuallakin kuin meidän perheessä, kotona.



- Meillä rakastetaan ja huolehditaan lapsista. Meillä vietään lasten ehdoilla aika paljon aikaa. Olen kotiäiti, joten lapset ovat kotihoidossa, joten välillä heidänkin irrotella hoidossa tutuilla. Käydään lasten kanssa aika paljon tapahtumissa/paikoissa joihin vain lapsia voi mukaan ottaa, ihan Helsingissäkin on aika paljon tapahtumaa ja tekemistä lapsille. Meillä puuhastellaan lasten kanssa todella paljon ja jotta vanhemmat jaksavat lasten kanssa puuhastella, tarvimme miehen kanssa joskus omaa aikaa.



- Parisuhdettamme emme paikkaille yhteisellä tekemisellä. Mutta olemme intohimoisia bilettäjiä ja keikoilla kävijöitä, joten vaikka kolmekin lasta on, emme ole unohtaneet meidän juttujamme. Ei elämä ole pelkkää kakkavaippaa ja puuron keittämistä, kyllä me ainakin tarvitaan muutakin elämää.



- Vauvat ja lapset ovat vain lainassa. Ei heitä voi omistaa. Itsekin muutin 16-vuotiaana omilleni. Mutta minä itse - toivon mukaan elän mahdollisimman pitkään ja toivottavasti myös parisuhteemme kestää kuolemaamme saakka. Joten minä + mies olemme tärkeämpiä, kuin muksut. Jotta lapsilla on hyvä olla, on minun ja mieheni välinen suhde tärkeintä.



Näin meillä, toisessa perheessä eri tavalla.

että se on paljon rankempaa lapselle olla yön yli hoidossa kuin päivän. Esim. oma lapsi 2-v. on ollut paljonkin hoidossa mummolassa mun opiskelujen takia, tykkää olla jne. Kun vien hänet päiväksi hoitoon, lapsi ei ole milläskään, kun haetaan. Kun on ollut yön yli hoidossa, riippuu monta päivää äidissä. Ja periaatteessa melkein sama aika tunneissa on voinut olla.



Pisti silmään tuossa aiemmassa puheenvuorossa fraasi " lapset on meillä lainassa" . Mitenkähän se nyt tähän keskusteluun sopii, jossa puhutaan pikkulapsista ja vauvoista? Ihmiset heittelee hienolta kuulostavia lauseita täällä ilmaan, ihan kuin ne selittäis kaiken. Lapset on meillä lainassa, mitä ihmettä se edes tarkoittaa? Eli meidän ei tarvitse sitoutua lapsiimme, koska ne on meillä vaan lainassa? Meidän ei tarvitse huolehtia lapsistamme, koska ilmeisesti se, joka heidät meille lainasi, huolehtii? Hittolainen, jos lapset on meillä lainassa, niin meidän on paras pitää heistä hyvää huolta, tai sakkorangaistukset on ihan jumalattomat.

Minusta on hyvä vaan jos lapsella on muitakin läheisiä kun äiti.



Meillä kaksospoikia syötettiin vauvasta asti vuoroissa, äiti-isä-mummo. Vauvoilla oli monta läheistä ja tuttua syliä(kolme siis). Lapset ovat vauvasta asti olleet sillon tällöin mummolassa jopa yö hoidossa ja ovat tosi innoissaan, innoissaan ovat sitten kotiinkin tulossa seuraavana päivänä. Mummo on niille todella tärkeä. Nyt mietimme jospa veisimme toisen lapsesta isomummolle päiväksi kyleilee kun lapsi sinne vinkuu ja isomummo ja pappa toisen kaksosista haluisivat päivää piristämään. Toisen lapsen kanssa ajattelimimme käydä sirkuksessa sillä aikaa. Mistään lapseni eivät ole jääneet paitsi vaikka hoidossa välillä ovatkin, päinvastoin ovat paljon tyytyväisempiä ja reippaampia kun useammat lapset. Minusta on vaan rikasta jos lapsella on monta todella läheistä ihmistä joihin turvautua.

ö